Tag Archive | energialääketiede

Myötätunto itseä kohtaan voi ehkäistä ja hoitaa masennusta

Kaappi Saulin talossaSellaisten hoitojen tarjoaminen, jotka kannustavat ja auttavat rakentamaan myötätuntoa itseä kohtaan, voisivat parantaa masennuksen hoitotuloksia, erityisesti niillä ihmisillä,  jotka kärsivät perfektionismista.

Kannattaa siis rakastaa itseään

Itsemyötätunnon (self-compassion) on todettu olevan yhteydessä sekä vähäisempään masentuneisuuteen että vähäisempään haitalliseen perfektionismiin (täydellisyyden tavoitteluun).

Helmikuussa 2018 julkaistu Madeleine Ferrarin ym. tutkimus selvitti, millä tavalla itsemyötätunto oli yhteydessä perfektionismin sekä  masennuksen oireisiin lapsilla ja aikuisilla. Perfektionismi voi vakavimmillaan johtaa masennukseen.

Tutkimus osoitti, että itsemyötätunto muovasi merkitsevästi perfektionismin  ja  masennuksen välisen suhteen voimakkuutta.  Moderaatioanalyysin tulokset kuviossa alla.

Aikuiset/ Adult sample.

Itsemyötätunto PlosOne2018The moderating effect of self-compassion (SCS) on perfectionism (MPS) and depression (DASS- Depression subscale) scores (n = 515).  https://doi.org/10.1371/journal.pone.0192022.g003

Kuviosta näkyy, että mitä alhaisempi oli tutkimukseen osallistujien itsemyötätunto, sitä voimakkaampi oli perfektionismin ja masennuksen välinen suhde.

Masennusepidemiaan myötätuntoterapiat avuksi? 

Masennus on laajentunut epidemiaksi. Sen kustannusten on arvioitu länsimaissa olevan noin 1% bruttokansantuotteesta. Vaivaa hoidetaan pääasiassa lääkkeillä. Suomessakin puolisen miljoonaa ihmistä on ostanut kela-korvattavia mielialalääkkeitä. Kaikki eivät tosin ostamiaan lääkeitä syö.

Yhteiskunnan tukemaa psykoterapiaa saa vain pieni osa masentuneista. Jonkin verran käytetään lyhytterapioita. Lisäksi monet mielialaongelmista kärsivät hakeutuvat erilaisiin täydentäviin kehomieli-hoitoihin. He saattavat kokeilla mindfulness-meditaatiota, kosketus-, rentoutus- ja energiahoitoja  sekä taideterapioita ja itsehoitokursseja.

Ferrari ja tutkijaryhmä toteavat,  että myötätunto itseään kohtaan voi auttaa ihmisiä välttämään liiallista perfektionismia ja sitä kautta se voi myös ehkäistä ja hoitaa masennusta. Heidän mielestään sellaisten hoitojen tarjoaminen, jotka kannustavat ja tukevat ihmisiä rakentamaan tällaista itseä kohtaan tunnettua myötätuntoa, voisivat parantaa masennuksen hoitotuloksia, erityisesti niiden henkilöiden joukossa, jotka kärsivät perfektionismista.

Poikittaistutkimuksen (tässä oli kahden väestöryhmän samanaikainen kysely) perustella ei voi tehdä suoria päätelmiä syy-seuraus -suhteesta, vaan ainoastaan eri muuttujien tilastollisista yhteyksistä. Ei siis ole perusteita päätellä, että perfektionismi aiheutti kyselyyn osallistuneiden masennusoireet tai että itsemyötätunto ehkäisi niitä.  Tilastollinen yhteys kuitenkin on, joten  tutkijat ehdottavat tutkimusintervention toteuttamista. Näin voitaisiin ehkä saada käyttöön uusia, lääkkeettömiä tukihoitoja ja itsehoidon muotoja.

Tämä on tärkeä aihe. Interventiossa voitaisiin tutkia jonkin tai joidenkin  itsemyötätunnon lisäämiseen pyrkivien metodien kliinistä vaikuttavuutta.  Kannatan lämpimästi tämän tyyppistä, todelliseen elämään sijoittuvaa omahoidon ja tavanomaista hoitoa täydentävien ja mahdollisesti uudistavien auttamismenetelmien vertailevaa vaikutustutkimusta. Terveyshyötyjen ohella myös taloudellisia vaikutuksia olisi syytä evaluoida.

Itsemyötätuntotutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa Plos One -verkkosivuila.

