Haloo, Satu Vasantola, vastaan Heikkilä-pohdintoihisi

Toivoin jo, että enää ei tarvitsisi kommentoida lääkäri Antti Heikkilän julkista halventamista, mutta näemmä on tarpeen. Palasit nimittäin äskettäin Hesarissa omaan viime joulukuun kirjoitukseesi Lääkkettömästä elämästä.

Olen viime kuukausina julkaissut monta juttua Heikkilän tapauksesta siksi, että sinun aloittamasi ”Antti Heikkilän lynkkaus” -journalismin seurauksena kaikkialla – siis aivan kaikissa valtamedioissa jatkettiin kuukausia samalla halventamislinjalla. Esimerkiksi HS:n kulttuuritoimitus otsikoi tammikuussa 2019: ”Miksi arvovaltainen Otava julkaisi Antti Heikkilän kirjan, vaikka lääkärikunnan mukaan hänen neuvonsa ovat hengenvaarallisia” (lihavoitu kursivointi minun)? Missään ei kerrottu, mikä on vaarallista.

Eikö olekin aika hämmentävää, Satu?

Nyt, runsaan kolmen kuukauden kuluttua palaat  kommentoimaan ja puolustelemaan tuota omaa joulukuun 2018  kirjoitustasi Piikki piikittelijöille -kannanotossasi (HS 24.3.2019). Sen keskiössä näyttävät tosin olevan tutkitut kansalaiskäsitykset rokotekriittisyydestä, mutta olet ujuttanut juttuun myös tulkintasi joulukuun Heikkilä-kirjoituksestasi. Tämä viitannee siihen, että asia hiertää aika pahasti kengässäsi.  Tässä lukijoille linkki koko kirjoitukseesi. En tosin tiedä, onko se maksumuurin takana.  https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006044800.html

Minä puolestani kommentoin tässä tulkintojasi, joiden perusteluja pidän varsin puutteellisina.   

Heikkilä-kirjoitustasi koskeva ote suorina lainauksina tekstistäsi (SV) alla ja omat (PA) kommenttini  kursiivilla:

SV: Joulun alla tulin kirjoittaneeksi kohujutun. Pyysin asiantuntijoita tekemään faktantarkistuksen lääkäri Antti Heikkilän kirjasta. Virheitä löytyi paljon – ainakin osa niistä on myöhemmin korjattu uuteen painokseen – ja palautetta tuli.

PA: Niin tosiaan tulit kirjoittaneeksi. Antti Heikkilän kirjan nimi muuten on ”Lääkkeetön elämä”. Ilmeisesti olet jättänyt sen pois palstatilan säästämiseksi. Toisin kuin väität, joulukuun juttusi todellisuudessa ei ollut niinkään faktantarkistusta kuin lukijoiden perustelematonta pelottelua kirjan vaarallisuudella.

Kyllä, kirjassa oli virheitä, joita on korjattu vuoden 2019 painokseen, mutta mitkään kirjassa olleet virheet (lähinnä huolimattomat viitaukset alkuperäistutkimuksiin)  eivät olleet sellaisia, että niiden voisi väittää tai järkevin perustein edes olettaa aiheuttavan lukijoille vaaroja. https://liinanblogi.com/2019/01/13/levittaako-media-vaaristeltya-tietoa-antti-heikkilan-kirjasta/

Kuitenkin painotat kirjoituksessasi (valitsemiisi ”faktantarkistajiin” nojaten) useaan kertaan, että kirjassa esitetyt väitteet ovat tai voivat olla vaarallisia, jopa hengenvaarallisia. Ei tällainen ole faktantarkistusta.

Jos kirjoituksessasi kyse olisi ollut aidosta ja rehellisestä faktantarkistuksesta, niin toimittajana olisit ensiksikin lukenut itse kirjan ja toiseksi huolellisesti tarkistanut asiantuntijoiden vaarallisuusväitteet ja pyytänyt heitä selkeästi yksilöimään ja perustelemaan, miksi ja miten joku tietty kirjan kohta ”voi olla vaarallinen” lukijoille. Sen jälkeen, kunnolliset argumentit kädessäsi olisit mennyt Heikkilän puheille ja pyytänyt vastausta esitettyihin vaarallisuusväitteisiin.  Sitä et tehnyt. Edelleenkään kukaan ei ole kertonut, mikä erityinen asia tai väite, miten ja millä perusteella Heikkilän kirjassa on tai voi olla lukijalle vaarallinen. Toisin sanoen, jätit Hesarin  lukijat vääristyneen tiedon varaan. Miksi teit niin?  

