”Psyykkisissä sairauksissa terapioiden on osoitettu olevan lääkehoidon veroisia. Nämä ovat tulleet osaksi lääketiedettä ilman erillistä tarvetta toisenlaiseen filosofiaan tai maailmankuvaan.” (Juhani Knuuti. Kauppatavarana terveys. Minerva Kustannus Oy 2020, s. 50).
Juhani Knuutin väite, että psykoterapiat ovat tulleet osaksi lääketiedettä, on virheellinen (Katso virhe nro 26 Christer Sundqvistin kokoamassa virhelistassa). Juhani Knuuti laajentaa omavaltaisesti lääketieteen rajoja ulottumaan myös psykoterapioihin. Psykoterapia ei kuitenkaan ole lääketieteellistä hoitoa, jota lääkäri voi peruskoulutuksensa perusteella antaa potilaalle.
Lääkäri tarjoaa lääketieteeseen nojaavia hoitoja. Hän voi antaa lähetteen psykoterapiaan eli ohjata potilaan koulutetun psykoterapeutin vastaanotolle. Lähetteenanto-oikeus ei tarkoita, että psykoterapia kuuluisi lääkäreiden ammattikuvaan. Lääkäri voi kyllä opiskella psykoterapeutiksi ja näiden opintojen, harjoittelun ja oman psykoterapian läpikäymisen jälkeen hän voi toimia psykoterapeutin ammatissa.
Psykoterapia on psykologiaan (psykologiatieteeseen) perustuva hoito- ja auttamismenetelmä.
Kauppatavarana terveys -kirjan sitaatti kirjoituksen alussa valaisee erinomaisesti teoksessa ilmenevää pyrkimystä ulottaa lääketiede laajemmalle kuin se ulottuu. Tätä kutsutaan medikalisaatioksi eli lääketieteellistymiseksi (medikalization).
Erikoispsykologi, PsL, psykoterapeutti ja joogaopettaja Nina Pyykkönen kertoo usein keskustelleensa lääketieteellisen ja psykoterapeuttisen hoidon eroista:
”Välillä tuntuu siltä, kuin puhuisi seinälle. Olen käynyt tätä samaa keskustelua lääketieteen rajoista muutaman lääkärin kanssa, jotka ovat sillä ehdottomalla kannalla, että minun antamani psykoterapia on lääketieteen alaista hoitoa.
Olen todennut, että minun antamani hoito ei ole lääketieteellistä hoitoa, vaan osin lääketieteen kanssa yhteistyössä toteutettavaa humanistis-psykologista hoitoa, jonka toteuttamiseen en tarvitse yhtäkään lääkäriä. Joidenkin lääkäreiden kohdalla tämä asetelma tuntuu herättävän hankalia tunteita ja voimakastakin vastustusta. Ikävä kyllä näissä tapauksissa tulee vaikutelma, ettei kestetä sitä, että kaikki ei redusoidu oman vallan alle. Toisinaan tulee kiukkuista palautetta: ´sinä et kuule saisi yhtään KELA-potilasta, jos lääkärit ei kirjoittaisi lausuntoja´.
Tämä on aivan totta, mutta siinä on kyse meidän järjestelmästämme, ei todellisuudesta sellaisena kuin se asiakkaiden auttamisen tasolla ilmenee. ´Psykoterapiaa´ on tehty kymmeniä tuhansia vuosia, shamaanit ja parantajat palauttelivat sielun osia kauan ennen kuin lääketieteestä oli haisuakaan.”
– Nina Pyykkönen –
Lääketieteen rajojen laajennusyrityksissä on paljon pohdittavaa sekä lääkärin työn kannalta että koko terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisen näkökulmasta. Juhani Knuutin uutuuskirjassa heijastuu hänen voimakas pyrkimyksensä määritellä sanojen ja käsitteiden avulla, miten asioita ”pitäisi” ymmärtää eli millaiset asiantilat ovat toivottavia ja millaiset eivät.
Väite, että ”Suomessa ei ole voimassa lakia, joka sääntelisi lääketieteen ulkopuolisten hoitojen antamista”, samoin kuin väite, että psykoterapia olisi muka osa lääketiedettä ovat esimerkkejä pyrkimyksestä uudelleen määritellä, mikä kuuluu lääketieteeseen ja mikä sinne ei kuulu.
