Arkistot

Enkelit lentävät, koska he suhtautuvat itseensä kevyesti

IkkunanenkeliNyt tiedän, mitä luterilaisen kirkon tuleva johtaja ajattelee enkeleistä. ”Enkeli ei kutsu turvautumaan itseensä vaan suoraan Kristukseen. Enkeli on viestintuoja, media”, sanoo tuleva arkkipiispa Tapio Luoma. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005634859.html

Silti ihmiset turvautuvat noihin siivekkäisiin, siis myös ne, jotka evät usko Kristukseen. Ihminen voikin ymmärtää viestin tuomisen ja mediana olon toisella tavoin kuin kristillinen perinne haluaisi sen ymmärrettävän. Enkeli voikin edustaa jotakin muuta hyvää, kaunista, juhlallista, kevyttä, jumalallista ja eheyttävää kuin Kristuksen viestiä.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa on monenlaisia tutkintoja eri asioista. Enkelihän on joka tapauksessa vain tulkintaa, koska ei ole fysikaalinen, biologian mittareilla todennettava olento. Ei ole olemassa materiaalista referenssiä tulkinnalle.  Silti hän on totta henkilölle, joka enkeliin uskoo. Virallisen tulkinnan eli luterilaisen kirkon enkelikannan on tänään esittänyt tuleva arkkipiispa.

Moni jakaa sekä arkkipiispan kannan että soveltaa lisäksi omaa ”suojelusenkeliään” muillakin itselleen sopivilla tavoilla auttamaan ja keventämään arkeaan. Ehkä ei jakseta palata Kristuksen kärsimyshistoriaan, vaikka sen syvällinen tajuaminen viisastuttaisikin. Arkkienkeli Mikaelin tilalle on tullut Arkienkeli, arjen auttaja. Hän voi olla kristillinen tai ei-kristillinen.

Rajattomasti ja vapaasti

Kiista siitä, kuka saa määritellä oikean tavan uskoa enkeleihin, heijastelee yhteiskuntamme institutionaalista murrosta. Vanhojen ja erittäin vahvojen instituutioiden määrittelyvalta näyttää olevan murenemassa, kun ihmiset alkavat itse tulkita raamatun sanomaa ja enkelien merkitystä.

Tällaisessa murrosvaiheessa ilmenee kaikenlaista. Enkelimetaforaa keveyden, toivon ja paremman elämismaailman merkityksessä käytetään hyvässä tarkoituksessa auttamaan itseä tai muita kärsiviä ja apua kaipaavia, mutta sillä voidaan myös huijata. Tästä kirjoitti Hesarin kuukausiliite viime viikonloppuna.  Juttuun viitaten tuleva arkkipiispa paheksui enkelibisnestä.  Aivan samalla tavoin voidaan toki huijata  muillakin bisneksen aloilla, muun muassa vetoamalla ihmisten ahneuteen, rahan himoon, kauneuden janoon, vihaan tai muihin inhimillisiin tunteisiin. Näitäkin tuleva arkkipiispa todennäköisesti paheksuisi.

Bisnestä on monenlaista. Huijaus on aina paha asia. Tässä asian tekee erikoiseksi se, että on menty ”kirkon tontille”.

Tunteiden voima on niin suuri, että järki ei sitä pysty läheskään aina hallitsemaan. Toisaalta tunteet ovat voimavaramme ja ne voivat myös tukea meitä tehdessämme rationaalisia päätöksiä, esimerkiksi suhtautumisessamme luontoon ja ympäristöpolitiikkaan.

Yhteiskunnalliset instituutiot (kuten kirkko, poliisi, armeija, terveydenhuolto, koululaitos, yliopistot) ovat kehittyneet, jotta voisimme elää ainakin jossakin määrin järjestäytyneessä yhteisössä ja parantaa yhteistä elämäämme. Instituutiot eivät ole ikuisia, vaan kehittyvät ja muuttavat muotoaan koko ajan. Niitä lakkautetaan tai ne muulla tavoin näivettyvät olemattomiin, uusia syntyy kehkeytymällä ja kansan painostuksesta tai päättäjät päättävät rakentaa uusia (kuten maakuntahallinto).

