Professori Juhani Knuutin kirjauutuus Kauppatavarana terveys oikoo virheellisiä terveysväitteitä. Se myös kertoo, mitä systemoidut tutkimuskatsaukset osoittavat eräiden täydentävien hoitojen (CAM, Complementary and Alternative Medicine) tehosta eri sairauksiin. Kirja-arvioni tässä.
Kirjassa on joitakin harmillisia täydentävien hoitojen sääntelyä ja hoitajien järjestäytymistä koskevia puutteita ja epätarkkuuksia. Niin pian ne sekä joukko hoitojen yleisyyttä koskevia epäselviä väitteitä korjataan, kirjan luotettavuus asiatiedon välittäjänä lisääntyy.
Julkisuuteen on äskettäin annettu järjestäytymisasiasta kaksi sisällöltään hyvin erilaista tiedotetta:
1. Uutuuskirjassa virheellistä tietoa täydentävien hoitojen järjestäytymisestä.Tiedote 10.8.2020
2. Uutuuskirjassa Kauppatavarana terveys ei ole virheellistä tietoa täydentävien hoitojen järjestäytymisestä. Tiedote 14.8.2020.
Ensimmäisen tiedotteen mukaan kirjassa on virhe, kun taas toisen mukaan virhettä ei ole. Kiistaa aiheuttanut Juhani Knuutin väite kirjassa on ”Lääketieteen ulkopuolisten hoitojen alat eivät ole järjestäytyneet, joten ei ole olemassa elinkeinonharjoittajia edustavaa tahoa, jonka kautta kuluttaja-asiamies voisi alaa ohjeistaa.” Mielestäni kiista on ratkaistavissa positiivisella tavalla.
Luontaishoitoalan Foorumi ry:n jäsenyhdistys, Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry on lähettänyt tiedotteen 1, jossa ilmoitetaan, että täydentävien hoitojen ala on järjestäytynyt ja että eri hoitosuuntauksissa on lukuisia omia järjestöjään. ”Lisäksi eri ammattilaisjärjestöjen yhteistyötä koordinoivat Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry ja Luontaishoitoalan Foorumi ry”, tiedotteessa sanotaan ja tämän perusteella Juhani Knuutin väitettä pidetään siinä virheellisenä.
Minerva Kustannus Oy lähetti pian tiedotteen 1 julkistuksen jälkeen oman tiedotteensa 2, joka perustuu Juhani Knuutin blogissaan esittämään näkemykseen CAM-alan järjestäytymättömyydestä. Näkemystään Minerva Kustannus Oy perustelee sillä, että ”kirjassa järjestäytymisellä tarkoitetaan kuitenkin eri asiaa kuin nuo lukuisat eri toimijoiden yhdistykset. Kirjassa viitataan siihen, että Suomessa ei ole olemassa kattojärjestöä tai tahoa, joka luvittaisi, seuraisi ja valvoisi toimijoita eli toteuttaisi itsesääntelyä ja omavalvontaa, kuten esimerkiksi arkkitehtien Safa ja asianajajaliitto tekevät.”
Sama asia, eri näkökulma
Vanhan kansan sanonta ”Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä” kuvaa aika hyvin tätäkin kiistaa.
Järjestäytyminen tarkoittaa Suomessa yksinkertaisimmillaan sitä, että ihmiset kokoontuvat yhdistyksiksi ajamaan jotakin asiaa (kuten soiden suojelua, lasten oikeuksia, omia palkka- tai muita ammattietuja, potilasryhmän etuja jne.). Järjestöt voivat tehdä itselleen sääntöjä, koulutusohjelmia ja ammatillisia tai muita hyväksymismenettelyjä, harrastaa tiedotustoimintaa jne.
Esimerkkejä terveysalan vahvasta järjestäytymisestä ovat vakiintuneen terveydenhuollon monet ammattiliitot, joista julkisuudessa näkyvimpiä ovat Lääkäriliitto ja Tehy. Myös CAM-alalla on järjestöjä. Kuitenkin jälkimmäisten merkityksestä näyttää olevan kahta erilaista käsitystä, joka Minerva Kustannus Oy:n tiedotteen mukaan johtuu siitä, että järjestäytymisellä tarkoitetaan eri asiaa kuin vain yhdistysten olemassa oloa.
Järjestötahon tiedotteesta syntyy mielikuva, että toisin kuin Juhani Knuuti Minerva Kustannus Oy:n kustantamassa kirjassa väittää, on olemassa elinkeinonharjoittajia edustavia tahoja, joiden kautta kuluttaja-asiamies voisi alaa ohjeistaa. Tiedote näyttäisi painottavan kirjassa esitetyn väitteen ”ei ole olemassa elinkeinonharjoittajia edustavaa tahoa” virheellisyyttä.
