Kirjoitan kokemuksistani. Pohdin ihmistä. Mietin sielua. Tarkastelen psyko-fyysistä, henkistä ja sosiaalista maailmaa. Ja ihmisen paikkaa siinä.
Kommentoin blogissani ihmisen eheytymiseen, tukemiseen ja hoitamiseen käytettäviä keinoja, muun muassa niitä jotka ovat vieraita viralliselle terveydenhuoltojärjestelmälle. Tällaisia ovat monet tädyentävät hoidot. Niitä ovat mm. joogaa, meditaatio ja shamanismi, joiden juuria, filosofiaa ja yhteyksiä uskontoihin ja erilaisiin maailmankatsomuksiin tarkastelen. Kerron myös omista kokemuksistani.
Shamanismi esimerkiksi on ikivanha ilmiö, jota on sovellettu kaikkialla maailmassa yhteisöjen ja yksilöiden elämisen ja arjen tukena. Nykyajan shamanistiset käytännöt tietysti poikkeavat satoja ja tuhansia vuosia vanhoista tavoista, mutta perusperiaatteet ihmisen mielen, kehon, aistien, luonnon ja ihmisten keskinäissuhteista ovat muuttumattomia. Shamaanimatka on kuin polku, joka johtaa yhtä aikaa tarumaailmaan ja omaan sisimpään. Metsät, joet, järvet, ilma, maa ja kaikenlaiset maisemat, myös mielenmaisemat ovat tärkeitä. Talvinen polku -kuvan otin Pyynikin harjulla Tampereella.
Minulle shamaanimatkat ja shamanistinen asennoituminen elämään avartavat maailmankuvaa avartamalla mieltä. Tutkiessani shamanismin – esim. afrikkalaisen, Amerikan intiaaninen, Lapin ja Siperian – historiaa olen tajunnut, että shamanistisilla kokemuksillani on ymmärrettävä, ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja spirituaalisen ominaislaatuun nojaava perusta.
Omaksumani shamanistinen katsanto ei rajoitu shamanistisiin tekniikoihin (rummutus, helistely, laulu), vaan se on elämänasenne, eräänlainen sisäinen polku elämänmetsässä, jossa näkee ja kokee kaikenlaista.