Luontosymbolisti menee ja viettää metsässä alasti neljä päivää ilman ruokaa ja mitään välineitä (Bare necessities). Vuolee käsipelillä tukin lastuiksi vanhassa puusepän verstaassa. Upottautuu suohon ja kuvaa siinä itseään (Self-portrait on the swamp). Rakentaa itselleen saaren (It´s my island) ja seilaa sillä Thames-joka pitkin (Voyage). Ihan käsittämätöntä. Ihailtavaa. Sata vuotta sitten symbolismin maisema näytti todellakin erilaiselta…
Avainsana: symbolismi
Maisema – elämän metafora
Alphonse Osbert. Iltaruno. Kohtaan elämän vertauskuvia. Näen kummallisia, satumaisia puita. Pilvet muistuttavat ihmeolentoja. Taiteilijansisäisin silmin nähty luonto on täynnä voimakkaita taianomaisia värejä. Lumottu metsä nielaisee valon syvälle puiden taakse. Alakulon takana hohtaa salaperäisesti kirkkaus. Illan hämärä ja tummat, utuiset hetket muuttuvat jonkinlaiseksi rajatilaksi. Siinä katsoja tekee valintoja, tulkintoja nähdystä ja koetusta. Tältä…
Enkeli, masentunutkin, valaa toivoa paremmasta
Jäinen mätäs lammella. Masennus on vastarintaa. Saattaa kuulostaa kummalliselta, jos allapäin ja murhemielin koet nyt itsesi jollakin tavalla turhaksi tai vajavaiseksi. Mutta "turhana ja vajavaisena oleminen" on joskus välttämätöntä, jotta voi tapahtua muutosta. Ihminen yleensä, siis tyypillinen ihminen, on silloin tällöin masentunut. Oikeasti tai symbolisesti. Olen tyypillinen suomalainen. Pidän symbolisti Hugo Simbergin Haavoittuneesta enkelistä, joka on äänestetty…