Lähde

Madeleine Ferrari, Keong Yap, Nicole Scott, Danielle A. Einstein, Joseph Ciarrochi 2018 Self-compassion moderates the perfectionism and depression link in both adolescence and adulthood. Plos One Published February 21, 2018, https://doi.org/10.1371/journal.pone.0192022

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0192022

Fyysikot puhuvat ihmisestä ja parantamisesta

 

20170320_135000

Kuusella on lumipallopää. Ylläksen metsässä maaliskuussa 2017.

Saako fyysikko puhua terveydestä, parantamisesta  ja hoitamisesta? Tietysti saa, koska elämme demokraattisessa maassa, jossa mielipiteitään voi ilmaista joltisenkin vapaasti.  Mutta onko hänellä riittävästi kompetenssia, pätevyyttä? En tiedä, mutta joka tapauksessa fyysikot puhuvat – ja vieläpä julkisesti.

Fyysikot Tarja Kallio-Tamminen ja Johanna Blomqvist tarkastelevat terveyttä ja sairautta ”uuden fysiikan ikkunasta”. Tai oikeastaan kyse ei ole uudesta, vaan newtonilaiseen fysiikkaan perustuvan terveysajattelun ylittävästä näkemyksestä hoitamiseen.  Tarja on kirjoittanut väitöskirjansa kvanttifysiikan filosofiasta ja Johanna polyestereiden atomistisista simulaatioista ja niissä käytetyn klassisen mallin luotettavuudesta.

Naisten todellisuuskäsitystä voisi filosofi Thomas Nageliin viitaten nimittää mieli-naturalistiseksi.  Termi ei olen Nagelin, vaan hänen teksteihinsä nojaava, oma tulkintani.

Tunnetuista fyysikoistamme kosmologit Kari Enqvist ja Syksy Räsänen puolestaan pitäytyvät puhtaaseen naturalismiin eli näkemykseen, että vain fyysinen luonto on todellista, joten vain sen tutkiminen antaa oikeaa tietoa. Tämän seurauksena he skeptikkoväen tapaan pitävät biolääketieteeseen perustuvaa hoitamista tieteellisenä ja leimaavat muut lähestymistavat ihmiseen ja hoitamiseen pseudotieteellisiksi. Skeptikoiden ”varmuus” jonkin hoitomuodon (yleensä he vastustavat täydentäviä hoitoja) turhuudesta näyttäisi perustuvan uskoon, että jos hoitomuodon fysikaalis-kemiallista, naturalistisesti kuvattavaa vaikutusmekanismia ei tunneta ja jos hoitomuotoa ei ole tutkittu biolääketieteellisin  menetelmin – sen täytyy olla huuhaata.

Kari ja Syksy ovat saaneet runsaasti mediatilaa näkemystensä esiin tuomiseen niin sähköisissä kuin printtiviestimissäkin. Tämä on ymmärrettävää, sillä yhteiskuntamme – koko akateemista yhteisöä  myöten – on opetettu sisäistämään naturalismi ”ainoaksi oikeaksi” todellisuuskäsitykseksi. Kannattajat nimittävät sitä jostain syystä, mielestäni virheellisesti, tieteelliseksi maailmankuvaksi. Oikea adjektiivi on naturalistinen. Se ei ole tieteellisen synonyymi.

Käsitys todellisuuden luonteesta = maailmakuva

Todellisuuskäsitys (maailmankuva) on ontologinen oletus maailman rakentumisesta ja järjestymisestä sekä tiedosta. Tätä, tieteellistä ajattelua, teorianmuodostusta ja käytäntöjä ohjaavaa maailmankuvaa itseään ei voi todistaa empiirisin menetelmin oikeaksi tai vääräksi (ainakaan tähän mennessä ei ole todistettu).

Tarja ja Johanna ovat hoitoajattelussaan mielestäni Karia ja Syksyä laajakatseisempia.  Heidän perustellut näkemyksensä ihmisestä ja hoitamisesta sopivat paremmin elävän organismin tarkasteluun kuin Karin ja Syksyn naturalistiset oletukset. Naisten ymmärryksessä henki (mieli) on yhtä tärkeää kuin aine (ruumis/keho).  Ei tässä tietenkään ole kysymys nainen-mies -vastakkainasettelusta, eikä vastakkainasettelusta ollenkaan, vaan kahdesta erilaisesta tavasta hahmottaa  todellisuutta ja ymmärtää tiede ja sen toimintatavat.

