Luontosymbolisti menee ja viettää metsässä alasti neljä päivää ilman ruokaa ja mitään välineitä (Bare necessities). Vuolee käsipelillä tukin lastuiksi vanhassa puusepän verstaassa. Upottautuu suohon ja kuvaa siinä itseään (Self-portrait on the swamp). Rakentaa itselleen saaren (It´s my island) ja seilaa sillä Thames-joka pitkin (Voyage).
Ihan käsittämätöntä. Ihailtavaa.
Sata vuotta sitten symbolismin maisema näytti todellakin erilaiselta kuin nyt. Taiteilija Antti Laitisen tekemiset, rakennelmat, lastujen vuolemiset, kuvat ja ihmeperformanssit hämmentävät, mutta pistävät katsojan hymyilemään itselleen.
Elämä on jäässä, kuten teoksessa Attempt to split the sea osoitetaan. Voihan sitä ainakin yrittää halkaista meren! Koska tekijänä on Laitinen, niin kuvaan assosioituu heti kova puurtamisen henki ja meininki. Ja samalla rupeaa naurattamaan. Että voiko tää olla totta! Kenen totta?
Moderni metsätutkielma (Forest composition) on symbolismia sekin, mutta poikkeaa tyystin Ateneumissa äskettäin olleen symbolisminäyttelyn hengestä. Laitinen on kerännyt metallikehikoiden pinnalle kaarnaa, josta törröttää metallipiikkejä. Hahmot symboloivat puita. Ihan puistattaa. Mutta silti teoksesta huokuu lämpö luontoa kohtaan. Ja syvältä viiltävä huumori.
Toukokuussa 2013 Laitinen edustaa Suomen Venetsian biennalessa, kansainvälsessä nykytiteen katselmuksessa. Hän kertoo siellä jotakin metsästä. Saapa nähdä, mitä.
Kuvia Antti Laitisen teoksista http://www.anttilaitinen.com/index.html.
Kelottuneita runkoja Pyynikin rinteessä.