Minerva Kustannus ry:n tiedotteesta syntyy mielikuva, että siinä selitetään, mitä kirjassa tarkoitetaan väitteellä ”ei ole olemassa elinkeinonharjoittajia edustavaa tahoa”. Tahon olemattomuudella sanotaan tarkoitettavan mm., että CAM-hoitajien itsesääntelyä ja omavalvontaa ei olisi. Juuri tämän järjestäytymättömyyden (=ei ole kattojärjestöä/tahoa, joka toteuttaisi omavalvontaa ja itsesääntelyä) vuoksi viranomaisen ei siis olisi mahdollista ohjeistaa CAM-alaa.
Jää siis kaksi eritasoista kysymystä: Onko kirjan väite järjestäytymättömyydestä totta eli onko kirjan väitteessä mainittu asia olemassa eli onko taho olemassa? Jos on, niin kirjassa esitetty väite on virheellinen ja jos ei ole, niin väite on oikea. Tähän liittyy toisen tason kysymys siitä, mitä eri tulkitsijat tarkoittavat ”taholla” tässä tapauksessa?
Voisiko olla niin, että Minerva Kustannus Oy:n kannanotto viittaisi siihen, että ”järjestäytymistä” ei sen mielestä ole riittävästi tai se ei ole sellaista kuin sen pitäisi olla hyvän viranomaisyhteisyön toteuttamiseksi ja sitä kautta potilasturvallisuuden parantamiseksi. Jos näin on, niin ollaankin jo mielipiteiden ja arvojen alueella, ei faktojen.
Varmaankaan täydentävien hoitojen järjestäytyminen ei ole samalla massiivisella ja jykevällä tavalla organisoitunutta kuin esimerkiksi ammattiliitot Tehy, Lääkäriliitto ja Psykologiliitto organisoivat edunvalvontaansa ja yhteistyötään valvontaviranomaisten kanssa.
Näin ei voikaan olla, koska CAM-ala (järjestäytyneenä? tämä on se kiistakapula) alana Suomessa on varsin nuori verrattuna edellä mainittuihin vakiintuneisiin terveydenhuollon ammattialoihin. Onko edes olemassa yhteiskunnassamme selkeää järjestelmää tai sovittuja toimintatapoja, jotka ohjaisivat CAM-alan järjestöjen ja eri viranomaisten yhteistyötä kansalaisille tarjottavien palvelujen turvallisuuden lisäämiseksi? Tällaisia viranomaisia ovat mm. terveys- , kuluttaja- ja lääkealan sekä elinkeinonharjoittamista ohjaavat ja valvovat viranomaiset.
Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää
Sosiaali- ja terveysministeriö selvittelee parhaillaan täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen sääntelymahdollisuuksia, kuten hallitusohjelma edellyttää. Sääntelyllä tarkoitetaan mm. lainsäädäntöä, valvontaa, ohjausta, koulutuskriteereitä ja tiedotusta kansalaisille. (Kuva 1).
Ratkaisuvaihtoehtoja kiistaan
Jonkinlainen korjausliike nyt tarvittaisiin järjestäytymiskiistan ratkaisemiseksi positiivisella, kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
Kun asioita ymmärretään eri tavoin, syntyy väistämättä erimielisyyksiä. Ne on selvitettävissä niin, että erimieliset tahot tutustuvat avoimin mielin toistensa näkemyksiin ja dialogin avulla sitten pyritään yhteisvoimin löytämään yhteinen ymmärrys siitä, mitä järjestäytymisellä tässä nimenomaisessa kiistakapulassa tarkoitetaan. Ehkä on jopa sovittava yhdessä, mikä merkitys sanalle ”järjestäytyminen” tai ”taho” päätetään antaa?
Ehdotan, että Minerva Kustannus Oy järjestää tapaamisen ja keskustelutilaisuuden, jossa sen edustaja tai itse tietokirjailija Juhani Knuuti kertoo, miksi kirjassa on kirjoitettu kuten on kirjoitettu ja mitä sillä konkreettisesti on tarkoitettu. Täydentävien hoitojen ammattilaisia edustavien koordinoivien/kattojärjestöjen edustajat puolestaan kertovat, miten heidän mielestään alan järjestäytyminen käytännön elämässä ilmenee. Dialogin avulla saavutetaan yhteinen näkemys siitä, miten kirjassa kiistaa herättänyt kohta voidaan korjata.
Ristiriita onnistutaan selvittämään ainoastaan siten, että kumpikin osapuoli myöntää, että eri tavoin tässä nyt ajatellaan ja että ”meillä on erilainen tieto ja kokemus tästä asiasta”. Ristiriita ei hälvene poteroitumalla tai jankuttamalla oman kannan oikeellisuutta.
Mutta, hyvin ja viisaasti hoidettuna ristiriita voikin osoittautua kehityksen ja uudistuksen moottoriksi, josta hyötyvät kaikki osapuolet: viranomaisten ja CAM-järjestöjen yhteistyö vauhdittuu ja toimintakehykset selkeytyvät, terveydenhuoltohenkilöstö ja kansalaiset saavat oikeaa ja ajantasaista tietoa CAM-alasta.
