Toivoin jo, että enää ei tarvitsisi kommentoida lääkäri Antti Heikkilän julkista halventamista, mutta näemmä on tarpeen. Palasit nimittäin äskettäin Hesarissa omaan viime joulukuun kirjoitukseesi Lääkkettömästä elämästä.
Olen viime kuukausina julkaissut monta juttua Heikkilän tapauksesta siksi, että sinun aloittamasi ”Antti Heikkilän lynkkaus” -journalismin seurauksena kaikkialla – siis aivan kaikissa valtamedioissa jatkettiin kuukausia samalla halventamislinjalla. Esimerkiksi HS:n kulttuuritoimitus otsikoi tammikuussa 2019: ”Miksi arvovaltainen Otava julkaisi Antti Heikkilän kirjan, vaikka lääkärikunnan mukaan hänen neuvonsa ovat hengenvaarallisia” (lihavoitu kursivointi minun)? Missään ei kerrottu, mikä on vaarallista.
Eikö olekin aika hämmentävää, Satu?
Nyt, runsaan kolmen kuukauden kuluttua palaat kommentoimaan ja puolustelemaan tuota omaa joulukuun 2018 kirjoitustasi Piikki piikittelijöille -kannanotossasi (HS 24.3.2019). Sen keskiössä näyttävät tosin olevan tutkitut kansalaiskäsitykset rokotekriittisyydestä, mutta olet ujuttanut juttuun myös tulkintasi joulukuun Heikkilä-kirjoituksestasi. Tämä viitannee siihen, että asia hiertää aika pahasti kengässäsi. Tässä lukijoille linkki koko kirjoitukseesi. En tosin tiedä, onko se maksumuurin takana. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006044800.html
Minä puolestani kommentoin tässä tulkintojasi, joiden perusteluja pidän varsin puutteellisina.
Heikkilä-kirjoitustasi koskeva ote suorina lainauksina tekstistäsi (SV) alla ja omat (PA) kommenttini kursiivilla:
SV: Joulun alla tulin kirjoittaneeksi kohujutun. Pyysin asiantuntijoita tekemään faktantarkistuksen lääkäri Antti Heikkilän kirjasta. Virheitä löytyi paljon – ainakin osa niistä on myöhemmin korjattu uuteen painokseen – ja palautetta tuli.
PA: Niin tosiaan tulit kirjoittaneeksi. Antti Heikkilän kirjan nimi muuten on ”Lääkkeetön elämä”. Ilmeisesti olet jättänyt sen pois palstatilan säästämiseksi. Toisin kuin väität, joulukuun juttusi todellisuudessa ei ollut niinkään faktantarkistusta kuin lukijoiden perustelematonta pelottelua kirjan vaarallisuudella.
Kyllä, kirjassa oli virheitä, joita on korjattu vuoden 2019 painokseen, mutta mitkään kirjassa olleet virheet (lähinnä huolimattomat viitaukset alkuperäistutkimuksiin) eivät olleet sellaisia, että niiden voisi väittää tai järkevin perustein edes olettaa aiheuttavan lukijoille vaaroja. https://liinanblogi.com/2019/01/13/levittaako-media-vaaristeltya-tietoa-antti-heikkilan-kirjasta/
Kuitenkin painotat kirjoituksessasi (valitsemiisi ”faktantarkistajiin” nojaten) useaan kertaan, että kirjassa esitetyt väitteet ovat tai voivat olla vaarallisia, jopa hengenvaarallisia. Ei tällainen ole faktantarkistusta.
Jos kirjoituksessasi kyse olisi ollut aidosta ja rehellisestä faktantarkistuksesta, niin toimittajana olisit ensiksikin lukenut itse kirjan ja toiseksi huolellisesti tarkistanut asiantuntijoiden vaarallisuusväitteet ja pyytänyt heitä selkeästi yksilöimään ja perustelemaan, miksi ja miten joku tietty kirjan kohta ”voi olla vaarallinen” lukijoille. Sen jälkeen, kunnolliset argumentit kädessäsi olisit mennyt Heikkilän puheille ja pyytänyt vastausta esitettyihin vaarallisuusväitteisiin. Sitä et tehnyt. Edelleenkään kukaan ei ole kertonut, mikä erityinen asia tai väite, miten ja millä perusteella Heikkilän kirjassa on tai voi olla lukijalle vaarallinen. Toisin sanoen, jätit Hesarin lukijat vääristyneen tiedon varaan. Miksi teit niin?
Tämän blogin kommentoija Asko Ali-Marttila kysyi sinulta ja päätoimittaja Kaius Niemeltä sähköpostilla, miksi kirjoitit ja miksi päätoimittaja puolestaan salli erittäin värittyneen juttusi julkaisun, jossa ei annettu halventamisen ja väärien väitteiden kohteelle asiallista vastausmahdollisuutta. https://liinanblogi.com/2019/01/22/haloo-helsingin-sanomat/.