Muutosvaiheissa syntyy aina kitkaa ja kahnauksia.  Enkelikysymys on kuvaava esimerkki institutionaalisen määrittelyvallan heikentymisestä. Vielä sata vuotta sitten ei kenellekään olisi tullut mieleenkään, että enkeleitä voi ”käyttää” joku muukin kuin kirkko tai että ne liitettäisiin johonkin muuhun kuin Kristukseen.  Nyt enkelit voivat ihmisten mielissä lentää rajattomasti ja vapaasti.

Enkeleistä tieteellisesti

Filosofisesti enkelit kuuluvat ihmisen olemismaailmaan. Psykologisesti ne ovat mielemme tuotetta, joista virtaa aineetonta voimaa, joka kuitenkin aineellistuu ihmisen arkielämässä erilaisina tunteina ja käyttäytymisenä. Enkelikokemukset ovat kokijoille tosia.

Teologisesti ne ovat uskonkysymys. Ortodokseilla esimerkiksi on hyvin rikas enkelimaailma. Raamatussa enkeli mainitaankin noin 300 kertaa. Teologit ovat tutkineet ja kirjoittaneet paljon Raamatun enkeleistä, mutta koska ne kuuluvat myyttiseen todellisuuteen, he eivät pyri todistamaan väitettä enkeleiden materiaalisesta olemassaolosta oikeaksi tai vääräksi. Vaikka enkeli voi ”ilmestyä”, hän ei silti ole fysikaalisesti materiaa.

Sosiologisesti uskominen enkeleihin ei ole totuus–valhe -akselilla arvioitava ilmiö. Kokemuksina ne voivat olla henkilökohtaisesti hyvin tärkeitä. Kokemusta ei selitä kokijan suhde tieteeseen. Samat ihmiset, joilla on enkelikokemuksia, voivat ihan yhtä hyvin luottaa myös järkeensä, tieteeseen ja koviin tosiasioihin. Nämä näkemykset voivat olla olemassa samanaikaisesti.

Professori Terhi Utriainen on tutkinut ihmisten enkeliyhteyksiä ja hän liittää ne muun muassa mielikuvitukseen, unelmointiin ja taiteellisuuteen. Professori Marja-Liisa Honkasalo ja sosiaalipsykologi Jeena Rancken ovat tutkineet ihmisten outoja, yliluonnollisiksi kuvattuja kokemuksia, jotka voivat olla myös enkelikokemuksia.

Mielikuvitus, taiteelliset ja hengelliset kokemukset mukaan lukien enkelikokemukset ovat osa ihmisenä olemista. Toisille ne ovat tärkeitä, toisille eivät. Toisille totta, toisille ei. Turha tästä on alkaa kättä vääntämään.

Enkeleistä on moneksi. Niitä voidaan käyttää myös lyömäaseena.  Enkeli-asetta on käytetty esimerkiksi yritettäessä vaientaa tieteellistä tutkimusta. Esimerkki tästä on syksyltä 2015, kun yliopistossa järjestettiin tutkimusseminaari aiheena täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen (kuten akupunktio, kiropraktiikka ja mindfulness-meditaatio yms.) tutkimus Suomessa.

Tästä tutkimusseminaarista kerrottiin  julkisuudessa halventavasti ja vähättelevästi  Ylen Akuutti-ohjelmassa viittaamalla mm. siihen, että yhden järjestelyissä mukana olleen enkeliuskoa oli toimittajan mukaan muka kritisoitu julkisuudessa! Vähän sama asia kuin sanoisi jollekin, että ”koska olen kuullut jostakin sinun olevan ortodoksi (islaminuskoinen, juutalainen, tummaihoinen, homo, ulkomaalainen tms.) ei sinun tutkimustuloksiasi voi pitää luotettavina”. Outoja perusteita väheksyä tutkimusta.

Mutta ajat ovat muuttuneet, joten tuollainen ei (ehkä) enää ole mahdollista. Tämän jutun otsikko Enkelit lentävät, koska he suhtautuvat itseensä kevyesti on lainattu Barbara Fredricksonin kirjasta Positivity.

