Narjan-Mar, Nenetsia

Nenetsia Jäämeren rannalla hämmentää mieltäni. Se on ristiriitaisuuksien maa. Öljyn laki määrä siellä erämaan tahdin. Tämän ymmärsin yhden vuorokauden visiitillä Nenetsian pääkaupunkiin Narjan-Mariin.

Pikkuruisen potkurikoneen ikkunasta näkyy, että lunta on vielä paikka paikoin.

Matkaa edeltävänä yönä  kuulin kummallista, hiukan suomea muistuttavaa kieltä ja elin unessa jotenkin kielen sisässä. Puhuin, vaikka lauseita suustani päästäessäni tajusin, etten edes ymmärtänyt puhumaani. ihmettelin kovasti.

Uni viittaa varmaankin siihen, että nenetsit puhuvat suomelle kaukaista sukulaiskieltä. Nenetsi kuuluu uralilaiskielten ryhään, josta suomikin on polveutunut. Nenetsit ovat pohjoista alkuepräiskanssa, ja olleet aina tundran ihmisiä, porojen kavereita ja isäntiä.

Kauas Venäjän periferiaan lentävässä koneessa “alkuperäisyydestä” en havaitse häivääkään. Pahvimukien ja muovihaarukoiden sävyttämä palvelu pelaa hyvin. Matkaan siis hyvin modernisti alkupäiskansan maahan.

 Öljy on Nenetsin autonomisen piirin tärkein tulon lähde. Alueen bruttokansantuote per asukas on yli kymmenen kertaa korkeampi kuin muiden Luoteies-Venäjän itsehallintoalueiden ja huomattavasti korkeampi kuin koko Venäjällä keskimäärin. Nenetsia on luonnonvaroiltaan hyvin rikas.

Öljystä saatavat tulot tosin eivät jää Nenetsiaan, vaan Nenetsia maksaa keskushallinolle Moskovaan veroina ja muina maksuina huomattavasti enemmän kuin saa sieltä takaisin omalle alueelleen terveydenhuoltoon ja muihin verovaroin rahoitettuihin menoihin. 

Nenetsia onkin erikoislaatuinen sekoitus rikastuvaa öljyaluetta ja henkitoreissaan sinnittelevää porotaloutta  ja kansanperinnettä.  Tundralla elävät nenetsit hyötyvät toki öljytuloista, mutta eivät ilahdu öljyväen, porauslaitteiden ja muiden härpäkkeiden ilmaantumisesta alueilleen. Liikaa ihmisiä ei myöskään kaivata.

Katoavaa kansanperinnettä esitellään Narjan-Marin museossa, johon on koottu mm. muinaisen shamaanikulttuurin esineitä.  Shamanismi on ollut täällä hyvin yleistä. Nykyisin toimivia kaupunkishamaanikeskuksia  täällä ei ole kuten on  Tuvan pienessä tasavallassa, 5000 kilometria täältä etelään linkki.   

Nenetsia on pinta-alaltaan noin puolet Suomesta.  42 000 asukkaasta  noin puolet asuu pääkaupungissa Narjan-Marissa. Asukastiheys neliökilometriä kohden on 0,2 (Suomessa 17,9) henkilöä.

Nenetseille jääkin todella paljon tilaa tundralla.

Poronhoitoalueiden kaukaisiin yhteisöihin ei ole edes teitä. Liikenne hoidetaan helikoptereilla ja pienlentokoneilla, jotka kulkevat  melko säännöllisesti kylien ja Narjan-Marin välillä. Yhteiskunta subventoi asukkaiden matkoja, koska muutoin poronhoitokylistä ei olisi mitenkään mahdollista päästä esimerkiksi lääkäriin pääkaupunkiin. Liikkuvia terevydenhuoltoryhmiä tosin kiertää tundralla.

Täällä asuvia nenetsejä kutsutaan tundranenetseiksi. Noin 7000 heistä  puhuu äidinkielenaan nenetsin kieltä. Sen puhujia asuu myös naapurialueilla Komissa ja Jamalo-Nenetsiassa.  Valtaosa Nentsian väestöstä puhuu äidinkielenään venäjää.

Vähemmistökansojen valtuutettu ajaa päättävissä elimissä nentsivähemmistön asiaa. Osa venäläisistä valitettavasti asennoituu alkuperäisikansa nenetseihin alentuvasti ja päivittelee, kuinka “niillä siellä tundralla ei ole mitään tekemistä, istuvat vaan porojaan tuojottaen ja ryyppäävät”.  Vähemmistövaltuutetulla on todellakin töitä.