Mediuutisten kesäkevennys

Mediuutiset muutti 1.7.2019  Ruotsin naisista kertovaan juttuunsa otsikossa ja tekstissä olleen termin uskomushoidot luontaishoidoiksi.

Loogista olisi ollut muuttaa sama, täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen ammattilaisten piirissä halventavaksi ja vähätteleväksi koettu termi myös  uudelleen julkaistuun kirjoitukseen, jossa on haastateltu  huuhaan vastustajana tunnettua professori Juhani Knuutia 14.12.2018.

Olisiko kesämieli aiheuttanut tällaista epäjohdonmukaisuutta toimituksessa?  Kesämielellä minäkin analysoin seuraavassa Tiina Aislan viime joulukuussa kirjoittaman haastattelun retoriikkaa.

Olen kopioinut alle Mediuutisten 2.7.2019 julkaiseman koko kirjoituksen, jotta lukija voi tarkistaa, mitä tekstin kohtia kommentoin ja arvioida itse tulkintojeni pätevyyttä. Kirjoitin omat kommenttini Mediuutisten tekstiosuuksien perässä kursiivilla.

Vakuuttava ykkösvaikuttaja

Vuoden 2018 terveysalan ykkösvaikuttaja, professori Juhani Knuuti taistelee sitkeästi huuhaa-tietoa vastaan ja innostaa myös muita ammattilaisia mukaan.

Terveysalan ykkösvaikuttaja -termillä halutaan painottaa, että nyt on kyseessä tärkeä asia. Silti jää epäselväksi, miksi haastateltava on ykkösvaikuttaja, koska ei kerrota millä tavalla hän on vaikuttanut terveysalalla niin paljon, että on nimetty ykköseksi. Työ- ja akateeminen urako, joka jutussa mainitaan on tuonut haastatellulle tämän kunnian. Vai nimenomaan uskomushoidoista puhuminen?

Neljä vuotta sitten professori Juhani Knuuti koki velvollisuudentuntoherätyksen.

– Koin, että asiantuntijoiden, mukaan lukien itseni, olisi syytä tulla enemmän esiin tutkimustiedon kansantajuistamisessa ja terveysväitteiden tulkinnassa.

Knuuti on alansa tienraivaaja, joka on uskaltanut laittaa itsensä ja asiantuntijuutensa likoon myös verkossa puolustaessaan näyttöön perustuvaa tietoa.

Vuoden 2014 lopulla hän rohkaistui aloittamaan aiheeseen liittyvän blogin. Vuonna 2017 sai alkunsa Antidootti-verkkoportaali, jossa on tällä hetkellä 25 eri bloggaajaa ja tuhansia luotettavaan tietoon perustuvia artikkeleita.

Tutkitun tiedon tarve on Knuutin mukaan lisääntynyt viime vuosina erityisesti sosiaalisen median ja siellä liikkuvan tietomäärän vuoksi.

Yllä painotetaan haastateltavan rohkeutta ja  kunniallisuutta: Velvollisuuden tunteesta hän  havahtui ongelmaan tutkimustiedon  kansantajuistamisen puutteesta ja  terveysväitteiden tulkinnasta. Tämä on ymmärrettävissä niin, että päähuoli koskee  virheellisen tiedon levittämistä ja siksi hän  puolustaa näyttöön perustuvaa tietoa, erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Usein juuri siellä käydään keskustelut, joissa faktantarkistus olisi tarpeen.

Lääkärit eivät ole kuitenkaan olleet kovin näkyvässä roolissa somessa. Ei, vaikka juuri siellä heidän pitäisi Knuutin mielestä olla.

Sosiaalinen media nähdään pahana asiana ja vaarana kansalaisille. Siellä ”faktantarkistus olisi tarpeen”. Tämä tehtävä kuuluisi (myös) lääkäreille, mutta he eivät  ole näkyvässä roolissa puolustamassa näyttöön perustuvaa tietoa.

– Huuhaan puolella on kollegoja näkyvästi toimimassa, mutta tutkitun tiedon jakajina lääkärikunta on varsin passiivista, hän sanoo.

