Ruokavirasto on kieltänyt kaikkia elintarvikealan toimijoita käyttämästä tieteellisiä tutkimuksia ja tutkimusviitteitä tuotteiden mainonnassa, markkinoinnissa ja muussa viestinnässä. Kuluttajalle ei saa luoda tutkimustiedon avulla mielikuvaa, että elintarvikkeella, esimerkiksi ravintolisällä tai sen ainesosilla olisi lääkkeellisiä ominaisuuksia. Tällaisen mielikuvan luominen on kiellettyä.
Ymmärrän viranomaisen huolen, että koronapandemian aikana vitamiineja ja muita ravintolisiä voidaan markkinoida vetoamalla sairastumisen pelkoon ja käyttämällä tieteellisiä tutkimuksia kyseenalaisella tavalla. Kansalaisia pyritään näin suojelemaan turhalta rahan tuhlaukselta ja siltä, että joku tuudittautuisi Ruususen uneen haavoittumattomuudestaan eli uskoisi, että esimerkiksi Covid-19 -virus ei häneen tartu jos hän nauttii suositeltua suurempia annoksia paljon keskustelua herättäneitä vitamiineja C ja D. Ruokaviraston antama kielto on julkaistu 31.3.2020 ja sitä on päivitetty 7.4.2020 ruokaviraston blogissa Elintarvikkeiden markkinoiminen koronaviruksen ehkäisyyn tai hoitoon tulee lopettaa välittömästi.
En ota tässä kantaa ravintolisien hyödyllisyyteen tai hyödyttömyyteen enkä koronaviruksen ympärillä vellovaan värikkääseen keskusteluun, vaan pohdin tutkimustiedon levittämiskiellon merkitystä laajemmin. Kielto ei koske vain koronavirustartuntoihin liittyvää, vaan kaikkea sellaista elintarvikealan toimijoiden viestintää, joka mahdollisesti yhdistää jonkin markkinoitavan tuotteen sairauksien ehkäisyyn, parantumiseen tai oireiden leivittämiseen. Se ei erottele Covid-19 -tartuntoihin viittaavia tutkimuksia muista elintarvikkeiden ja niiden ainesosien terveellisyyteen/epäterveellisyyteen viittaavista tutkimuksista.
Kaikki lääkkeellisten vaikutusten tutkimukseen viittaaminen on nyt Ruokaviraston ilmoituksen mukaan kiellettyä elintarvikealan toimijoiden myymiä, markkinoimia tai jakelemia elintarvikkeita tai niiden ainesosia koskevassa viestinnässä kaikissa elintarvikealan toimijoiden käytettävissä olevissa kanavissa.
Tiedetään, että ruoka voi – tutkitusti – edistää terveyttä ja sitä kautta ehkäistä sairauksia, lievittää niiden oireita ja tukea paranemisprosessia. Tästä on olemassa runsaasti muun muassa epidemiologian, ravitsemustieteen, lääketieteen ja terveyssosiologian tutkimusta.
Kiellolla voi olla yllättäviä ja kauaskantoisia seurauksia yhteiskuntamoraaliin, sananvapauteen, elintarvikealan toimijoihin ja elintarvikkeista tiedottamiseen.
Onko Ruokavirastolla valtuudet kieltää tutkimustiedon levittäminen?
Tiedon jakaminen tieteellisestä tutkimuksesta on tärkeää. Tutkimusta tarvitaan ihmisten hyvinvoinnin ja ekosysteemin säilymisen vuoksi. Tutkimustiedon pimittämiseen ruokavirasto ei ole esittänyt päteviä perusteluja, jotka osoittaisivat tutkimustiedon jakamisen haitalliseksi kuluttajille.
On myös kysyttävä, millä valtuuksilla ja millaisiin säännöksiin perustuen Ruokavirasto kieltää tutkimustiedon levittämisen maassa, jossa sananvapaus mielletään yhdeksi perusoikeuksista?
Toiminta muistuttaakin ikävällä tavalla kirjarovioita. Ei-toivottuja kirjoja on poltettu, tuhottu tai vedetty markkinoilta monta kertaa sadan viime vuoden aikana. Läheskään aika perustelut eivät ole kestäneet päivänvaloa.
Viittaukset tutkimusjulkaisuihin on poistettava
Käytännössä tutkimustiedon levittämiskielto tarkoittaa, että elintarvikkeeseen tai sen ainesosaan liittyvät tutkimustiedot ja viittaukset tutkimusjulkaisuihin pitää poistaa kaikilta elintarvikealan toimijoiden nettisivuilta, kaikkialta sosiaalisesta mediasta, mainoksista sekä kaikista muista mahdollisista materiaaleista siten kuin 7.4.2020 päivitetystä Ruokaviraston uutisesta käy ilmi (linkki yllä, toisen kappaleen lopussa).