Koska Kari ja Syksy ovat saaneet näkemyksilleen paljon julkisuutta ja ne tunnetaan yleisesti, katson oikeudenmukaiseksi, että tässä annan tilaa Tarjalle ja Johannalle. He eivät ole keikkuneet televisio-ohjelmissa ja päälehtien sivuilla, mikä on ymmärrettävissä samoista syistä, joista Kari ja Syksy siellä keikkuvat. Vallitsevasta paradigmasta poikkeavat näkemykset kun jäävät aina syrjään joksikin aikaa. Niiden aika tulee kyllä. Näin uskoo Thomas Nagel ja monet muutkin, jotka pitävät naturalismia (materialismia) liian kapeana maailmankuvana.

Johannalta ilmestyi viime vuoden lopulla  kirja Kvanttifysiikasta energiahoitoihin. Siinä hän kuvaa prosessia, jonka aikana hänen ajattelunsa muuttui. Hän oli moneen kertaan joutunut toteamaan, miten vähän oikeasti tiedämme itsestämme ja ylipäänsä maailmasta ja miten vähän ymmärrämme ihmisen paranemismekanismeja. Hylkäämme paljon asioita suoraan, saman tien, vain sen vuoksi, että pidämme niitä mahdottomina, jos ne eivät näppärästi istu vallitsevaan, naturalistiseen  ymmärrykseen maailmankaikkeuden rakenteesta.

Skeptistä asennetta

– Mitä tahansa aihetta pitäisi kuitenkin pystyä lähestymään ”tutkijan asenteella” avoimena ja skeptisenä hakien sitä, mitä siitä voimme oppia ilman ennakko-oletuksia, Johanna toteaa.

Johannan kirja haastaa niitä ennakkokäsityksiä, joita meillä kullakin on elämästä, maailmasta ja meistä itsestämme. Hänen mielestään elämässä, myös sairauksien ja vaivojen hoidossa on paljon sellaista mitä emme vielä ymmärrä. Kirjoittaja pohtii energiahoitamista ja sen toimintamekanismeja fyysikon ja hoitajan näkökulmasta.

Ennakkoluuloton ja rohkea nainen on tarttunut aiheeseen, joka on vahvasti stigmatisoitu (häpeäleimalla leimattu) huuhaaksi  virallisessa terveydenhuollossamme. Tämä on tehty lähinnä fyysikoiden, vahvan biolääketiedeinstituution ja lääkäreiden ammattiliiton toimesta. Tukijoina ovat olleet lääketeollisuus (tutkimusrahoituksen kautta), skeptikkoliike, joka ei ole ollenkaan skeptinen hallitsevan tiedeparadigman suhteen, ja media.

Monimuotoinen energia

Ajattelen käsitteestä ”energia” ihmisen yhteydessä puhuttaessa hieman eri tavalla kuin Johanna, jolle se näyttää olevan enemmän materiaalinen asia kuin minulle, joka tulkitsen ihmiseen liittyvän energian psyko-fyysis-sosiaalisen ja spirituaalisen voiman kokonaisuudeksi, en nykyfysiikan määrittelemäksi ilmiöksi.

Pian tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen Johanna kommentoi minulle yllä esittämääni väitettä. Hän muistutti, että hän todellakin kertoo kirjassaan energiasta eri näkökulmista, ja selittää, miten nykyfysiikassa energia määritellään. Fysiikan energia-termillä kuvataan materian käyttäytymistä, mutta esim. energiahoidoissa käsitellään mielen tason energiaa, eli kyseessä ei ole samanlainen energia. Tässä yhteydessä Johanna puhuisi oikeastaan mieluummin informaatiosta kuin energiasta.

Hän siis kuitenkin ajattelee energiasta ihmisen yhteydessä hyvin samoin kuin minä. Ehkäpä olin lukenut kirjaa hieman huolettomasti ja siksi tein pikaisen ja puutteellisen tulkinnan. Kiitos Johannalle tarkennuksesta.

Kannattaa siis itse lukea Johannan kuvaus energiasta sekä hänen  mielenkiintoinen ja lukijaystävällinen katsauksensa kvanttifysiikasta, yhdestä  luonnontieteiden mystisimmistä alueista. Sitä kautta  on mahdollista ymmärtää hänen enrgiahoito-ajatteluaankin.

Jonkun mielestä kirjoittaja saattaa tehdä liian pitkälle meneviä tulkintoja energia-ilmiöstä hoitamisen yhteydessä, kuten mielen ja materian keskinäissuhteista ja etähoitamisesta. Niin tai näin, joka tapauksessa kirja on peloton tiedenaisen avaus hoitaviin energioihin. Kirjoittaja viittaa tutkimuksiin ja mainitsee selkeästi, että alan tutkimusta on vielä tehty niin vähän, että vahvoja päätelmiä eri hoitomuotojen tehosta on mahdoton tehdä. Tutkimus kuitenkin jatkuu eri puolilla maailmaa siitä huolimatta, että valtavirtaterveystutkimus ei naturalistisista lähtöoletuksistaan johtuen ole edes kiinnostunut aiheesta, joten tutkimusrahoitusta on hankala saada.

