Tätä kirjoitusta on päivitetty 14.9. ja 19.9. 2020 (Ks kirjoituksen loppu). Akupunktio on suosittu hoitomuoto Suomessa. Sitä on joskus elämänsä aikana (joko itse tai joku perheen jäsenen) käyttänyt tai kokeillut useampi kuin joka neljäs (28 %) suomalainen (joko itse tai joku perheen jäsen). Akupunktiota käyttäneistä haastatelluista 72 % ilmoitti, että haastateltu itse tai joku hänen perheensä jäsen oli saanut akupunktiosta apua. (Vuolanto ym 2020). Ks. Taulukko 1.
Tutkimusaineiston keräsi Taloustutkimus Omnibus-kyselynä, joka pohjautuu kiintiöpoiminnalla valittujen, 15–79-vuotiaiden Suomessa asuvien kasvokkaiseen haastatteluun, N=1020. ( Vuolanto 2020, Aarva 2019)
Taulukko 1. (Artikkelista Vuolanto ym 2020, s 48, värit lisätty)
Haastattelujen mukaan puolet väestöstä on sitä mieltä, että akupunktion tulisi olla yleisesti hyväksytty hoitomuoto (arikkelikuva ja kuva alla). Suomalaisten asenteet täydentäviä hoitoja kohtaan ovat ylipäänsä varsin myönteiset. Noin puolet kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että myös kiropraktiikan tulisi olla yleisesti hyväksyä. Vähiten kannatettiin homeopatian (18 prosenttia) ja hypnoosin (17 prosenttia) yleistä hyväksyttävyyttä. (Aarva 2019, 62-63)
Tutkimusaineiston keräsi Taloustutkimus Omnibus-kyselynä, joka pohjautuu kiintiöpoiminnalla valittujen, 15–79-vuotiaiden Suomessa asuvien kasvokkaiseen haastatteluun, N=1020. ( Vuolanto 2020, Aarva 2019)
Professori Juhani Knuuti käsittelee kirjassa Kauppatavarana terveys perinteistä kiinalaista lääketiedettä ja akupunktiota (s. 234-237). Kirjoittaja on tehnyt faktalaatikon keräämistään akupunktiohoidon tutkimuskoosteista (kuva alla sivuilta 236-237) .
Kiinalaisen lääketieteen ammattilainen ja alan kouluttaja Mikael Ikivesi arvioi Juhani Knuutin koostetta blogikirjoituksessaan. Hän toteaa siinä, että kirjasta jää vaikutelma, että kirjoittaja on perehtynyt puutteellisesti akupunktiotutkimuksiin ja että kirjailija on keskittynyt todistelemaan hoidon toimimattomuutta tai sanavalinnoillaan mitätöimään tutkimustuloksia.
Juhani Knuuti on käynyt äskettäin sananvaihtoa Kiinalainen lääketiede ja akupunktio -facebook-sivuston ylläpitäjän kanssa kirjassa esitellyistä akupunktiotutkimuksista https://www.facebook.com/Akupunktio/posts/10157538036928030
Jokainen voi tehdä itse päätelmänsä lukemalla sekä Knuutin että Ikiveden kirjoitukset.
Joka tapauksessa akupunktiotutkimusta tehdään maailmalla paljon. Cochrane-palvelussa on useita kymmeniä systemoituja katsauksia/meta-analyysejä akupunktiosta ja PubMedissä vähintään useita satoja (en ole tehnyt tarkkaa laskelmaa). Hoitomuodon, joka on osa perinteistä kiinalaista lääketiedettä, on osoitettu auttavan moniin vaivoihin. Se onkin mukana useissa lääkäreiden työtä ohjaavissa Käypä hoito -suosituksissa.
Oma kirja-arvioni tässä blogissa: Juhani Knuutin uutuuskirjan faktantarkistusta 13.8.2020
Olen kirjoittanut myös useita muita kommentteja Juhani Knuutin kirjasta. Kauppatavarana terveys- hakusanalla niitä löytyy.
Päivitys 14.9.2020
Kirjoitusta on täsmennetty. Kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa luki 14.9.2020 saakka: “Akupunktio on suosittu hoitomuoto Suomessa. Sitä on joskus elämänsä aikana käyttänyt tai kokeillut useampi kuin joka neljäs (28 %) suomalainen. Akupunktiota käyttäneistä 72 % ilmoitti saaneensa siitä apua vaivoihinsa (Vuolanto ym 2020).”
Ensimmäistä kappaletta on muutettu 14.9.2020 tutkimusraporttia (Vuolanto 2020) täsmällisemmin vastaavaan muotoon. Kirjoitukseen on myös lisätty Taulukko 1.
Ensimmäisen kappaleen 14.9.2020 päivitetty teksti: “Akupunktio on suosittu hoitomuoto Suomessa. Sitä on joskus elämänsä aikana (joko itse tai joku perheen jäsenen) käyttänyt tai kokeillut useampi kuin joka neljäs (28 %) suomalainen (joko itse tai joku perheen jäsen). Akupunktiota käyttäneistä haastatelluista tai heidän perheen jäsenistään 72 % ilmoitti saaneensa siitä apua vaivoihinsa (Vuolanto ym 2020). Ks Taulukko 1.”
19.9.2020 on päivitetty jutun ensimmäisen kappaleen viimeinen lause muotoon: “Akupunktiota käyttäneistä haastatelluista 72 % ilmoitti, että haastateltu itse tai joku hänen perheensä jäsen oli saanut akupunktiosta apua (Vuolanto ym 2020)” Tämä muoto vastaa täsmällisesti sitä, miten Taloustutkimuksen tutkimuksessa asiaa kysyttiin haastatelluilta.