Tämän blogin kommentoija Asko Ali-Marttila kysyi sinulta ja päätoimittaja Kaius Niemeltä sähköpostilla, miksi kirjoitit ja miksi päätoimittaja puolestaan salli erittäin värittyneen juttusi julkaisun, jossa ei annettu halventamisen ja väärien väitteiden kohteelle asiallista vastausmahdollisuutta. https://liinanblogi.com/2019/01/22/haloo-helsingin-sanomat/.

Sitten sinä soitit minullekin, jolloin pyysin sinua vielä kerran vastaamaan tämän blogin lukijoille. Vastausta ei ole tullut. Ehkä tämä kommenttisi omasta jutustasi on ymmärrettävissä vastaukseksi.

SV: Eniten opin haukuista. Esimerkiksi tämän: Ihminen voi kääntyä lääketiedettä vastaan monesta eri syystä. Vaikka siksi, että lääkärit ja media tuntuvat edustavan eliitin valtaa.

PA: Uskon, että joulukuun Heikkilä-kirjoituksesta saamasi kritiikki on tuntunut sinusta pahalta, niin pahalta, että peilasit sen ulos kirjoituksesta ja samalla myös itsestäsi. Kuten kerrot,  opit, kuinka nuo muut ihmiset  voivat tulkita juttusi väärin eli  kääntyä lääketiedettä vastaan esimerkiksi siksi, että lääkärit ja media tuntuvat edustavan heille eliitin valtaa.

Pohdin, saitko todella lukijoilta sellaista kritiikkiä, josta voit päätellä että ihmiset ovat kääntyneet lääketiedettä vastaan? Vai oliko kyse ehkä kuitenkin  juuri itse lääketieteellisen tutkimuksen vinoumien kritiikistä (joista on olemassa paljon faktatietoa) tai ehkä lääkäreiden medikalisoituvan kiireisen  toiminnan kritisoimisesta (johon alla viittaat)? Kuten tiedät, lääketiede tieteenä ja lääkärin työ ovat kaksi ihan eri asiaa (samoin kuin kirjallisuustiede ja kirjailija), vaikka ne julkisessa(kin) keskustelussa monesti sekoittuvat.

Eniten oppimastasi tuli mieleeni kysyä, että olisitkohan voinut oppia myös sen, että hyvän  journalismin on noudatettava eettisiä periaatteita. Ketään (Heikkilää tässä tapauksessa) ei  saa kohdella epätasapuolisesti ja ryhtyä tuomitsemaan vaarallisen kirjan kirjoittajaksi pelkkien ammatillisten ristiriitojen tai tietyn ammattiryhmän (valitsemasi asiantuntijat) näkemysten tai etujen vuoksi. Myös oman juttusi faktat on tarkistettava. Jos on olemassa erilaisia ja ristiriitaisia käsityksiä asioista, ammattitaitoinen toimittaja ottaa esille myös toisia, jopa valtavirtanäkemyksiä kritisoivia perusteluja ja kannanottoja. Jälkimmäisiä Heikkilän kirjassa on paljon. Ne kuvaavat lääketieteellisen tutkimuksen vinoumaa, ravitsemuskysymyksiä ja terveydenhuollon käytäntöjä koskien juuri niitä teemoja (syövän hoidon tutkimus, diabeteksen hoito, kolesterolikysymys), joita joulukuun kohujutussasi käsittelit.  Kirjassa on käytetty lähteinä useita satoja tieteellisiä artikkeleita, joihin on viitattu aivan oikein ja asiallisesti.

Eliitin vallasta kysyisin: Mitä mainitsemasi ryhmät eli lääkärit ja media sinun mielestäsi edustavat, jolleivät yhteiskuntamme yhden vaikutusvaltaisimman osan eli eliitin valtaa? Marginaaliako? Vaikutusvalta ilmenee juuri siinä, että puolustautuessaan todellisia tai kuviteltuja (olkinuket) uhkia vastaan eliitti saa helposti  viestinsä esiin valtavirtamediassa, jollainen esimerkiksi Helsingin Sanomat kiistatta on. Marginaali ei siinä saa julkisuutta eliitin näkemyksistä poikkeavia faktoja ja käsityksiä esille ottaessaan.

SV: Eliittiä vastaan asettuminen on identiteettikysymys. Se on kapinaa ja minäkuvan rakentamista, oman joukon etsimistä. Ymmärrän tämän hyvin, olenhan kasvanut ympäristössä, jossa yhteiskuntakritiikki alkoi usein sanoilla ”herrat, perkele”.