Valvontaviranomaisten tehtävä on seurata, että elintarvikealan toimijoiden (kuten Valio, Fazer, Ruohonjuuri, ruokamarketit jne.) missään kanavissa ei ole elintarvikealan toimijoiden myymiin, markkinoimiin tai jakelemiin elintarvikkeisiin tai niiden ainesosiin liittyvää lääkkeellistä markkinointia ja viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin.
Näin olleen esimerkiksi vitamiinitutkimuksista ei saa kertoa, ei myöskään tutkimuksista puolukan ja mustikan terveyshyödyistä, jos Ruokavirasto tulkitsee tutkimukset elintarvikkeiden lääkkeellisen markkinoinnin tueksi. Toisin sanoen, vaikka esimerkiksi C- ja D-vitamiinin tai puolukan ja mustikan sisältämien aineiden olisi tutkimuksissa todettu edistävän immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, tutkimuksista ja niiden tuloksista ei saa kertoa, mikäli kertominen yhdistyy lääkkeelliseen markkinointiin.
Muutama esimerkki tutkimuksista, jotka ovat Ruokaviraston kiellon mukaan pannassa silloin, kun Ruokavirasto tulkitsee niistä kertomisen tai niihin viittaamisen elintarvikealan toimijoiden myymiin, markkinoimiin tai jakelemiin elintarvikkeisiin tai niiden ainesosiin liittyväksi lääkkeelliseksi markkinoinniksi:
Mikä on lääkkeellistä markkinointia?
Lääkelain 3 §:n mukaan lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.
Lääkevirasto Fimea ei sivuillaan käytä termiä ”lääkkeellinen markkinointi”. Ruokavirastokaan ei määrittele, mitä se on, mutta tulee epäsuorasti määritelleeksi lääkkeellisen markkinoinnin kertoessaan, mitä tarkoittaa, että elintarvikkeiden lääkkeellinen markkinointi on kiellettyä.
Ravintolisinä myytävät vitamiinit ja hivenaineet sekä marjat luokitellaan yleensä elintarvikkeiksi, Tosin D-vitamiinia myydään apteekeissa lääkkeinä ja Berocca löytyy myös Fimean sivuilta. Tätä Bayerin B- ja C-vitamiini-, kalsium-, magnesium- ja sinkkivalmistetta markkinoidaan vetoamalla tutkimustietoon. Fimean kanta on, että ravintolisät eivät ole lääkkeitä. Ravintolisissä käytetyillä valmistusaineilla Fimean mukaan ei saa olla lääkkeellisiä vaikutuksia,
Hämmentävää. Onko siis niin, että sama elintarvikkeen (esimerkiksi ravintolisän) ainesosa on lääkettä, kun sen on tuottanut lääkeyritys ja/tai sitä myydään apteekissa ja elintarviketta kun sen on tuottanut elintarvikealan toimija ja sitä myydään ruoka- tai luontaistuotekaupoissa? Jos näin on, niin lääkkeellisyys/lääkkeettömyys ei määritykään itse ainesosan ja sen vaikutusten perusteella, vaan tuottajan ja myyjän mukaan.
Kieltopäätöksessään Ruokavirasto myötäilee Fimean kantaa ”ravintolisissä käytetyillä valmistusaineilla EI SAA OLLA ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia vaikutuksia”. Tästä ratkaisusta seuraa loogisesti Ruokaviraston kielto, että elintarviketiedoissa EI SAA ANTAA SELLAISTA MIELIKUVAA, että elintarvikkeeseen liittyy tällaisia vaikutuksia eikä saa tutkimuksinkaan viitata niihin. Ruokaviraston ylitarkastaja Marjo Misikangas vetoaa kiellossa elintarvikelakiin ja elintarviketietoasetukseen 7.4.2020 päivitetyssä viraston blogikirjoituksessa.
Lääkkeellinen -termi osoittautuu pikaisessa käsiteanalyysissa epäselväksi, jopa hämäräksi. Milloin tuote (esim. D-vitamiini) on lääke (lääkkeellinen) ja milloin elintarvike (lääkkeetön)? Sen riittävää saantia suositellaan kaikille monipuolisesta ruuasta ja auringosta tai jos sitä ei saa näistä riittävästi, niin voi ottaa purkista Miten voidaan erottaa lääkkeellinen (= sairauksien parantamiseen, lievittämiseen tai ehkäisyyn tarkoitettu aine) ja lääkkeetön (terveellinen ravitsemus, ravintolisät, kuten vitamiinit ja hivenaineet sekä elintavat) vaikuttaminen sairauksien hoidossa, oireiden lievityksessä, ennalta ehkäisyssä ja terveyden edistämisessä?
