Vastalääkkeestä lääkkeettömyyteen

Tämä on täysin fiktiivinen tarina Tulevaisuus-Tatusta, joka päätyi valloittamaan maailmaa, ja hieman myös Tiede-Juhanista ja
Kapina-Antista. Henkilöt ovat totta, jos lukija niin haluaa.

Eletään vuotta 2039.

Ihmislääketieteen premiumtohtori Tulevaisuus-Tatu johtaa Maailman Akatemian rahoittamaa globaalisti kuuluisaa tutkimushanketta ”Vastalääkkeistä lääkkeettömien hoitojen edistämiseen”. Monivuotinen hanke on loppusuoralla.

Tatu kertoo blogitoimituksellemme, että kahdeksan eurooppalaista yliopistoa ja Yhdysvaltain Yhdistävän Lääketieteen ja Terveyden Akateeminen konsortio  https://imconsortium.org/ ovat tutkimuksissaan osoittaneet, että lääkkeettömien hoitomuotojen lisääminen on vähentänyt perusterveydenhuollon kokonaiskustannuksia ja parantanut asiakkaiden terveyttä – sekä koettua ja ulkoisesti mitattua terveyttä.

Asiakastyytyväisyys tutkitussa hyvinvointikeskuksissa (entiset sote-keskukset, ja sitä ennen terveyskeskukset) parantui merkitsevästi niissä keskuksissa, joissa suosittiin lääkkeettömiä hoitoja.

Tatun johtamassa hankkeessa selvitettiin lisäksi mielialalääkeresistenssiä ja -riippuvuutta, lääkkeiden ympäristövaikutuksia erityisesti vesistöihin sekä yhteisöinformoitua kokonaisvaltaista (holistista) hoitamista ja sen vaikutuksia.

Tutkimuksessa kokeilukohteina olivat valitut hyvinvointikeskukset, niiden asiakkaat sekä hoito- ja muu henkilökunta Suomessa ja tutkimusmaissa.

– Alustavat tulokset ovat lupaavia. Terveys ja yleinen hyvinvointi paranivat. Kiinnostavaa on, että paranemista tapahtui eniten juuri Suomessa, jossa myös kustannusvaikuttavuus oli paras, kertoo Tatu.

Hän on kiitollinen mentorilleen, joka parikymmentä vuotta sitten ohjasi nuoren opiskelijan lääkkeettömien hoitojen pariin. Tuohon aikaan olivat paljon julkisuudessa ns. ”uskomushoitojen” vaarat.  Tatu opiskelijatovereineen järjesti mentorinsa opastuksella kansalaisille nettivalistuskampanjan. Siinä taisteltiin väärää terveystietoa vastaan.

Mentori, Tiede-Juhani oli painottanut tutkimustiedon tärkeyttä. ”Pitää selvittää faktoja, pitää lukea kansainvälisiä tutkimuksia, meta-analyysejä ja katsauksia”, hän oli opastanut.

Niinpä Tatu uppoutui tutkimustietokantoihin, selvitti meta-analyysejä, systemaattisia katsauksia, yksittäisiä tutkimusraportteja ja seurasi tiedejulkaisujen keskustelupalstoja.  

Samalla hän valisti kansaa vaarallisesta huuhaasta, kuten mustasta salvasta, hopeavedestä ja erilaisista hokkuspokkuskonsteista, joita markkinoitiin kansalaisille netissä.

Kapina-Antin kohukirja hämmensi

Samaan aikaan kohistiin julkisuudessa erään Antti-nimisen lääkärin kirjasta. Siinä puhuttiin lääkkeettömyyden hyödyistä. Tuohon aikaan 2010-luvulla tämä koettiin asiantuntijoiden (mutta ei kansan) parissa hankalaksi asiaksi, kun oli totuttu siihen, että suunnilleen joka vaivaan on olemassa pilleri.  

Fiksuna opiskelijana Tatu oli rekisteröinyt, että jotain on tapahtumassa.