PA: Eliitin puolelle asettuminen on niin ikään identiteettikysymys. Se ei ole kapinaa, vaan konformismia, myötäilyä, mutta on vahvasti minäkuvan rakentamista, oman joukon paikantamista – turvalliseen ja tuttuun. Ymmärrän tämän hyvin, olenhan työskennellyt vuosia niin toimittajien kanssa kuin muidenkin yhteiskunnan vaikuttajien sekä tutkijoiden ja muiden yliopistoihmisten kanssa. Siellä terveyenhoidon yhteiskuntakritiikki alkoi ja alkaa nykyisinkin usein sanoilla ”hullut hörhöt, tieteenvastaiset, vaaralliset vaihtoehtoihmiset”, kun puhe kääntyy ei-lääketieteellisen hoitamisen hyötyihin ihmisille. Jopa tähän asiaan liittyvä tutkimusseminaari  nimettiin aikanaan ”uskomushoitotapahtumaksi yliopistossa”!  https://liinanblogi.com/2016/02/25/raisasen-enkeliusko-tutkimus-ja-aamulehti/

SV: Monet vaihtoehtoja hakevat ovat kokeneet tulleensa ohitetuiksi. He eivät ole saaneet lääkäriltä sitä apua, jota olisivat toivoneet, heidän kipunsa ovat jääneet hoitamatta, he ovat saaneet väärän diagnoosin tai sinnitelleet pitkän leikkausjonon hännillä.

PA: Näinhän se on. Potilaiden pettymys on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa, vaikka samaan aikaan kyllä Suomessa terveydenhuoltojärjestelmään luotetaan melko vankasti. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät haekaan vaihtoehtoa viralliselle terveydenhuoltojärjestelmälle, mikäli saavat sieltä avun. Ihmiset voivat käyttää, ja usein käyttävätkin, erilaisia hoitomuotoja samanaikaisesti, ei siis vaihtoehtoisina, vaan täydentävinä eli lisänä virallisille hoidoille. Niitä käytetään myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen (mustasalva ja hopeavesi eivät ole täydentäviä hoitomuotoja, niistä en ole nähnyt yhtään tutkimusta). Käyttäjät eivät koe eri hoitomuotojen välillä ristiriitaa tai vastakkaisuutta. Sitä tuottavat muut.  

SV: Moni tuntui ajattelevan, että tutkimukseen perustuva koululääketiede on pettänyt heidät.

PA: Tämäkin tulee esiin useissa kansainvälisissä täydentäviä hoitomuotoja (virallisempi ja yleisesti tieteessä käytetty termi on täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot eli CAM – complementary and alternative medicine) koskevissa tutkimuksissa. CAM-hoitoja käyttää eurooppalaisen tutkimuksen (2014 aineisto) mukaan runsas kolmannes suomalaisesta aikuisväestöstä (Kemppainen ym. 2017). Suurin osa ei liene pettyneitä. Tämä on mielipiteeni, ei ole tutkimustietoa terveydenhuollon palveluihin pettyneiden ja tyytyväisten osuudesta CAM-käyttäjien joukossa.

SV: Eräs kritiikkiä antanut kysyi, tulinko vahvistaneeksi tätä kahtiajakoa. Voi olla. Pelkään, että tulin, vaikka se ei ollut tarkoitukseni.

PA: Tarkoitatko ”vaihtoehtoja hakevien potilaiden ikävien lääkärikokemusten” ja ”tutkimukseen perustuvan koululääketieteen” välistä kahtiajakoa, joista yllä puhut?  Harmillista, jos sinusta tuntuu, että vahvistit kahtiajakoa. Onneksi voit korjata tilanteen niin, että alat tukea kirjoituksillasi lähentymistä, yhteisymmärryksen rakentamista ja sellaista terveydenhuoltojärjestelmää, jossa tällaista kahtiajakoa ei pääse syntymään.

Uskon, että että et halua vahvistaa kovia kokeneiden kansalaisten ja lääketieteelliseen näyttöön perustuvien (evidence based medicine EBM) hoitomuotojen vastakkaisuutta. Sellaistahan ei missään tapauksessa saisi olla ollenkaan. Potilaan, asiakkaan kun pitää olla keskiössä.  Jos kerran näin ei asiakaskokemusten perusteella aina ole, tarvitaan inhimillisyyden vallankumousta.  Kärsivän ja apua hakevan ihmisen ei pidä  koskaan tulla sivuutetuksi, vaan hänen tulee aina saada apua  –  jos ei lääkäriltä, niin joltakin muulta hoitajalta, vaikkapa täydentävältä hoitajalta, jos hän niin haluaa. Lääkärit kun eivät pysty auttamaan kaikkia EBM:llä, mutta kaikkia kyllä pystytään auttamaan jollakin sellaisella, vaikkapa joskus lääkkeettömällä ja ei-lääketieteellisellä tavalla, jonka asiakas/potilas ottaa vastaan ja hyväksyy. Lääkärin apu on yksi, erittäin merkittävä avun muoto, mutta ei  ainoa.