Tarja on kirjoittanut Uudistuva terveydenhoito -verkoston blogiin kaksi tärkeää artikkelia terveydenhuollosta ja todellisuuskäsityksistä. Niillä on nimittäin syvällinen vaikutus sekä tutkimukseen että terveysjärjestelmään ja ylipäänsä siihen, kuinka terveys, sairaus ja hoitaminen yhteiskunnassamme mielletään. Linkit kirjoituksiin ovat alla. UT-verkoston facebook-sivut.

Toisiaan täydentäviä

Tarjan ja Johannan jakamaa mieli-naturalistista (termi on oma luomukseni, ei kummankaan heidän käyttämä) todellisuuskäsitystä ei voi pitää biolääketieteelle vastakkaisena tai vaihtoehtoisena. Kysymys on komplementaarisuudesta. Kahteen erilaiseen todellisuuskäsitykseen perustuvat terveystutkimukset voivat toisiaan täydentämällä rikastaa ymmärrystämme elämästä, ihmisestä, terveydestä ja hoitamisesta. Näennäisesti ristiriitaisilta vaikuttavat katsannot voivat avata  uudenlaista ajattelua ja tuoda tuoreita ratkaisumalleja tutkimuskysymyksiin.

Biolääketieteellisellä tutkimuksella on ja sillä pitääkin olla tärkeä paikka terveystutkimuksessa ja terveydenhuollossa. Silti tämä hallitseva paradigma voi tarjota ei-hallitseville näkemyksille  aitoja mahdollisuuksia ylittää naturalistisen hoitotutkimuksen rajoitteet.  Terveysajattelua on avarrettava ja laajennettava siihen suuntaan, jossa aiempaa selkeämmin tarkastellaan mieltä, kokemusta ja hoitoympäristöjä osana kaikkia parannusprosesseja.

Tähän suuntaan ollaan menossa myös Suomessa. Lääkäri Anu Raevuori tutkimusryhmineen on ryhtynyt tukimaan mieltä hoitamisessa eli mindfulnessin hyötyjä erikoissairaanhoidossa.

Jos mieli ymmärrettäisiin laajemminkin  luonnonjärjestyksen keskeiseksi osaksi, se muuttaisi vallitsevaa maailmankuvaa ja sitä myötä myös terveystutkimusta ja hoitokäytäntöjä.  Tietoisuus nähtäisiin  – kuten mieli-naturalistinen todellisuuskäsitys sen näkeekin  –  jossakin mielessä biologiseksi ja se määrittyisi maailmankuvassamme yhdeksi olemisemme perustaksi. Historian linssin läpi katsoen vaikuttaa  siltä, että muinaiset idän filosofiat ovat tulkinneet  kaikkeuden juuri tähän tapaan. Tämä on myös kvanttifysiikan yksi perusoletuksia. Ihmismäistä, eikö vain.

Mieli-naturalistinen katsanto pitää siis mieltä, kokemuksia ja tunteita luonnonjärjestyksen keskeisenä osana eikä vain fysikaalisesta todellisuudesta emergoituneena (kehkeytyneenä) sivutuotteena, jonkinlaisena ylijäämänä.

Jos olet kiinnostunut mielen ja kehon yhteydestä eli kehomieli-ajattelusta sekä todellisuuskäsityksestä, jossa tietoisuutta ei eroteta aineesta, tutustu Johannan ja Tarjan teksteihin.

Monistinen materialismi naturalismin muodossa on nykyisin vallitseva paradigma, ”tieteelliseksi” nimetty perusoletus kaikkeudesta.  Sen nojalla myös ihmistä ja hoitamista koskeva tutkimus keskittyy käyttämään  reduktiivisen (tutkittava kokonaisuus jaetaan osasiinsa) tiedekäsityksen menetelmiä.

Naturalismista on terveystieteissä, varsinkin lääketieteessä tullut niin ”pyhä” asia, että harva tutkija uskaltaa – tai taloudellisista syistä voi – lähteä tutkimaan hoitamisen todellisuutta toisenlaisista perusoletuksista.  Anu Raevuori on ottanut tien halkojan tehtävän. Se on mahdollista nykytieteen kentällä osittain siksi, että mindfulnessin vaikutukset on pystytty osoittamaan aivokuvissa aivojen tilojen muutoksina, vaikka varsinaista biologista vaikutusmekanismia ei tunnetakaan.