Olen yrittänyt pari kertaa laittaa sinulle viestiä. Ne ovat jääneet johonkin matkan varrelle.
Minusta sinulla on ihan merkittävä virhe lukuarvoissa.
Vaikka et julkaise tätä, niin voisit ainakin korjata virheen.
Kirjoitat: Akupunktio on suosittu hoitomuoto Suomessa. Sitä on joskus elämänsä aikana käyttänyt tai kokeillut useampi kuin joka neljäs (28%) suomalainen. Akupunktiota käyttäneistä 72 % ilmoitti saaneensa siitä apua vaivoihinsa (Vuolanto ym 2020).
Viitattu artikkeli ja siellä taulukko 1:
Mitä seuraavista hoidoista olette itse tai joku perheenne jäsen käyttänyt tai kokeillut? (Kyllä-vastaukset)
Hoidolla/keinolla voidaan parantaa jokin sairaus tai sairauksia? (Kyllä-vastaukset)
Käytetystä hoidosta on ollut apua.
Se, että onko itse käyttänyt, vai onko joku perheenjäsen käyttänyt, johtaa erilaisen lukuarvoon.
Tässä perhe on hieman epämääräinen käsite, koska kysymys koskee koko elämää. Perhetilanne vaihtelee; omat vanhemmat, omat sisarukset, puoliso(t), omat lapset…
Miten voimme arvioida merkitystä hoidon tehosta, jos hoidon saaja on ollut joku muu perheessä, kuin vastaaja itse?
JW, olen pahoillani, että vasta nyt sain kommenttisi. Aivan oikein, olet lähettänyt sen jo viikko sitten, mutta se on mennyt roskalaatikkoon. Nyt vasta tajusin tsekata sen. Pyydän anteeksi.
Esittämäsi huomio on tärkeä. Suuret kiitokset siitä. Korjasin blogijutun alun täsmälliseen muotoon. Todellakin, tässä tutkimuksessa ei ole sama asia sanoa, että “haastatelluista xx prosenttia” tai “haastatelluista tai jostakin heidän perheenjäsenensä mielestä xx prosenttia”.
Olen samaa mieltä siitä, että kysymysmuoto on outo. Vuolanto ym 2020 tutkimuksessa “Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten paljon suomalaiset käyttävät CAM-hoitoja ja millaisia muutoksia käytössä on tapahtunut vuodesta 2008 vuoteen 2018. Tarkastelemme, millaisia hoitoja suomalaiset käyttävät sekä sitä, kokevatko käyttäjät saaneensa hoidosta apua. Tutkimme myös, millaisia mielikuvia suomalaisilla on eri hoitomuotojen mahdollisuuksista parantaa jokin sairaus. ” (Vuolanto ym 2020, 47)
Kysymyspatteristo on tehty jo vuonna 2008, joten sen oli tietenkin vertailtavuuden vuoksi oltava sama myös vuonna 2018. En tiedä, miksi alkujaan oli esitetty tällainen perheeseen orientoitunut kysymys, jossa haastateltu kertoo “koko perheen” puolesta, onko jotain hoitoa käytetty, uskotaanko hoidon parantavuuteen ja miten hoidosta on koettu saatavan apua.
Tulokset kuitenkin kuvaavat verrattain hyvin tutkimuksessa haastateltujen käsityksiä vuonna 2008 ja vuonna 2018 siitä, miten heidän perheessään on eri hoitomuotoja käytetty ja miten niistä on koettu saatavan apua.
Olisi tärkeää, että akupunktiota ja muita täydentäviä hoitoja (kuten joogaa, mindfulnessia ja muita kehomielihoitoja), niiden yleisyyttä yksilötasolla, niistä saatavia hyötyjä ja haittoja tutkittaisiin Suomessa tarkemmin, koska käyttö näyttää olevan varsin yleistä. Näin olisi mahdollista tehdä tutkimustietoon nojaavia terveyspoliittisia päätöksiä. Kansainvälistä tutkimusta akupunktiosta on todella paljon.
Kysyt: “Miten voimme arvioida merkitystä hoidon tehosta, jos hoidon saaja on ollut joku muu perheessä, kuin vastaaja itse?” Vastaan, että ei mitenkään. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan mitattu tehoa. Tehon tutkiminen ei ollut tutkimuksen tarkoitus (ks. yllä sitaatti Vuolanto ym 2020 kirjoituksesta) Tehoa mitataan kliinisissä kokeissa, ei väestötutkimuksissa.
Pohdin hieman tuota tutkimsta ja sen kysymyksen asettelua.
Kyselyn osallistuneiden joukko on ollut kovin pieni, vain 1020 henkeä, suhteessa hoitoja käyttäviin. Näin pienellä joukolla henkilökohtainen vastaaminen olisi johtanut epämukavan pieniin prosenttilukuihin.
Käyttämällä käsitettä perhe on saatu ehkä noin 3-5 kertainen määrä “kyllä” vastauksia. Henkilökohtaisena akupunktio (nyt 28%) olisi varmaan jäänyt yksinumeroiseen prosenttiin ja hypnoosin (nyt 4%) olisi voinut jäädä alle prosenttiin. Sattuma olisi voinut jättää joitain hoitomuotoja kokonaan tunnistamatta. Pienillä prosenttiluvuilla sattuma olisi vääristänyt tuloksia erityisesti vähemmän käytetyillä hoidoilla.
