Maailmanjärjestys horjuu. Isompi (Venäjä) hyökkää tykein ja ohjuksin pienempään (Ukraina) maahan. Tuhoaa, tappaa ja aiheuttaa kärsimystä.
Tällaista en olisi voinut kuvitella työskennellessäni kansainvälisissä terveydenhuollon kehittämishankkeissa 1990-luvun viime vuosina ja 2000-luvulla Ukrainassa ja Venäjällä. Putinin astuessa presidentin virkaan vuonna 2000 asuin Moskovassa. Ilmapiiri tihkui optimismia. Kansainvälisiä suhteita solmittiin. Kehitysusko kukoisti.
Paljon on muuttunut noista ajoista.
Nyt Venäjän media tuuttaa ulos niin paksua propagandaa, että en usko suurimman osan venäläisistäkään ottavan sitä tosissaan. Silti maassa ei vastusteta laajasti hyökkäyssotaa. Totalitaristisessa maassa ei uskalleta. Sievistellen valtakoneisto kutsuu valloitussotaansa erityisoperaatioksi, paitsi itse yksinvaltias Putin, joka nyt voi kutsua sotaa sodaksi ja muutenkin puhua mitä sylki suuhun tuo joutumatta valheistaan vastuuseen. Muiden suhteen systeemi on tiukka. Jos sotaa vastustaa Venäjällä julkisesti, päätyy vankilaan, sakot saa pienestäkin mielenilmauksesta.
Siksi kansa katsoo muualle. Ei uskalla vastustaa. Ymmärrän. Ei kukaan halua vankilaan mielipiteidensä vuoksi. Venäjän vankiloissa on jo tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia, poliittisten mielipiteidensä vuoksi pidätettyjä tai vangittuja. Tunnetuimpia Venäjälle jääneitä ja vankilassa istuvia ovat poliitikot Aleksei Navalnyi, Ilja Jashin, Vladimir Kara-Murza ja Andrei Pivovarov. Jekaterinburgin entinen kaupunginjohtaja Jevgenyi Roizman on tähän mennessä välttänyt vankilan, mutta on kotiarestissa ja kiellossa käyttää somea. Ulkomaille paenneita Putinin politiikan opposiotiovaikuttajia on useita, muun muassa rohkeat naiset Ljubov Sobol ja Kira Jarmysh sekä miehet Leonid Volkov, Vladimir Milov, joka on entinen energia-alan varaministeri ja Mihail Hodorkovski, entinen oligarkki, joka Putinin toimesta istui kymmenen vuotta vankilassa sekä Mihail Kasjanov, entinen Venäjän pääministeri 2000-luvun alussa. On muitakin, tässä mainitsen vain muutaman.
En ole historiantutkija, mutta tiedän, että Ukrainan alueella on ennenkin sodittu ja ja että Krimin niemimaa on ollut ennenkin kriittinen paikka. 1800-luvun puolivälin maailmansota, Krimin sota, joka kosketti Oolannin sotana myös Suomea, käytiin pääasiassa Venäjän ja länsimaiden välillä. Suomi kuului tuolloin Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Oolanti tarkoittaa Ahvenanmaata (Åland).
Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa hurraa hurraa
Kun kolmellasadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla…”
Typerän Krimin sodan taustalla oli, kuten useimmissa hyökkäyssodissa, vallanhalu, tässä tapauksessa Venäjän tsaarin Nikolai I:n tahto osoittaa voimaa ja määräysvaltaa Euroopassa, myös uskonnollisissa kysymyksissä. Näin on ollut monissa sodissa.
Nytkin Putin ja hänen propagandakoneistonsa paasaavat perinteisistä arvoista, ortodoksisesta oikeaoppisesta uskosta ja venäläisestä maailmasta (russkij mir) vastakohtana oletetulle lännen natsismille ja uhkalle. Huh! Nyt Putinin propagandan mukaan Venäjä sotii länttä vastaan, vaikka ei mikään maa ole uhannut hyökkäävänsä Venäjälle eikä vaarantanut venäläisten turvallisuutta.
