Kaksi marjaa: Piispa ja Valvira

Piispa vertaa tuomiokapitulin harjoittamaa pappien kaitsemista siihen, kuinka Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto eli Valvira valvoo lääkäreiden tekemisiä (Helsingin Sanomat 25.8.2021).

Lääkäri ei voi suositella potilaalle hivenainehoitoja lääkkeiden sijasta ilman Valviran puuttumista. Sen sijaan ilman lääkärin lisenssiä sama ihminen voi aivan hyvin tarjota kaikenlaisia vaihtoehtoisia hoitoja. Näin on myös papin osalta: tuomiokapituli valvoo luterilaisen papin opetusta, mutta taiteilijana tai oman uskonnollisen liikkeen edustajana voi opettaa ja puhua aivan mitä huvittaa.

Teemu Laajasalo

Näin toteaa Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo kommentoidessaan Kai Sadinmaan pappisviran menettämisestä.

Piispan johdolla toimivan tuomiokapitulin ja lääkäreiden toimintaa valvovan viranomaisen rinnastaminen keskenään tuo esiin kiinnostavan valtakysymyksen. Pappien toimintaa valvovat piispa ja toiset papit + muutama maallikko. Lääkäreiden toimintaa valvovat toiset, Valviralle lausuntoja antavat lääkärit + muutama virkamies. Piispojen ja pappien eliitti siis valvoo tavallisia ruohonjuuripappeja. Professoreiden ja lääkäreiden eliitti valvoo tavallisia ruohonjuurilääkäreitä.

Voisiko tällaista hallinnan ja valvonnan rakennetta rinnastaa tiedeyhteisön toimintatapoihin? Tieteellisessä julkaisutoiminnassa on käytössä vertaisarviointi: tutkijat arvioivat toistensa töitä. Vaikuttaa jotenkin samalta kuin Laajasalon mainitsema pappien ja lääkärien kaitseminen.

Mielestäni kuitenkaan näitä ei pidä rinnastaa, sillä tieteelliset julkaisut ovat aivan eri asia kuin papin ja lääkärin käytännönläheinen työ apua ja tukea hakevien ihmisten parissa – kodeissa, kylillä, seurakunnissa, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.

Tuomiokapitulin ja Valviran tulkinnat

Pappien valvontaa ohjaa piispan johtaman tuomiokapitulin tulkinta Jumalasta ja kirkon opista. Lääkärien valvontaa ohjaa Valviran virkahenkilön johtaman lääkäri- ja virkahenkilötyöryhmän tulkinta ”kaidalta tieltä harhautuneen” lääkärin toiminnasta.

Sadinmaa menetti pappisvirkansa, koska on kehottanut kaikkia kirkon ihmisiä irtisanoutumaan piispojen hengellisestä johtajuudesta, ”kunnes he (piispat) tekevät parannuksen ja hyväksyvät samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen” (HS 25.8.2021). Hän on myös kritisoinut kirkon jähmeää autoritaarisuutta ja hierarkkisuutta.

”Jos tiivistän, mitä pappina olo edellyttää: se edellyttää, että hyväksyt piispojen olevan oikeassa – vaikka he olisivat väärässä”

Kai Sadinmaa (HS 25.8.2021)

Sadinmaa on myös kehottanut maallikoita viettämään ehtoollista ilman pappia. Tämä muistuttaa hiukan Martti Lutherin teesiä siitä, että ihminen ei välttämättä tarvitse pappia pitäessään henkilökohtaista yhteyttä Jumalaan.

Terveydenhuollossa moni lääkäri on joutunut painostuksen kohteeksi joko Valviran taholta, esimerkiksi Ville Pöntynen tai erikoislääkäreiden ammattikuntien taholta, esimerkiksi Antti Heikkilä.  Pöntynen on tehnyt valituksen hallinto-oikeuteen Valviran toiminnasta, Heikkilä muutti Saksaan.

Tuomiokapitulin ja Valviran rinnastaminen toisiinsa saattaa olla Laajasalolta viisas vertaus. Se taitaa hyvinkin osua oikeaan.

Tähän viittaisi myös kansainvälinen kirjallisuus biolääketieteellisen ajattelun vaikutusvallasta terveydenhuollossa.

Tutkija Barbara Katz Rothman väittää kirjassaan The Biomedical Empire biolääketieteellä olevan nykyisin uskonnollistyyppistä valtaa. Hänen mukaansa elämme globaalisti biolääketieteen imperiumin aikaa. Tässä imperiumissa lääketieteen ja lääkärikunnan eliitti lääketeollisuuden tukemana käyttää eniten valtaa ja nauttii sen tuomasta vauraudesta.

Biolääketiede valtionuskonto?

Hän kirjoittaa (oma suomennokseni): ”Biolääketiede on postmodernin, jälkiteollisen valtion valtionuskonto. Se on tietysti sellainen asia, josta joku vitsailee, mutta kuten monet asiat, joilla vitsailemme elämässä, se on vakavaa. Tappavan vakavaa.

Ihmiset käyttävät lääketieteen jumalia ja käyttävät lääketieteellisiä rituaaleja, koska elämä on todella pelottavaa. Uskonto käsittelee eksistentiaalista, perustavaa laatua olevaa kysymystä: Keitä me olemme ja miksi olemme täällä?

Toisinaan biolääketiede redusoi (palauttaa) meidät ihmiset pelkäksi biologiaksemme tavalla, joka voi olla syvästi loukkaavaa uskonnollisille ihmisille. Geenitieteilijät ovat työskennelleet ihmisen genomiprojektin parissa yrittäen kartoittaa koko genomin. He kuulostivat varmasti itse uskonnollisilta ja DNA:n voiman majesteettisuudesta vaikuttuneilta käyttäessään DNA:sta sanoja: se on Raamattu, Pyhä Graalin malja, Ihmisen kirja.  James Watson, yksi kaksoiskierteen formuloijista, kertoi, että kohtalomme ei ole tähdissämme, vaan geeneissämme. (Katz Rothman, Barbara. The Biomedical Empire (p. 45). Stanford University Press. Kindle Edition.)

Piispa Teemu Laajasalon vertaus pappien ja lääkärien kaitsemisesta antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Lääkäreiden tilanne terveyskeskuksissa on nykyisin hankala, kun aika potilastyöhön jää niukaksi. Jopa syöpäpotilaita on jäänyt ilman hoitoa. Terveyskeskuslääkäri avautuu työnsä rankasta todellisuudesta: ”Syöpiäkin olisi voitu parantaa, jos hoito ei olisi myöhästynyt koronan takia” | Yle Uutiset | yle.fi

Tässä ei ole kysymys valvonnan puutteesta tai valvotuista hoidoista, vaan siitä, että ei ole mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla: Ei pysty auttamaan, vaikka haluaisi.

Tällaisessa tilanteessa kuulostaa enemmän kuin omituiselta väittää, että ”vaihtoehtohoidot tappavat syöpäpotilaita”, koska oikea hoito jää saamatta. Outo on myös lääkärieliitin vaatimus kieltää yksittäistä lääkäriä (Pöntynen) kirjoittamasta T3:ta sitä tarvitsevalle potilaalle tai vaatimus täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen tarjontakiellosta.

Ruohonjuuritasolla työskentelevän lääkärin päähän ei pälkähtäisi estää lailla esimerkiksi sepelvaltimotautia sairastavaa menemästä itsenäisesti ja oma-aloitteisesti vyöhyketerapiaan.

Kieltotoive tulee eliitin päästä. Mietipä, miksi.