Tuoli. Taviunilla, suruissaan vai väsynyt?
Kilpaurheilutermiä käyttääkseni runo on hyvää tyhjennysharjoitusta, jopa tehokkaampaa kuin liikunta. Mieli tyhjenee ajatuspuurosta.
Hyvä runo on uskomattoman tehokas. Se lataa havaintoja, mielikuvia, mielentiloja ja tunteita tiivistetyssä muodossa. Sillä on runon logiikka, ei yleistä ja yhtäläistä tulkintamallia. Se tulkkiutuu yksilöllisesti, henkilökohtaisesti. Siksi se samanaikaisesti tyhjentää ja täyttää. Tuo uutta vanhojen merkitysten tilalle.
Aika ajoin itseään toistava päänsisäinen puhe käy hermoille.
Joku paasaa siellä ja kommentoi. Rationalisoi ja analysoi. Päivittelee vanhoja tai vatvoo tulevaa. Syö psyykkistä energiaa. Ajatukset kiertävät kehää. Kun on stressiä, painetta töissä, harrastuksissa, arjessa yleensä, niin on myös sisäinen kiire. Ei saa rauhaa omilta ajatuksiltaan. Ne vaan junnaavat jonkun ratkaisemattoman ongelman kanssa.
Silloin on syytä katkaista kierre.
Päätä voi lepuuttaa kuuntelemalla musiikkia, tuijottamalla jotakin yksinkertaista televisiosarjaa tai liikkumalla. Olen kokeillut kaikkia. Liikunta on tehokasta, koska se rentouttaa myös kehoa. Pitää vaan muistaa liikkua elimistöään kunnioittaen, itselleen lempeästi ja arvostavasti. Jooga toimii hyvin. Niin myös monet täydentävät hoidot. Niistä saa mielen rauhoitusta ja samalla kehokin voi hetken levähtää.
Mutta runo on paras. Se rikkoo jumittunutta sieluntilaa. Sellaista, joka on jämähtänyt paikalleen. Sisäistä epämukavuutta, jopa kärsimystä aiheuttaviin ajatustottumusten kahleisiin kannattaa ottaa runo-lääkettä.
Esimerkiksi Aila Meriluodon runot ovat hyvää mielen hoitoa. Tässä näyte:
Miksi minä teen tällaista?
Tutkimusretkiä itseeni.
Olenhan minä toki lähin viidakko,
vai kaukaisin?
Liaanit kietoutuvat kurkkuni ympäri
tai kuvastuvat etäällä taivasta vasten.
Olen astunut syvemmälle.
Mikroskooppi vai kaukoputki?
Nyt se löytyi paljain silmin:
taivaan syvyys pitkin matalaa maanpintaa.
Taivasten valtakunta on siellä, missä on matalaa, elämän makua ja pintaa jalkapohjien koskettaa. Sitä kautta voimme kohdata pyhyyttä ja ylevyyttä.
Kirja
Meriluoto, Aila. 2011. Tämä täyteys, tämä paino. WSOY. Helsinki.
Lumipuut sinisenä hetkenä.