Suurelle yleisölle tarkoitetussa kirjassa nämä väitteet voi ymmärtää kannanotoksi, jonka julkilausumattomana oletuksena on, että kaikki Valviran hyväksymillä nimikkeillä toimivat ammattilaiset kuuluisivat tai niiden tulisi kuulua lääketieteellisiä hoitoja antavien joukkoon ja että vain ne, joita Valviran listoilla ei ole, olisivat noita ”lääketieteen ulkopuolisia”.
Tällainen oletus on jo lähtökohdiltaan vino ja virheellinen. Se edustaa yhtä medikalisaation muotoa, hienovaraista sanoilla lääketieteellistämistä. Siitä ei ole hyötyä potilaille eikä kansanterveydelle.
Korjausehdotus
Käsitteiden virheellinen ja epäselvä käyttö on kirjan ikävämpiä puutteita. Niiden korjaamista varten kirjailijan on perehdyttävä lääketieteen lisäksi myös muiden terveystieteiden perusteisiin ja tutkimuksiin. Kirjailija voi myös pyytää apua muiden kuin lääketieteen terveystutkijoilta hahmottaakseen paremmin terveyspolitiikan ja kansanterveyden kokonaisuutta.
Lisää kirjoituksiani aiheesta tässä blogissa:
Juhani Knuutin uutuuskirjan faktantarkistusta 13.8.2020
CAM-alan järjestäytymiskiista: Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (1)
Lääketieteen ulkopuolisista hoidoista: Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (2)
Mihin kahdeksan prosenttia viittaa? Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (3)
”Kelpo kirjassa” virhesitaatti. Korjausehdotus Juhani Knuutin uutuusteokseen (4)
Kunnioittavaa puhetta, kiitos. Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (5)
Lue myös Christer Sundqvistin blogia
Psykoterapia on riidattomasti lääketiedettä ja nimenomaan lääketieteen moneen tilanteeseen tunnustama menetelmä, ks. esim. masennuksen käypähoito-ohjeet.
On totta, että lääketiede on oivaltanut psykoterapian erinomaisen hyödyn ja kiistattoman toimivuuden, ja siksi halunnut sen ottaa ”omakseen”. Se, että lääketiede tunnustaa jotain toimivaksi, ei kuitenkaan millään muotoa tee siitä lääketiedettä. Lääketiede tunnustaa matemaattiset kaavatkin, mutta matematiikka ei silti ole lääketiedettä. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi psykologi Vesa Talvitien artikkeliin aiheesta. ”Lääketiede on siis kaiken kaikkiaan varsin ongelmallinen konteksti psykoterapialle. Arkisesta lintuperspektiivistäkään tarkasteltuna psykoterapia ei vaikuta kovin lääketieteelliseltä: hoito on kahden henkilön keskustelua erilaisista elämän keskeisistä aiheista, eikä terapeutin toiminnasta voi havaita (lääkärille ominaista) hoitotekniikoiden tai -menetelmien käyttöä.” https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/talvitie317.pdf
Jos käypä hoito -suositusten perusteella määrittyisivät lääketieteen rajat, niin silloin esimerkiksi liikunta olisi lääketiedettä. Liikunnasta ei kuitenkaan ole tullut osa lääketiedettä. Liikuntatiedekin on ihan oma tieteenalansa, vaikka on olemassa myös liikuntalääketiede.
Parempi olisikin puhua siitä, että joku hoito- tai apumenetelmä kuluu julkiseen tai tavanomaiseen terveydenhuoltoon tai ei sinne kuulu. Lääketieteelliset hoidot sinne kuuluvat, mutta sinne kuuluu paljon muitakin kuin lääketieteen piiriin kuuluvia metodeja. Terveydenhuolto ei ole synonyymi lääketieteelle tai lääkäriprofessiolle.
Musiikkikaan ei ole lääketiedettä, vaikka musiikkiterapiaa käytetään yhtenä hoitomuotona erilaisiin oireisiin. Suomessa sitä jo opetetaan yliopistossa, mutta se ei ole vielä, ainakaan yleisesti, kela-korvattavaa. Näistä rajankäyntikysymyksistä on paljon muitakin esimerkkejä.
Juhani Knuuti ei käsittele kirjassaan tätä problematiikkaa ollenkaan, vaan hän ottaa ikään kuin itsestään selvänä sen, että kaikki tutkitut hoitomuodot sujahtaisivat nimen oman lääketiede-otsikon alle. Näin terveydenhuollon todellisuudessa ei kuitenkaan ole.