PS. Päivitys iltapäivällä 10.4.2018: Olen saanut pari viestiä, joissa kerrotaan (tiivistäen):  ”Enkeliharrastus on pääasiassa naisten juttu. Se voimaannuttaa naisia. Silti nykyisessä patriarkaalisessa yhteiskunnassa on näköjään mahdollista pöyhkeän avoimesti sekä kirkonmiesten että muiden ”patriarkkojen” taholta vähätellä, pilkata ja halventaa enkeliharrastajia. Tieteeseen ja  oikeaan uskoon vedoten tekemällä tehdään valhekuvaa enkelihuijareista. Naiset eivät ole niin tyhmiä kuin patriarkat olettavat. Aihe kaipaisi ”me too” -kampanjan.”

Linkkejä enkeleitä käsitteleviin teksteihini (hakusanalla ”enkeli” löytyy blogista muitakin):

https://liinanblogi.com/2012/05/21/myonteinen-maanantai-ja-positiivisuuden-voima/

https://liinanblogi.com/2013/02/12/haavoittunut-enkeli-simberg/

https://liinanblogi.com/2014/05/01/enkelit-ovat-totta/

https://liinanblogi.com/2015/10/18/markku-arhamoi-jalleen/

https://liinanblogi.com/2016/02/01/akuutisti-akuutista/

https://liinanblogi.com/2016/02/25/raisasen-enkeliusko-tutkimus-ja-aamulehti/

Lähteitä

Eskola, A. (2013) Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Kirjapaja. Tallinna.

Fredrickson, B. (2011) Positivity. Oneworld Publiations. Oxford.

Honkasalo M-L ja  Koski K (toim.)(2017) Mielen rajoilla. Arjen kummat kokemukset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.

Rancken J (2017) Yliluonnollinen kokemus: Tulkinta, merkitys ja vaikutus. Vastapaino. Tampere 2017. http://vastapaino.fi/kirjat/yliluonnollinen-kokemus/

Utriainen, T. (2013) Doing things with angels: agency, alterity and practices of enchantment. Teoksessa Sutcliffe, S. J. & Gilhus, I. S. (toim.) New Age Spirituality. Rethinking Religion. Acumen, Bristol.

Karnevalistinen rieha ja Akuutin sirkushuvit

En katso naamion taaLämmin tulee, jopa hiki, kun seuraa akuuttia näytelmää ihmisen hoitamisesta julkisuuden teatterissa.

Karnevaaleissa on kivaa. Sirkushuveissa kaikilla on nii-in hauskaa! Kukaan ei itke, paitsi klovni ja hänkin vain maskinsa takana.

Täydentäviä hoitoja koskevasta ”asiaohjelmasta” Yle TVI 1 Akuutissa (1.2.2016) on paisunut karnevalistinen rieha. Reippaassa menossa kullakin on oma naamionsa ja ikioma ilveilymeininkinsä.

Hyvä niin. Moniäänisyys on kaunista.

Ounastelin,  että  joku olisi jo kumonnut viime viikon teoriani ”puoskariprojektista”  https://liinanblogi.com/2016/02/06/ylen-puoskariprojekti-ja-pojat/.  Mutta ei. Keskustelu jatkuu.

Muuan tutkija on lähettänyt Yleisradioon kirjeen, jossa on pyytänyt vastauksia kysymykseen, miksi täydentävistä hoidoista ei tuossa parin viikon takaisessa ohjelmassa annettu todenmukaista kuvaa. Olen saanut kirjeenvaihdon tiedokseni, koska olin yksi surkuhupaisassa Akuutin ohjelmapätkässä  haastatelluista henkilöistä. Seuraavassa postauksessa aiheesta lisää.

Mutta ennen sitä lienee syytä hiukan keventää.

Moniäänisyyden idea tulee Mihail Bahtinin (1895-1975) karnevalistisesta teoriasta:

»Näin me siis näemme kahden maailman välisen yhteentörmäyksen ja vuorovaikutuksen: toinen maailma on täysin julkinen, virallinen, virka-arvojen ja virkapukujen koristama ja ”pääkaupunkielämän” haaveissa selkeästi ilmaistu, toinen on taas se maailma, jossa kaikki on naurettavaa eikä vakavaa, jossa vakavaa on vain Nauru.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Bahtin#cite_ref-8

Kerron nyt sadun.