Jos tutkimuksen tavoitteena on selvittää muutosta, ei absoluuttista määrää, otoksen koko, kysymyksen asettelu ja siten tarkkuus varmaan riittävät. Ja ehkä myös siihen, että tunnistetaan millaisia hoitojen ylipäänsä käytetään.
Minusta olet yrittänyt käyttää tutkimuksen tuloksia sellaiseen, johon niitä ei ole tarkoitettu. Noilla tarkennuksillakin näyttää se ”väkinäiseltä”. Tässä kiinnostaisi käyttäjien määrä, mutta se jää epämääräisyyteen. Päälimmäiseksi mieleen jää liian suuret prosenttiluvut.
Teholle prosentin esittäminen ko. tutkimuksen perusteella on vieläkin ongelmallisempaa.
Tärkeitä pohdintoja sinulla. Aluksi kuitenkin on muistettava, että Vuolanto ym. 2020 artikkelissa ei tutkita tehoa, joten siitä puhuminen tässä yhteydessä menee ohi asian. Täydentävien hoitojen (sellaisina kuin niitä useimmiten käytetään eli tavanomaisen hoidon tukena) tehoa ja vaikutuksia on tutkittu vielä melko vähän, mutta tutkimus on vilkastumassa. Vertailevassa vaikuttavuuden tutkimuksessa voidaan verrata tavanomaisen hoidon ja sellaisen hoidon, jossa on käytetty lisänä jotakin täydentävää metodia, vaikutuksia toisiinsa. Esimerkiksi leikkauksiin liittyvän kivun ja muiden kipuoireiden, mm- migreenin lievittämisessä akupunktio on todettu vaikuttaviksi joko tavanomaisen hoidon lisänä tai (migreenissä) yksinään. Akupunktiosta on valtavasti tutkimusta.
Vuolanto ym 2020 tutkimuksesta ajattelen niin, että kun 28 % kyselyyn vastanneista vastasi, että on itse tai joku perheenjäsen käyttänyt akupunktiota, niin se tarkoittaa, että prosenttiosuus on todennäköisesti vähintään tuo 28% väestöstä paitsi jos oletetaan, että vastaaja on valehdellut itsensä tai jonkun perheenjäsenen käyttäneen akupunktiota vaikka oikeasti tämä eikä kukaan perheestä sitä olisikaan käyttänyt. Tällainen oletus ei vaikuta järkevältä. Vastaajilta ei kysytty, montako henkeä perheestänne on käyttänyt akupunktiota, joten luku tuskin voi olla pienempi, vaan päinvastoin se voi olla suurempi kuin tuo 28%. Ei ole tietoa, kuinka moni perheenjäsen mahdollisesti on käyttänyt.
Se, mitä oikeasti ei voida päätellä, on mielestäni sosiodemografisten taustatekijöiden mukainen käyttö olettaen, että vastaaja onkin vastannut jonkun muun perheenjäsenen kuin itsensä puolesta (siitähän ei tiedetä).
Toisin sanoen, mielestäni haastattelukysymyksestä ei voi suoraan päätellä väestön tarkkaa käytön prosenttiosuutta. Mutta kuitenkin, jos otos edustaa koko aikuisväestöä, kuten se edustaa, niin voidaan jollain todennäköisyydeltä sanoa jotakin koko aikuisväestön käytöstä, kuten kirjoituksessa on sanottu.
Mutta minäpä kysyn artikkelin tilasto-osiosta vastaavalta Teemu Kemppaiselta, miten hän tämän tulkitsee. Ja välitän hänen vastauksensa tähän sitten, kun vastauksen saan.
Sinä puolestasi voisit kysyä Suomen Lääkäriliitosta, Apteekkariliitosta tai Lääketietokeskuksesta, miten ne päätyivät tuollaiseen kysymykseen hoitojen käytöstä. Ne nimittäin tekivät vuoden 2008 kyselyn. Minuakin kysymys ihmetyttää. Olikohan ehkä juuri tämä kysymyksen outo muoto syynä siihen, että ne eivät aikanaan julkaisseet mitään muutakaan koko vuoden 2008 kyselyn tuloksista. Hyvä, että nyt tuli julki.
Lopuksi kysyn sinulta, mitä tarkoitat, kun sanot “Minusta olet yrittänyt käyttää tutkimuksen tuloksia sellaiseen, johon niitä ei ole tarkoitettu. Noilla tarkennuksillakin näyttää se ”väkinäiseltä”. ? Voisitko ystävällisesti tarkentaa, mihin mielestäsi olen yrittänyt käyttää tutkimuksen tuloksia? Mihin mielestäsi tutkimuksen tulokset on tarkoitettu? Mika on mainitsemasi “se”, joka näyttää “noilla tarkkuuksilla väkinäiseltä”? Ja millä tavoin väkinäiseltä? En yhtään ymmärrä kysymystesi ideaa ja logiikkaa, jotka varmaan ovat ihan todellisia sinulle. Joten odottelen vastaustasi, ehkä se selventää asiaa, ja voidaan jatkaa keskustelua.
JW, tässä Teemu Kemppaisen minulle sähköpostitse lähettämä vastaus koskien yksilö/perhekohtaista kysymystä Vuolanto ym 2020 artikkelissa:
“Kyllähän kommentoija osuu tärkeään huomioon sikäli, että tuo perheindikaattori on tavallaan vähän ongelmallinen. Sitä tuli pohdiskeltua useampaan otteeseen kun tätä tutkimusta tehtiin.