Eivätkö muka lääkkeettömät keinot voi vaikuttaa sairauksista parantumiseen, oireiden lievitykseen ja ennalta ehkäisyyn? Terveyden edistäminen kattaa myös sairauksien ehkäisyn ja oireiden lievittämisen. Toiminta on lääkkeetöntä. THL:n mukaan se on tavoitteellista ja välineellistä toimintaa hyvinvoinnin aikaansaamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi.
Vihreä tee ja hunaja – lääkkeitä ja elintarvikkeita?
Jäin miettimään, pitääkö esimerkiksi vihreää teetä ja hunajaa markkinoivien yritysten välttää kertomasta, että näitä aineita voi käyttää hengitystieoireiden lievittämiseen? Monet lääkärit ja luontaisterapeutit suosittelevat niitä tähän tarkoitukseen. Fimean sivuilla ne mainitaankin ja Yliopiston Apteekin verkkokauppa myy hunajaa, kuten myös vihreäteeuutetta sisältävää ”luomulaatuista virkistävää kehon puhdistuskuuria”. Markettien ja luontaistuotekauppojen hyllyiltä niitä myös voi poimia. Ovatko vihreä tee ja hunaja sekä lääkkeitä että elintarvikkeita? Jos ovat, mitä käytännön merkitystä sillä on kuluttajalle?
Ruokavirasto toteaa lääkelain 3 §:ään vedoten, että jos tuotetta halutaan markkinoida lääkkeellisillä väitteillä tai käyttötarkoituksilla (eli että väitettäisiin että elintarvike sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä voisi parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita) tuotteelle on haettava luokittelua lääkkeeksi Fimeasta. Onkohan puolukasta ja mustikasta jo tehty lääkkeeksi luokitteluhakemus? Miten puolukan ja mustikan vaikutukset terveyteen muuttuvat, jos ostan niitä apteekista enkä marketista? Entä hunaja ja vihreä tee?
Monesti keskusteluissa unohtuu, että sairauden oire on eri asia kuin diagnosoitu sairaus, vaikka usein, erityisesti monisairauksissa ja vaikeasti diagnosoitavissa sairauksissa niiden erottaminen toisistaan voikin olla vaikeaa. Keho ja mieli linkittyneenä elinympäristöön, kun ovat toisistaan erottamaton kokonaisuus.
Niin ikään yksittäisen sairauden ehkäisy on eri asia kuin vastustuskyvyn edistäminen ja ylipäänsä terveyden edistäminen. Kuitenkin kaksi jälkimmäistä usein myös ehkäisevät sairauksia immuunipuolustuksen hyvän ja normaalin toiminnan avulla.
Tällä hetkellä useille vitamiineille ja kivennäisaineille on hyväksytty terveysväite ”edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa”. Väitettä on luvallista käyttää niiden elintarvikkeiden markkinoinnissa, joissa on terveysväitteen käytön ehtojen edellyttämä määrä kyseistä ravintoainetta. Virallisen hyväksytyn sanamuodon lisäksi terveysväitteestä Ruokaviraston näkemyksen mukaan on mahdollista käyttää myös kansanomaisempaa sanamuotoa ”vahvistaa vastustuskykyä”.
Mielikuvia uhkista
Ongelmallista Ruokaviraston kiellossa levittää tutkimustietoa on, että virasto ei kerro kansalaisille, mikä tutkimustiedon levittämisessä on tai mahdollisesti voisi olla ihmisille uhka. Tutkimustieto sinällään eli tutkittuina asioina nimittäin ei voi olla uhka. Se on kulloisenakin historiallisena hetkenä hyväksytyin tutkimusmenetelmin hankittua ja tutkijayhteisössä vertaisarvioitua kuvausta todellisuudesta.
Onkin pääteltävissä, että viraston mukaan uhka on jokin muu kuin itse tutkimustieto ja sen levittäminen kansalaisille, terveydenhuollon ammattilaisille ja poliittisille päättäjille. Ruokavirasto ei tosin vetoa mihinkään muuhun kuin pykäliin, joiden mukaan ei saa antaa mielikuvaa lääkkeellisistä vaikutuksista, joita elintarvikkeella tai sen ainesosalla olisi.
