”Ruotsin sairaanhoito on joutunut farmakologiseen umpikujaan”
Ruotsin Yhdistävä Lääketiede ja Terveys -yhdistys (Föreningen för Integrativ Medicin och Hälsa) on ottanut kantaa täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja koskevaan lakiehdotukseen Dagens Nyheter -lehden kommentissaan 11.6.2019.
Yhdistyksen mielestä hallituksen asettaman selvityshenkilö Kjell Asplundin ja työryhmän tekemät lakiehdotukset ovat vaarassa jäädä toteutumatta, jos ne otetaan käyttöön nykyisessä Ruotsin terveydenhuoltojärjestelmässä, joka on epäonnistunut julkisten toimintojen mukauttamisessa markkinoihin.
– Uuden johtamisideologian, New Public Managementin vaatima hallinto tekee tyhjäksi itse terveydenhuollon ydintoimintojen toteuttamisen ja rajoittaa hoidon antajan ja potilaan mahdollisuuksia valita hoitovaihtoehtoja. Tämä kehitys näkyy erityisesti kroonisesti sairaiden potilaiden hoidossa. Monet joutuvat kierteeseen eli kulkevat hoitopaikasta toiseen saamatta tarpeellista hoitoa tai kuntoutusta, yhdistys toteaa kannanotossaan.
Yhdistävä Lääketiede ja Terveys -yhdistyksen edustajat kirjoittavat, että ehdotettu lakimuutos (katso aikaisempi blogikirjoitus https://liinanblogi.com/2019/07/09/ruotsi-vahentamassa-vaihtoehtohoitojen-rajoituksia/) saattaa aiheuttaa lisääntyvää protektionistista eli omaa alaa kilpailulta suojelevaa asennetta vakiintuneessa terveydenhuollossa ja sen päättäjien keskuudessa, vaikka sen tarkoitus on lisätä koululääketieteen ja vaihtoehto-/täydentävän lääketieteen välistä avoimuutta.
Integraatio on tarpeellista
Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja koskevan selvityksen ja ehdotusten tarkoitus on parantaa näitä hoitoja käyttävien turvallisuutta. Maaliskuussa 2019 julkaistussa työryhmäraportin ykkösosassa Komplementär och alternativ medicin och hälsa – säkerhet, kunskap, dialog annetaan ehdotuksia, joiden tarkoitus on tukea täydentävien hoitojen yhdistämistä (integrointia) jo vakiintuneeseen terveydenhuoltoon.
Tästä tavoitteesta yhdistys on selvitystyöryhmän kanssa samaa mieltä ja siksi se toivottaa tervetulleeksi selvityksen ehdotukset uudesta lainsäädännöstä ja sen muista ykkösraportissa esitetyistä toimenpiteistä.
Terveyden tukeminen etusijalle
– Olemme samaa mieltä hallituksen nimittämän selvittäjän kanssa siitä, että vakavat sairaudet tulee hoitaa julkisen terveydenhuollon piirissä, samoin kuin siitä, että laillistetuilla terveydenhuollon ammattilaisilla on paljon opittavaa vaihtoehtoisesta ja täydentävästä lääketieteestä, erityisesti kun on kyse kokonaisvaltaisesta näkemyksestä ja hoitotoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on tukea terveyttä, yhdistys toteaa.
– Mutta, ruotsalainen sairaanhoito on päätynyt farmakologiseen umpikujaan. Ajanpuute voi usein olla syynä siihen, että käynti hoidon antajan (lääkärin, hoitajan) luona johtaa yhteen diagnoosiin ja reseptiin – mihin potilas onkin tottunut. Tietyt sairaudentilat vaativat tietenkin farmakologista lääkehoitoa, mutta nykyistä useammin hoito voisi koostua esimerkiksi syvennetystä ja selkeyttävästä somaattisesta tutkimuksesta, psykoterapiasta, ravintohoidosta ja/tai fyysisistä aktiviteeteista.
Terveysalan ammattilaisille tietoa täydentävistä hoidoista
– Jaamme myös osamietinnössä esitetyn näkemyksen tarpeesta lisäkouluttaa hoitohenkilöstöä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen edustajia pitää kutsua tähän työhön mukaan, sillä kukapa muu tätä on sopivin opettamaan kuin alan asiantuntijat?
– On tärkeää muistaa, että suurimman osan lääketieteellisestä tutkimuksesta tekevät lääkealan yritykset. Näin ollen on ymmärrettävää, että farmakologista hoitoa myös priorisoidaan muihin lääkintämuotoihin, kuten hoivaan ja elämäntapatekijöihin verrattuna, joiden tutkimukseen ei ole käytettävissä läheskään yhtä yhtä suuria tutkimusresursseja kuin lääketutkimukseen, Yhdistävä Lääketiede ja Terveys -yhdistyksen kommentissa todetaan.
Huomio kiinnitettävä syihin
Tämä epätasapaino johtaa koko terveysjärjestelmän vinoutuneeseen toimintaan, ja ne taloudelliset intressit, jotka ovat epätasapainon takana, eivät tue tilanteen muuttumista parempaan suuntaan. Tämä on erittäin huolestuttavaa.
Analyysi siitä, miksi niin monet tänään valitsevat vaihtoehtoisemman hoitomuodon, on se, mihin poliitikkojemme on otettava kantaa mahdollisen lainsäädännön valmistelussa. Selvityksen ehdotusten toteuttaminen nykyoloissa – niin kauan kun taloudellisten intressien sallitaan ohjata Ruotsin terveydenhuoltoa – on vaikeaa.
