”Täydentävät hoidot kaikille” -kansalaisaloite on loppusuoralla. Aikaa allekirjoittamiseen on kaksi päivää. Kannattajia on kertynyt (4.2.2020 klo 18.45) liki 26 000, mutta määrän pitäisi tuplaantua, jotta aloite päätyisi eduskunnan käsittelyyn.
Todennäköisyys siihen näyttää varsin pieneltä, mutta kannattajamäärän tuplaantuminen on mahdollista, mikäli media antaa aloitteelle vetoapua. Lopputulos selviää keskiyöllä 6.2.2020.
Onko aloite ollut turha, jos sitä ei käsitellä eduskunnassa?
Kansalaisaloite on virittänyt somessa runsaasti keskustelua terveydenhuollon arvopohjasta, ihmiskuvasta, tieteellisestä tutkimuksesta täydentävien hoitojen hyödyllisyydestä ja haitallisuudesta sekä kansalaisten kokemusten merkityksestä terveyspoliittisessa päätöksenteossa.
On ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata käytyä keskustelua, ja itsekin osallistua siihen. Aloitetta on puolustettu argumentein:
🍎 Lisää hoitomuotoja ihmisten valittaviksi
🍒 Luonnonmukaisuutta
🍓 Lääkkeettömyyttä
Vastustavat argumentit painottavat tutkimusnäytön tarvetta (sen puutetta) ja hoitojen haitallisuutta.
Kansalaisaloitteen tavoite: ”Jokaisella täytyy olla yhdenvertainen mahdollisuus valita ja käyttää turvallisia täydentäviä hoitoja. Siksi eduskunnan on tarpeen ryhtyä toimiin, jotta kansalaisten valinnanvapaus ja yhdenvertaisuus terveydenhoidossa toteutuvat.”
Media ei ole aloitteeseen reagoinut lukuun ottamatta MTV-uutisten nettijulkaisua ja paria pientä kaupunkilehteä. Yllättävää, sillä media on aikaisemmin hyvin laajasti kirjoitellut huuhahoitojen vaaroista, vaihtoehtohoitojen tappavuudesta ja Vastalääke ry:n kampanjoista.
Tietenkään kansalaisaloite ei liity huuhaaseen, mutta mutkan kautta kuitenkin liittyy, sillä se on nostanut esiin mediassa vallitsevan tabun, joka estää julkaisemasta neutraaleja tai positiivissävyisiä kirjoituksia, joissa täydentävistä hoidoista puhutaan niiden oikealla nimellä. Tabu on kuitenkin murtumassa.
Hämmentävästi muutamassa kansalaisaloitetta koskevassa lehtijutussa on lähtökohtana ollut vastakkainasettelu eli se, että toimittaja on valinnut kansalainen Sisko Pyykkösen vastapariksi ammattilaisen, jonka ammattinsa vuoksi kuuluisi puolustaa ja tukea kansalaisia heidän terveysongelmissaan. Kangasalan Sanomissa ja MTV Uutisissa vastaparina oli lääkäri. Kuopion kaupunkilehdessä kansalaisen vastapariksi oli valittu Suomen toiseksi tunnetuin vaihtoehtohoitojen vastustaja, dosentti Markku Myllykangas.
Hyvin erikoinen asetelma. Eikö tutkijan parina pitäisi olla tutkija? Ja lääkärin parina joku täydentävän hoidon ammattilainen? Ja kansalaisen parina toinen kansalainen?
Nyt tuli vaikutelma, että lääkärit ja tutkijat pitävät kansalaisten tietoa ja kokemuksia jotenkin epäaitoina tai väärinä silloin, kun nämä kertovat saaneensa apua täydentävistä hoidoista? Tähän päätelmään tulen, koska en ymmärrä, mikä muu syy on lääkärillä ja tutkijalla asettua vastapooliksi kun kansalainen aloitteessa peräänkuuluttaa yhdenvertaista oikeuttaan käyttää tutkittuja hoitoja (olivat ne sitten täydentäviä tai tällä hetkellä virallisia) ja ehdottaa täydentävien hoitojen tutkimusnäytön perkaamista ja koko alan perusteellista selvittämistä.