Uhkia, joilta Ruokavirasto mahdollisesti pyrkii kansalaisia suojelemaan, saattaisivat olla:
1) Tutkimustiedon käyttötarkoitus: Tutkimuksista ei saa kertoa, koska ne voivat uhkaavasti tuottaa mielikuvia, että elintarvikkeella, kuten C- ja D-vitamiinia sisältävillä ravintolisillä olisi lääkkeellisiä vaikutuksia. Niitähän Fimean mukaan ravintolisissä käytetyillä valmistusaineilla ei saa olla. Kyseessä on jyrkän normatiivinen syy (mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä) kieltää tutkimustiedon levittäminen hallinnollisiin dokumentteihin ja lakipykäliin nojaamalla. Selvitystä kaivattaisiinkin, miksi ravintolisissä käytettävillä valmistusaineilla ei saa olla vaikutuksia, jotka ennalta ehkäisevät, hoitavat tai parantavat sairauksia ja niiden oireita. Kuka näin on päättänyt? Millaiseen tietopohjaan tällainen päätös on nojannut? Olisko syytä arvioida kielto uuden tiedon valossa?
2) Tutkimustiedon käyttötapa: Tutkimustulosten avulla saatetaan viitata harhaanjohtavasti jonkin elintarvikkeen tai sen ainesosan lääkkeellisiin vaikutuksiin, vaikka todellisuudessa sellaisia ei olisi k.o. tutkimuksissa havaittu. Tämän uhkakuvan mukaan viranomaisen pitäisi perustella kielto osoittamalla virheellinen käyttötapa eli että tutkimustulos, johon on viitattu, ei osoita markkinoitavan tuotteen lääkkeellisiä vaikutuksia markkinoijan kuvaamalla tavalla. Tätä varten viranomaisen pitäisi arvioida markkinoinnissa käytettyjen terveysväitteiden ja referoitujen tutkimusten tulosten välinen yhteys. Ruokavirastolla ja muilla viranomaisilla ei ehkä ole resursseja tällaiseen tsekkaustyöhön. Ks. kohta 3.
3) Tutkimusten laatu: Tutkimukset, joihin viitataan, voivat osoittautua laadultaan puutteellisiksi ja määrältään riittämättömiksi todistamaan tietyn markkinoitavan elintarvikkeen tai sen ainesosien sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia vaikutuksia (lääkkeellisiä vaikutuksia). Tämä tulkinta on pulmallinen siksi, että jos kerran tällaisia vaikutuksia esimerkiksi ravintolisissä Fimean mukaan EI SAA olla, niin tutkimusnäyttö niistä ei ole edes tarpeen. Vaikutuksethan ovat jo lähtökohtaisesti kiellettyjä Fimean ravintolisä-määritelmän mukaan.
Kuitenkin voidaan olettaa, että immuunijärjestelmän normaalin toiminnan edistämisen välityksellä syntyvää ennalta ehkäisevää ja paranemisprosessia edistävää vaikutusta elintarvikkeissa voisi olla. Tässä tapauksessa, ennen kuin tietoa tutkimuksista olisi lupa julkaista tuotteesta tiedottamisen yhteydessä, tutkimusten laatua ja määrää pitäisi arvioida (mikäli Ruokavirasto ei luota tavanomaiseen tieteellisten julkaisujen vertaisarviointiin). Pitäisi siis järjestää tarkistussysteemi. Ruokavirasto ei kylläkään puhu mitään laadusta tai määrästä, vaan se kieltää kaikki viittaukset tutkimuksiin.Syytä tähän on vaikea hahmottaa.
Ehkä viranomaisilla ei ole resursseja huolehtia omasta erillisestä laadun tarkastuksesta. On helpompaa kieltää kaikki, vaikka kielto olisikin ylimitoitettu ja sananvapauden periaatteen vastaisena sotisi ehkä kieltäjien omaa etiikkakin vastaan. Voi olla niinkin, että virkamiesten on turvallisempaa nojata olemassa oleviin pykäliin ja vedota niihin perusteluina tutkimustiedon levittämiskielolle. Kovin järkevältä tai luotettavalta toiminnalta tällainen ei vaikuta. Taustalla on varmaan muitakin syitä.
Tutkimustiedon levityskielto on syytä arvioida huolellisesti Ruokavirastossa, Fimeassa, akateemisessa yhteisössä ja elintarvikealan toimijoiden keskuudessa. Terveystuotekauppiaiden Liitto onkin jo kommentoinut asiaa blogissaan 4.4.2020 ja 10.4.2020.
Sensuuriyhteiskuntaa ei kukaan kaipaa.
Emberto Eco, luostarit ja tiedon avoimuus
Ruokaviraston tiedekieltoa ihmetellessäni muistui mieleen kirjailija-tutkija-filosofi Umberto Eco, joka kuvaa romaanissaan Ruusun nimi osuvasti vallan ja tiedon (pimittämisen ja jakamisen) liittoa. Luin 630-sivuisen, jännittävän ja moniulotteisen teoksen pian sen ilmestyttyä suomeksi vuonna 1983. Romaanin kuvaamassa keskiaikaisessa luostarissa kirjasto on kiellettyä aluetta kaikilta muilta paitsi vanhalta ja sokealta kirjastonhoitajalta, veli Jorgelta, joka tuntuu pitävän koko luostaria muutoinkin raudanlujassa otteessaan.
