Luontaishoitajien vastaus Lääkäriliitolle: ”Uskomushoito-termi loukkaa meitä”

Luontaishoitoalan Foorumi ry:n puheenjohtaja Ilkka Westman kertoo uskomushoito-termin loukkaavan alan ammattilaisia.

Westman lähetti kirjoituksen Helsingin Sanomiin (HS) vastaukseksi Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäen kannanottoon. HS ei Westmanin tekstiä julkaissut, mutta se on luettavissa Luontaishoitoalan Foorumi ry:n sivuilta.

Kirjoitus on asiallinen ja se esittää järkevät perustelut kannanotolleen. Siksi annan sille (kursiivi teksti) tilaa tässä:

Uskomushoito-termi loukkaa meitä

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki väittää (9.8.) Helsingin Sanomissa, että uskomushoito-termin käyttö ei ole halventavaa, koska lääkärit käyttävät sitä. Lääkäriliiton tuoreessa kyselyssä (Lääkäriliitto 12.5.2021) täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja kutsutaan uskomushoidoiksi.

Luontaishoitoalan Foorumi ry on julkisesti vaatinut, että yhteiskuntavaikuttamista harjoittavien tahojen, poliitikkojen ja viranomaisten on käytettävä asiallista termiä näistä hoidoista ja ammatinharjoittajista.

Yksi ammattiliitto, lääkäreiden etujärjestö, ei voi määritellä, miten nimityksen ”uskomushoito” kohteena olevat koulutetut hoitajat ja hoitoja käyttävät miljoona suomalaista termin kokevat. Termi on latautunut ja se luo vastakkainasettelua täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja käyttävien kansalaisten ja lääkäreiden välille. Sen käyttö on myös asiatonta, koska useiden hoitomuotojen hyödyistä on tutkimusnäyttöä. Akupunktio mainitaan mm. Käypä hoito -suosituksissa.

Seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvista, Suomen romaneista ja Yhdysvaltain mustista on käytetty vastoin heidän tahtoaan halventavia nimityksiä, joista on onneksi luovuttu. Luontaishoitajien etujärjestö vaatii, että lääkäreiden etujärjestö ei loukkaa jäsenistöämme ja heidän asiakkaitaan epäasiallisilla sanavalinnoilla.

Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen toteaa artikkelissaan Täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen arvostelu ja elinkeinovapaus 20.7.2021 Edilex-lakitietopalvelussa: ”Edunvalvontaa ja vaikuttamista tulee tehdä asiallisilla termivalinnoilla. Omaa asiaa voi ajaa ilman että aiheuttaa haittaa toisille.”

Luontaishoitoalan Foorumi ry

Puheenjohtaja Ilkka Westman

Westmanin mainitsema ”asiallisen termin” -vaatimus ja Edilex-lakitietopalvelu kuten muukin ”uskomushoito”-termiin liittyvä Luontaishoitoalan Foorumin julkaisema materiaali löytyy Foorumin verkkosivustosta  ”Uskomushoito”-termi -verkkosivulta

Lääkäriliiton kannanotot on julkaistu liiton eduskuntavaaliohjelmassa 2019 Lailla tulee kieltää uskomushoitojen tarjoaminen lapsille ja muille haavoittuville ryhmille, vakavasti sairaille (esimerkiksi syöpäsairaudet, psyykkiset sairaudet, diabetes, epilepsia) ja raskaana oleville sekä useissa kirjoituksissa Lääkärilehdessä 29.1.2021

Miljoonan ääni ei kuulu

Paljonko on vielä vettä virrattava, jotta päästään keskustelemaan asiallisesti ja kaikkia osapuolia kuunnellen näistä kiistellyistä hoidoista? Täydentävien hoitojen käyttäjiä on noin 30 prosenttia aikuisväestöstä eli vähintään miljoona suomalaista, joista suurin osa saa niistä apua.

Kuinka kauan vielä Suomi on Uskomushoitojen ihmemaa?

Luontaishoitoalan etujärjestö on jo aikaisemmin julkisesti vaatinut, että yhteiskuntavaikuttamista harjoittavien tahojen, poliitikkojen ja viranomaisten on käytettävä asiallista termiä täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista ja ammatinharjoittajista (26.4.2021) ja vedonnut edellä mainittuun työoikeuden emeritusprofessorin näkemyksiin (20.7.2021).

Ilkka Westman tiedusteli HS:n toimituksesta, miksi HS ei julkaissut luontaishoitoalan etujärjestön kannanottoa. Westmanin kertoman mukaan toimituksesta vastattiin syyksi se, että uskomushoito-termistä on eri mielipiteitä ja että paljon on tullut kirjoituksia.

Helsingin Sanomissa on 27.7.-16.8. 2021 julkaistu kolme täydentäviin hoitoihin negatiivisesti suhtautuvaa kannanottoa eli pääkirjoitus ja Lääkäriliiton toiminnanjohtajan sekä psykoosimurhaan vetoavan dosentin näkemykset. Lisäksi lehti julkaisi kaksi kirjoitusta, jossa tutkijat peräänkuuluttivat asiallisen termin käyttöä ja istuutumista neuvottelupöytään.

Yhtään täydentävien hoitojen etujärjestön tai luontaishoitajan näkemystä ei ole julkaistu. Ei myöskään hoitojen käyttäjien mielipiteitä (ehkä kukaan ei ole tarjonnut kirjoitusta lehteen?)

Niin pian kuin media ryhtyy seuraamaan kansainvälistä tutkimusta ja kehitystä, kielenkäyttökin muuttuu. Kun tieto lisääntyy ja kyky erotella erilaisia hoitomuotoja parantuu, media alkaa puhua vaihtoehtohoidoista, täydentävistä hoidoista, luontaishoidoista ja yhdistävistä terveysnäkemyksistä. Tulevaisuudessa niistä puhutaan tietoon ja tutkimukseen, ei ammattiliittojen kantoihin ja yskittäisiin kauhutarinoihin vedoten.