Pari päivää Pekingissä riittää vain niin sanottujen ”must” -paikkojen eli tärkeimpien nähtävyyksien ihmettelyyn.
Kuuluisa Kielletty kaupunki, Taivaallisen rauhan aukio eli Tian´anmen-aukio, Taivaan Temppelin alue ja pieni palanen tuhansia kilometrejä pitkää Kiinan muuria tulivat – jos ei nyt tutuiksi, niin nähdyiksi kuitenkin. Pekingistä jatkoin Trans-Siperian junalla Mongoliaan ja sieltä Venäjälle eteläiseen Siperiaan.
Julkaisen muutamia kuvajuttuja matkaltani, jonne läksin kaksi viikkoa sitten ja jolta palasin eilen. Tässä ensimmäinen tarina.
Vapaana Kielletyssä kaupungissa
Kielletyssä kaupungissa saivat asua, oleskella ja liikkua vain hallitsija, hänen hovinsa ja palvelusväkensä. Nyt Pekingin keskustassa sijaitseva, muurien ympäröimä historiallinen alue tarjoaa ikkunan Kiinan pitkään ja värikkääseen menneisyyteen ja maan monipuoliseen kulttuurin.
Vapaana täällä on hyvä katsoa, kävellä ja hengittää. Koristeellisista, taidokkaasti rakennetuista taloista, kokoontumis- ja palvontapaikoista aistin satojen vuosien takaista elämää. Tajuan ihmisen kyvyt luoda kauneutta.
Ymmärrän vallan, varsinkin absoluuttisen vallan hallitsijoissa synnyttämän hybriksen, ylettömän itsetärkeyden ja samalla myös tavallaan vilpittömän uskon ja luottamuksen siihen, että vain minä, minun laumani ja kaltaiseni kykenemme tekemään oikeita ja parhaita päätöksiä alamaisia koskevissa asioissa.
Alamaiset voivat niskuroida, mutta vastustus ja nurina talttuvat, kun kielletään ja kriminalisoidaan kaikki toiminta, joka hiukankin viittaa hallitsijan vallankäytön kyseenalaistamiseen.
Kymmeniä tuhansia ihmisiä raatoi orjatyössä Kielletyn kaupungin rakentamisessa. Tuli paljon ruumiita raskaissa ja vaarallisissa töissä, mutta tulos oli loistava.
Yhteiskunnat muuttuvat, ihmiset kehittyvät, ajattelutavat uudistuvat ja sitä myötä koko maailma muuttuu. Mikään ei pysy koskaan samana.
Uudistusvirtauksia on aina ja kaikissa yhteiskunnissa aluksi vastustettu. Syrjityt, alistetut tai riistetyt kansalaiset, jotka ovat kokeneet ihmisoikeuksiensa tulleen loukatuiksi, nousevat yhä uudestaan vaatimaan uudistuksia. Historia on opettanut, että hallitsijoiden vastustus syntyy, koska heidän näkökulmastaan alistettujen tarpeet eivät näytä todellisilta, perustelluilta ja oikeutetuilta.
Kiinan menneisyydessä tästä on runsaasti esimerkkejä. Useita kapinoita ja kansannousuja on nujerrettu väkivalloin. Valta on vaihtunut monesti erittäin rajuin ottein.
Maon kuva Taivaallisen rauhan aukiolla Kielletyn kaupungin muurissa.
Taivaallisen rauhan aukio. 
Katulyhtyjä lähellä Taivallisen rauhan aukiota.
Taivaallisen rauhan aukio eli Tian´anmen-aukio
Kielletyn kaupungin vieressä on pinta-alaltaan maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio (880 m x 550 m). Taivaallisen rauhan aukio eli Tian´anmen-aukio tuli kuuluiskasi vuonna 1989 verilöylystä, joka käynnistyi liberaalien kiinalaisopiskelijoiden mielenosoituksesta Kiinan kommunistihallintoa vastaan. Useita satoja, joidenkin arvioiden mukaan jopa tuhansia ihmisiä kuoli, kun hallitus armeijan avulla kukisti mielenosoituksen.
Aukiota on aikaisemminkin, jo 1900-luvun alussa, käytetty kumouksellisiin tarkoituksiin. Mao Zedong julisti täällä Kiinan kansantasavallan syntyneeksi vuonna 1949 ja kulttuurivalankumouksen aikoihin 1970-luvulla järjestettiin kansankokouksia.
Nykyisin aukiolle ei pääse suoraan kadulta kävelemällä. Se on aidattu ja tulijoiden pitää kulkea turvatarkastuksen läpi. Viiden hengen reissuryhmässämme mukana ollut maailmanmatkaaja Jorma (joka muuten on käynyt kaikissa maailman itsenäisissä valtioissa ja Kiinassakin useita kertoja) valisti, että ennen aitauksia ei ollut, vaan tänne pääsi vapaasti.
Keskellä aukiota (Taivaallisen rauhan aukiota esittävässä kuvassa vasemmalla) seisoo Kansan sankareiden muistomerkki, joka pystytettiin Maon aikana.
Ming-dynastian aikana tälle paikalle rakennettiin 1400-luvulla hallintovirastoja, jotka kuitenkin tuhoituivat boksarikapinassa 1899-1901. Sen jälkeen rakennukset purettiin ja tämä valtavan kokoinen aukio syntyi.