Yliopiston professorit olivat varoitelleet Tatua ja muita lääketieteen opiskelijoita. He olivat mananneet Kapina-Antin vaaralliseksi ja julistaneet kirjan vihonviimeiseen maanrakoon. Vääräksi raamatuksikin sitä oli mainittu. Ja pirun perilliseksi. Valtavirtamedia oli haukkunut kirjan professorien toiveiden mukaan.

Vaikka kirja oli pannassa, moni opiskelija luki sitä – opettajilta salaa. Niin teki Tatukin. Ja järkyttyi.

– Miten niin kokenut, lukenut ja maailmaa nähnyt lääkäri kuin Antti, saattoi käyttää kovin voimakasta kieltä ja kritisoida 2010-luvun lääkärien hoitoajattelua, Tatu tuumi. Sillä juuri sen oli opetettu olevan parasta mitä olla saattaa. Senhän katsottiin nojaavan tieteeseen, tuohon 2010-luvun pyhään auktoriteettiin. Tatu hämmentyi.

Tatun sydän löi välilyöntejä hänen kaivaessaan repustaan kielletyn kirjan, jota uskalsi lukea vasta illalla kotona.

Kirjasta jäi paljon muistijälkiä.  

Mentorin neuvoja noudattaen opiskelija keskittyi tutkimustietoon. Sitä löytyi Kapina-Antinkin kirjasta. Hän yritti selvittää tietokannoista, kuinka vaarallista lääkkeettömyys on ja mitä tutkimus kertoo ”uskomushoidoista”: mitä ne ovat, mitä ja kuinka suuria riskit ovat,  kuinka moni hylkää tavanomaiset hoidot ja kuinka paljon ne viivästyttävät normaalia hoitoa.  

”Uskomushoito”- sanalla ei kansainvälisistä eikä suomalaisista tietokannoista löytynyt yhtään vaikutustutkimusta. Sen sijaan niitä löytyi paljon hakusanalla ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot”, joiden hyödyistä oli paljon näyttöä. Sellaistenkin hoitojen, joita oma ammattiliitto nimitti tehottomiksi ja vaarallisiksi uskomushoidoiksi.

Tämä hämmensi nuorta opiskelijaa vielä enemmän.

Tatu havaitsi yllättäen, että monista lääkkeettömistä hoidoista  oli apua kipujen ja muiden vaivojen lievittämisessä ja että ne kansan keskuudessa koettiin erittäin hyödyllisinä tavanomaisen lääketieteellisen hoidon lisänä ja tukena.  Näyttöä vaaroista löytyi hyvin vähän verrattuna näyttöön hyödyistä.

Tieto sotki vanhoja ajatuskuvioita. Alkoi ahdistaa.

Tutkimus ”uskomushoidoista” Oulun yliopistossa

Samoihin aikoihin, tammikuussa 2019,  kerrottiin TV Uutisissa, että Suomen Akatemia oli  alkanut rahoittaa tutkimusta ”uskomushoidoista” terveydenhuollossa. https://yle.fi/uutiset/3-10579135

Oulun  yliopistossa oli aloitettu tutkimus sellaisten  psykoosilääkkeiden hyödyistä ja haitoista, joiden käytöstä masennuksen, ahdistuksen ja unettomuuden hoitoon puuttui kunnon tutkimusnäyttö.

Noin 200 000 suomalaista käytti tuolloin psykoosilääkkeitä, joista tilastojen mukaan puolet määrättiin muuhun kuin sen viralliseen käyttötarkoitukseen. Toisin sanoen noin 100 000 ihmistä käytti niitä lääkäreiden uskomusten tai kokemustiedon perusteella.  

Tatu ihmetteli, mistä oikein on kyse. Ei kukaan tuolloin, vuonna 2019, puhunut psykoosilääkkeiden käytöstä uskomushoitoina, vaikka Tatun mielestä siitähän juuri oli kyse.