Kerrot, että  tarkoituksesi ei ollut kahtiajako. Puhutko tässä oikeastaan joulukuun 2018  Heikkilä-jutustasi?  Mikähän siinä oli tarkoituksesi? Yhteistyön ja yhteisymmärryksen lisääminenkö? Sehän voi lisääntyä vain, jos pyritään vilpittömästi ymmärtämään keskustelukumppaneita ja erilaisia näkemyksiä.  

SV: Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Ei faktantarkistusta voi jättää tekemättä siksi, että osa ihmisistä pahastuu. Mutta ehkä faktojen lisäksi tarvitaan muutakin, yritystä ymmärtää.

PA: Nyt käännät tosiasiat kummallisesti vinoon. Eihän kukaan ole tietääkseni pahastunut faktantarkistuksesta. Vai onko? Jos on, niin kuka? Ihmiset lienevät kritisoineet juttuasi siksi, että  annoit asiantuntijoittesi perusteettomasti väittää kirjaa vaaralliseksi samaan aikaan kuin monet ovat siitä saaneet apua. Jutussasi ei millään tavalla yksilöity, konkreettisesti osoitettu, saatikka perusteltu,  mikä väite kirjassa, millä mekanismilla ja millä perusteella  on tai voisi olla  vaarallista. Kysymys ei tässä asiassa ole , kuten väität, siitä, että tarvitaan muutakin kuin faktoja: sinähän et esittänyt yhtään faktaa kirjan vaarallisuusjulistuksesi  perusteluiksi.

Tietysti tarvitset kykyä, tahtoa ja yritystä ymmärtää. Me kaikki tarvitsemme.

Ai että mitä sinun olisi pitänyt tehdä? Turha kai sitä nyt jälkikäteen on vatvoa. Tehty mikä tehty. Haitta Heikkilälle on jo aiheutettu, tunnet siitä omantunnon kolkutuksia tai et.  Mutta tilanteen voi tietysti korjata tulevaisuudessa. Voit opetella tarkistamaan  faktat monelta taholta siten, että et tukeudu pelkästään tuttujen ja turvallisten asiantuntijoiden  mielipiteisiin eli niihin jotka juuri edustavat tuota mainitsemaasi eliittiä, ja jollaisia näkemyksiä Heikkilä kirjassaan  nimenomaisesti kritisoi.  Jos sen jatkossa teet, voit avartaa omaa ja lukijoiden käsitystä nykytodellisuudesta terveydenhuollossa.

Hyvä veli -verkosto toimii mainiosti median ja erilaisten valtavirtanäkemysten välillä, myös terveydenhoidossa. Se toimii siten, että ne henkilöt ja tutkimustulokset, joka tukevat kunkin verkoston yhteisesti ja sanattomasti sovittua konsensusta,  esitetään mediajutuissa positiivisessa valossa ja ne henkilöt ja tutkimustulokset, jotka tästä verkostoituneesta katsannosta poikkeavat, esitetään negatiivisemmasta näkökulmasta. Toimituksellinen linja riippuu merkittävistä sidosryhmistä. Näin maailma toimii.

Hyvä veli -järjestelmää voi joskus nimittää myös rakenteelliseksi tai institutionaaliseksi korruptioksi. Sitä on kuvattu mielenkiintoisesti  kirjassa Korruptio Suomessa. Teoksessa puhutaan lyhyesti myös terveydenhoitoalan alttiudesta rakenteelliselle korruptiolle
(Nazarenko ym 2019, 80).  Kannattaa tutustua.

Lähetän sinulle ensi viikon alussa (palattuani Lapin hiihtoreissulta) kirjan Inhimillisyyden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon (Aarva ym 2018). Olisi mukava, jos tekisit kirjallemme samantapaisen ns. faktantarkistuksen kuin Heikkilän kirjallekin teit, mutta ehkä neutraalimman. Asiantuntijoita varmasti löytyy kirjaa arvioimaan. Sillä tavalla Inhimillisyyden vallankumous saisi enemmän sote-ammattilaisia pariinsa ja ehkä inhimillisyyden ilosanoma (joka ei siis ole vastakohta EBM:lle, vaan sen sisarus) leviäisi nopeammin  yhteiskunnassamme. Kiitos.

Viitteet

Aarva P, Kortejärvi H, Sarvela K (toim.) Inhimillisyyden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon. Helsinki 2018. Basam Books. https://basambooks.fi/sivu/tuote/inhimillisyyden-vallankumous/2325729

Heikkilä A. Lääkkeetön elämä. Helsinki. Otava 2019.

Kemppainen L, Kemppainen T, Salmenniemi S, ym. Use of complementary and alternative medicine in Europe: Health-related and sociodemographic determinants. Scand Pub Health.2017. doi: 10.1177/1403494817733869 K

Nazarenko S. ja työryhmä. Korruptio Suomessa. Helsinki 2019. Into. https://www.adlibris.com/fi/kirja/korruptio-suomessa-9789523510524