Kaisa Reetta Tirkkonen kirjoittaa blogissaan hienosti Ruusun nimestä:
“Tarinassa eletään jo uuden ajan kynnyksellä, nykyaikainen tiede on pian ainakin ajatuksen asteella ja maallikot kyseenalaistavat haukkana kirkon oppeja. Fra William edustaa Econ tarinassa uutta aikaa: hän uskoo tiedon objektiiviseen tuottamiseen ja ennen muuta tiedon vapauteen. Taas kerran on kysymys vallasta, sillä kenellä on tieto, sillä on valta. Ruusun nimen luostarin kirjasto on tästä aivan mahtava allegoria, sillä täällä jos missä tietoa pantataan: kirjasto on suljettu, tarkoin vartioitu salaisuuksien kammio, varsinainen vallan sinetti. Tarinan kirjasto kätkee sisälleen myös kirkon asemaa vaarantavan finis africae –kokoelman, jonka sanotaan tuovan ‘uutta valoa’ moniin maallisiin ja taivaallisiin ilmiöihin. Ajatus tiedon muuttumisesta on keskiajan katolisuuden piirissä kuitenkin jo lähtökohtaisesti aivan mahdoton: sen mukaan kaikki tieto on ollut olemassa maailman alusta lähtien ja ilmoitettu sellaisenaan pyhissä kirjoituksissa. Kirkon tehtävä on säilyttää tämä muuttumaton tieto puhtaana ja loukkaamattomana hamaan maailmanloppuun. Kerettiläinen ‘uusi tieto’ koettiin todelliseksi uhaksi, teoksia poltettiin ja suljettiin kirjastoihin. Keskiajallakin pelättiin siis ‘tietovuotoja’!”
Nykyisin ajatellaan, että ei ole olemassa puhdasta ja muuttumatonta tutkimustietoa, koska se nimen omaan on muuttuvaista ja se on aina sidoksissa oman yhteiskuntansa ja myös globaaleihin kunkin ajan arvoihin ja käsityksiin tiedosta ja sen luonteesta.
Joka tapauksessa tutkimustiedon pitää olla avointa kaikille iästä, sukupuolesta, rodusta, koulutuksesta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Tämä saattaa vaikuttaa idealistiselta, jopa utopistiselta toiveelta, sillä tieteelliset julkaisut ovat nykyään useimmiten maksumuurien takana eikä kaikilla yliopistoillakaan ole varaa hankkia kaikkien tiedejulkaisujen käyttöoikeuksia. Akateemisessa yhteisössä on kuitenkin voimakkaita pyrkimyksiä lisätä ja vahvistaa tieteen avoimuutta sekä kansalaistiedettä. Viranomaisten ei pidä jarruttaa tätä kehitystä.
Tässä mielenkiintoista juttua: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10158088697413550&set=a.139738523549&type=3&theater
Koronavirus paljastaa näköjään tarpeita terävöittää toimintaa useammassakin valtion toimipisteessä.
Minä olenkin ihmetellyt, miksi Beceliä saa mainostaa terveysvaikutteisena. Nykylinjan mukaan se pitää siirtää joko apteekkiin myytäväksi tai terveysmainokset poistaa.
Toinen kummajainen on D-vitamiinin lisääminen maitoon. Se on joko lopetettava huuhaana tai myöskin siirrettävä apteekkiin.
Ruokaviraston päätös kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Kaikki tarvitsemme energian lisäksi erilaisia ravintoaineita, tämä on kaikille selvää.
Nyt on painettu paniikkinappulaa, koska on koettu syntyvän suuri riski, että ravintolisien käyttö kasvaa. Tässä tapahtuu myös mielestäni ravinnon kaappaus tilaan, josta siitä ei enää saa puhua sellaisena kuin se on – ja on vuosituhansia ollut.
Jos ruokavirasto, THL ja muut ravintolisiä perusteettomasti ja jatkuvasti mollaavat tahot vihdoinkin siirtyisivät kansalaisten puolelle he tekisivät näin:
1. Yksilöiden vitamiini- ja hivenainemittausten lisääminen ja kunnollisten mittarajojen määrittäminen. Jos ollaan sitä mieltä, että normaali ruoka riittää, miksi sitä ei tutkita. Väite, että mittaukset on turhia on alkeellinen kehäpäätelmä ja on täysin päinvastoin mitä väitetään tehtävän eli kaikki muka perustuu tutkimukseen.