Keltanokkana Tatu ei uskaltanut puhua ajatuksistaan kenellekään. Oma ammattiliittokin nimittäin oli julistanut tuollaiset uskomushoidot (paitsi nuo psykoosilääkkeet ja ylipäänsä lääkkeet, vaikka niitä käytettiin muuhun kuin siihen mihin ne oli alun perin tarkoitettu) pannaan. Tatulle siitä tuli lisää älyllistä kriisiä ja mielenmyllerrystä.

Kaiken lisäksi vielä erikoislääkäri, akatemiatutkija Erika Jääskeläinen oli kertonut Yle Uutisten mukaan, että ”tiedämme yllättävän vähän siitä, mikä on psykoosilääkkeiden hyöty-haittasuhde off label -käytössä (eli sellaisessa käytössä, jota varten lääkettä ei alun perin ollut suunniteltu ja tutkittu)”.

On harmillista, että tutkimustietoa psykoosilääkkeiden käytöstä ei ole kovin paljoa. Kun ei ole tutkittua tietoa, lääkäri on aikamoisen pohdinnan edessä, että aloittaako lääkitys vai ei, Jääskeläinen sanoi kahdenkymmenen vuoden takaisissa TV uutisissa 3.1.2019.

Erika Jääskeläinen  mainitsi, että käytännön kokemuksen perusteella moni uneton hyötyy pienestä määrästä psykoosilääkettä, mutta joillekin siitä tulee haittaa.

Tatu ihmetteli, että haastateltava ei maininnut, että moni uneton tutkimustiedon mukaan koki hyötyvänsä myös lääkkeettömistä hoidoista, kuten eri rentoututustekniikoista, vyöhyketerapiasta, muista kosketushoidoista, mindfullnessista, joogasta, luonnosta ja taiteista. Haittoja niistä ei ollut.

Tatu aprikoi: Miksi ei tehty tehty vertailevia tutkimuksia lääkkeellisten ja lääkkeettömien hoitojen välillä?

Hämmennys kasvoi. Sillä niin opiskelijoille kuin kansalle oli annettu median suosiollisella myötävaikutuksella sellaista informaatiota, että kaikki käytössä olevat lääkkeet ovat tutkittuja ja turvallisia. Niille on annettu viranomaisilta sertifikaatit ja myyntiluvat ja niiden käyttöä seurataan ja valvotaan.

Hmmm.., mutta miksi ihmeessä sitten Oulun yliopiston tutkimus?  Siksi kai, Tatu pohti,  että lääkäri saattoi aika vapaasti kokeilla erilaisia lääkkeitä sielläkin, missä niitä ei ollut alun perin tarkoitettu käytettäväksi. Masennuslääkkeiden suhteen oli yleinen tapa, että ensin kokeiltiin yhtä ja jos se ei toiminut, niin toista ja sitten kolmatta ja neljättä ja sitten ”katsottiin, mitä tapahtuu”.

Lääkkeettömiä hoitoja ei ollut suotavaa kokeilla potilaisiin. Ei, vaikka niistä olisi ollut tutkimuksiakin! Psykoosilääkkeitä sai käyttää, vaikka tutkimuksia ei ollut. Hämmennys paheni.

”Suomessa on olemassa hienoja lääkkeettömiä hoitokeinoja ja ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä. Niihin vain eivät rahat riitä. Kaikkialla sanotaan, että on resurssipula. Mihin ne yhteiskunnan rahat oikein menevät, jos lapsikin pitää hoitaa lääkkeillä hiljai­seksi?”

Näin kertoi muuan köyhä yksinhuoltajaäiti Helsingin Sanomissa 6.1.2019  pojastaan, jonka käytöshäiriöitä ”lääkittiin”.  

Tieto lisäsi tuskaa

Tiedon lisääntyminen oli murskata Tatun. Hän kun oli luullut, että lääkkeet ja leikkaukset ovat suunnilleen ainoita oikeita ja tutkittuja hoitomuotoja. Psykoterapiasta ja fysioterapiasta opinnoissa oli kyllä mainittu,  mutta siihen ne lääkkeettömät masennuksen, uupumuksen, kivun ja muiden vaivojen auttamisen muodot opetuksessa olivatkin rajoittuneet.