Se, mitä nyt Ukrainassa tapahtuu, on yksiselitteisesti Venäjän imperialistista hyökkäyssotaa. Pahaa ja tuomittavaa. Selittelyt, että “erityisoperaatiolla” muka kitketään natsismia Ukrainasta, taistellaan NATOa vastaan tai parannetaan Krimin, Luhanskin ja Donetskin venäjänkielisen väestön muka kurjaa asemaa ukrainankielisen väestön asemaan nähden eivät ole uskottavia. Ne ovat harhautusta, jolla Putin peittelee Suur-Venäjän tavoitteluaan. Hänhän julkisesti äskettäin kehuskeli operaationsa hyvinä tuloksina, että Venäjä on saanut kaksi uutta aluetta, Luhanskin ja Donetskin!
Someseurantani ei sotaa lopeta
Maaliskuusta 2022 lähtien olen kuluttanut todella paljon aikaa twitterissä ja muualla somessa sotaa seuraten. Typerää ja tarpeetonta, myönnän. Ei sota venäjänkielisiä virallisia ja opposition somekanavia seuraamalla lopu. Ei se lopu silläkään, että avustan taloudellisesti humanitaarisia toimijoita, vaikka mielestäni tärkeää onkin tukea ihmisiä, jotka tekevät ruohonjuuritason auttamistyötä.
Tunnen ajoittain voimattomuutta ja lohduttomuutta tämän hulluuden edessä. Kaikesta huolimatta RAUHA UKRAINAAN on toiveeni vuodelle 2023!
Opetuslapsi
Lohdutusta ovat tuoneet läheiset ihmiset, luonto, musiikki, tutkimustyö sekä kirjallisuus.
Kari Hotakaisen Opetuslapsi (Siltala 2022) ei kuitenkaan ole mikään lohtukirja. Se muistuttaa rajulla ja koskettavalla kielenkäytöllään, että halkeamia siistiksi kuvitellussa maailmassamme on ulkomaita lähempänäkin. Keskiluokan (johon kuulun) hillitty sharmi saa Hotakaisen tekstissä kyytiä niin, että sydämeen sattuu. Syrjäytetyksi, ohitetuksi, mitätöidyksi ja halveksituksi tuleminen on todellisuutta monen suomalaisen kokemusmaailmassa.
Silti tuo kärsimys on aivan eri kategoriassa kuin ukrainalaisten kärsimys alituisen ohjusuhkan alla.
Maalimassa on monia erilaisia kärsimyksiä.
Hotakaisen esiin tuomaa tuskaa ei huomaa, jos istuu vähähenkisenä pehmeällä nahkasohvalla kiiltävävän parkettilattian loisteessa, kuten minä nyt. Kirjassa sanotaan mielestäni ihan suoraan, että ihmisten välinen eriarvoisuus ei poistu hallinnollisilla operaatioilla. Esimerkiksi poliisivoimia kasvattamalla tai lääkärijonoja lyhentämällä hyvinvointi ei lisäänny, jos mitään muuta muutosta ei yhteiskunnassa tapahdu. Ihmisten välisessä eriarvoisuudessa ja siinä että toisen ihmisen, ihmisryhmän ta kansan kärsimystä ei nähdä, on kyse on syvemmästä ja hankalammasta ongelmasta. Vallasta, yhteyden puuttumisesta ihmisten välillä ja kyvyttömyydestä kohdata. Siis ihmisenä ja ihmisiksi elämisen vaikeudesta.
Näistä ne sodatkin kumpuavat.
On meillä paljon oppimista, opetuslapsilla.
Kaikesta huolimatta
HYVÄÄ, ONNELLISTA, RAUHAN TÄYTEISTÄ JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2023!
Vaikka en tietenkään kannata mitään sotaa ja tappamista enkä tätäkään niin minun on mahdotonta nähdä tapahtunutta noin yksioikoisesti Venäjän tai kenties Putinin “pahuutena” kuin sinä sen esitit. USA tuskin hyväksyisi Venäjän ohjuksia naapuriinsa ja ymmärtääkseni yhtenä osatekijänä hyökkäykseen tai “erikoisoperaatioon” on ollut juuri Naton jatkuva laajentuminen Venäjän rajaa kohti ja monia muitakin tekijöitä. En väitä tietäväni, kunhan spekuloin, mutta on mielestäni selvää, että kaikkeen “informaatioon” sotatilassa olevilta mailta on suhtauduttava erityisen varovasti.