Jos haluaa omat määritelmät, se on tietysti mahdollista. Välttämättä esimerkiksi lääketiede ei hyväksy niitä. ”Lääketiede tarkoittaa suppeassa merkityksessä terveyden ylläpitämiseen ja palauttamiseen sekä sairauksien ehkäisemiseen ja hoitoon kohdistuvaa tiedettä. Laajassa merkityksessä lääketiede sisältää myös näihin päämääriin tähtäävät käytännön toimet eli lääkinnän ja kirurgian.[1] Lääketieteessä pyritään ymmärtämään, kehittämään ja soveltamaan tapoja, joilla ihmisen tai eläimen terveyttä voidaan vaalia ja parantaa”. Näin wikipedia. Sama määritelmä on myös englanninkielisessä.
Ismo, Wikipedia ei taida nyt ratkaista kysymystä, onko psykoterapia lääketiedettä. Kaikki alla luetellut (lääketiede osana terveystieteitä) menevät tavalla tai toisella limittäin. Alla olevatkin Wikipediasta:
1. Hoitotiede on Suomessa terveystieteisiin kuuluva itsenäinen tieteenala. Hoitotieteen keskeisenä mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena ovat eri-ikäiset ihmiset erilaisissa elämäntilanteissa ja heidän terveytensä, terveyden edistäminen tai sairauksien hoitaminen erilaisissa hoitamisen ympäristöissä. Hoitamista tarkastellaan laajasti sekä ammatillisen toiminnan että itsensä hoitamisen näkökulmista.
2. Terveystieteet on ryhmä tieteenaloja, joiden avulla voidaan kehittää ja arvioida ihmisen terveyttä sekä edistää yksilöiden, perheiden ja koko väestön hyvinvointia.
Näihin tieteenaloihin luetaan esimerkiksi:
• ergonomia
• farmasia
• fysioterapia
• gerontologia
• hoitotiede
• kansanterveystiede
• kliininen laboratoriotiede
• kliininen ravitsemustiede
• liikuntalääketiede
• lääketiede
• radiografia
• sosiaalihallintotiede
• terveyshallintotiede
• terveyskasvatus
• terveystaloustiede
• ravitsemusterapia
• toimintaterapia
3. Psykoterapia (”mielen hoito”) on mielenterveyden häiriöiden hoitomuoto, jossa apua tarvitseva ja auttaja käsittelevät hankalia asioita ja niistä seuranneita henkisiä vaikeuksia keskustelemalla. Keskustelussa henkisiä vaikeuksia hoidetaan psykologian eli mieltä tutkivan tieteen avulla. Psykoterapiassa auttava henkilö voi olla psykoterapeutti, tai esimerkiksi psykologi, psykiatri tai psykiatrinen sairaanhoitaja, joka on perehtynyt psykoterapeuttisiin työmenetelmiin, vaikkei olisikaan hankkinut psykoterapeutin ammattinimikettä. Psykoterapia voi tarvittaessa sisältää harjoituksia, joissa on tarkoitus tunnistaa ja muuttaa toimintatapoja.
4. Psykologia (vanha nimitys sielutiede[) on tieteenala, joka tutkii ihmisen mielen sisäisiä tapahtumia kuten tunteita, muistia, ajattelua ja käyttäytymistä. Laajemmin psykologian harjoittamisessa on kyse mielentapahtumien ja käyttäytymisen lainalaisuuksiin liittyvän tiedon soveltamisesta ongelmanratkaisussa. Psykologiatiedettä harjoittavasta ammattilaisesta käytetään nimikettä psykologi, joka Suomessa on laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö.
Sitten on vielä oma tutkimusalansa ”terveyspsykologia/health psychology”, jota Wikipedia ei mainitse. Se ei mainitse sitä edes terveystieteiden alla. Tosi erikoista. Ei voi luottaa Wikipediaan.
Luitko Nina Pyykkösen linkkaamaan Vesa Talvitien artikkelin, joka kuvaa psykoterapian ja lääketieteen suhdetta eli aihetta josta tässä on keskusteltu. Mitä ajattelet siitä?
Medicine is the science and practice of establishing the diagnosis, prognosis, treatment, and prevention of disease. Medicine encompasses a variety of health care practices evolved to maintain and restore health by the prevention and treatment of illness. Contemporary medicine applies biomedical sciences, biomedical research, genetics, and medical technology to diagnose, treat, and prevent injury and disease, typically through pharmaceuticals or surgery, but also through therapies as diverse as psychotherapy, external splints and traction, medical devices, biologics, and ionizing radiation, amongst others.[1]
Ismo, toistan, mitä sanoin edelliseen kommenttiisi: Wikipedia ei taida nyt ratkaista kysymystä, onko psykoterapia lääketiedettä. Luitko Nina Pyykkösen linkkaamaan Vesa Talvitien artikkelin, joka kuvaa psykoterapian ja lääketieteen suhdetta eli aihetta josta tässä on keskusteltu. Mitä ajattelet siitä?