TOTUUDEN HEGEMONIA

Olipa kerran ruhtinas V.V. Hän rakasti kansaansa.

– Ihmiset ansaitsevat parasta mahdollista, mannaa ja sen sellaista, sanoi V.V. ja jatkoi:

– Menkää, Pojat ja valjastakaa koko suuren maan kaikki trubaduurit ja muut viestinviejät. Kertokaa, että minä, V.V., tiedän totuuden. Muita totuuksia ei tarvita, koska ne ovat valheita.

– Laulakaa kauniisti, yksinkertaisesti, vetoavasti. Ilveilkää ja pelotelkaa. Sillä tavoin kansa oppii. 

Pojat menivät ja tulosta tuli. Melkein kukaan ei enää puhunut muuta kuin V.V:n totuutta. Miksi olisikaan, kun eihän muuta ollut olemassa ja jos jossain olikin, niin ei sitä missään näkynyt. 

Elämä oli järjestyksessä. Ja kansa tyytyi osaansa.

Ei enää tarvittu trubaduureja kauniine lauluineen, jotka olisivat levittäneen mitään sanomaa.

Joskus V.V:n mieleen hiipi epäilys, että jospa on ehkä muutakin…

Mutta silloin hän  kutsui trubaduurit takaisin ja sanoi: ”Laulakaa nyt minulle niitä lauluja, joita tilasin muille laulettavaksi.” 

Niin V.V. eli onnellisena elämänsä loppuun saakka. 

 

Voiko energia parantaa?

Parantavat energiat kirjan kansi

Voiko energia parantaa? Kyllä voi, jos se ymmärretään elinvoimaksi ja fyysiseksi, psyykkiseksi ja henkiseksi kapasiteetiksi.

Tämä, syyskuussa 2015 julkaistu kirja on tarkoitettu lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita täydentävistä lähestymistavoista terveyteen ja sairauksien hoitamiseen. Kohderyhmä ovat niin terveydenhuollon ammattilaiset kuin täydentävien hoitojen käyttäjätkin.

Teos  tarjoaa  tutkimus- ja kokemustietoa terveydenhuollon ulkopuolisista parannuskeinoista. Ne, jotka ovat joskus harkinneet tavanomaisen lääkäripalvelun rinnalle myös jotakin muuta, voivat saada kirjasta tukea päätökselleen kokeilla tai olla kokeilematta.

Täydentävien hoitojen tutkimusnäyttöä kaipaaville kerrotaan, mitä hoidoista tutkimusten perusteella tiedetään, ja pohditaan, miksi hoidot ovat Suomessakin suosittuja, vaikka virallisia terveyspalveluja on runsaasti tarjolla. Myös hoitojen vaikutusmekanismeja ja niiden tunnistettuja ja oletettuja vaikutusmekanismeja pohditaan.

Kirja on tietopaketti ja yleiskatsaus täydentäviin kehomielihoitoihin sekä niiden taustalla olevaan ajatteluun.

Se ei ole hoito-opas, eikä siinä suositella sivuuttamaan lääketieteellisiä hoitoja, mutta ei myöskään uhkailla täydentävien hoitojen vaaroilla. Tutkimustieto ja käyttäjien kokemukset puhukoot puolestaan. Lukija tehköön itse päätelmänsä.

Olen kirjoittanut tämän kirjan pyrkimyksenäni lievittää jyrkkää ristiriitaa virallisen ja epävirallisen hoitamisen välillä ja purkaakseni turhia ennakkoluuloja. Näkökulma on asiakaslähtöinen, neutraali sekä tietoon tukeutuva. Tutkimustiedon ohella pohdin myös myyttisen tiedon merkitystä.

En hahmota täydentäviä hoitoja lääketieteellisille hoidoille vastakkaisiksi tai kilpailijoiksi,  vaan nimensä mukaisesti täydennykseksi.  ”Joko tai” -asenteen korvaa ”sekä että” -ajattelu. Olen haastatellut  kymmeniä ihmisiä, ja kirjaan päätyi viisi hoitaja- ja viisi potilasesimerkkiä.

