Hieman huuhaasta – ja Hyvää Uutta Vuotta

Tiedetoimittajilla on paljon vaikutusvaltaa ja vastuuta kertoa tieteestä ja tutkimuksesta. Heidän työnsä tulokset näkyvät siinä, millaiseksi vallitseva mielipideilmasto erilaisista tiedekysymyksistä muotoutuu.

Tiedetoimittaja Virpi Ekholm kirjoitti asiallisen selostuksen marraskuussa 2015 Tampereella pidetystä  Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot -tutkimusseminaarista Huuhaata vai vaikuttavaa hoitoa.

Hoitamisesta puhuttaessa huuhaalla viitataan hyödyttömyyteen, pseudotieteeseen ja jopa huijaukseen. Tehokkuus puolestaan tarkoittaa sitä, että hoitamisesta saadaan hyviä paranemistuloksia.

Mielikuvissamme tehokkuus yhdistyy tavallisesti lääketieteeseen ja yleensäkin tutkittuun tietoon.

Mitä siis ovat sellaiset hoitomuodot, jotka kansalaiset voivat kokea itselleen hyödyllisiksi, mutta joiden tehosta ei ole olemassa tieteellistä näyttöä, koska niitä ei ole tutkittu? Ne ovat juuri näitä virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella tai laitamilla toimivia täydentäviä hoitomuotoja.

Kysymys tehosta on kuitenkin paljon monimuotoisempi kuin äkkiseltään näyttäisi. Viime aikoina on julkisuudessa puhuttu paljon mielialalääkkeiden, unilääkkeiden  ja antibioottien turhasta ja liiallisesta käytöstä.

Yleisesti käytössä olevien mielialalääkkeiden joukossa on myös sellaisia, joista tutkimusten mukaan ei juuri ole hyötyä. Tieteen riippumattomuutta on suojeltava (HS 27.12.2015).

Tämän päivän (31.12.2015) Hesarissa on juttu unettomuudesta kärsineestä Leeni Peltosesta, jolta yksikään unilääkettä määrännyt lääkäri ei kysynyt, mistä unettomuus johtuu.Leeni Peltonen söi 25 vuotta unilääkkeitä turhaan.

Myöskään antibiooteista ei useimpien flunssien hoidossa ole hyötyä. Silti niitä professori Olli Ruuskasen mukaan käytetään – turhaan Flunssaa ei pidä hoitaa antibiooteilla (HS 31.12.2015)

Esimerkit  osoittavat, että tutkimustieto voi olla epävarmaa. Tutkimuksen luonteeseen kuuluu, että se uusien tulosten mukaisesti muuttuu koko ajan. Tutkimustietoa ei myöskään aina sovelleta käytäntöön, kuten Ruuskasen kertoma osoittaa.

Silti tutkimus on tärkeää. Monipuolista ja monitieteistä tutkimusta tarvitaan myös lääkkeettömistä hoitamisen muodoista, joita täydentävät hoidot juuri ovat. Näin selviäisi, voisiko ehkä lääkkeettömillä hoitomuodoilla (kuten Leeni Peltosen tapauksessa) auttaa ihmisiä heidän terveys- ja muissa ongelmissaan.

Alussa mainitun marraskuun 2015 tutkimusseminaarin esitelmätiivistelmät löytyvät Tampereen yliopiston sivuilta  CAM-seminaari%20131115%20abstraktit[1].

TOIVOTAN ONNELLISTA, VALOISAA JA ENERGISTÄ VUOTTA  2016.