Jos kustantaja ei jostain syystä onnistu dialogia rakentamaan, tietokirjailijana Juhani Knuutin olisi hyvä pyrkiä selkeämmin kirjoittamaan auki, mitä hän tarkoittaa järjestäytymisellä, jotta lukijat ymmärtävät ne siten, kuin kirjoittaja on tarkoittanut ja halunnut. Nykyisessä tekstimuodossaan asia jää kirjassa epäselväksi ja harhaanjohtavaksi. Kustantajan välittämä tiedote kiistanalaisen väitteen tarkoituksesta ei riitä lukijalle, joka ei tiedotetta ole nähnyt.
Kaiken kaikkiaan kirjan terveys- ja yhteiskuntapoliittisen ja kansanterveyden näkökulman vahvistaminen ja sääntelymahdollisuuksien monipuolisempi analysointi olisi tärkeää. Niin ikään sosiaali- ja terveysministeriön roolia olisi hyödyllista pohtia. Myös tutkimustiedon syvällisempi esittely täydentävien hoitojen käyttäjien kokemuksista ja CAM-asiakkaiden paikasta terveyssysteemin kehittäjänä on lämpimästi tervetullut kirjan korjattuun painokseen (jos sellainen on tulossa). Erratum-listassa näitä on hankala selvittää, koska tekstin parannukset edellyttävät aihetta käsittelevien, kirjan loppupuolen lukujen huomattavaa muokkaamista ja kohtuullista laajentamista.
Kustantajaa suosittelen kannustamaan kirjailijaa korjauksiin. Niiden avulla teoksen laatu ja uskottavuus paranevat huomattavasti siltä osin kuin kirja koskee asiallisten ja toimivien täydentävien hoitojen merkitystä terveyden edistämisessä.
Väärien terveysväitteiden paljastamisella on tärkeä paikkansa, mutta niin on myös sillä, että kirja, joka käsittelee väärien terveysväitteiden ohella myös toimivia ja hyödyllisiä täydentäviä ei-lääketieteellisiä hoitoja (CAM), analysoi puolueettomasti niiden kansanterveyshyötyjä ja niitä koskevaa terveyspolitiikkaa huomioon ottaen inhimilliset ja kansantalouden näkökulmat.
Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:
Kirja-arvostelu Juhani Knuutin uutuuskirjan faktantarkistusta 13.8.2020
Lääketieteen ulkopuolisista hoidoista: Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (2)
Mihin Kahdeksan prosenttia viittaa: Parannusehdotuksia Juhani Knuuti uutuuskirjaan (3)
Lisää aiheesta Christer Sundqvistin blogissa
[…] Lääketieteen ulkopuolisten hoitojen alat ovat järjestäytyneet. Tästä Knuutin virheellisestä näkemyksestä on informoitu sekä kirjoittajaa että kirjan kustantajaa (Minerva). Professori Knuuti ja kustantaja ovat kuitenkin edelleen sitä mieltä, että kirjan väite on oikea. Ristiriita onnistutaan selvittämään ainoastaan siten, että kumpikin osapuoli myöntää, että eri tavoin tässä nyt ajatellaan ja että on käytössä erilainen tieto ja kokemus tästä asiasta. Ristiriita ei hälvene poteroitumalla tai jankuttamalla oman kannan oikeellisuutta, kirjoittaa mm. dosentti Pauliina Aarva. […]
Luontaishoitolan järejstäytyminen
Suomessa on yhdistymisen vapaus. Se tarkoittaa paitsi vapautta kuulua yhdistyksiin, myös vapautta olla kuulumatta niihin. Se tarkoittaa myös vapautta perustaa uusia yhdistyksiä, myös kilpailevia jo olemassa oleville. Esimerkkinä on esim. se, että Luontaishoitoalan Foorumi ry:n jäsenenä on kaksi yhdistystä, joilla on nimessä ”akupunktio” ja kaksi jolla on nimessä ”energia”. Google löytää lisää yhdistyksiä kummaltakin alueelta.
Jos yhdistyksellä ei ole sellaista statusta, että se valvoisi suojattua ammattinimikettä, mikä sen rooli voi silloin olla? Jos jäsen ei piittaa yhdistyksen sanomisista tai jos joku hoitojen antaja ei edes halua kuulua siihen, niin yhdistys on voimaton. Aj aina voi perustaa uuden yhdistyksen.
Jos Suomessa annetaan 100… 200 eri täydentävää hoitoa, niin tarvitaan aikamoinen määrä yhdistyksiä. Tässä määrä ei ole samaa kuin laatu. Jos yksittäinen hoitojen antajat antaa useaa eri hoitoa, niin hän voi kuulua useaan eri yhdistykseen tai olla kuulumatta mihinkään niistä. Paitsi ehkä suojatut nimikkeet.
Luontaishoitoalan Foorumi ry arvio hoitoja antavien määrästä on 6000-8000. Heillä on jäsenenä vähän reilu kymmenen yhdistystä muutamalta eri alalta niin että he kattavat oman ilmoituksensa mukaan 1300.