Puhumattakaan kaikesta siitä, mitä länsimaissa, Euroopassa ja Suomessa on viime aikoina tapahtunut… Perustuslakimme ei salli asellista apua lähetettävän sotiville maille, mutta kas, se kohta on mitätöity juuri silloin, kun sitä tarvitaan
Valitettavasti päättäjämme näyttävät olevan sitä mieltä, että Suomikin on sodassa. Järkyttävä näkemys.
Putin EI aloittanut sotaa Naton vuoksi, vaan oman julkisen ilmoituksensa (joka on mahdollista helposti tarkistaa virallisista lähteistä) mukaan käynnisti “sotilaallisen erikoisoperaation” (muka) suojellakseen Ukrainassa asuvaa venäjänkielistä väestöä, joka tosin ei itse ole ilmaissut haluaan Venäjän suojeluun. Nato-kortti on Putinin hallintokoneistossa otettu käyttöön myöhemmin, eli sen jälkeen kun Kiovan valtaus ei onnistunut eikä valloitussota edennyt suunnitellulla tavalla, koska Ukraina pani lähes kaikkien ennakko-oletusten vastaisesti hanttiin. Venäjän “suojeluoperaatiossa” (eli sodassa) Putinin joukot tappoivat julmasti täysin viattomia siviilejä Buchassa ja muuallakin Ukrainassa. Näistä on todisteita, eivät ole mitään sotapropagandaa. Parhaillaankin terrori, lennokki- ja ohjusiskut jatkuvat siviilikohteisiin.
Jos näkemykseni Putinin pahasta hyökkäyssodasta on mielestäsi yksioikoinen, niin kysyn, kuinka “Naton uhka Venäjää kohtaan” -teoria on monimuotoisempi? Onko sinun mielestäsi kv-politiikan näkökulmasta ja oman moraalisi kannalta ihan OK, että Venäjä siitä vaan valtaa koko Ukrainan ilman että maa pystyy puolustautumaan (näinhän helmikuussa jopa useimmat kv-asiantuntijat arvioivat). Onko sinusta OK, että kansainvälinen yhteisö (ja me kansalaiset, kuten sinä ja minä) jäämme tyynesti katselemaan sivusta kananmurhaa Ukrainassa ja Putinin hallinnon pystyttämistä tuhotun maan raunioille? Ihan vain siksi, että “ymmärrämme” Venäjän pelkoa Naton laajentumisesta? Tätä etiikkaako ajat perusteluna sille, että Nato ei voisi laajeta itään. Samalla logiikalla Venäjä valitettavasti voisi hyökätä Suomeenkin. Mehän olemme Venäjän lähinaapuri aivan kuten on itsenäinen valtio Ukrainakin. Olisko tämäkin sinusta OK?
Kuvittele, Venäjän valtion televisio uuden vuoden ohjelmassaan nimitti Ukrainaa Venäjän eteläisiksi alueiksi, siis ei omaksi itsenäiseksi valtioksi!! Mitä tekemistä Natolla on tällaisessa propagandassa, jota kansalaisille parhaillaan itäisessä naapurissamme syötetään? Ukraina on kansainvälisten sopimusten mukaan, jonka Venäjäkin on allekirjoittanut, ollut vuodesta 1991 ITSENÄINEN VALTIO. Itsenäisillä valtioilla on oikeus itse päättää kenen kanssa haluavat liittoutua. Jos Ukraina ei halua liittoutua Venäjän kanssa, vaan katsoo kuuluvansa enemmän länteen, niin kansainvälisen oikeuden ja poliittisen käytännön mukaan se on Ukrainan oma asia ja itse ratkaistavissa, aivan riippumatta siitä, mitä sinä, minä, Nato tai Putin ajattelee.