Mielenkiintoista tässä on, että meditaation (tässä tapauksessa mindfulness-muotoisen) hyödyt on tutkitusti, ihmisten kokemina tiedetty jo vuosikymmeniä, mutta naturalismiin nojaavassa biolääketieteelisessä ajattelussa ne on ”otettu todesta” vasta, kun jotakin näkyy aivokuvissa!

Naturalismi on nykyisin niin vahva dogmi, että muut näkemykset joutuvat monesti – ja aiheetta – huuhaan luokaan ja sitä kautta stigmatisoituvat. Tämä on harmillista. Lohdullista on,  että kaikki on muuttuvaista. Paradigmatkin.

Viitteet

Blomqvist, Johanna 2016. Kvanttifysiikasta energiahoitoihin. Fyysikon matka mieleen ja paranemiseen. Viisas Elämä, 2016.

Enqvist, Kari. 2013. Ei toivoa, ei toivottomuutta. Teoksessa Pelkonen, R., Huttunen, M. O. & Saarelma, K. (toim.) Sairaus ja toivo. Kustannus Oy Duodecim. Bookwell Oy. Porvoo. 207-212

Enqvist, Kari. Simppeli mutta sumea universumi. Tiede 12/2014.

Nagel, Thomas. 2012. Mind & Cosmos. Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature is Almost Certainly False. Oxford University Press. New York.

Nagel, Thomas, 2014 Mieli ja Kosmos. Miksi materialists-darwinistinen luontokästys on lähes varmasti epätosi. Basam Books. Tallinna.

Kallio-Tamminen Tarja 2017  Maailmankuvan muutos uudistaa terveysajattelua, osa 1 ja Maailmankuvan muutos uudistaa terveysajattelua, osa 2

Kallio-Tamminen, Tarja 2006. Kvanttilainen todellisuus. Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muovaajina. Yliopistopaino. Helsinki

Raevuori Anu.2016  Mindfulnessin terveysvaikutukset – mitä lääkärin on hyvä tietää?  Duodecim 132:1890–7.

Toivon energiaa – uupumus häipyi

Samaan aikaan kun Suomen terveydenhuoltojärjestelmä kärvistelee rahoitus- ja organisaatio-ongelmien kanssa, täydentävien hoitojen suosio vapailla markkinoilla vain kasvaa.  Miksi?

Yksi syy on toivon energia. Sitä saa terveydenhuoltojärjestelmän palveluista harvoin.

Kerron esimerkin. Se on tosikertomus Antista, joka parantui väsymysoireyhtymästä (CFS=chronic fatigue syndrome).

Aamu herää arkana.

Oli työntäyteinen lokakuu. Pitkien työpäivien päätteeksi Antti rentoutui lenkkeilemällä, ottamalla ihanan, lämpimän kylvyn ja virvoittamalla itseään parilla kolmella oluella. Vaimon kanssa hän kävi  joskus teatterissa ja ulkona syömässä. Elämän piti olla mallillaan. Mutta sitten alkoivat epämääräiset vatsakivut, joille ei löytynyt tutkimuksissa mitään syytä.

Antti, viisikymppinen perusmies, joka kunnioittaa kotia, isänmaata ja ulkokohtaisesti uskontoakin, tekee töitä, töitä ja töitä. Työ on mielekästä, tyydyttävää ja rahallisestikin palkitsevaa. Perhe-elämä sujuu ja talous on kunnossa.  Ystäviä tosin on aikaa tavata hyvin harvoin. Jotenkin on etäännytty.

Kaikki on vuosikausia hyvin. Kunnes ilmaantuvat lievät vatsakivut.

Työterveyslääkärin kanssa todetaan, että varmaan pitäisi syödä vähemmän pihvejä ja makkaraa.  – Liikuntaa ei voi lisätä kun sitä on jo paljon, mutta ehkä oluttölkeistä yhden voisi jättää juomatta, miettii Antti.

Tähystykset ja neurologiset tutkimukset

Mutta vatsakivut jatkuvat. Tähystetään ruoansulatuselimistö. Kaikki normaalia. Silti oireet pahenevat ja mukaan tulee keskittymisvaikeuksia. Neurologinen tutkimus tuottaa vesiperän ja psykologin testaus osoittaa, että Antti ei ole masentunut. Hän ei myöskään tunne itseään työstä tai perhe-elämästä uupuneeksi. Silti olo on huono ja väsynyt. On jäätävä sairauslomalle.