Pelkäämme, että ehdotukset, joita selvittäjät esittävät, ovat vallitsevissa olosuhteissa vaarassa jäädä toteutumatta, jos ne pannaan täytäntöön nykymuotoisessa terveydenhuoltojärjestelmässä.
* * *
Yllä oleva on vapaasti käännetty ja muotoiltu ruotsinkielisestä tekstistä alla (Tekijät Kaija Helin ja Pauliina Aarva).
RUOTSINKIELINEN TEKSTI on julkaistu kokonaisuudessaan Föreningen för Integrativ Medicin och Hälsa facebook-sivuilla sekä Dagens Nyheterissä 11.6.2019 https://www.dn.se/debatt/repliker/svensk-sjukvard-har-hamnat-i-en-farmakologisk-atervandsgrand/
REPLIK DN DEBATT 5/6.
Vi i styrelsen för Föreningen för Integrativ Medicin och Hälsa ger replik i KAV-utredningsdebatten.
Eftersom artikeln är låst för vissa lägger vi upp den i sin helhet nedan.
”Svensk sjukvård har hamnat i en farmakologisk återvändsgränd”
De förslag som utredarna lägger riskerar att gå om intet om de ska implementeras i rådande hälso- och sjukvårdssystem. Lagändringen riskerar att orsaka en ökad protektionistisk hållning inom den etablerade vården och bland dess beslutsfattare, i stället för ökad öppenhet mellan skol-, alternativ- och komplementärmedicin, skriver företrädare för Förening för integrativ medicin och hälsa.
Förslaget från utredningen av Komplementär alternativ medicin (KAM) syftar enligt debattartikeln till att förbättra säkerheten för de som önskar använda Komplementär alternativ vård (KAV). I det tidigare publicerade delbetänkandet ger utredarna förslag som syftar till att stödja integration av KAM i den redan etablerade vården,
vilket är något som vi inom svensk Förening för Integrativ Medicin och Hälsa (FIMH), en förening för alla legitimerade vårdyrken, också arbetar för. Vi välkomnar därför utredningens förslag till ny lagstiftning och de förslag utredningsgruppen ger i sitt delbetänkande.
Men, i regeringsuppdraget ingår inte att ta hänsyn till den viktiga faktorn hur vården i Sverige är organiserad i dag. Vi menar att det är en alltför viktig faktor att förbise vid eventuell ny lagstiftning.
Organisationssystemet New Public Management (NPM) har misslyckats. Vi i FIMH är inte ensamma om den uppfattningen. Det har tidigare lyfts fram av såväl vårdpersonal, vårdchefer och patienter som oberoende granskningar och samhällsdebattörer. Krav på mätbarhet i marknadsanpassningen av offentliga verksamheter och den administration som krävs för detta syfte, urholkar kärnverksamheten och begränsar vårdgivarens och i förlängningen patientens behandlingsalternativ. För patienter med kroniska sjukdomar är den här utvecklingen särskilt märkbar. Många hamnar i en loop inom vården och går från den ena vårdgivaren till nästa utan att få tillräcklig vård eller rehabilitering.
Vi håller med om att allvarliga sjukdomar ska behandlas av den etablerade hälso- och sjukvården, att det är en skyddande åtgärd och att det givetvis är så ett friskt hälso- och sjukvårdssystem bör fungera.
De förslag som regeringens utredare ger i sitt första delbetänkande skulle i ett sådant friskt hälso- och sjukvårdssystem, främja en större öppenhet mellan vårdpersonal – såväl inom som utanför den etablerade vården – och myndigheter och vårdtagare. Vi ser, liksom regeringens utredare, att legitimerad vårdpersonal har mycket att lära från den alternativa och komplementära medicinen, framför allt när det gäller helhetssyn och åtgärder vars syfte är att stödja det friska.
Men, svensk sjukvård har hamnat i en farmakologisk återvändsgränd. Tidsbrist kan ofta leda till att ett besök hos vårdgivare resulterar i en diagnos och ett recept – vilket patienten har vant sig vid. Vissa sjukdomstillstånd kräver naturligtvis farmakologisk behandling, men oftare än vad som är fallet i dag kan behandlingen bestå av exempelvis en fördjupad och klargörande somatisk utredning, psykoterapi, kostbehandling och/eller fysisk aktivitet.
Förslag till vidareutbildning av vårdpersonal, som utredarna ger i sitt delbetänkande, är också helt i linje med vad vi anser behövs, vilket av naturliga skäl innebär att komplementär- och alternativmedicinare behöver bjudas in, för vem annars är bäst lämpad att undervisa i detta?
Viktigt att belysa är att det allra mesta av medicinsk forskning bedrivs av läkemedelsbolag. Resultatet är naturligtvis att farmakologisk medicin prioriteras framför andra läkeeffekter som omvårdnad och livsstilsfaktorer som inte alls erhåller samma forskningsresurser. Denna obalans leder till fel i systemet och de ekonomiska intressen som ligger bakom obalansen kommer inte självmant att förändra situationen. Detta är i grunden högst bekymmersamt.
En analys av varför så många människor i dag väljer behandlingar av en mer alternativ karaktär är något som våra politiker behöver ta ställning till inför ett eventuellt lagstiftande. Implementeringen av de förslag utredningen ger är i dag en svår väg att gå så länge ekonomiska intressen tillåts styra svensk hälso- och sjukvård.
Vi befarar att de förslag som utredarna lägger fram under rådande förhållanden riskerar att gå om intet om de ska implementeras i rådande hälso- och sjukvårdssystem. Lagändringen riskerar då orsaka en ökad protektionistisk hållning inom den etablerade vården och bland dess beslutsfattare, i stället för ökad öppenhet mellan skol-, alternativ- och komplementärmedicin.