Mietin, miksi ihmeessä Venäjä ei käytä positiivisia keinoja saadakseen Ukrainan liittoutumaan kanssaan. Miksi Venäjä aloittaa valloitussodan? Naton uhan vuoksiko?
Onko Nato jollakin tavalla uhannut Venäjän turvallisuutta? Onko se julistanut sodan Venäjälle? Onko pommittanut sen siviiliväestöä? Jos, niin missä ja miten? Miksi Venäjä pommittaa siviilikohteita Ukrainassa, jos uhka on Naton laajeneminen? Tällä tavallako Venäjä “neuvottelee” itsenäisen naapurimaan kanssa siitä, millaiseen liittoon Ukraina haluaa kuulua?
En aio ryhtyä keskustelemaan siitä, miten Nato tai Yhdysvallat on toiminut eri puolilla maailmaa. Tiedän, että kauheuksia ja vääryyksiä on tehty. Olen sitä mieltä, että Ukrainan on saatava päättää omista asioistaan kv-säännösten ja -lakien mukaisesti. Sitä tosiasiaa, että Venäjä käy nyt imperialistista valloitussotaa, Nato-narratiivi ei muuta mihinkään. Tätä mieltä on myös suuri joukko Venäjän yksinvaltaista järjestelmää vastustavista Venäjän kansalaisista, mikä on hyvä merkki tulevasta muutoksesta parempaan.
Mitä tarkoitat sanomalla “Valitettavasti päättäjämme näyttävät olevan sitä mieltä, että Suomikin on sodassa. Järkyttävä näkemys”. Kuka päättäjä ja missä on todennut Suomen olevan sodassa? Minkä maan kanssa? Minusta Suomen päättäjät ovat ilmoittaneet, että Ukrainaa on autettava sen puolustautuessa maahan tunkeutujaa vastaan? Toivon, että Suomeakin autettaisiin, jos se joutuisi naapurinsa hyökkäyksen kohteeksi.
Tuokoon vuosi 2023 rauhan Eurooppaan!
Kiitos Pauliina kirjoituksestasi.
Toivoisin, että tuttusi ja ystäväsi olisivat turvassa. Turva siellä on kuitenkin hyvin suhteellista ja se voi mennä silmänräpäyksessä. Mutta toivon silti. Ja toivon että kaikki muutkin olisivat.
TiinaHannele:
“Perustuslakimme ei salli jne….”? Kannattaa lukea perustulaki ajatuksella läpi – noin 30 sivun verran harvaan kirjoitettua tekstiä. Ei ota tähän kantaa.
Koko sinä aikana kun NATO on ollut olemassa, niin onko se voinut olla uhka Venäjälle?
KYLLÄ, jos se olisi liittynyt jonkin NATO-maan puolustamiseen.
EI, jos ajatellaan, että NATO lähtisi hyökkäämään suurta ydinasevaltiota, jolla vielä vuosi uskottiin olevan maailman toiseksi vahvin armeija. Aivan järjetön ajatus.
Venäjällä ei pidä olla mitään kantaa, sen suhteen miten sen naapurit turvallisuutensa järjestävät. Mutta sen sijaan Venäjä ryhtyi vaatimaan, että NATO:a pitäisi ryhtyä purkamaan! Miksi? Onko naapureiden turvallisuus ongelma Venäjälle? Venäjällä nähdään, että nyt imperiumia pitää taas kasvattaa ja sitä NATO uhkaakin.
Hyvää uutta vuotta.
Tuokoon vuosi 2023 rauhan Eurooppaan!
Kiitos vastauksestasi Pauliina. Tiedän liian vähän tämän selkkauksen kokonaisuudesta ottaakseni tuon enempää kantaa aiheeseen kuin jo otin: En kannata sotaa enkä hyökkäämistä, mutta sen verran “tiedän” ettei asia ole niin yksioikoinen kuin miksi sen kuvaat.
Mitä tulee Suomeen niin en näe uhkaa enkä pelkää, että Venäjä hyökkäisi Suomeen enkä kannata sitä, että Suomi sekaantuu Ukrainan tilanteeseen ainakaan aseellisen avun antajana. Jos halutaan auttaa niin humanitaarisesti. En myöskään kannata Suomen Nato -jäsenyyttä.