Wikipedia-sitaattisi viitteessä sanotaan: ”any substance or substances used in treating disease or illness; medicament; remedy.
the art or science of restoring or preserving health or due physical condition, as by means of drugs, surgical operations or appliances, or manipulations: often divided into medicine proper, surgery, and obstetrics.
the art or science of treating disease with drugs or curative substances, as distinguished from surgery and obstetrics.
the medical profession.
(among North American Indians) any object or practice regarded as having magical powers.!
MOT Oxford Dictionary of English (katsottu 27.8.2020)
medicine
Middle English: via Old French from Latin medicina, from medicus ‘physician’
1. The science or practice of the diagnosis, treatment, and prevention of disease (in technical use often taken to exclude surgery)
2. A drug or other preparation for the treatment or prevention of disease
3. (especially among some North American Indian peoples) a spell, charm, or fetish believed to have healing, protective, or other power
Ismo ja muut, tässä kirjoituksessa on nostettu esiin se, että Kauppatavarana terveys – kirjassa on esitetty perustelematon ja virheellinen väite, että terapiat (esimerkiksi psykoterapia).. ”ovat tulleet osaksi lääketiedettä”…
Keskustelu ja pohdinta aiheesta on suotavaa, mutta en tule jatkossa julkaisemaan enää yhtään pelkkää Wikipedia-sitaattia. Siitä seuraa vain juupas-eipäs -wikisitatointia, hedelmätöntä jankkaamista.
Sen sijaan, pidetään keskustelu älyllisesti innostavana ja uusia näkökulmia avaavana.
Wikipedia ei ole pätevä tietolähde, varsinkaan, jos viittauksetkin ovat puutteellisia. Wikipedian perusteella ei voi määritellä eri tieteenalojen (kuteen lääketiede ja psykologia) tai eri professioiden (kuten lääkärit ja psykoterapeutit) rajoja.
Niin voi olla älyllisesti innostavaa ja kiinnostavaa määritellä lääketiede uudestaan. Oma asiantuntemus on auttamattomasti riittämätöntä. Luovutan.
En ymmärrä, miksi tulkitset keskustelun psykoterapian (tai psykoterapeutin ammatin) ja lääketieteen (tai lääkärin ammatin) välisestä rajankäynnistä lääketieteen uudelleen määrittelyksi. Eri tieteen alat ja ammattialat ovat pyrkineet ja pyrkivät koko ajan määrittelemään itse itseään, omia rajojaan ja vallankäyttönsä piiriä. Kauppatavarana Terveys -kirja näyttää myös pyrkivän jonkinlaiseen uudelleen määrittelyyn sanavalinnoillaan. Rajat ovat joskus liukuvia.
Amatöörinä suosittelen tätä ammattilaisen luentoa Pekka Louhiala: ”Lääketiede, vaihtoehtohoidot ja plasebovaikutus”, Skepsis ry, Youtubessa julkiastu 2.9.2020.
Ismo, kirjoitat ”Amatöörinä suosittelen tätä ammattilaisen luentoa”. Annat kommentissasi linkin Pekka Louhialan luentoon: Lääketiede, vaihtoehtohoidot ja plasebovaikutus. Skepsis ry. Luento julkaistu Youtubessa 2.9.2020.
Poistin linkin (toistaiseksi) kommentistasi, mutta julkaisen sen kyllä, kunhan ensin saan sinulta selvityksen, miksi se tässä olisi hyvä julkaista.
Julkaisen mielelläni hyviä ja asiaan liittyviä linkkejä. Tunnen Pekan ja olen perehtynyt erittäin hyvin hänen tuotantonsa ja kirjoittanutkin Pekan ajattelusta omissa kirjoissani ja artikkeleissa sekä tässä blogissa useasti (hakusanalla Louhiala löytyy). Mietin vaan, miten tämä Pekan luento liittyy aiheeseen ”Psykoterapia ei ole lääketiedettä. Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (6)?
Minkä viestin haluat tällä Pekan luennolla tämän blogin lukijoille antaa? Eli miksi tämä luento on sinusta tärkeä julkaista blogissani?
