Tuvalaista shamaanihoitoa Karhun Hengessä

11. päivä. Shamaanit, buddhalaiset ja ortodoksit elävät sovussa. Tänään käyn buddhalaistemppelissä ja saan shamaanihoidon.

Tuvan pääkaupungin Kyzilin keskusaukio on mielenkiintoinen sekoitus itää ja länttä, vanhaa ja uutta. Torin keskellä ihmiset käyvät tiuhaan tahtiin pyörittämässä buddhalaista rukousmyllyä. Sen ympäri kuuluu kiertää kolme kertaa, niin toive toteutuu. Toria reunustavat moderni itämaiseen tyyliin rakennettu teatteritalo ja länsimainen parlamenttitalo. Lenin seisoo käsi ojossa aukion laidalla.

Tuvan tasavallassa on 300 000 asukasta, joista kolmannes pääkaupungissa. Tuvalaisten enemmistö on tuvaaneja (lähes 80%), venäläisiä on noin 15 % ja loput ovat muita kansallisuuksia. Tuvaanit puhuvat tuvan kieltä. Venäjää osataan ainakin kaupungeissa.

Maa oli vuosisatoja turkkilaisten, kiinalaisten ja mongolien valloittama ja 1914 siitä tuli Urjanhai –niminen Venäjän protektoraatti. Itsenäinen Tannu-Tuvan valtio synti 1921.  Tannu oli altailainen turkkilaisperäinen heimo. Myöhemmin Tannu-etuliite häipyi nimestä. 1944 Tuva liitettiin Neuvostoliittoon.  Vuodesta 1991 se on ollut tasavalta Venäjän liittovaltiossa. Tuva on kansantuotteen perusteella laskettuna köyhin Venäjän 87 itsehallintoalueesta. Tärkeimmät ansaintakeinot ovat paimentolaiskarjan kasvatus, kaivosteollisuus ja hitaasti, mutta varmasti kasvava turismi. Sijainti kartalla: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Tuva_in_Russia.svg.

Kyziliin ei pääse rautateitse, kun sellaista ei ole. Bussit kulkevat Abakanista ja Krasnojarskista. Lentoja järjestetään silloin, kun on riittävästi matkustajia.

Shamanismi elää

Tuva on uskonnollisen moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden koti. Valtaosa tuvaaneista on tiibetinbuddhalaisia. Shamanismi on myös yleistä ja shamanistiset perinteet ovat edelleen osa ihmisten arkea myös buddhalaisten ja ortodoksien keskuudessa. Venäläiset ovat yleensä ortodokseja.

Käymme Kyzilissä Aasian maantieteellisessä keskipisteessä, johon on rakennettu muistomerkki. Siitä näkyy Jenisein yli vuoren rinteen kirjoitus ”Vapaa, kahleeton”.

Teksti (om mani padme hum) symboloi vuorien voimaa ja vapautta, mutta myös ihmisen mieltä. Buddhalaisessa ajattelussahan painotetaan vapautta ylpeydestä, kateudesta, halusta, tietämättömyydestä,  saituudesta ja vihasta

Kävelen Jenisein rantaa buddhalaiseen temppeliin. Nuori pari tulee juttelemaan ja kysymään mistä olen kotoisin. Minä puolestani kysyn shamanismista, jolloin he huudahtavat ”Ei, emme me ole shamaaneja”. Tarkensin, että tuntevatko he paikallisia shamaaneja. ”Totta kai.” Heille kuten enemmistölle täällä shamanismi on tavallista ja luonnollista.

Shamaanin hoitoon turvaudutaan sairaana,  elämän vaikeuksien kohdatessa tai kun edessä on joku muutos, opiskelu, paikkakunnan vaihdos, avioliitto tms. Shamaani on tietäjä, hoitaja ja tukija.

Karhun Henki

Kyzilissä on kaksi shamanistista keskusta. ”Karhun henki” –keskuksen johtaja Doptshung-ool Kara-ool Tjuljushevitsh kertoo, että heillä on parikymmentä shamaania, jotka työskentelevät vuorotellen keskuksen viidessä hoitohuoneessa. Sinisen käytävä-odotustilan päässä on vastaanotto-kassa.

Minut ohjataan shamaanin luokse, joka osaa vain auttavasti venäjää, joten tulkki Maija tulee mukaan. Shamaani kuuntelee, miksi olen tullut hoitoon, ottaa pöydältä kiviä käsiinsä, kysyy milloin olen syntynyt, tarkastelee minua, pohtii  ja sitten kertoo minua koskevia positiivisia asioita.