Pääministeri Sanna Marin totesi jossain mediassa, että “olemme sodassa”. Minulla ei valitettavasti ole linkata sitä tähän…
En minä(kään) halua lähteä tämän pidemmälle spekuloimaan tätä, pelko ja viha on se, jota pyritään pitämään yllä enkä itse halua tehdä niin: Näkemyksemme näyttävät olevan varsin eriäviä, mutta tärkeimmässä asiassa olemme yhtä mieltä; Toivomme molemmat rauhaa.
Sitä toivon meille kaikille!
Kiitos kommentista TiinaHannele. Pääasiasta, rauhan tavoittelusta ja sen saavuttamisesta todellakin olemme samaa mieltä. Suomi ei ole sodassa. Eikä sitä pidä millään tavalla minunkaan mielestäni lietsoa. Erilaisista tulokulmistamme huolimatta kunnioitan näkemyksiäsi. Aiheesta olisi varmasti paljon syvällisempääkin keskusteltavaa kuin tällainen blogikeskustelu on. Ehkä jossain tulee sellainen mahdollisuus. Kaikkea hyvää sinulle.
TiinaHannele, samaa mieltä kanssasi. Lisäksi, ei tämä sota ole ollenkaan niin mustavalkoinen kuinmitä Pauliina ja valtamedia meille kertovat. Valtamedia jättää paljon olennaisia asioita kertomatta ja uutisointi on järkyttävän hupaisaa. En kirjoita nyt enempää koska se on kuitenkin turhaa. Jokainen saa ymmärtää asiat miten haluaa. Mutta natoon liittymisestä ei kansa todellakaan päättänyt (kuten esim. STT:n Minna H. ja monet muut väittävät) vaan päättäjät käskivät sen tapahtuvaksi.
Onko alkuperäinen lähde saatavilla, usein on! Esim. väite – ” perustuslain vastainen…” – on mahdollista tarkistaa perustuslaista.
Jos merkittävän henkilön väitetään sanoneen jotain merkittävää, sen luulisi olevan uutisoitu – ja sitä olisi lainattu monessa paikassa. Jos ei löydy, niin olisko muisti lienee tehnyt tepposia tai asia on julkaistu sellaisessa paikassa, että tuskin kannata ottaa tosissaan.
Samaa uutista kannattaa seurata pidempään, se voi muuttua kun tieto tarkentuu. Löytyykö se monesta toisistaan riippumattomasta mediasta? Mitä on lähteet? Onko lähteet puolueettomia? Onko lähteet toisistaan riippumattomia? Miten tilanne kehittyy? Vaikka kaikki yksityiskohdat eivät pidä paikkaansa, voi silti olla mahdollista yrittää tunnistaa ”suuri kuva”.
Kun seuraa ”mediaa – valtamedia & vaihtoehtomedia”, kannattaa yrittää tunnistaa se, että milloin noudatetaan ”journalistisia periaatteita”. Valtamedia usein korjaa omia virheitään. Vaihtoehtomedia on usein ”erehtymätöntä”. Onko juttu uutinen vai mielipide. Asiantuntijan haastattelussa kannattaa seurata perusteluita ja ko. henkilön asiantuntemusta ko. aiheeseen.
Väite voi olla väärinkäsitys: ”kansa on/ei ole päättänyt NATO:oon liittymisestä”. Suomessa kansan osuus on valita kansanedustajat ja presidentti ja luottaa heidän harkintakykyynsä vaalikauden ajan. Halutessaan eduskunta voi järjestää neuvoa-antavan kansanäänestyksen.
On väitteitä, joilla ei ole merkitystä: ”En näe uhkaa, että Venäjä hyökkäisi”. Venäjällä on ”yksi mies ja yksi ääni periaate” – kuinka yksinvaltiaan mielenliikkeitä voisi ennakoida!
Ukrainan tukeminen on Suomen edun mukaista. Tähän ei voi olla olemassa auktoriteettia. Tätä ei voi tietää, mutta sillä on minun kannatukseni.