Varsinkin MTV uutisten jutussa näytti erikoiselta se, että kansalainen Sisko Pyykkönen tuntui itse asiassa tietävän täydentävien hoitojen kentästä enemmän kuin lääkäreiden edunvalvontajärjestön toiminnanjohtaja Kati Myllymäki, joka esimerkiksi listasi täydentäviksi hoidoiksi hopeaveden, yksisarviset, etänä annettavan energiahoidon ja hieronnan. Aloitteessa näitä ei edes mainita. Sen sijaan siinä listataan joukko melko yleisesti käytettyjä hoitomuotoja, joita MTV uutisten jutussakin mainitaan.
– Aloitteen tekijät haluavat, että eduskunta teettäisi riippumattoman ja kattavan selvityksen sekä täydentävien hoitojen tutkituista hyödyistä että haitoista, sillä ylilyöntejäkin on, Pyykkönen totesi MTV-jutussa. Aloitteessa todetaan: ”Lainvalmistelua varten tutkimustieto on koottava ja hyödynnettävä, jotta päätöksissä on mahdollista huomioida tutkimusnäyttö.”
Kati Myllymäki Suomen Lääkäriliitosta nosti myös esiin tutkimusnäytön sekä talouskysymykset: ”Ymmärrän sen näkökulman, että erilaisia hoitoja on ja käytetään, mutta ydinkysymyksiä on kaksi: mitkä hoidot ovat oikeasti vaikuttavia ja millaiseen tutkimusnäyttöön ne perustuvat sekä toisena se, että mistä rahat tulevat.”
Aloitteessakin viitataan rahaan puhuttaessa tarpeesta ”vähentää terveydenhuollon kustannuksia hyödyntämällä täydentäviä hoitoja”
– Kyllä terveydenhuolto ottaa käyttöön uusia hoitokäytäntöjä, kun löytyy tutkimusnäyttöjä, Kati Myllymäki totesi MTV-jutussa.
Ehkä onkin niin, että raha-asia ja ammattikuntien etupyrkimykset taitavat olla päällimmäinen kiistakysymys, ei niinkään tutkimusnäyttö.
Arvelen näin, sillä jos tutkimusnäyttö ohjaisi päätöksentekoa hoitojen valinnassa, niin monet hoidot olisivat jo kauan sitten olleet terveydenhuollon palveluvalikoimassa ihmisten valittavissa. Tällaisia ovat esimerkiksi kalevalainen jäsenkorjaus, eräät taideterapiat, meditaation eri muodot, joogaterapia ja eräät muut kehomielimenetelmät, joista jo nyt tiedetään (ilman kansalaisaloitteen ehdottamaan laajaa, riippumatonta selvitystäkin) olevan tutkimusnäyttöä. Valikoimassa ne eivät kuitenkaan ole. Väittämä että ”terveydenhuolto ottaa käyttöön uusia hoitokäytäntö, kun löytyy tutkimusnäyttöjä” ei siis vastaa todellisuutta.
Tämäkin asia (tutkimusnäyttö ja palveluvalikoimassa olevat hoidot) kaipaa selvitystä, jota kansalaisaloite ehdottaa.
Turhuutta ja tarpeellisuutta tuumaillessani nousee kysymys: Onkohan tämä kansalaisaloite aikaansa edellä? Tai ehkä se on ehdotuksissaan liian rohkea sulatettavaksi nykyisessä mielipideilmastossa? Toisaalta, yli 20 000 kannattajan määrä kertoo kyllä siitä, että asia on ajankohtainen.
Jos kannatat terveyspolitiikka ja lainvalmistelua, joka nojaa tutkimusnäyttöön, kannata aloitetta (linkki alla).
Lähteet
Täydentävät hoidot kaikille- Kansalaisten yhdenvertainen valinnanvapaus saada täydentäviä hoitoja on turvattava https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011