Kysymyshän poikkeaa tyypillisestä kyselydatasta siinä mielessä, että siinä on perhe analyysiyksikkönä, kun taas muissa muuttujissa (ja otannassa) useinkin mennään yksilötasolla.
Ei tällainen kysymys kuitenkaan tavaton tai virheellinen ole missään absoluuttisessa mielessä. Kyllä perhe- tai kotitaloustason asioita voi kysyä. Pitää vain muistaa mitä on kysytty. On esim. tavallista kysyä kotitalouden taloudellisesta toimeentulosta, vaikka otos olisikin yksilötasoinen.”
Jaan vastauksen kahteen osaan:
Osa 1:
Teemu Kemppaiselle. Ei ollut tarkoitus lainkaan pohtia kysymyksenasettelua tutkimuksen itsensä kannalta. Siinä yhteiskuntatieteilijät tutkivat yhteiskunnallisesti merkittävää ilmiötä uskoakseni yhteiskuntatieteellisistä lähtökohdista. Se mitä pohdin, on että miten noita kahta tulosta on tässä lainattu.
Jos 280 henkilöä (eli 28%) tuhannesta vastaa ”kyllä” ja jos kukin vastaa itsensä ja keskimäärin kolmen muun puolesta, niin nämä 280 ”kyllää” vastaa 1000 henkilön sijasta 4000 henkilön puolesta. Käyttäjiä olisikin 280 kpl 4000:sta eli 7%. Paitsi jos perheessä usea käyttänyt.
Pauliina kirjoittaa: ”Aluksi kuitenkin on muistettava, että Vuolanto ym. 2020 artikkelissa ei tutkita tehoa, joten siitä puhuminen tässä yhteydessä menee ohi asian.”
Vastaus: Totta. Olisi pitänyt kirjoittaa muotoon.
Akupunktiosta apua vaivoihinsa saaneiksi ilmoittaneiden prosentin esittäminen …
Myös aikaisemmassa kirjoituksessa oli vastaava moka: ”Miten voimme arvioida merkitystä hoidon tehosta, jos hoidon saaja on ollut joku muu perheessä, kuin vastaaja itse?”
Olisi pitänyt olla muodossa:
Miten voimme arvioida akupunktiosta apua vaivoihinsa saaneiksi ilmoittaneiden prosenttia, …
Jaan vastauksen kahteen osaan:
Osa 2
Täsmennettynä
Pohdin hieman tuota tutkimusta ja sen kysymyksen asettelua.
Kyselyn osallistuneiden joukko on ollut kovin pieni, vain 1020 henkeä, suhteessa hoitoja käyttäviin. Näin pienellä joukolla henkilökohtainen vastaaminen olisi johtanut epämukavan pieniin prosenttilukuihin.
Käyttämällä käsitettä perhe on saatu ehkä noin 3-5 kertainen määrä ”kyllä” vastauksia. Henkilökohtaisena akupunktio (nyt 28%) olisi varmaan jäänyt yksinumeroiseen prosenttiin ja hypnoosin (nyt 4%) olisi voinut jäädä alle prosenttiin. Sattuma olisi voinut jättää joitain hoitomuotoja kokonaan tunnistamatta. Pienillä prosenttiluvuilla sattuma olisi vääristänyt tuloksia erityisesti vähemmän käytetyillä hoidoilla.
Jos tutkimuksen tavoitteena on selvittää muutosta, ei absoluuttista määrää, otoksen koko, kysymyksen asettelu ja siten tarkkuus varmaan riittävät. Ja ehkä myös siihen, että tunnistetaan millaisia hoitojen ylipäänsä käytetään.
Minusta olet yrittänyt käyttää tutkimuksen tuloksia sellaiseen, johon niitä ei ole tarkoitettu. Noilla tarkennuksillakin näyttää se ”väkinäiseltä”. Pidät edelleen esillä korkean prosenttiluvun (tämä siis on se, mikä minusta on väkinäistä), vaikkakin pienellä lisäselityksellä. Asia pitää nyt yhtä tutkimuksen kanssa, mutta onko se vieläkään sopivaa näin ”kansantajuisessa” yhteydessä. Hiemankin epätarkalle lukijalle jää edelleen päällimmäiseksi mieleen 28%. Todellinen prosentti lienee hieman vajaa 10%. Ehkä? En minä pysty sitä johtamaan. Mutta se olisi se suuruusluokka, joka mieleen pitäisi jäädä, jos ko. tutkimukseen vastanneet olisivat lähtökohtana.
Akupunktiosta apua vaivoihinsa saaneiksi ilmoittaneiden prosentin esittäminen ko. tutkimuksen perusteella on vieläkin ongelmallisempaa, koska tutkimuksessa vastaaja vastaa myös muiden kuin itsensä puolesta.
JW, hei. Ilmoitin Teemu Kemppaiselle kommentistasi. Hän vastaa, jos niin haluaa. Alla omat (PA) vastaukseni. sinun (JW) kommenttiesi perässä.
JW: Teemu Kemppaiselle. Ei ollut tarkoitus lainkaan pohtia kysymyksenasettelua tutkimuksen itsensä kannalta. Siinä yhteiskuntatieteilijät tutkivat yhteiskunnallisesti merkittävää ilmiötä uskoakseni yhteiskuntatieteellisistä lähtökohdista. Se mitä pohdin, on että miten noita kahta tulosta on tässä lainattu.