Oireet pahenevat ja kunto heikkene niin, että töihin menoa ei voi ajatellakaan. Sairauslomaa tulee aina kaksi viikkoa kerrallaan. Antin vointi vaan on edelleen surkea. Nyt psyykkinen puoli vaivaa jo pahasti, ahdistusta on joka aamu ja sielu tuntuu aina vaan kärsivän. Selväähän se, kun vastuuntuntoinen ihminen, jolle ei löydy sairautta eikä siihen hoitoa, ei pysty töihin ja toimiin. Makoilee suurimman osa päivää sängyssä.

Tätä jatkuu pari kuukautta. Kun oksettaa ja raihnaisuus todella painaa, työterveyslääkäri kysyä pamauttaa; ” Et kai sinä syö jotain lääkkeitä, kun olet noin huonossa kunnossa?” Viittasi kai lääkkeiden väärinkäyttöön –huumetarkoituksessa.  Tämä loukkasi Anttia niin pahasti, että terveys siitä edelleen huononi ja toivo elpymisestä heikkeni.

Väsymysoireyhtymä

Aamunjäiset rantapensaat.

Sitten tuli diagnoosi: krooninen väsymysoireyhtymä. Sitä yritettiin lääkitä monin tavoin. Antti selasi nettiä ja totesi saaneensa taudin, joka ei todennäköisesti koskaan parane, mutta jotenkin sen kanssa voi elää kituuttaa. Tai oikeastaan se ei ole tauti, vaan oireyhtymä. Siis jotakin hyvin epämääräistä.

Yksi lääkäri yritti kai näyttää positiivisia puolia toteamalla, että ”onneksi sait tämän kroonisen taudin näin vanhana, ettei se ole pilannut koko elämääsi”. Tämä ei paljon lohduttanut, kun vielä kävi ilmi, että oireyhtymään ei ole oikein löytynyt pätevää lääkitystä.

Lopullinen niitti iskeytyi, kun työterveyslääkäri totesi neuvotelleensa kaikkien tuntemiensa asiantuntijoiden kansa tästä Antin tapauksesta, ja päätyi siihen, että ei enää katsonut voivansa auttaa Anttia. Ei hän myöskään vihjannut, kuka muu mahdollisesti voisi auttaa. Eikä pohtinut potilaan kanssa, mistä apua ehkä voisi hakea, jos lääkäri itse ei sitä pysty antamaan. Lääkäri saattoi vain kirjoittaa parin viikon sairauslomia ja rauhoittavia lääkkeitä.

Antti jäi yksin.

Energia-ajatus avuksi

Hädissään hän turvautui sellaiseen, mihin terveenä ei missään nimessä olisi vilkaissutkaan:  energiahoitokurssiin.   Toiveena oli parantuminen.  Jostain piti yrittää ottaa kiinni toivottomalta tuntuvassa tilanteessa.  Samalla hän hakeutui oma-aloitteisesti myös psykoterapiaan.

Antti makasi ensimmäisen terapeuttinen energiaparantaja -kurssiviikon patjalla, kun ei jaksanut istua. Helpotusta ja vapautumista tuli jo siitä, kun hänet hyväksyttiin Enkelten Koti -koulussa ryhmään juuri sellaisena – uupuneena – kuin hän sillä hetkellä oli. Ei tarvinnut yrittää eikä suorittaa.

Sitten alkoi tutustuminen itseen, kurssitovereihin, energioihin ja koko elämismaailmaan tyystin toisenlaisesta näkökulmasta, mihin hän ennen oli tottunut. Vanha kuitenkin eli koko ajan uuden rinnalla ja taustalla.  Väsymykselle ja oireille alkoi löytyä tulkintoja, ne saivat hahmon, joka auttoi ymmärtämään itseä ja koko elämää paremmin.

Meditaatio lääkkeenä

–  Koko paranemisprosessi oli hyvin hidasta.  Aluksi luulin, että tämä on puhtaasti fyysinen vaiva ja jos kerran lääkärit  eivät osaa minua parantaa, niin en koskaan parane.  Olin surkeassa jamassa. Läheiset tekivät parhaansa auttaakseen ja tukeakseen. Sain luettavakseni monia itsehoito-oppaita ja niin käsiini ilmaantui D.S. Khalsan kirja ”Meditation as Medicine ” (Meditaatio lääkkeenä). Sitä lukiessani ja sen harjoituksia tehdessäni aloin pikku hiljaa, hyvin hitaasti tajuta, että tästä minulle on oikeasti apua, Antti sanoo.