Tässä sitaatissa tuodaan esiin, että sen sijaan huuhaan puolella lääkärit toimivat näkyvästi. Luodaan selkeä  kahtiajako huuhaa – näyttöön perustuva tieto. Huuhaa määrittyy yhtäältä  lääkärien jakaman tutkitun tiedon (näytön) vastakohdaksi. Toisaalta haastateltavan mukaan  lääkäritkin voivat jakaa huuhaatietoa. Näin ollen lukijalle jää epäselväksi, mitä se huuhaa oikein on (jos se esimerkiksi on lääkärin jakaman tiedon vastakohta).  Johtopäätös tästä on, että vain tietynlaiset lääkärit jakavat tai voivat jakaa näyttöön perustuvaa tietoa.  

Lääkärit kuitenkin nähdään edellisen sitaatin mukaan passiivisina sivusta katsojina ikävässä asiassa, huuhaapuolen näkyvyyden kanssa taisteltaessa. Haastateltavan oma aktiivisuus hyvän asian puolesta tulee selkeästi esiin. Ehkä tämä on syy Mediuutisten nimeämisessä Juhani Knuutin ykkösterveysvaikuttajaksi.

Hänen mukaansa passiivisuus sosiaalisessa mediassa jättää jälkeensä tyhjiön, joka vääjäämättä täyttyy jollakin. Jos tutkittua tietoa välittävät asiantuntijat eivät ota tilaa haltuunsa, sen valtaa uskomuksiin perustuva huuhaa.

– Tila täyttyy kaiken maailman huuhaa-pelleillä, jotka tekevät sitä bisneksenä.

Tästä tekstistä paljastuu, että haastateltava kantaa huolta sosiaalisen median tyhjiöstä, joka pitäisi täyttää asiantuntijoiden haltuun otolla. Muutoin huuhaa-pellet ja heidän bisneksensä valtaavat tämän tyhjiön. Nyt some ei ole asiantuntijoiden hallussa.

Juhani Knuuti

Työ: Valtakunnallisen PET-keskuksen johtaja, professori. Kliinisen fysiologian, isotooppilääketieteen ja PET-tutkimusten vastuualueen ylilääkäri, Tyks. Suomen Akatemian Verenkierto- ja aineenvaihduntasair. huippuyksikön johtaja.

Koulutus: LL 85 TY, LT 93 TY, kliin. fys. el 91 TY, kliin. fys. ja isotooppilääketiet. el 93 TY. Kliin. fys. ja isotooppilääketiet. dos. 96.

Some-ura: Perusti Antidootti-verkkoportaalin alkuvuonna 2017. Vastalääke.fi -yhdistys Turun yliopiston lääketieteen opiskelijoiden kanssa 08/2018. Duodecimin tiedottajapalkinto 2016.

Viime keväänä Knuuti auttoi Turun lääketieteen opiskelijoita perustamaan Vastalääke ry:n, joka tuottaa samannimiselle verkkosivustolle tutkittuun tietoon perustuvia kirjoituksia ja kumoaa kirjoituksissaan räikeimpiä terveysväittämiä.

Kansanvalistusseuran tuottama ja opetusministeriön rahoittama pilotti kouluttaa nyt mediataitoja kolmellekymmenelle lääketieteen opiskelijalle.

– Vastalääke on luonnollinen jatkumo Antidootille, Knuuti sanoo.

Tässä tekstin osiossa annetaan kuva, että haastateltava on hyväntahtoisesti  auttanut opiskelijoita, jotka ovat (oma-aloitteisesti?) halunneet tuottaa sosiaaliseen mediaan tutkittua tietoa kumomaan huuhaata (räikeimpiä terveysväittämiä). Toiminnan arvokkuutta ja virallisuutta painotetaan tiedolla, että hanketta rahoittaa virallinen taho, opetusministeriö. Opetusministeriö siis rahoittaa Antidootin jatketta.

Hänen mukaansa yleinen käsitys terveysasioista ja niiden hoidosta on yhteiskunnallista pääomaa.