Lehtikuusen oksan hän sytyttää edessäni, puhaltelee tulta ja huiskuttaa liiat savut ikkunasta ja virpoo  minut.  Seison keskellä lattiaa ja imen itseeni shamaanin voimaa. Hän nappaa seinältä karhun käpälän näköisen esineen, jossa on kynnet (saattoi olla käpäläkin) ja vetelee sillä selkääni ja hartioitani samalla kun hiljakseen puhelee itsekseen.

Sitten istun sohvalle, suljen silmäni ja alan kuulla rummutuksen äänen, aluksi vaimeana ja sitten voimistuvana.  En tiedä, miten kauan hoito kesti, mutta rummutus rentoutti ja tuntui koko kehossa väreilynä.

Keskustelemme vielä hiukan (shamaanikin puhuu nyt venäjää, joten meillä on yhteinen kieli)  ja siirryn kassalle maksamaan 1000 ruplaa (25 €).  Kokemus oli hintansa arvoinen.

Odottelen kun toinen suomalainen menee hoitoon. Kun se loppuu, pyydän lupaa saada kuvata sinisessä käytävässä. Shamaani innostuu ja vetää minut takaisin hoitohuoneeseen ja pukee päälleen pöllöhattunsa eli rituaalipäähineensä kuvausta varten. Kiitän ja kerron julkaisevani kuvat blogissani. Enkä sitten muistanut kysyä miehen nimeä! Kuvat puhunevat puolestaan ilman hänen nimeäänkin.

Dungur

Toisessa keskuksessa oli tarkoitus haastatella erästä shamaania, mutta hän on myöhässä ja ilmoittaa Maijalle puhelimitse tulevansa vasta parin tunnin päästä. Aikatauluni ei annna myöten, joten tyydyn keskustelemaan odotustilassa istuvien nuorten kanssa. Kuvauslupaa heiltä en saa.

Yksi nainen on menossa keskustelemaan ja saamaan opastusta, kun on aloittamassa pian opintonsa. Muuan tyttö kertoo, että hänen äitinsä on shamaani, mutta hän tuli vieraan vastaanotolle, kun  ”eihän äidin kanssa voi”. Tuvassa on paljon naisshamaaneja, joita arvostetaan. Tässä mielessä Tuva on tasa-arvoinen.

Miksi shamanismi on täällä edelleen voimissaan? Se voi johtua ensiksikin siitä, että maa on ollut vuosikymmeniä liikenteellisesti aika eristyksissä vuorten takana.  Neuvostoaikakaan ei muuttanut kovin paljon vanhoja traditioita, vaikka kyllä shamaanivainoja oli täälläkin erityisesti Stalinin aikana.

Toiseksi,  köyhässä Tuvassa terveydenhuoltojärjestelmän kerrotaan toimivan heikosti. Siksi ihmiset hakevat apua sieltä, mistä uskovat sitä saavansa. Kolmanneksi, vahva buddhalainen perinne yhdistyneenä shamanistiseen traditioon vaikuttaa nykyiseen arvomaailmaan siten, että psyko-fyysistä tasapainoa terveyden perustana arvostetaan ja myyttien ja rituaalien uskotaan auttavan ihmistä.

Lisäksi luontoa ja hyvää suhdetta luontoon, pidetään täällä tärkeänä. Tämän vuoksi tuvalaiset eivät halua edes rautatietä Krasnojarskista Kyziliin, vaikka se tarvittaisiin kaivosteollisuuden kehittämiseksi. He pelkäävät teollisuuden tuhoavan luontoa.

Shamaaninäytös nuotiolla

Illan  kruunaa shamaanirituaali nuotiotulen ääressä. Mies rummuttaa, tanssii ja laulaa ja lopuksi antaa jokaiselle mukana olevalle yksilöllisen shamaanin kosketuksen sekä lämpimän ja voimakkaan halauksen. Uni jurtassa on  sen jälkeen syvää ja virkistävää.

Linkkejä

Chris Harle-Silvennoinen (2003) In the Land of Song and the Drum: Receiving Inspiration from Tuvan Shamans. Shaaniseuran sivuilla: http://www.shamaaniseura.fi/sh313.htm

Tannu-Tuvan historiasta tiivistelmä  venäjäksi: http://www.tandy-uula.ru/index.php?/90-%D0%BB%D0%B5%D1%82-%D0%A2%D0%9D%D0%A0/2011-02-16-15-21-39.html