– Samoihin aikoihin menin työväenopiston kundaliinijoogakurssille.  Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kirjan opit pohjautuvat juuri kundaliinijoogan periaatteisiin, jossa keskittynyt hengitys ja kehoharjoitteet ovat tärkeitä. Hengityksessä on läsnä ”prana”, joogafilosofian mukaan elämänenergia, jota hallitaan  hengitystä ja kehoa säätelemällä.  Minun elämänenergiani oli sairastuttuani lopussa. Tai voi sen niinkin nähdä, että koska se oli lopussa, niin sairastuin.

– Tämä toi aivan uuden ja toiveikkaan näkökulman umpikujaani väsymysoireyhtymän vankina.  Elämänenergia  on se, mikä yhdistää ihmisen aistilliset, mentaaliset, psyykkiset ja henkiset olemuspuolet. Se on kokonaisvaltaista, yhtä hyvin psyykkistä, fyysistä kuin jumalallistakin.

Parantajakoulutus

Havunoksa nojaa runkoon.

Psykoanalyyttisesti suuntautunut terapeuttinen energiaparantajakoulutus  otti niin ikään mukaan myös hengen ja sen mystisen puolen ihmisestä, jonka virallinen terveyssysteemi on siirtänyt kirkon tehtäväksi.

Koulutuksessa käytiin terapeuttisesti läpi omaa sekä lähipiirin menneisyyttä taakkasiirtymien  hahmottamiseksi, Antti kertoo.

Taakkasiirtymä, transfer on psykoanalyytikko Martti Siiralan käyttöön ottama termi. Se tarkoittaa tunnistamattomiksi jääneitä, vaiettuja käsittelemättömiä painolasteja, jotka  vaikuttavat ihmisen elämässä ja voivat tulla ilmi myös ruumiillisessa sairastamisessa ( Ks. Heinonen 2004). Samaa asiaa käsitellään yleensä myös psykoterapiassa.

Koulutuksessa sovellettiin käsitystä ihmisestä fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja spirituaalisena olentona,  sillä  kaikki nämä puolet vaikuttavat terveyteen ja sairauteen ja sairauksista paranemiseen . Sairastuminen ei ole vain kehomekanismin häiriö, vaan se on ihmisen olemassaolon tavan ilmentymä, inhimillinen tilanne.

Paraneminen on hidas prosessi

Khalsan kirja, energiahoitajan koulutuspaketti ja muut satunnaisesti otetut hoidot erilaisilta terapeuteilta  sekä psykoterapia alkoivat  pikku hiljaa vaikuttaa.  Antti sai tukea uskolleen tervehtymisestä ja alkoi nähdä uusia vaihtoehtoja arkielämässäänkin. Sielu avautui, sydämen ääni alkoi kuulua, luovuus ja sitä mukaa hyvä olo lisääntyivät.

– Ensimmäisenä vuonna tuli muutaman kerran takapakkia, kun työelämään paluu piti vaihtaa sairauslomaan. Sitten repsahdukset lievenivät ja vähitellen niitä ei enää tullutkaan.   Tervehtymiseni oli pitkä ja välillä raskaskin prosessi, mutta olen iloinen ja kiitollinen, että löysin vaihtoehtoisia tapoja auttaa itseäni.

Lääkärit tekivät parhaansa

– Arvostan edelleen lääkäreiden työtä. Minua he pystyivät auttamaan järjestämällä tutkimukset, jotka sulkivat pois sen, että sairastin jotain suolisto- tai aivoperäistä tautia.  Eihän heidän vikansa ole, että he eivät tunne eivätkä hyväksy muunlaista kuin perinteistä lääketieteellistä tapaa hoitaa ihmisiä. Tämä riippuu heidän koulutuksestaan.

– Kun lääkäri ei oikein hallitse tilannetta, on itsekin ymmällä ja kun hänellä ei ole osoittaa näyttöön perustuvaa hoitoa, hän sulkee ikävän todellisuuden ulkopuolelleen  vetoamalla ”kaikkiin tuntemiinsa asiantuntijoihin” oikeuttaakseen tapauksen siirtämisen pois mielestään. Jokainen lääkäri varmaankin haluaisi parantaa potilaansa.

Nyt Antti on terve, voi hyvin ja iloitsee elämästään. Hänen valitsemansa itsehoitopaketti toimi. Ehkä juuri siksi, että se otti huomioon kaikki puolet inhimillisessä elämisessä.