– On tärkeää, että esimerkiksi päättävässä asemassa olevat ymmärtävät keskimäärin riittävästi esimerkiksi lääketieteestä ja pystyvät tulkitsemaan, mitä lääketiede on ja mitä se ei ole.

Yllä olevilla lauseilla, joita tosin on vaikea ymmärtää, halutaan painottaa yhteiskunnallisuutta ja päättäjien tärkeää asemaa. Jotakin jutun kirjoittamisessa on mennyt pieleen, sillä lukijan on vaikea ymmärtää, mitä haastateltava  on tarkoittanut sillä, että käsitys on yhteiskunnallista pääomaa. Miten käsitys voi olla pääomaa? Ja mitä on yhteiskunnallinen pääoma?

Toinen lause  on yhtä epäselvä. Lukija ei oikein hahmota, mitä tarkoittaa, että päättäjien pitäisi ymmärtää keskimäärin riittävästi lääketieteestä, jotta ymmärtävät mitä se on. Mitä tarkoitta lääketieteestä keskimäärin riittävästi ymmärtäminen? Vai onko tässä tausta-ajatuksena, että päättäjien pitäisi opiskella lääketieteen perusteet? Vaikuttaa siltä, että toimittaja ei ole antanut kirjoitusta haastateltavan tarkistettavaksi. En usko, että professorin suusta on päässyt tuollaisia sammakoita.

Yksi tärkeä askel huuhaan vastaisessa taistelussa on viime lokakuussa sosiaali- ja terveysministeriön aloittama uskomushoitoihin liittyvän lain valmistelu.

Knuutin mukaan lakialoite vaatii lisää julkista keskustelua. Nykyinen esitys on hänestä ”varsin pehmo”, eikä suojaa yleisesti väestöä huuhaa-tiedolta.

Sitaatti antaa ymmärtää, että viranomaiset ovat lähteneet taisteluun huuhaata vastaan aloittamalla uskomushoitoihin liittyvän lain valmistelun. Toisin sanoen huuhaa tässä sitaatissa määrittyykin uskomushoidoiksi.  Tosiasiassa sosiaali- ja terveysministeriön virallisissa teksteissä (julkisesti luettavissa nettisivuilla)  puhutaan vaihtoehtohoidoista, jota sanaa haastateltava yllättäen ei tässä käytä, vaikka viittaa ministeriöön. Tämä on hämmästyttävää, sillä vaihtoehtohoito on sosiaali- ja terveysministeriön sanastoa.  Haastattelusta tule kuva, että vaihtoehtohoito tarkoittaa samaa kuin uskomushoito, joka puolestaan tarkoittaa samaa kuin huuhaa.

Haastateltava puhuu (tai ainakin jutusta välittyy sellainen kuva) lakiesityksestä ikään kuin sosiaali- ja terveysministeriö olisi sellaisen antanut eduskunnalle. Tämä ei pidä paikkaansa. Tällaista lakiesitystä ei ole koskaan tuotu ministeriöstä eduskuntaan.  Tässäkin kohdassa taitaa olla niin, että haastateltava ole saanut tarkistettavakseen  virheellistä tekstiä. Tämä on harmillista, kun se vielä uudestaan julkaistaan virheellisenä  heinäkuussa 2019, kun alkuperäinen virhetieto on julkaistu jo joulukuussa 2018. Toimitukselta odottaisi huolellisempaa faktojen tarkistusta.

– Esimerkiksi Ruotsissa uskomushoitoja on kiellettyä antaa alaikäisille, kuolemansairaille tai psyykkisesti alttiille ihmisille. Suomessa laki ei todennäköisesti tule rajaamaan potilaan vapautta valita, vaan ainoastaan edellyttää, että uskomushoidot haavoittuville ihmisryhmille annettaisiin lääkärin kanssa yhteistyössä. Muiden osalta rajoitteita ei tulisi olemaan.