2. Tehdään kunnollisia vitamiinitutkimuksia ja referoidaan niitä oikein.
3. Aletaan hoitamaan vitamiinipuutoksia sillä mistä se johtuu, eikä lääkkeellä joka hoitaa puutteen oireita.
4. Käytetään lisäravinteita hoitojen tukena, esimerkiksi jos lääke lisää jonkin ravintoaineen puutosta. Kaikki hyötyvät.
5. Lisätään lääkäreiden ravinto-opetusta.
Martti, enpä tullut ajatelleeksi Becelin terveysvaikutteisuutta. Kurkistin Benecolin markkinointisivuille ja siellä heräsi muutama kysymys. En ota mitään kantaa siihen, onko Benecol tarpeellinen vai ei. Pohdin vain Ruokaviraston tutkimusten julkaisuun liittyvää linjaa, joka on jäänyt minulle epäselväksi.
1.Bencol on elintarvike.
2.Benecolin markkinoinnissa käytetään terveysväitettä ”Kasvistanoliesteri alentaa kolesterolia. Korkea kolesteroli on sydäntaudin riskitekijä”.
Tällä viitataan sairauden (sydäntaudin) ehkäisyyn, koska väitteessä puhutaan riskitekijästä, kolesterolista.
3.Ruokaviraston mukaan 7.4.2020: ” Elintarvikkeiden lääkkeellinen markkinointi tulee lopettaa välittömästi. Jos tuotetta pidetään kaupan elintarvikkeena, sillä ei saa esittää olevan lääkkeellisiä ominaisuuksia” eli että kuten Ruokavirasto ja Fimea toteavat, että elintarvikkeen ei saa väittää parantavan tai EHKÄISEVÄN sairauksia, “vaikka taustalta löytyisikin tutkimuksia…Myöskään… tieteellisten tutkimusten, tutkimusviitteiden … kautta kuluttajalle ei saa luoda mielikuvaa, että elintarvikkeella tai sen ainesosilla olisi lääkkeellisiä ominaisuuksia.” Toisin sanoen elintarvikkeella esimerkiksi ei saisi osoittaa olevan sairauksia ehkäiseviä (=Fimean ja Ruokaviraston mukaan “lääkkeellisiä”) ominaisuuksia, vaikka tästä olisi tutkimuksiakin eikä näitä tutkimusviitteitä ei saa julkistaa.
4. Benecolin sivuilla kuluttajille kerrotaan mm. ”kasvistanolit ovat tehoaineita, jotka alentavat kolesterolia.”
Tässä viitataan riskitekijään eli kolesteroli-sanalla sairauden ehkäisyyn, mutta tässä yhteydessä EI vedota tutkimuksiin, vaan asian vain todetaan ykskantaan näin.
5. Bencolin sivuilla terveydenhuollon ammattilaisille kerrotaan mm: ”Tehokas kolesterolin aleneminen ennustaa merkittävää valtimotautiriskin pienenemistä” ja ” Benecol-tuotteiden sisältämän kasvistanoliesterin tehokkuus kolesterolin alentajana on osoitettu yli 80:ssa korkeatasoisessa vertaisarvioidussa kliinisessä tutkimuksessa.” Mukana on linkki tutkimusten listaan. Katso Valion Benecol -sivuilta lista.
Mitä tästä on pääteltävissä? Mielestäni ristiriita suhteessa Ruokaviraston päätökseen (tai sitten kyse on päätöksen onnistuneesta kiertämisyrityksestä) eli se, että kuluttajalle ei esitetä tutkimustietoja (kuten Ruokavirasto määrää), mutta terveydenhuollon (th) ammattilaisille esitetään. Th-ammattilaissivuille menemiseen ei kuitenkaan tarvitse kertoa ammattiaan. Sinne voi mennä kuka tahansa lukemaan listaa tutkimuksista.
Ihmettelen Ruokaviraston logiikkaa eli sitä, miksi kuluttajille ei saa kertoa kasvistanolitutkimuksista, mutta terveydenhuollon ammattilaisille saa? Kuluttajalle saa sanoa että ”Benecol alentaa tehokkaasti kolesterolia”, mutta ei saa kertoa, missä ja miten tämä on tutkittu. Miksi tämä on näin?
Ihmettelen myös, millaisiin seikkoihin Ruokaviraston päätös kieltää tutkimusviitteiden käyttö perustuu. En ymmärrä, koska en ole nähnyt perusteluja esitetyn julkisesti. Tutkimustiedon avoimen ja vapaan jakamisen näkökulmasta perusteluksi ei riitä esimerkiksi se, että markkinoija (kuten ravintolisien myyjä) mahdollisesti valitsee vain itselleen sopivia tutkimuksia (niinhän Valio muuten juuri teki, se ei tietenkään julkistanut th-ammattilaisille yhtään ainoaa tutkimusta, jossa vallitsevaa kolesteroliteoriaa kritisoidaan). Ihmettelen myös, miksi Valio ei noudata nykysääntöjä, sillä nettisivuilla tutkimusviitteitä pääsee lukemaan kuka tahansa. Pitäisikö Valion laittaa th-ammattilaisille tarkoitettu Benecol-sivusto rekisteröintiä vaativaksi, jotta sinne voisi rekisteröityä vain th-ammattilainen, joten tutkimuslinkit eivät näkyisi kuluttajille? Tämä siksi, että Ruokavirastohan on kieltänyt kuluttajille suunnatussa tiedotuksessa viittaamisen tutkimuksiin.