”Jos 280 henkilöä (eli 28%) tuhannesta vastaa ”kyllä” ja jos kukin vastaa itsensä ja keskimäärin kolmen muun puolesta, niin nämä 280 ”kyllää” vastaa 1000 henkilön sijasta 4000 henkilön puolesta. Käyttäjiä olisikin 280 kpl 4000:sta eli 7%. Paitsi jos perheessä usea käyttänyt.”
PA: Yllä nimenomaan pohdit itse tutkimusta, et sitä, ”miten noita kahta tulosta on tässä lainattu”. Esität omiin spekulatiivisiin laskelmiisi perustuvan arviosi. En ole itse omasta päästäni keksinyt tai arvioinut lukua 28% (täsmälleen 27,9%), vaan olen kopioinut sen tutkimusartikkelista Vuolanto ym. 2020 (ks. Taulukko 1). Pitäydyn tutkimuksen tuottamassa tiedossa juuri sellaisena kuin se on julkaistu. Tosin sen mokan tein, että sanamuodot olivat jutussa alkujaan liian journalistisia (eli lauseet lyhyitä ja yksinkertaisia), jolloin saattoi tulla väärintulkintoja. Olen mokan korjannut tekstiin.
Minusta laskutapasi vaikuttaa erikoiselta. Kun sovellat sitä muiden Taulukossa 1 mainittujen hoitojen osalta, niin voit sitten verrata muissa tutkimuksissa saatuihin tietoihin esim. leikkausten, lääkkeiden ja psykoterapioiden joskus- elämänsä- aikana-käytön yleisyydestä. Näistähän tutkimus- ja tilastotietoa löytyy. Jos ne ovat linjassa laskelmissasi saatujen tietojen kanssa, siitä voi sitten arvioida myös akupunktiolaskelmiesi pätevyyttä. Akupunktion käytön yleisyydestä Suomessa ei ole julkaistu muita tutkimuksia tietääkseni. Kemppainen et al 2018 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28975853/ artikkelissa kuvataan CAM-käytön yleisyyttä Euroopan 21 maassa, mutta siinä ei ole hoidoittain maakohtaisia tietoja ja käyttötiedot koskevat viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikaista käyttöä. Euroopan tasolla 12kk:n aikainen käyttö on akupunktion osalta 3,6 % aikuisväestöstä.
Varmasti käyttäjien prosenttiosuus on Suomessa paljon pienempi kuin tuo 28% (vastaaja tai joku perheenjäsen), jos kysytään vain henkilökohtaista käyttöä ja käyttöä viimeksi kuluneen vuoden aikana kuten ESS kyselyssä tehtiin.
JW: Pauliina kirjoittaa: ”Aluksi kuitenkin on muistettava, että Vuolanto ym. 2020 artikkelissa ei tutkita tehoa, joten siitä puhuminen tässä yhteydessä menee ohi asian.”
Vastaus: Totta. Olisi pitänyt kirjoittaa muotoon.
Akupunktiosta apua vaivoihinsa saaneiksi ilmoittaneiden prosentin esittäminen …
Myös aikaisemmassa kirjoituksessa oli vastaava moka: ”Miten voimme arvioida merkitystä hoidon tehosta, jos hoidon saaja on ollut joku muu perheessä, kuin vastaaja itse?”
Olisi pitänyt olla muodossa:
Miten voimme arvioida akupunktiosta apua vaivoihinsa saaneiksi ilmoittaneiden prosenttia, …
PA: Kysymyksesi ”Miten voimme arvioida…” voit osoittaa Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä julkaistun tutkimusartikkelin kirjoittajille. Minä olen kertonut julkaistun tutkimuksen tuloksista näin: ”Akupunktio on suosittu hoitomuoto Suomessa. Sitä on joskus elämänsä aikana (joko itse tai joku perheen jäsenen) käyttänyt tai kokeillut useampi kuin joka neljäs (28 %) suomalainen (joko itse tai joku perheen jäsen). Akupunktiota käyttäneistä haastatelluista 72 % ilmoitti, että haastateltu itse tai joku hänen perheensä jäsen oli saanut akupunktiosta apua. (Vuolanto ym 2020). Ks Taulukko 1.”
Tämä vastaa tutkimusartikkelissa kerrottua.
Osa 2
Täsmennettynä
JW: Pohdin hieman tuota tutkimusta ja sen kysymyksen asettelua.
Kyselyn osallistuneiden joukko on ollut kovin pieni, vain 1020 henkeä, suhteessa hoitoja käyttäviin. Näin pienellä joukolla henkilökohtainen vastaaminen olisi johtanut epämukavan pieniin prosenttilukuihin.
Käyttämällä käsitettä perhe on saatu ehkä noin 3-5 kertainen määrä ”kyllä” vastauksia. Henkilökohtaisena akupunktio (nyt 28%) olisi varmaan jäänyt yksinumeroiseen prosenttiin ja hypnoosin (nyt 4%) olisi voinut jäädä alle prosenttiin. Sattuma olisi voinut jättää joitain hoitomuotoja kokonaan tunnistamatta. Pienillä prosenttiluvuilla sattuma olisi vääristänyt tuloksia erityisesti vähemmän käytetyillä hoidoilla.
Jos tutkimuksen tavoitteena on selvittää muutosta, ei absoluuttista määrää, otoksen koko, kysymyksen asettelu ja siten tarkkuus varmaan riittävät. Ja ehkä myös siihen, että tunnistetaan millaisia hoitojen ylipäänsä käytetään.