Tätäkään sitaattia haastateltava tuskin on päässyt tarkistamaan, sillä siinä on karkeita  asiavirheitä.  Ensiksi,  väite, että Ruotsissa uskomushoitojen antaminen olisi kiellettyä joillekin ihmisryhmille, on virheellinen. Ruotsissa ei ole koko käsitettä ”uskomushoito”, eikä ole lakia, mikä kieltäisi joidenkin hoitomuotojen antamisen ihmisille. Ruotsissa on potilasturvallisuuslaki, joka säätelee hoitoalan ammatteja, siis sitä, kuka (mikä ammattilainen) saa hoitaa ihmisiä missäkin tilanteessa. Se ei säädä mitään yksittäisistä menetelmistä tai toimenpiteistä, perustuivat ne näyttöön tai ei.

Toiseksi, erityisen kummalliselta vaikuttaa  lausahdus ”psyykkisesti alttiista” ihmisistä. Lukijalle ei avaudu, millaista ja mihin asioihin alttiutta tässä tarkoitetaan. Jos kyse on huuhaalle tai uskomushoidoille alttiudesta, niin lukija, ymmärtääkseen ylipäänsä tämän haastattelun, tarvitsisi tiedon, tai edes selkeitä esimerkkejä siitä, mitä hoitoja sisältyy huuhaaseen tai uskomushoitoihin. Nyt nämä jäävät arvailujen varaan. Tältä osin kesäkevennyskirjoitus on epäinformatiivinen. Ehkä näin on tarkoitettukin kesäisessä hengessä?

Kolmanneksi, eriskummallista on, että haastateltava ennakoi, mitä mahdollinen tuleva laki, jonka merkityksestä lukijan  omaan elämään ja terveydenhoitoon ei anneta  konkreettista tietoa, merkitsisi. Se, uskomushoitolaki,  ei haastateltavan mielestä rajaisi potilaan valinnanvapautta. Hän voisi käyttää myös uskomushoitoja (joista haastattelussa  ei kuitenkaan  kerrota mitä ne ovat, ei edes esimerkkejä)  kunhan käyttää niitä lääkärin kanssa yhteistyössä. Jos lukija ei tästä mene sekaisin, niin  mistä sitten  menee? Siis, että lääkäri voisi sitten kuitenkin ottaa työkalupakkiinsa uskomushoitoja haavoittuvia väestöryhmiä varten?

 Jään tekstianalyysin tekijänä miettimään, kuulunko itse ”muihin, joita ei rajoiteta” vai olenko ehkä, jos sairastun, ”haavoittuva”, jota voidaan rajoittaa?

En pidä mahdollisena, että professori on sanonut jotakin tällaista, siis että uskomushoitoja (huuhaata) ensin pitää kovasti vastustaa, koska ne eivät perustu näyttöön ja sitten haastattelun loppupuolella mielipide olisikin se, että huuhaata voi käyttää yhdessä lääkärin kanssa. Ei voi olla totta!

Raha on Knuutin mukaan iso motivaattori uskomustietojen levittämiseen.

– Pelkästään ravintolisissä puhutaan globaalisti 200–300 miljardin bisneksestä.

Haastateltava ottaa esiin rahan motivoivan voiman, ja yhdistää ravintolisät uskomusTIETOIHIN. Jää epäselväksi, miten pitäisi suhtautua esimerkiksi D-vitamiiniin, joka on ravintolisä. Onko sekin uskomushoitoa, jota tässä haastattelussa ei tosin selkeästi määritellä, mutta josta annetaan haastattelun sävyn ja tyylin perustella kuva, että kyse on jostakin epätoivottavasta, epätieteellisestä ja siksi jopa pahasta asiasta. Erikseen tätä pahaa  ei yksilöidä. Mitä on uskomustieto?

Knuutin mukaan räikeimpiä esimerkkejä vaihtoehtohoidoista ovat huijarien tarjoamat syöpähoidot.

– Parantumattomasti sairaat ihmiset ovat valmiita turvautumaan mihin vain ja unohtavat kriittisen ajattelun.

Tässä haastateltava viimein käyttää sosiaali- ja terveysministeriön suosimaa termiä vaihtoehtohoito, josta hän antaa esimerkin – huijarin tarjoama syöpähoito.   Toimittaja-parka on saattanut olla asiantuntijaprofessorin asiantuntijapuheen  paineessa ja  pauloissa eikä ole uskaltanut kysyä, mitä, missä ja keitä nämä huijarit ovat. Harmillista, koska lukijalle ei anneta apua ja tukea välttää huijareita. Mikään lakikaan kun ei huijareita estä toimimasta epärehellisesti.  