Osaisikohan joku antaa valaistusta tähän pulmaan?
Granadan yliopistosairaala aloitti 10.4.2020 COVID-19-tartunnan saaneiden potilaiden kliinisen kaksoissokkotutkimuksen D-vitamiinilla. Tuloksia odotetaan elokuussa. Madridin Infanta Leonors -sairaalassa työskentelevä sisätauti- ja infektiolääkäri Sari Arponen kertoi (HS 29.3.) kokeilleensa erilaisia hoitoja ja havainneensa D-vitamiinista olevan apua potilailla, joiden ennuste ei ole vielä kovin huono. Myös irlantilaiset lääkärit uskovat D-vitamiinin suojaavan COVID-19-infektiota vastaan. He kehottavat ihmisiä optimoimaan seerumin D-vitamiinipitoisuuden.
Englantilaiset, intialaiset ja urkainalaiset reumatologit suosittelevat yhteisessä artikelissaan Clinical Rheumatologyssa COVID-19;n torjuntaan ja hoitoon suuria C- ja D-vitamiiniannoksia. Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulisi nousta vähintään 50 ng:aan/ml eli 125 nmoliin/l. Siihen ei päästä viranomaissuosituksella (10–20 µg/vrk). Tarve on vähintään 100 µg/vrk.Siihen ei suomalainen viranomaissuositus (10–20 µg/vrk) riitä.
Lisätietoa ja viitteet tässä linkissä
http://www.tritolonen.fi/uutiset/3336-covid-19-potilaiden-d-vitamiinitutkimus-granadan-yliopistossa
Melkoinen olkiukko taas rakennettu, huhuhh!! Missä tarkalleen ottaen terveysvirasto KIELTÄÄ TUTKIMUSTIEDON LEVITTÄMISEN???
Hyvä tsiis, olisi mukava, jos esittäisit omalla nimelläsi väitteesi “Melkoinen olkiukko taas rakennettu, huhuhh!!” Pyydänkin sinua täsmentämään, mikä nimenomaisesti tekstissäni viittaa mielestäsi olkiukkoon (= argumentointivirheeseen, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan) ja mihin konkreettisesti viittaat sanalla “taas”? Anna vaikka sitaatteja tekstistäni, jotta tajuaisin, mitä tarkoitat. Olkiukko-teoriasi vaikuttaa mielestäni tässä yhteydessä omituiselta, koska en pidä Ruokavirastoa vastapuolena. Sehän edustaa periaatteessa kansalaisia ja sen pitäisi suojella minun, kansalaisen terveyttä ja oikeuksia. Yritän ymmärtää tutkimusviitteiden poistamismääräyksen (=kiellon) perusajatusta. Eli sitä, miksi sellainen poistomääräys on nähty tärkeäksi antaa. Pohdin myös kirjoituksessani sen mahdollisia syitä.
En kirjoita terveysvirastosta, vaan Ruokavirastosta ja sen kannanotoista ja viittaan myös Fimeaan. Kysymykseesi saat vastauksen, kun luet jutun toisen kappaleen lopussa olevasta linkistä Ruokaviraston blogikirjoituksen, jossa luki 7.4.2020 näin:
“Elintarvikealan toimijoiden myymiin, markkinoimiin tai jakelemiin elintarvikkeisiin tai niiden ainesosiin liittyvä lääkkeellinen markkinointi tulee lopettaa välittömästi. Elintarvikkeiden lääkkeellinen markkinointi tulee lopettaa välittömästi. Lainsäädännön vastaiset tiedot tulee poistaa kaikilta nettisivuilta, kaikkialta sosiaalisesta mediasta, mainoksista sekä kaikista muista mahdollisista materiaaleista. Myöskään kertomusten, kuluttajakokemusten, TIETEELLISTEN TUTKIMUSTEN, TUTKIMUSVIITTEIDEN (VERSAALI minun), kuvien, videoiden tai äänien kautta kuluttajalle ei saa luoda mielikuvaa, että elintarvikkeella tai sen ainesosilla olisi lääkkeellisiä ominaisuuksia.”