PA: Kannattaa kysyä asiaa artikkelin kirjoittajilta, esim. ykköskirjoittaja, dosentti Pia Vuolannolta Tampereen yliopistosta. Minä olen raportoinut siten kuin artikkelissa lukee.
JW: Minusta olet yrittänyt käyttää tutkimuksen tuloksia sellaiseen, johon niitä ei ole tarkoitettu. Noilla tarkennuksillakin näyttää se ”väkinäiseltä”. Pidät edelleen esillä korkean prosenttiluvun (tämä siis on se, mikä minusta on väkinäistä), vaikkakin pienellä lisäselityksellä. Asia pitää nyt yhtä tutkimuksen kanssa, mutta onko se vieläkään sopivaa näin ”kansantajuisessa” yhteydessä. Hiemankin epätarkalle lukijalle jää edelleen päällimmäiseksi mieleen 28%. Todellinen prosentti lienee hieman vajaa 10%. Ehkä? En minä pysty sitä johtamaan. Mutta se olisi se suuruusluokka, joka mieleen pitäisi jäädä, jos ko. tutkimukseen vastanneet olisivat lähtökohtana.
PA: Tieto, että 28 % Taloustutkimus Oy:n toteuttamaan kyselyyn vastanneista on ilmoittanut, että hän itse tai joku hänen perheensä jäsen on joskus käyttänyt tai kokeillut akupunktiota, on oikea luku, joka on julkaistu tieteellisessä, vertaisarvioidussa aikakauslehdessä (Vuolanto ym. 2020). En siis pidä ”väkinäisesti edelleen esillä korkeaa prosenttilukua”, kuten väität. En ole itse keksinyt tai omien arvioni perusteella laskeskellut käyttöprosenttia, vaan olen kopioinut luvun tutkimusartikkelista. Ei ole olemassa tieteellisessä lehdessä julkaistua lukua ”lienee hieman vajaa 10%”. Pitäydyn tutkimuksen tuottamassa tiedossa juuri sellaisena kuin se on julkaistu.
JW: Akupunktiosta apua vaivoihinsa saaneiksi ilmoittaneiden prosentin esittäminen ko. tutkimuksen perusteella on vieläkin ongelmallisempaa, koska tutkimuksessa vastaaja vastaa myös muiden kuin itsensä puolesta.
PA: Ei ole millään tavalla ongelmallista kirjoittaa kuten kirjoitan: ”Akupunktiota käyttäneistä haastatelluista 72 % ilmoitti, että haastateltu itse tai joku hänen perheensä jäsen oli saanut akupunktiosta apua (Vuolanto ym 2020). Ks Taulukko 1.”
Tieto perustuu tieteellisessä julkiasussa esitettyihin numeroihin. Minulla ei ole tarvetta suurennella tai pienennellä käyttäjämääriä.
Blogijutun ydinajatus on tuoda julki, että Juhani Knuutin kirjassa esitettyjä akupunktiota koskevia näkemyksiä on kritisoitu ja kritiikkiä on esittänyt kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, joka tuntee myös akupunktiota (on osa kiinal lääketiedettä) koskevaa tutkimusta. Kehotan jutussa lukijoita itse tekemään päätelmänsä. Akupunktion käyttöä koskevat tiedot on tarkoitettu tutkimustiedon jakamiseksi siitä, miten yleistä akupunktion käyttö Suomessa on ja siitä, miten väestö suhtautuu tähän CAM-hoitoon. Vuolanto ym. 2020 on ainoa tutkimus, josta löytyy näitä seikkoja koskevia lukuja.
Voisinko nostaa kaksi lausetta kommenteistasi vielä esille. Tämän jälkeen olen tyytyväinen..
“Yllä nimenomaan pohdit itse tutkimusta, et sitä, ”miten noita kahta tulosta on tässä lainattu”.
Koska tutkimuksessa ei, sikäli kun olen sen ymmärtänyt, viitata yksilöihin, ainoastaan perheisiin, en pohdi tutkimusta.
Pohtiminen liittyy siihen miten perheiden prosentista voisi vetää johtopäätöstä koko väestön prosenttiin.
Jos se nousee esille myös itse tutkimuksessa, niin palataan sitten siihen.
“Vuolanto ym 2020 tutkimuksesta ajattelen niin, että kun 28 % kyselyyn vastanneista vastasi, että on itse tai joku
perheenjäsen käyttänyt akupunktiota, niin se tarkoittaa, että prosenttiosuus on todennäköisesti vähintään tuo 28%
väestöstä ….”
Otetaan toinen esimerkki, edellisen otos oli 1000, otetaan nyt yhden hengen otos, esim. minä. Minä ymmärrän perheekseni neljä henkeä.
Tämä pätee kohtuullisesti vaikka pohtisin koko elämääni. Oletetaan, että kysymys olisi sellainen, että minun puolesta vastaus olisi
“KYLLÄ”, mutta kaikkien muiden minun perheenjäsenten osalta “EI”. Vastaukseksi tulisi “KYLLÄ” eli täysi 100% vaikka meillä olisi
useita henkilöitä joille “EI” olisi oikea. Väärin menee. Perheistä 100% olisi oikein, mutta yksilöistä väärin.
Edellisessä esimerkissä spekulatiivista oli perheen koko “neljä”. Keskimäärin on varmaan kuitenkin vastattu useamman kuin yhden puolesta.
Jos keskimäärin on vastattu kahden puolesta perheiden 28% puolittuu yksilöiden 14%:iin ja jos keskimäärin on vastattu 2,8 puolesta 28% tippuu 10%:iin. Jos keskimäärin on vastattu 4:n puolesta lopputulos on 7%.
