Täydentävät hoidot kaikille!

Miksi kannatin kansalaisaloitetta Täydentävät hoidot kaikille?

Kirjauduin  pankkitunnuksillani oikeusministeriön kansalaisaloite-sivustolle. Tuntui  kuin äänestäisin. Aloitteiden kannattaminen on salaista, kuten äänestys. Kukaan ei tiedä, että kannatin tätä aloitetta!

Paitsi sinä, joka luet tätä.

Otinko äänestäessäni siis kantaa niin sanottujen uskomushoitojen puolesta? Kyllä, nimittäin sen kannan, että jos uskomushoidoilla tarkoitetaan täydentäviä hoitoja, niitä ei pitäisi tuomita niin yksioikoisesti ja ymmärtämättömästi kuin esimerkiksi lääkäreiden ammattiliitto ja valtavirtamedia tekevät. Näille tuollaiset hoidot ovat huuhaata ja jopa niin vaarallista, että niiden käyttöä pitäisi lakipykälillä rajoittaa. Tällaiset vaatimukset valitettavasti nojaavat luuloihin ja liioitteluihin, eivät tutkimustietoon ja faktoihin. (Analysoin tätä yksityiskohtaisemmin lokakuussa 2019 ilmestyvässä kirjassani Täydentävät hoidot https://kauppa.viisaselama.fi/sivu/tuote/taydentavat-hoidot/2550102.)

Täydentävistä hoitomuodoista on julkaistu tuhansia tutkimuksia ja ne osoittavat varsin yhtäpitävästi, että ihmiset, jotka turvautuvat niihin tavanomaisen hoidon lisäksi, kokevat saavansa niistä apua. Ne siis usein auttavat. Ei tietenkään aina, eikä kaikkia ihmisiä. Mutta tutkimusten mukaan todella usein.  

Se mikä merkitys potilaan, kansalaisen, ihmisen kokemuksella on paranemisen tieteellisessä tutkimuksessa, jää tämän kirjoituksen ulkopuolelle. Palaan asiaan myöhemmin. Nyt totean vain, että kokemus ja tiede eivät ole joko-tai -, vaan pikemminkin sekä-että -kysymys. Ne eivät poissulje toisiaan.  

Täydentävät hoidot ovat yleensä terveyden edistämistä, oireiden lievittämistä ja potevassa ihmisessä itsessään olevien  parantavien ja eheyttävien voimavarojen vahvistamista. Ne eivät ole selkeiden diagnosoitujen tautien hoitamista, mikä on lääkäreiden työtä. Tosin lääkärit ja muut terveysammattilaiset soveltavat potilaskontakteissaan myös hyviksi toteamiaan täydentäviä metodeja –  tavanomaisen hoitamisen rinnalla. 

Kannatin aloitetta, koska siinä ei vastusteta mitään. Siinä ehdotetaan avointa, tutkivaa ja analyyttistä otetta, kun lähdetään selvittämään, miksi täydentäviä hoitoja valitseva on Suomessa eriarvoisessa asemassa niiden kanssa, jotka mieluummin turvautuvat vain tavanomaiseen hoitoon.  

Tällainen selvitystyö on välttämätön, mutta vaativa, kuten Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan päätyneistä termeistä ”vaihtoehto- ja uskomushoidot” voi päätellä. Suomessa vastakkainasettelu eri eturyhmien ja näkemysten välillä on jyrkkä. Tietoa hyödynnetään erittäin vähän ja päättäjillä on tietämystä kansainvälisistä tutkimuksista ja eri maiden käytännöistä heikosti.

Hallitusohjelma tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden purkaa ja poistaa niitä syitä, joiden vuoksi meillä nykyisin ei ole yhdenvertaista valinnanvapautta saada täydentäviä hoitoja. 

Työ voi alkaa siitä, että ei enää puhuta ennakkoluuloisesti uskomushoidoista (termi on lisäksi hämärä ja sekava eikä sitä käytetä missään muualla kuin Suomessa), vaan asiallisesti ja kansainvälisen käytännön mukaan täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista (Complementary and Alternative Medicine, CAM), lyhennetyssä muodossa täydentävistä hoidoista. Niiden skaala on todella laaja.

On tärkeää, että holhousta vältetään ja että kansalaiset voivat itse tehdä turvallisia valintoja eli hoitojen haittoja ja hyötyjä koskevaan tietoon perustuvia valintoja harkitessaan, haluavatko käyttää jotakin täydentävää menetelmää.

Kansalaisaloite tähtää siihen, että valinnanvapaus ei koskisi vain hyvätuloisia, maksukykyisiä kansalaisia, vaan kaikkia tasapuolisesti.

Tämä on kannatettava ehdotus. Kannata sinäkin.

Lue lisää kansalaisaloitteen kotisivuilta.

Artikkelikuvan tekijä: Kati Sarvela.