Tulkintani: Siis, elintarvikkeella ei saa olla lääkkeellisiä ominaisuuksia eli sellaisia ominaisuuksia, että nämä ominaisuudet vaikuttaisivat sairauksista parantumiseen, oireiden lievitykseen tai sairauksien tai niiden oireiden ennalta ehkäisyyn. Katso lääkelain 3 §:n määritelmä lääkkeestä. Viittasin kirjoituksessani ravintolisiin (erityisesti viime aikoina keskustelua herättäneisiin D- ja C-vitamiiniin, jotka luokitellaan yleensä elintarvikkeiksi). Fimean kanta on (ks. Fimean sivut) , että ”ravintolisissä käytetyillä valmistusaineilla EI SAA OLLA (VERSAALI minun) ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia vaikutuksia”. Käsittääkseni tämä yhdessä Ruokaviraston blogikirjoituksessä yllä mainitun kiellon (=ei saa luoda mielikuvaa lääkkeellisistä vaikutuksista käyttämällä tutkimuksia tai tutkimusviitteitä) kanssa tarkoittaa, että tutkimuksia ja tutkimusviitteitä ei saa (on kielletty ja ne pitää poistaa) käyttää missään julkisessa tiedottamisessa, vaikka näyttöä olisikin esimerkiksi ennalta ehkäisevistä ja oireita lievittävistä vaikutuksista. mikäli Ruokavirasto tulkitsee tutkimukset ja/tai viestinnän elintarvikkeiden lääkkeellisen markkinoinnin tueksi. Ennakkotapausta uhkasakosta tai muusta sanktiosta ei ymmärtääkseni vielä ole. Onko sinulla tästä parempaa tietoa?
Tsiis hyvä, ei ole mitään syytä lyödä blogikeskustelussa kantoja ennakkoon lukkoon. Toivon, että pysytään faktoissa ja keskustellaan asiallisesti. Oppimassahan tässä kaikki ollaan. Ja sama tavoite, ihmisten terveyden edistäminen ja tieteelliseen tutkimukseen nojaamisen periaate meillä kaikilla kai on yhteistä. On hyvä valottaa monelta kannalta tätä Ruokaviraston päätöstä. Mikä sinun näkökantasi on Ruokaviraston tutkimustiedon levittämiskieltoon?
Kasvistanoliesterin sairauden riskitekijän vähentämistä koskeva väite oli ensimmäisiä väitteitä, joka sai Euroopan komission hyväksynnän. Se vahvistaa, että “kasvistanoliesterin on osoitettu alentavan veren kolesterolitasoa. Korkea kolesteroliarvo on sepelvaltimotaudin riskitekijä.”
Myös kauralle ja C-vitaminille on hyväksytty terveysväite. Niiden yli ei saisi markkinoinnissa mennä.
Nuo ovat siis komiision hyväksymiä väitteitä, joita voi esittää. Jos haluaa esittää jotain väitteitä pitää ensin esittää tutkimusnäyttö ja sitten voi saada hyväksynnän käyttää väitettä, joka on hyväksytty.
Kasvistanoliesterin terveysväite kolesterolin alentamisesta on totta ja luvallista kertoa.
Ruokaviraston tarkoituksena lienee suojata asioita vähemmin seuraavia kansalaisia huijauksilta.
Nyt luullakseni kaikki tähän ryhmään kuuluvat henkilöt ovat saaneet tietää ja pitävät varmana, että kolesteroli aiheuttaa SV-tauteja. Näin ollen alla olevaa kielto on rikkoutunut käytännössä.
”Elintarvikealan toimijat eivät saa … antaa kuvaa, että toimijan valmistamilla …elintarvikkeilla tai niiden ainesosilla olisi lääkkeellisiä vaikutuksia. Tämä koskee kaikkea kaupallista viestintää, …kaikissa viestintäkanavissa.”
Seuraa hankala kysymys: Miksi toiset saa, toiset ei?
Margariiniteollisuus on neuvotellut itselleen luvan antaa tämänkaltaisia terveysväitteitä, joita ravintolisistä ei saa antaa.
Eikö joku voisi laatia kansalaisaloitteen, missä vaaditaan ihmisille oikeutta saada tietoa ravinnon, vitamiinien ja muiden aineiden tutkimuksista.
MTV-uutissoi tänään D-vitamiinin puutteen yhteydestä koronakuolleisuuteen.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkijat-loysivat-merkittavia-yhteyksia-d-vitamiinin-puutteen-ja-koronakuolemien-valilla/7810482#gs.5w92on
Tästä tutkimuksesta käy ilmi, että S-D-25:n tulee olla yli 90 nmol/l, jotta se suojaisi koronalta ja sen aiheuttamalta kuolemalta. Siihen ei päästä viranomaisuosituksella.
Korona vauhditti ravintolisätutkimusta
http://www.tritolonen.fi/uutiset/3341-covid-19-vauhditti-ravintolisatutkimusta