Minusta on tärkeää huomioida, että ainakaan lääketieteilijöiden mielestä hoidosta tulee osa lääketiedettä, kun näyttö tehosta on riittävä. Mm. psykoterapia ja monet muut hoidot on tullut osaksi lääketiedettä riittävän tehon tultua osoitetuksi. Jotkut hoidot taas ovat tippuneet lääketieteen ulkopuolelle, koska niillä ei ole ollutkaan sitä tehoa, mitä tiede edellyttää. On selvästi väärin väittää, että psykoterapia ei ole osa lääketiedettä. Lääketiedettä on käsittääkseni myös esimerkiksi akupunktio joihinkin vaivoihin. Yskänlääke luultavasti ei ole ”lääketiedettä”.
Ismo, nyt sinä jankutat jälleen samaa kuin aikaisemminkin: ”psykoterapia on osa lääketiedettä”. Mutta asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin annat ymmärtää. Ketkä muut kuin Juhani Knuuti väittävät psykoterapiaa osaksi lääketiedettä? Huomaathan, että lääkäri ei ole lääketieteilijä, vaan käytännön parantaja, jolla on työkalupakissaan monia menetelmiä: lääketieteellisiä ja ei-lääketieteellisiä. Näitä ei-lääketieteellisiä menetelmiä on monien muidenkin parantajien työkalupakissa.
Louhiala ei puhu esitelmässään psykoterapiasta eikä väitä sitä lääketieteeksi. Sitä paitsi hänen väitteensä ”Heti, kun jostain metodista on tutkimusnäyttöä, se siirtyy automaattisesti lääketieteeseen” ei vastaa todellisuutta. Se on lääkäriprofession unelma ja toive. Ei sekään pidä paikkaansa , että lääketieteestä muka poistuisi metodit, jotka osoittautuvat tehottomiksi. Tai poistuvat kyllä, mutta todella pitkällä aikavälillä (esim. masennuslääkkeiden liika ta turha käyttö, joka on juuri nyt ajankohtainen ongelma)
Lääketiede ei ”ota mitään suojiinsa”, koska se (lääkeTIEDE) on tieteellistä toimintaa. Tiedeyhteisön jäsenet, tutkijat, tutkivat, eivät he omi mitään itselleen. Terveydenhuoltojärjestelmä (sen päättäjät) ottaa tai jättää eri metodeja, kuten se on ottanut psykoterapian aikanaan mukaan julkisten terveyspalveluiden joukkoon. Psykoterapiahoitoon voi kuka tahansa mennä ilman lääkärin lähetettäkin. Se on virallista ei-lääketieteellistä hoitoa. Tässä ei ole mitään epäselvää.
Lääkärin lähete psykoterapiaan tarvitaan ainoastaan rahan vuoksi, kela-korvauksen saamiseksi. Kyse on terveyspolitiikasta ja lääkärin vallasta määritellä rahan virtoja. Tätä kuvasi blogijutussa psykologi, psykoterapeutti Nina Pyykkönen oivaltavasti tuossa yllä.
Sinä pidä tärkeänä huomioida,” että ainakaan lääketieteilijöiden mielestä hoidosta tulee osa lääketiedettä, kun näyttö tehosta on riittävä.”. Tässä on kaksi vieheellistä oletusta: 1) läheskään kaikki, ehkä useimmat lääketieteilijät eivät noin ajattele ja 2) psykoterapian tehoa ei voi edes mitata tavanomaisilla lääketieteen plsasebokontrolloiduilla kokeilla, joita käytetään tehon arvioimisessa. Muita menetelmiä toki on. Tässä yhteydessä on puhuttava vaikuttavuudesta, ei tehosta.
Pyydän sinua nyt ystävällisesti (jo kolmannen kerran) lukemaan Nina Pyykkösen linkkaaman Vesa Talvitien (psykologian tohtori) artikkelin https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/talvitie317.pdf.
Ehkä se hiukan avaa näkemystäsi ja lisää ymmärrystäsi siitä, miten mitäkin hoitomuotoja ryhmitellään ja määritellään. Kun olet artikkelin lukenut, on mahdollista keskustella kanssasi asiallisesti argumentoiden. Nyt ei voi, koska vain jankkaat samaa etkä tunnu haluavan omaksua uutta tietoa. Louhialaan et voi vedota, koska hän ei ole edes käsitellyt asiaa ja toiseksi hän ei ole psykoterapian tai psykologian asiantuntija.