Tatu tsekkasi Valviran sivuilta, että osteopatia, naprapatia, kiropraktiikka ja akupunktio olivat olleet hyväksyttyjä ja viranomaisvalvonnassa jo 1990-luvulta lähtien, mutta niitä oli käytetty hyvin vähän julkisessa terveydenhuollossa. Miksi, hän mietti. Yksityisillä lääkäri- ja terveysasemilla niitä oli tarjottu jonkin verran. Ja kokeneet lääkärit kyllä olivat kertoneet ohjanneensa potilaitaan näiden ammattilaisten luo – huolimatta oman ammattiliiton nuivasta suhtautumisesta.

Lääkäreiden ammattiliitto oli antanut vuonna 2017, uskomushoitojen välttämistä koskevan suosituksenkin, mutta ei ollut kertonut, mitä ne vältettävät hoitomuodot olivat. https://www.laakariliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/suositukset/suositus-laakarin-suhtautumisesta-uskomushoitoihin/

– Miten ihmeessä minä lääkäriksi valmistuttuani voin välttää jotakin, josta en tiedä, mitä pitäisi välttää, Tatu oli aprikoinut 2010-luvun lopulla. Hän ei ymmärtänyt, miksi oman ammattiliiton lehti sotki käsitteitä, ja piti esimerkiksi kiropraktiikkaa uskomushoitona, vaikka siitä oli jo tuolloin runsaasti tutkimuksia, joilla hyödyt oli osoitettu. https://nccih.nih.gov/health/chiropractic/introduction.htm#hed5

Kafkamainen tunnelma hiipi mieleen

Tatu oli kuvitellut, että julkisessa terveydenhuollossa lähes kaikki hoitomuodot olivat lääketieteen satunnaistetuin sokkostetuin kontrolloiduin kokein tieteellisesti tutkittu vaikuttaviksi. Julkisuudessa kansalaisillekin oli annettu ymmärtää, että ”kyllä tieteellinen tutkimus on se, johon terveydenhuollon on perustuttava”.

Järkytys oli kolossaalinen, kun Tatu tuli saaneeksi selville, että terveydenhuollon sisällä tarjotaan paljon hoitomuotoja, joiden käyttö nojaa pikemminkin uskomuksiin, perinnetietoon, kliiniseen kokemukseen ja totuttuihin käytäntöihin kuin tieteellisiin tutkimuksiin. Aiheesta oli keskustelu kymmeniä vuosia.  (Ks. esim. vuonna 2007 BMJ:ssä 10 November, Volume 335, s. 951 käyty keskustelu. 

Tatulle alkoi valjeta tosiasioita. Koko termi ”uskomushoito” oli tieteessä vieras. Sitä käyttivät ainoastaan lääkäreiden ammattiliitto ja sensaatiohakuiset toimittajat. Hän päätyi umpikujaan.

Tämä ristiriita (vaarallisiksi manatut ”uskomushoidot” vs. terveydenhuollossa käytettävät hoitomuodot, joista ei ole tieteellistä näyttöä) meinasi sekoittaa pään. Tatu kuitenkin veti kansanvalistuskampanjan kunniakkaasti läpi.  Olihan aihe hopeavesineen ja mustine salvoineen joka tapauksessa äärimäisen tärkeä ja vapaaehtoinen valistustyö tuntui hyvältä.

Kun kampanja päättyi, Tatu suoritti opintonsa loppuun. Sitten hän sai idean.

Kapina-Antin kanssa uusille urille

Hän otti yhteyttä Kapina-Anttiin ja kertoi haluavansa selvittää, mitä tieteellisen tutkimuksen perusteella voidaan sanoa siitä, mitä mies kohukirjassaan (2019) ja muissa edeltävissä teoksissaan on väittänyt todeksi.

