”Too much medicine” -symposiumissa: 15-17.8.2018.
Tanskalainen professori Peter Götzshe, jolla on kunnioitettava tieteellinen ura, aloitti luentonsa kertomalla, että hänen mielestään lääkkeitä kannattaa välttää. ”Elämä ilman lääkkeitä on mahdollista”, hän sanoi.
Ajattelen kuitenkin, että lääkkeittä tarvitaan. Ne ovat hyvä asia, mutta elämässä oikeastaan kaikki asiat, joita käytetään väärin tai liikaa, ovat haitallisia. Asioilla on aina kaksi tai useampiakin puolia. Joka tapauksessa kerron lyhyesti, mitä professori sanoi.
Hän muistutti, että 1) lääkkeet ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy (syövän ja sydän- ja verisuonitautien jälkeen) Yhdysvalloissa ja että 2) julkaistuihin lääketutkimuksiin ei voi luottaa, ja tuskin lääkeviranomaisiinkaan. Kuvat alla ovat Peter Götzschen pitämästä esityksestä Too much medicine -symposiumissa 15.-17.8. 2018.
Tehokkailla ja ihmishenkiä pelastavilla lääkkeillä on siis toinenkin, se synkempi puolensa, jota professori Peter Götzsche on tutkinut ja josta hän on kirjoitaanut ja puhunut jo vuosia. Katso esimerkiksi aikaisempia kirjoituksiani Kriisin tynkää psykiatriassa ja Liika on liikaa
Miksi tieteelliset tutkimukset ja systemaattiset katsaukset lääkkeiden vaikutuksista saattavat olla epäluotettavia? Luennoitsija otti esimerkin masennuslääketutkimuksista ja totesi, että syitä on useita. Ne kaikki liittyvät tavalla tai toisella lääkekorporaatioiden liiketoimintaan: lääkkeiden myynti on hyvää bisnestä siinä tapauksessa, että saadaan lisätyksi lääkkeiden myyntiä. Sitä varten on tarpeen saada tutkimustuloksia, joissa lääkkeistä osoitetaan olevan potilaille hyötyä. Näyttöön perustuva hoitaminen kun nojaa tutkimuksiin.
Tämä on johtanut siihen että, tutkimuksissa saatetaan käyttää tutkimusaineistoja, jotka antavat vääristyneen kuvan todellisuudesta, vaikka itse tutkimusmetodi olisi oikea ja vaikka meta-analyysi olisi tehty periaatteessa kunnolla. Kyse on siitä, että jos tutkimuksen alkuperäinen aineisto on virheellinen tai aineistoa on tutkimusprosessin aikana peukaloitu, niin tulokset ovat myös virheellisiä.
Mistä virheistä on kyse? Peter Götzschen tutkimusryhmä on selvittänyt masennuslääketutkimusten taustoja ja toteutustapoja ja saanut selville, että tutkimuksissa on ongelmia (kuvat alla) esimerkiksi
– koehenkilöiden valintaprosessissa (ketä valitaan tutkittavaksi), satunnaistamisessa (millä kriteereillä satunnaistetaan)
– miten plasebo-ryhmässä varmistetaan, että potilaat ja lääkärit eivät arvaa, kummassa ryhmässä potilas on, sillä plaseboryhmässä on yleensä vähemmän lääkkeen aiheuttamia sivuvaikutuksia (niiden perustella potilas/lääkäri voi päätellä, että tutkittava on hoitoryhmässä)
– potilaiden itse raportoimia haittoja ei yleensä ole otettu huomioon tuloksia raportoitaessa
– aineistoista on jossakin tutkimusprosessin vaiheessa poistettu henkilöitä, joille lääkkeistä ei ole ollut hyötyä tai joille niistä on ollut haittaa
– se mitä tapahtuu tutkimuksen/kokeen jälkeen, jää selvittämättä, ja näin muun muassa riippuvuuskysymykset ja vieroitusongelmat jäävät selvittämättä
– potilaiden elämän laatua ei yleensä kysellä, joten voi olla (luennoitsijan mukaan tämä on todennäköistä), että lääkkeet huonontavan käyttäjiensä koettua elämän laatua.
Symposiumissa tarjottu tietopaketti herätti paljon kysymyksiä, ja hämmennystäkin. Too much medicine – symposiumin sivuilta voi lukea mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi tiedetoimittaja Jani Kaaron kirjoittama haastattelu, jossa Allen Frances kertoo omasta havahtumisestaan diagnoositehtailuun Yhdysvalloissa, valaisee erinomaisesti länsimaisen lääketieteen ylidiagnostiikan ja liikalääkityksen ongelmaa.
Hienoa, että tällainen symposiumi järjestettiin! Se on herättänyt paljon keskustelua, aihetta käsitteli muun muassa Lääkärilehti.