Talvitie on. Hän sanoo näin: ”Psykoterapia hahmotetaan yhteiskunnassamme varsin kyseenalaistamattomasti somaattisten sairauksien hoitoon rinnastuvana lääketieteellisenä hoitomenetelmänä. Psykoterapiaan hakeutumisen syitä on kuitenkin ongelmallista hahmottaa sairauksina, ja siten psykoterapiaan liittyvät hallinnolliset käytäntömme medikalisoivat voimakkaasti tavanomaiseen elämänkulkuun kuuluvia psykososiaalisia ongelmia. Myös psykoterapiamuotojen vertailu lääketieteen evidence based -paradigman puitteissa nojautuu kyseenalaiseen oletukseen psykoterapiasta sairauden hoitona.”
Miksi ihmeessä sinun on niin vaikea hyväksyä, että psykoterapia ei ole psykoterapeuttien itsensä ja psykologian tutkijan, minun eikä useimpien lääkäreiden mielestä yksiselitteisesti osa lääketiedettä? Onko sinun mielestäsi olemassa joku ainoa oikea tulkinta tästä asiasta? Miksi et halua nähdä todellisuutta monipuolisena ja monivivahteisena? Ajat kuin käärmettä pyssyyn psykoterapiaa osaksi lääketiedettä. Se nyt ei vaan sinne jankuttamalla sujahda.
Pseudoskeptikoilla on valitettava tapa jankuttaa samaa ja olla vastaamatta kysymyksiin ja olla perehtymättä tarjottuun tietoaineistoon. En usko, että olet pseudoskeptikko.
”Psykoterapiaa on viime vuosikymmeninä tarkasteltu korostetusti osana lääketiedettä. Kuitenkin psykoterapia on historiallisesti moniaineksinen kokonaisuus, joka sisältää aineksia niin humanismista kuin erilaisista antirationalistisista suuntauksistakin.” (Timo Sampolahti).
Toivon, että tämä valaisee sinulle, että psykoterapiaa voidaan tarkastella muultakin kuin lääketieteelliseltä kannalta. Se ei siis rajaudu lääketieteeksi, vaikka lääkärit sen itse omassa ammattiyhdistyksessään, Lääkäriliitossa, ehkä niin haluaisivatkin rajata. Tieteellisesti katsoen psykoterapia on monivivahteisempi asia.
Tässä vielä myös Nina Pyykkösen yllä linkkaama tiedote väitöskirjasta. https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/03/tm-timo-sampolahti-kasvatustieteiden-ja-psykologian-tiedekunta-psykologia?fbclid=IwAR3mOrMlnxfB5PQ57pyPK0YseN4Aze7ochYwInlBfW6dzZocfB5KSEIYjwA
https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/03/tm-timo-sampolahti-kasvatustieteiden-ja-psykologian-tiedekunta-psykologia?fbclid=IwAR3mOrMlnxfB5PQ57pyPK0YseN4Aze7ochYwInlBfW6dzZocfB5KSEIYjwA
Olisiko kirjoittajan syytä persehtyä siihen faktaan, ketkä ja millä koulutustaustalla ovat terapiat kehittäneet? Sen perusteellakin kävisi sinulle selväksi, että terapiat ovat jo alun alkaen olleet osa lääketiedettä. Ei niin, että niitä olisi omittu. Psykoterapiakoulutuksen toki voi hankkia muutkin kuin lääkärit.
Onko pyskoterpia myös osana lääketiedettä -kysymykseen saa helposti vastauksen tarkastelemalla mm. sitä millä taustakoulutuksella olevat henkilöt ovat kehittäneet ja luoneet psykoterapiasuuntauksia. Tähän perehtymällä voi helposti todeta, että lääkärit ovat olleet tässä keskeisessä roolissa. Se, että psykoterpiaa antavat ja sen kehittämiseen ovat osallistuneet myös muut ammattiryhmät, ei tee siitä hoitoa, joka ei kuuluisi lääketieteeseen.
Ajoittain nousee esiin erilaisia ammattiryhmien pyrkimyksiä omia jokin hoitomuoto omakseen ja ilmeisesti näissä väitteissä on osin kysymys myös siitä.
Se, että yleislääkäri ei anna psykoterapiaa, ei tarkoita myöskään sitä, etteikö se kuuluisi lääketieteen arsenaaliin. Eihän yleislääkäri tee aivokirurgiaakaan eikä se silti siirry pois lääketieteestä.