Sovittiin, että pitkän linjan käytännön lääkärin vankkaa, lähes 50-vuotista kokemusta ja hänen laajaa potilasaineistoaan hyödynnettäisiin (potilailta lupa pyytäen) suunniteltaessa akateemista tutkimushanketta.  Työ alkoi.

Monien vaiheiden jälkeen alkoi tutkimushanke. Se oli moniammatillinen ja monitieteinen moderni toimeenpanotutkimus (implementation research) https://implementationsciencecomms.biomedcentral.com/

Suomen Akatemia päätti rahoittaa Suomen osuutta tässä innovatiivisessa, suuressa, monivuotisessa ja kansainvälisessä tutkimusprojektissa. 

Loppu onkin sitten historiaa

Suomi on marssinut 2030-luvulla maailmankartalle yhtenä ensimmäisistä länsimaista, joissa lääkkeettömät hoitomuodot ovat saaneet näkyvän paikan perusterveydenhuollossa. Ammattilaisia virtaa eri puolilta maailmaa tutustumaan Suomen ihmeeseen.

Ja kaikki tämä yhden huuhaahoitojen vaaroista valistaneen opiskelijan aivoitusten ja aktiivisuuden vuoksi! Tai ei aivan kaikki.

Samoihin aikoihin Tatun valaistumisen kanssa 2010-luvun lopulla maassa oli virinnyt voimakas kansanliike vaatimaan päättäjiltä toimia kansalaisten valinnanvapauden ja yhdenvertaisuuden puolesta. Haluttiin enemmän lääkkeettömiä täydentäviä hoitoja. Tatusta oli tullut myös kansalaisaktivisti. Hän tiedotti innokkaasti kansalaisaloitteesta, jolla pyrittiin vaikuttamaan eduskuntaan, että se ryhtyisi selvittämään tätä lääkkeettömien täydentävien hoitojen erikoislaatuista asemaa Suomessa. https://www.taydentavathoidotkaikille.fi/?fbclid=IwAR24JfD6ZYRq8_SAFj0ZAi_snA6u-N4_ye1dcY00W7zSAvhK6uolxdsa1Bg

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011

Nyt, 2030-luvun lopulla nuo parinkymmenen vuoden takaiset kärjistyneet näkemykset siitä, miten ihmisiä saa ja tulee auttaa heidän terveysongelmissaan, ovat jo hälvenneet. Kieltolakivaatimukset ovat mennyttä aikaa, lähinnä huvittavaa historiaa. Julkinen keskustelukin on noussut tieteellisesti ja käytännöllisesti uudelle tasolle.

Tulevaisuus-Tatun tarina

”Tatun tarinassa” integroituvat tavanomainen lääketieteellinen hoito lääkkeettömien hoitojen soveltamiseen.  

Aikaisemmin niitä oli pidetty  – outoa tosiaan – toistensa vastakohtina, mutta nyt ne täydentävät toisiaan. Lääke ja lääkkeettömyys, teesi ja antiteesi ovat yhdistyneet synteesiksi.

Dialektinen hyppy on otettu myös kokemuksellisuuden valtavan merkityksen ymmärtämisessä. Tieteellisessä terveystutkimuksessa inhimillinen kokemus on noussut arvoonsa. On ymmärretty, että se vaikuttaa  kaikessa hoitamisessa ja kaikkiin kehon säätelyjärjestelmiin huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin uskottiin.

Summa summarum: Nyt on  käytössä laajempi keinovalikoima ihmisten auttamiseksi. Valinnanvapauden suunta jatkuu 2040-luvulle.

– On tämä mielenkiintoista, sanoo Tulevaisuus-Tatu ja suuntaa kansainväliseen kongressiin Italiaan pääpuhujaksi kertomaan suomalaisesta terveysihmeestä.

Artikkelikuva: Kati Sarvela

****

Tämän tulevaisuusfiktion henkilöt ovat kuvitteellisia eli kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta, vaikka ne saattavat joiltakin osin muistuttaa todellisia ihmisiä.