Terrakottasotilaiden rivi.
Sinne marssittiin mekin T:n kanssa. Mentiin tutustumaan terrakotta-armeijaan ja Kiinan ensimmäisen keisarin itselleen rakennuttamaan, kuoleman jälkeiseen maailmaan. Keisari näet halusi elää ikuisesti. Siksi hän pystytti noin 2200 vuotta sitten itselleen palatsin maan alle. Puusta, savesa ja pronssista rakennetussa valtakunnassa hänen oli määrä elellä entiseen tapaan kuolemansa jälkeen.
Tätä mahtavaa mananmajaa suojeli 8 000-10 000 sotilaan saviarmeija eli poltetusta savesta muovatut terrakottasotilaat. Terrakotta-armeija -näyttely Tamperereen Vapriikissa kertoo ensimmäisen keisarin ajasta esittelemällä muinaisia hautalöydöksiä.
Vuonna 1974 muuan kiinalainen maanviljelijä iski lapionsa poltetusta savesta muovattuun ihmispäähän muutama kilometri keisarillisesta hauta-alueesta. Se oli keisarin sotilaan pää. Terrakotta-armeija oli löytynyt – vahingossa. Myöhemmin kaivettiin esiin terrakotasta tehtyjä virkamiehiä, hevosia, ajureita, lampaita, vuohia ja lemmikkejä.
Ratsut vetävät vaunuissa istuvaa ajuria.
Keisarin hautakylässä oli myös lammasfarmi.
Valtavan keisarilisen hautakylän esineistö kuvaa tuon ajan ihmismieltä, tai oikeastaan keisarin mieltä. Hänellä oli mittaamattomasti maallista valtaa. Sanotaan, että valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti. Tuhansia ihmisiä kuoli maanalaisen palatsin ja sen ympäristön rakennustöissä. Se ei hallitsijalle merkinnyt mitään.
Keisari pyrki varmistamaan, että myös kuoleman jälkeen hänen elämänsä sujuu kuten ennenkin. Varustamalla maanalaisen yhteisönsä armeijalla hän kuvitteli onnistuvansa ikuisuuspyrkimuksissään. Tavaallaan hän siinä onnistuikin, sillä varsinaista keisarin hautaa ei ole edelleenkään avattu, vain reuna-alueilta on kaivettu. Ei siis tiedetä, mitä päähaudassa on. Ehkä siellä makaa ikuisuuskeisari balsamoituna.
Pävittelemme T:n kanssa ihmisen suuruudenhulluutta. T tuohtuu, että hallitsijan on täytynyt olla psykopaatti, jolle mikään ei riitä itsetunnon pönkityksessä. Niinpä, myötäilen. Toisaalta juuri suuruudenhulluus ja ikuisen elämän haave loivat tämänkin näyttelyn, jossa voimme nyt ihmetellä muinaisten ihmisten ajatusmaailmaa ja uskomuksia. Ehkäpä näyttely muistuttaa meitä myös itsestämme. Eivät vallanhimo ja egon pönkitys ole mihinkään hävinneeet. Sen muodot vain ovat nykyään toisenlaiset. Näin T:n kanssa pähkäilemme.
Näyttely sijoittaa ihmisen historian kulussa omalle paikalleen, rajallisen ymmärryksen maastoon. Se näyttää, että ennenkin osattiin. Monet nykyajan “uudistuksiksi” kuvittemeamme asiat ovat olleet käytössä jo tuhansia vuosia sitten.
Ensimmäinen keisari muun muassa yhdisti eripuraiset hallinnolliset alueet ja niin syntyi Qin-valtio eli nykyinen Kiina. Hänen aikakaudellaan standardoitiin mitta- ja painoyksiköitä ja yhtenäistettiin valuutta ja kirjoitusmerkkejä.
Muinaiskiinalainen kurki, poltettua savea.
Keisarillisessa näyttelyssä käynnistä jäi paljon pohditaavaa. Juttu jatkui T:n kanssa vielä kotimatkallakin.
Suosittelemme. Näyttelyesite.
Terrakottahevoset.