Otos tavallaan kasvaa siinä suhteessa kuin henkilö vastaa muidenkin kuin omasta puolesta.
Ja sitten korjataan sitä, että perheessä useammat jäsenet olisivat vastanneet “KYLLÄ”.
Mitä suurempi yksilöiden prosentti olisi, sitä enemmän on tarvetta korjata.
Halusit nostaa kaksi lausetta kommenteistanii vielä esille, jonka jälkeen kerrot olevasi tyytyväinen. Lauseet (PA:n kirjoittamat) ovat 1 ja 2, joihin vastaan.
1.lause (PA:n kirjoittama), jonka haluat nostaa esille: ”Yllä nimenomaan pohdit itse tutkimusta, et sitä, ”miten noita kahta tulosta on tässä lainattu”.
Vastaan edelleen, että kyllä, kommentissasi nimenomaan pohdit tutkimuksen toteutusta ja erilaisia spekulatiivisia laskelmia akupunktion käytön yleisyyttä koskevan kysymyksen suhteen. Blogijutussani julkaisin Vuolanto ym 2020 tutkimusartikkelissa mainitut eri hoitojen käytön yleisyyttä koskevat luvut täsmälleen sellaisina kuin ne artikkelissa on mainittu (katso Taukukko1).
En ole ottanut blogijutussani kantaa oletettuihin lukuihin yksiö- tai perhekohtaisesta käytöstä eikä se liity tämän blogikirjoituksen aiheeseen, joka on Juhani Knuutin ja Mikael Ikiveden erilaiset näkemykset akupunktiotutkimuksesta maailmalla. Sinä teet omia laskelmiasi omien oletustesi perusteella ja sinulla on siihen oikeus. Mutta en lähde keskustelemaan laskelmistasi. Ole hyvä ja keskustele niistä Vuolanto ym 2020 artikkelin kirjoittajien kanssa, jos niin haluat. Heitä ne saattavat kiinnostaa, en tiedä.
2. lause (PA:n kirjoittama), jonka haluat nostaa esille. ”Vuolanto ym 2020 tutkimuksesta ajattelen niin, että kun 28 % kyselyyn vastanneista vastasi, että on itse tai joku perheenjäsen käyttänyt akupunktiota, niin se tarkoittaa, että prosenttiosuus on todennäköisesti vähintään tuo 28% väestöstä ….”
Vastaan: Sitaatti, jonka olet poiminut aikaisemmasta kommentistani 18.9.2020 jatkuu näin: ”.. paitsi jos oletetaan, että vastaaja on valehdellut itsensä tai jonkun perheenjäsenen käyttäneen akupunktiota vaikka oikeasti tämä eikä kukaan perheestä sitä olisikaan käyttänyt. Tällainen oletus ei vaikuta järkevältä. Vastaajilta ei kysytty, montako henkeä perheestänne on käyttänyt akupunktiota, joten luku tuskin voi olla pienempi, vaan päinvastoin se voi olla suurempi kuin tuo 28%. Ei ole tietoa, kuinka moni perheenjäsen mahdollisesti on käyttänyt.
Se, mitä oikeasti ei voida päätellä, on mielestäni sosiodemografisten taustatekijöiden mukainen käyttö olettaen, että vastaaja onkin vastannut jonkun muun perheenjäsenen kuin itsensä puolesta (siitähän ei tiedetä).
Toisin sanoen, mielestäni haastattelukysymyksestä ei voi suoraan päätellä väestön tarkkaa käytön prosenttiosuutta. Mutta kuitenkin, jos otos edustaa koko aikuisväestöä, kuten se edustaa, niin voidaan jollain todennäköisyydeltä sanoa jotakin koko aikuisväestön käytöstä, kuten kirjoituksessa on sanottu” (PA:n kirjoittaman kommentin sitaatti loppuu)
JW, sanot ”Koska tutkimuksessa ei, sikäli kun olen sen ymmärtänyt, viitata yksilöihin, ainoastaan perheisiin, en pohdi tutkimusta. Pohtiminen liittyy siihen miten perheiden prosentista voisi vetää johtopäätöstä koko väestön prosenttiin. Jos se nousee esille myös itse tutkimuksessa, niin palataan sitten siihen.”
PA: Tutkimustahan juuri pohdit, koska se on juuri tuo tutkimusartikkeli, jossa prosenttiluvut on ilmoitettu (Taulukko 1). Blogijutussani ei ole vedetty johtopäätöksiä perheiden prosentista väestön prosenttiin. Kommentissanikin jo aikaisemmin (toistettu vielä yllä) totean, että haastattelukysymyksestä ei voi suoraan päätellä väestön tarkkaa käytön prosenttiosuutta.
Olet ilmeisesti lukenut tutkimuksen, koskapa sitä pohdit. Nouseeko se (=miten perheiden prosentista voisi vetää johtopäätöstä koko väestön prosenttiin) esille itse tutkimuksesta? Ole hyvä ja ota yhteyttä tutkijoihin Tampereen ja Helsingin yliopistoissa ja kysy heiltä, jos et itse hahmota, nouseeko kysymys esille tutkimuksessa.
Vuolanto ym. 2020 vertaisarvioidun ja julkaistun tutkimuksen metodologisiin ratkaisuihin en ota tässä kantaa.
Luin sen tutkimuksen uudelleen läpi, eikä siellä viitata 28%:iin väestötasolla, ainoastaan vastaukseen ”omasta ja koko muun perheen puolesta”.