Hänen mielestään moni asiantuntija elää tietynlaisessa ”oikean tiedon” kuplassa, jonka ulkopuolelle on vaikea nähdä.

Kommentista käy ilmi, että haastateltava pohtii tiedon eri puolia, mutta tuo esiin, että asiantuntijoilla joka tapauksessa on ”se oikea” tieto, jonka ”kuplan ulkopuolelle”  eli väärän tiedon suuntaan on vaikea nähdä. Julkilausumattomana oletuksena tässä on, että on olemassa jokin ”oikea tieto” ja että haastateltava tietää, missä se on.

Kommentointi ja vuorovaikutus auttavat näkemään ulkopuolisen maailman.

– Olen monesti ajatellut kommenttiketjuja lukiessa, että voiko joku ajatella noinkin? Ja sitten huomannut, että itse asiassa aika moni muukin ajattelee samoin.

Knuuti sanoo ymmärtävänsä, miksi lääkärikollegat eivät lähde mukaan esimerkiksi nettikeskusteluihin.

– Osin se on varmaan myös sukupolvikysymys. Monella lääkärillä ei ole edes Facebook-tiliä!, hän sanoo.

Sitaateissa ilmenee huoli lääkäreiden vähäisestä osallistumisesta some-keskusteluihin, kuten kävi ilmi jo jutun alussa. Miksi osallistuminen sitten olisi tärkeää? Tekstistä käy julkilausumattomasti ilmi vastaus, että syy on kansanvalistus, kansan paras.

Lääkärin professionaalinen ajattelu liittyy lääkärintyöhön. Koetaan, että työ on hoitaa potilaita tai tehdä tutkijana tutkimustyötä.

Vaikka sairaaloissa ja yliopistoissa korostetaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta, se ei ole Knuutin mukaan identifioitunut osaksi lääkärin työtä.

Tässä tuodaan esiin lääkärin ydintyön merkitys joko hoitajana tai tutkijana. Haastateltava ymmärtää, että suurin osa lääkäreistä/tutkijoista ei yliopisto-opetuksesta huolimatta näe yhteiskunnallista vaikuttamista ja vuorovaikutusta ihmisten kanssa osaksi työtään.

Tarpeen Knuutin mukaan näkevät kaikki.

– Kysymys ei ole se, miksi pitää kertoa, vaan miksi juuri minä.

Jutun lopussa haastateltava osoittaa olevansa vastuullinen kansanvalistaja.

Loppupäätelmä: Kirjoituksesta välittyy huoli huuhaasta, uskomushoidoista, huijauksesta ja vaihtoehtohoidoista. Jutussa annetaan kuva, että nämä kaikki ovat samaa asiaa ja haitallisia, mutta että lääkärin kanssa yhteistyössä tällaisia ”menetelmiä” voisi käyttää haavoittuville väestöryhmille sitten kun mahdollisesti Suomeen tulisi asiaa koskeva laki. Aikuiset ja itsestään päättämään kykenevät  ihmiset saisivat itse valita mitä käyttävät. 

Mediuutisten toimitukselle suosittelen kesälukemisiksi Ruotsin hallituksen keväällä 2019 julkaistua selvitystä (kuva alla). Sen luettuaan toimittaja välttää aivan varmasti pahimmat virheet täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista kirjoittaessaan. Asiallisen ja mahdollisimman virheettömän tiedon jakamista lukijoille on kuitenkin tahdottava. 

”Uskomushoitoja” käsitteleviä kirjoituksia ja aiheesta käydyn keskustelun kommentointia löytyy tästä blogista runsaasti hakusanalla uskomushoito.

Seuraavassa jutussani Uskomushoitojen ihmemaa valaisen, kuinka uskomushoito-termi ilmaantui suomalaiseen (ja vain suomalaiseen) kielenkäyttöön sekä pohdin termin ongelmallisuutta tieteen ja terveydenhuollon käytäntöjen kannalta.