Mitä Antin esimerkki kertoo lääkärin työstä? Ihmiset hakevat hyvin usein apua epämääräisiin ongelmiin ja vaivoihin joita ei voi määritellä sairauksiksi.  Lääkärin asema on ongelmallinen, sillä samaan aikaan kun terveydenhuollossa pitäisi toimia tehokkaasti ja kun budjetteja pienennetään, lääkäreiden mahdollisuudet laajentaa vastaanottonsa sisällöllistä puolta esimerkiksi keskusteluun potilaan ongelmista  supistuvat. Lääkäreitä pidetään usein medikalisoitumisen aiheuttajina, mutta tästä näkökulmasta katsottuna he ovat sen uhreja.

Pyynikiltä Pyhäjärvelle.

Mitä väsymysoireyhtymästä tiedetään?

Kroonista väsymysoireyhtymää poteva kärsii yleensä monista oireista. On sekä fyysisiä ett psyykkisiä vaivoja ja ne voivat vaihdella ”taudin” eri vaiheissa. Uusimpien tutkimusten mukaan hengitysvaikeudet/hengenahdistus on väsymysoireyhtymää sairastavilla selvästi yleisempää kuin muilla (Ravindran 2012).  Oireiden syitä ei tunneta, ei myöskään yksiselitteistä hoitoa, vaikka aihetta tutkitaan paljon.

Usein masennus liittyy siihen, mutta on epäselvää, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Masennuksena vaivaa usein hoidetaan ja psykoterapiasta on ollut apua. Akupunktio ja meditaatiotekniikat näyttävät tutkimusten mukaan myös lupaavilta (Porter m. 2010). Joillekin antioksidanttien, mm. sinkin käytöstä on ollut hyötyä (Maes ym 2006).  Maija Haavisto (2010) on kirjoittanut kattavan esittelyn väsymysoireyhtymän lääkehoidosta. Ei-lääkkeelisen hoidon hän kirjassaan sivuuttaa.

Koska kysymys on hankalasti määriteltävästä, monioireisesta vaivasta, tappiomieliala on yleistä myös lääkäreiden keskuudessa kroonisen väsymysoireyhtymän hoidossa (Santhouse ym 2010). Tämä voi johtaa noidankehään, kun sama mieliala leviää myös potilaisiin ja toivo hiipuu.  Kun se katoaa, pienenevät myös paranemisen mahdollisuudet.

Tarvitaan toivon energiaa.

Sitä tuntuvat antavat vaihtoehtoiset tavat suhtautua ihmiseen, jonka taakkana ovat epämääräiset vaivat ja oireet. Sellaiset, joihin lääketieteen oppikirjoista ei löydy selkeää selitystä eikä käypää hoitoa.  Antin tapauksessa apu löytyi virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelta.

Yhtä hyvin vihjeen täydentävien hoitojen käyttöön voisi antaa lääkäri. Varsinkin, kun nyt on jo tieteellistäkin näyttöä niiden hyödyistä.

Lähteitä

Haavisto M (2010) CFS:n ja fibromyalgian hoito. Hakapaino. Helsinki.

Heinonen L-L. (2004) ”Itselleni vieras” – transfer ruumiillisessa sairastamisessa. Kirjassa Rohkeus totuuteen. Martti Siiralan juhlakirja, 72 -87. Gummerus, Jyväskylä.

Khalsa DS (2002) Meditation as Medicine. Activate the Power of Your Natural Healing Force. Fireside. New York.

Maes, M, Mihaylova, I., De Ruyter, M (2006)   Lower serum zinc in Chronic Fatigue Syndrome (CFS): relationships to immune dysfunctions and relevance for the oxidative stress status in CFS.  J Affect Disord.. Volume: 90, Issue: 2-3, Date: 2006 Feb , Pages: 141-7

Porter NS, Jason LA, Boulton A,Bothne N, Coleman B. (2010) Alternative Medical Interventions Used in the Treatment and Management of Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome and Fibromyalgia. THE JOURNAL OF ALTERNATIVE AND COMPLEMENTARY MEDICINE. Volume 16, Number 3, 2010, pp. 235–249.

Ravindran, M. et al (2012)   304 Dyspnea in Chronic Fatigue Syndrome (CFS): Comparison of Two Prospective Cross-sectional Studies. World Allergy Organization Journal Lippincott Williams & Wilkins, Inc. 5:S98, February 2012.

Santhouse A.M, Hotopf M, David A.S. (2010)  Chronic fatigue syndrome. Defeatism among clinicians is undermining evidence that it canbe treated.BMJ 2010;340:c738.

©Liina Keskimäki