En myönnä näiden laskentaesimerkkien, joiden luulin ihan oikeasti kuvaavan sitä, miten päästäisiin perheestä väestötasolle, liittyneen itse tutkimukseen.
Mielenkiintoinen ja ehkä vaikea aihe mutta ihan opettavainen keskustelu.
JW kiittää ja lopettaa
JW, sanot “En myönnä näiden laskentaesimerkkien, joiden luulin ihan oikeasti kuvaavan sitä, miten päästäisiin perheestä väestötasolle, liittyneen itse tutkimukseen.”
Aivan niin, sinulla ei ole mitään myönnettävää, koska laskentaesimerkkisi eivät, kuten toteat, liittyneet tutkimukseen, eivätkä myöskään blogikirjoitukseni aiheeseen, vaan omaan ajatteluusi ja teoreettisiin pohdintoihisi, “miten päästäisiin perheestä väestötasolle”.
Paljon kiitoksia ajatusten vaihdosta. Ja ennen kaikkea huomautuksesta, että alkuperäisessä tekstissäni olin esittänyt eri hoitomuotojen käyttöprosentit liian ylimalkaisesti, en täsmällisesti kuten tutkimusraportissa oli esitetty. Virhe on nyt sinun ansiostasi korjattu. Siitä suuri kiitos.
Vielä sinä tulkitsit muka selvää viestiäni uuteen uskoon.
Laskentaesimerkki ei liity tutkimukseen, koska tutkimus on yksikäsitteinen!
Laskentaesimerkki liittyy tulkintaasi tutkimuksesta. Aluksi varsinaisessa blogitekstissä ja sen jälkeen kun muotoilit tekstiä uudelleen jatkoit kuitenkin samalla tulkinnalla kommentissa.
Siitä, että 28% perheistä joku perheenjäsen on käyttänyt, ei voi vetää johtopäätöstä, että 28% suomalaisista on käyttänyt.
Jotta tuo johtopäätös pitäisi paikkansa, niissä perheissä, joissa joku on käyttänyt, pitäisi kaikkien olla käyttänyt ja silloin se olisi tasan 28%. Niissä 72%, joissa kukaan ei ole käyttänyt, niin niissähän kukaan ei ole käyttänyt! Ja saadaan 100%, joka on tässä hyvä. Kai voimme olettaa, että kummassakin ryhmässä perheet ovat kutakuinkin samanlaisia. Miksi eivät olisi?
Mutta mikä pitäisi olla tilanne, jotta se olisi yli 28%? Menee hankalaksi! (Kirjoitit vähintään 28%).
Aioit kysyä Kemppaisen tulkintaa ja välittää sen tänne. Onko hän vastannut? Kiinnostaisi nähdä! Se mitä Kemppaisen vastausta kirjoitit, ei liittynyt tähän. Kemppaisen vatsauksessa on kuitenkin yksi lause, jonka haluan ottaa esille: ”Pitää vain muistaa mitä on kysytty.”
Minä puolestani en kysy Apteekkariliitosta tai Lääketietokeskuksesta, koska se miksi on tehty kuten on tehty, ei ole tässä mikään juttu, vaan juttu liittyi tekemiisi johtopäätöksiin.
Minusta kysymys on siinä mielessä ”pöljä” että se voi johtaa juuri tähän väärinkäsitykseen, jonka sinä minusta olet tehnyt. Mutta kysymys on siinä mielessä ”fiksu” että sillä saadaan enemmän erilaisia hoitoja tunnistetuksi.
JW, haluaisit edelleen keskustella asiasta, joka blogijutussani on jo korjattu. Sanot: “Aioit kysyä Kemppaisen tulkintaa ja välittää sen tänne. Onko hän vastannut? Kiinnostaisi nähdä! Se mitä Kemppaisen vastausta kirjoitit, ei liittynyt tähän. Kemppaisen vatsauksessa on kuitenkin yksi lause, jonka haluan ottaa esille: ”Pitää vain muistaa mitä on kysytty.”
Vastaan. Välitin Kemppaiselle viestisi, kuten lupasin. Ja kerroin hänelle tämän blogin osoitteen ja kerroin että hän voi vastata blogissani. Totesin sinulle ja hänelle, että Kemppainen vastaa jos haluaa. En voi pakottaa ketään. Enkä tietenkään ryhdy Kemppaisen puolesta vastaamaan. Jos tutkija ei halua itse kanssasi tässä kommenttiketjussa keskustella, voit lähettää hänelle sähköpostin Helsingin yliopistoon. Ehkä hän vastaa yksityisiviestiisi.
Minun raportointini tutkimuksen tuloksista on oikea, se on täsmälleen se, mitä julkaistussa, vertaisarvioidussa tutkimusartikkelissa kerrotaan. En aio lähteä enempää keskustelemaan tutkimusmetodista (kyselyn tavasta ja muodosta), jota en ole ollut itse suunnittelemassa. Se on suunniteltu Lääkäriliitossa, Apteekkariliitossa ja Lääketietokeskuksessa v 2008. Niiden logiikkaa voit tiedustella ao. paikoista.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä että ylipäänsä on jotakin tutkittu ja että edes jotakin on kysytty tavallisilta ihmisiltä tällaisesta kiistanalaisesta hoitomuodosta, josta kuitenkin on paljon kansainvälistä tutkimusta sen vaikutuksista. Onhan akupunktio jo Suomessakin Käypä hoito suosituksissa. Joten se on jo aivan virallista.