Jos suvaitsevaisuus erilaisia ihmisen auttamisen muotoja kohtaan edes hiukan lisääntyy, teos on täyttänyt tehtävänsä.

Odotan kiinnostuneena, millaisia mielipiteitä kirja herättää vai herättääkö minkäänlaisia.

Joka tapauksessa asiallinen keskustelu täydentävistä hoidoista olisi tarpeen muun muassa nykyisen lainsäädännön uudelleen arvioimiseksi, sillä suuri osa suomalaisista käyttää näitä hoitomuotoja ja kokee saavansa niistä apua.

Kirjaa voi tilata Basam Booksin verkkokaupasta, jossa se maksaa 29 €. Adlibris -verkkokaupasta sen saa kymmenen euroa halvemmalla, hintaan 18,90 € ja Suomalainen -nettikaupassa hinta on 24,95 € (syyskuussa 2015). Teos on myynnissä muissakin kirjakaupoissa.

Myyttinen mullospelto miellyttää

Marras.

Marras.

Nautin elokuun helteestä, mutta jokin aika sitten vedin puoleeni negatiivisuutta. Olo oli ankea, syyllinen ja ahdistunut. Tahmeus jumittui kehoon ja mieleen. Kuin pahaa unta olisin nähnyt.

Kuinkahan saisi mielensä kääntymään positiiviseen suuntaan?

Ymmärrän, että ihminen ei pysty aina olemaan aurinkoinen. Luonnossakin välillä sataa, ukkostaa ja jyrisee. On pimeää ja synkkääkin.

Mutta jotain piti yrittää, kun alakulo vaan painoi. Menin taidenäyttelyyn.

Taitelija Tommi Nordgrenin maalauksissa on jotakin parantavaa ja tasapainottavaa, ehkä myyttistäkin. Tumma maanläheisyys tuntui hänen Helsingin Etu-Töölössä runsas viikko sitten avatussa näyttelyssään.

Taulun mullospelto muistuttaa lähestyvästä kyntökaudesta. Lumihiutaleet kertovat, että taulussa on marraskuu, siis  suomentummanruskeanharmaa multa. Tunnelma maistuu maalta. Tulee mieleen myös kaukaisia lapsuusmuistoja pellon pientareelta sekä syksyisestä perunannostosta. Kauniita, mutta myös kirpeitä.

Taulujen luontomystiikka ylittää naturalistisen käsityksen maailmasta. Kyntömies on kyntänyt pellon. Silti maa on muutakin kuin viljan kasvualustaa. Se on sitä osaa ihmisyyttä, jota on vaikea sanoiksi pukea, mutta sen kyllä tuntee. Ja siksi kai taiteilijat pukevatkin sen kuviksi rikastuttamaan meidän katsojien sisäistä maailmaamme.

Tommi Nordgren

Tommi Nordgren

Vartija.

Vartija.

Taiteentäysi päivä vahvisti entisestään käsitystäni taiteen ja myyttisyyden tärkeydestä.  Ne kannattelevat  ihmistä ja auttavat häntä ylittämään tavallisen elämän ajoittaista raskautta.

Samalla taidereissulla kävin myös Ateneumin Tarujen kansat – näyttelyssä. Kotimatkalla junassa lueskelin sieltä ostamaani kirjaa Mielikuvituksen voima – The Magic North, joka kertoo mielenkiintoisesti symbolismista Suomen ja Norjan taiteessa.

Näyttelymatka piristi ja auttoi. Se ohjasi huomioni pois omasta tympeydestäni. Mieli avartui, ajattelu valoistui. Olo keveni. Oli myös mukava tavata taiteilija Tommi henkilökohtaisestikin. Olemme olleet nettituttuja jonkin aikaa.

Tällainenkin taideterapia toimii! Ei tarvitse välttämättä itse osata maalata. Osaan – kuten kaikki muutkin osaavat – katsella, tuntea ja kokea.

Kuvia Tommi Nordgrenin tauluista löytyy myös täältä. Täyttely Taidegalleria Artegraficassa on auki 13.9. 2015 saakka.

Nämä ihanat suomalaismystiset Tommin taulut ovat vuodelta 2012:

Tommi Nordgen v 2012

Tommin maalaus vuodelta 2012