Lehdet ja nettijulkaisut ovat muotoilleet erilaisin, hämmentävinkin sanankääntein tuoretta oikeusasiamiehen kannanottoa uskomushoito-termin käytöstä viranomaiskielessä.
Hämmentävimpänä journalistisena tekstinä pidän Ylen nettiuutista, jossa sanotaan (lihavointi minun) : ”Eduskunnan oikeusasiamies antoi heinäkuun alkupuolella päätöksen, jonka mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ei ole rikkonut lakia käyttäessään uskomushoito-termiä. Oikeusasiamies ei kuitenkaan suoranaisesti kannusta termin käyttämiseen. Tukes aikoo käyttää uskomushoito-termiä oikeusasiamiehen päätöksestä huolimatta | Uutisia lyhyesti | Yle
llta-Sanomissa STT:n toimittaja Heli Laakkonen kirjoittaa: ”Oikeusasiamies ei kuitenkaan varsinaisesti suosittele uskomushoito-termiä.” Hän jatkaa: ”Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin toteaa päätöksessä, että hyvän kielenkäytön vaatimuksen täyttäisi paremmin se, että Tukes käyttäisi sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tavoin käsitettä täydentävä ja vaihtoehtoinen hoito tai STM:n asettaman työryhmän käyttämää käsitettä vaihtoehtohoito.” Termikiista pahenee – oikeusasiamies ei kannusta käyttämään uskomushoito-termiä, Tukes aikoo käyttää sitä silti – Ilta-Sanomat
Yle on uutisessaan poistanut yllä olevan, alkuperäisen STT:n jutun kohdan termin ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot” -käytöstä, joka vastaa tosiasiallista Sakslinin lausumaa. Sakslin viittaa tekstissään hyvän kielenkäytön vaatimuksiin ja kannustaa termien ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot” tai ”vaihtoehtohoidot” käyttämistä. Hänen mukaansa nämä termit täyttäisivät paremmin hyvän kielenkäytön vaatimukset kuin loukkaavaksi koettu uskomushoito-sana. Tulkintani perustuu apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin lausunnosta kopiomaani tekstiin:
”Katson, ettei Tukesin menettelyä asiassa voida pitää lainvastaisena.
Totean kuitenkin, että käsitykseni mukaan hyvän kielenkäytön vaatimuksen täyttäisi paremmin se, että Tukes käyttäisi sosiaali- ja terveysministeriön tavoin käsitettä täydentävä- ja vaihtoehtoinen hoito tai sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän käyttämää käsitettä vaihtoehtohoito.”
Ylen uutisointi ei valitettavasti vastaa totuudellisen ja eettisen journalismin vaatimuksia. Sakslinin lausumasta ei voi millään rationaalisella ja loogisella päättelyllä tulla siihen päätelmään, että ” oikeusasiamies ei suoranaisesti kannusta” uskomushoito -termin käyttöön. Sana ”suoranaisesti” tarkoittaa selkokielellä sitä, että toimittaja väittää oikeusasiamiehen epäsuorasti (ei siis suoranaisesti) kannustavan uskomushoito-termin käyttöön. Kannustaminen tässä tapauksessa olisi sanatonta.
Onko Ylen näkemys se, mikä uutisen tekstistä välttyy, että on hyväksyttävää, että viranomainen käyttää yhtä ihmisryhmää loukkaavaa termiä ”uskomushoito” sillä perusteella, että oikeusasiamies muka epäsuorasti kannustaisi sanan käyttöä, vaikka todellisuudessa se näyttää kannustavan termin ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot” käyttöä ?
Sanoilla luodaan mielikuvia
llta-Sanomien jutun/STT:n toimittajan termi ”ei varsinaisesti suosittele”, tarkoittaa puolestaan selkokielellä sitä, että oikeusasiamies, vaikka ei selkeäsanaisesti ja suoraan suosittele uskomushoito-sanan käyttöä, kuitenkin sanattomasti sitä oikeastaan suosittelee”. Tämä on kryptinen ja virheellinen tapa kertoa oikeusasiamiehen kannanotosta.
Totuutta eli Sakslinin kannanottoa vastaava tapa sanoa asia on:
Oikeusasiamies ei kuitenkaan varsinaisesti KIELLÄ uskomushoito-termiä eikä vaadi Tukesia muuttamaan verkkosivujensa tekstiä, mutta esittää kannanottonaan, että hyvän kielenkäytön vaatimuksen täyttäisi paremmin se, että Tukes käyttäisi sosiaali- ja terveysministeriön tavoin käsitettä täydentävä- ja vaihtoehtoinen hoito tai sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän käyttämää käsitettä vaihtoehtohoito.
Mitä suositellaan ja kannustetaan?
Uskomushoito-termin käytön kannustamisesta tai sen suosittelemisesta oikeusasiamiehen kannanotossa ei puhuta ollenkaan. Sen sijaan siinä pikemminkin suositellaan tai kannustetaan termien ”täydentävät ja vaihtoehtoset hoidot” tai ”vaihtoehtohoito” käyttämistä loukkaavaksi koetun ”uskomushoito”-sanan sijaan.
Jäin pohtimaan, miksi ihmeessä Yle, STT ja Ilta-Sanomat venkoilevat? Miksi ne eivät kerro uutisessaan tosiasioita sellaisina kuin ne ovat, vaan vääntävät ja kääntävät ne sekavaan ja asenteelliseen, uskomushoito-sanaa sympatisoivaan muotoon? Tällainen epämääräinen venkoilu ei aja lukijoiden etua.
Oikeusasiamies nimittäin ei kannusta eikä suosittele varsinaisesti, suoranaisesti, eikä OLLENKAAN loukkaavan termin käyttöä, vaan suosittelee ja kannustaa neutraalien termien käyttöä. Uskoisin toimittajien tämän ymmärtävän luettuaan Sakslinin kannanoton.
Kuten edellisessä kirjoituksessani totean kieli muovaa ajatteluamme. Siksi on tärkeää, että tiedotusvälineet eivät käytä loukkaavia termejä, jotka voivat virittää vihapuhetta joitakin ihmisryhmiä kohtaan.
Hyvät toimitukset, olisiko mahdollista, että korjasitte uutistekstiänne vastaamaan todellisuutta.
Journalismin etiikan tutkijoille riittää töitä.
P.s. Lähetin 18.7. klo 18.00 korjauspyynnon sekä Ylen että STT:n toimitukseen. Kerron heti, kun saan toimituksista tiedon tehdyistä korjauksista.
Päivitys 19.7.2024 klo 12.00: Yle korjasi tänään juttuaan lisäämällä siihen apulaisoikeusasiamiehen suosituksen hyvän kielenkäytön noudattamisesta.
STT ilmoitti, että ei korjaa.
Hyvin sanottu -yhteisö tavoittelee asiallista kielenkäyttöä ja yrittää omalta osaltaan vähentää vihapuhetta. Mielestäni uskomushoito -sanan käyttö luontaishoidoista on vihapuhetta luontaishoitajia ja heidän asiakkaitaan kohtaan.
Jännää venkoilua tosiaan! Mikseivät he/yle ym. voi pelkästään kirjoittaa/välittää oikeusasiamiehen lausuntoa ja jättää muu vääntö ja kommentit sikseen; Suorastaan vitsikästä tulkintaa heiltä: ”Oikeusasiamies ei kuitenkaan VARSINAISESTI kiellä …” eli mikä ei ole kiellettyä on sallittua… Haloo ja Hohhoijaa.