Sitten sinä soitit minullekin, jolloin pyysin sinua vielä kerran vastaamaan tämän blogin lukijoille. Vastausta ei ole tullut. Ehkä tämä kommenttisi omasta jutustasi on ymmärrettävissä vastaukseksi.
SV: Eniten opin haukuista. Esimerkiksi tämän: Ihminen voi kääntyä lääketiedettä vastaan monesta eri syystä. Vaikka siksi, että lääkärit ja media tuntuvat edustavan eliitin valtaa.
PA: Uskon, että joulukuun Heikkilä-kirjoituksesta saamasi kritiikki on tuntunut sinusta pahalta, niin pahalta, että peilasit sen ulos kirjoituksesta ja samalla myös itsestäsi. Kuten kerrot, opit, kuinka nuo muut ihmiset voivat tulkita juttusi väärin eli kääntyä lääketiedettä vastaan esimerkiksi siksi, että lääkärit ja media tuntuvat edustavan heille eliitin valtaa.
Pohdin, saitko todella lukijoilta sellaista kritiikkiä, josta voit päätellä että ihmiset ovat kääntyneet lääketiedettä vastaan? Vai oliko kyse ehkä kuitenkin juuri itse lääketieteellisen tutkimuksen vinoumien kritiikistä (joista on olemassa paljon faktatietoa) tai ehkä lääkäreiden medikalisoituvan kiireisen toiminnan kritisoimisesta (johon alla viittaat)? Kuten tiedät, lääketiede tieteenä ja lääkärin työ ovat kaksi ihan eri asiaa (samoin kuin kirjallisuustiede ja kirjailija), vaikka ne julkisessa(kin) keskustelussa monesti sekoittuvat.
Eniten oppimastasi tuli mieleeni kysyä, että olisitkohan voinut oppia myös sen, että hyvän journalismin on noudatettava eettisiä periaatteita. Ketään (Heikkilää tässä tapauksessa) ei saa kohdella epätasapuolisesti ja ryhtyä tuomitsemaan vaarallisen kirjan kirjoittajaksi pelkkien ammatillisten ristiriitojen tai tietyn ammattiryhmän (valitsemasi asiantuntijat) näkemysten tai etujen vuoksi. Myös oman juttusi faktat on tarkistettava. Jos on olemassa erilaisia ja ristiriitaisia käsityksiä asioista, ammattitaitoinen toimittaja ottaa esille myös toisia, jopa valtavirtanäkemyksiä kritisoivia perusteluja ja kannanottoja. Jälkimmäisiä Heikkilän kirjassa on paljon. Ne kuvaavat lääketieteellisen tutkimuksen vinoumaa, ravitsemuskysymyksiä ja terveydenhuollon käytäntöjä koskien juuri niitä teemoja (syövän hoidon tutkimus, diabeteksen hoito, kolesterolikysymys), joita joulukuun kohujutussasi käsittelit. Kirjassa on käytetty lähteinä useita satoja tieteellisiä artikkeleita, joihin on viitattu aivan oikein ja asiallisesti.
Eliitin vallasta kysyisin: Mitä mainitsemasi ryhmät eli lääkärit ja media sinun mielestäsi edustavat, jolleivät yhteiskuntamme yhden vaikutusvaltaisimman osan eli eliitin valtaa? Marginaaliako? Vaikutusvalta ilmenee juuri siinä, että puolustautuessaan todellisia tai kuviteltuja (olkinuket) uhkia vastaan eliitti saa helposti viestinsä esiin valtavirtamediassa, jollainen esimerkiksi Helsingin Sanomat kiistatta on. Marginaali ei siinä saa julkisuutta eliitin näkemyksistä poikkeavia faktoja ja käsityksiä esille ottaessaan.
SV: Eliittiä vastaan asettuminen on identiteettikysymys. Se on kapinaa ja minäkuvan rakentamista, oman joukon etsimistä. Ymmärrän tämän hyvin, olenhan kasvanut ympäristössä, jossa yhteiskuntakritiikki alkoi usein sanoilla ”herrat, perkele”.
PA: Eliitin puolelle asettuminen on niin ikään identiteettikysymys. Se ei ole kapinaa, vaan konformismia, myötäilyä, mutta on vahvasti minäkuvan rakentamista, oman joukon paikantamista – turvalliseen ja tuttuun. Ymmärrän tämän hyvin, olenhan työskennellyt vuosia niin toimittajien kanssa kuin muidenkin yhteiskunnan vaikuttajien sekä tutkijoiden ja muiden yliopistoihmisten kanssa. Siellä terveyenhoidon yhteiskuntakritiikki alkoi ja alkaa nykyisinkin usein sanoilla ”hullut hörhöt, tieteenvastaiset, vaaralliset vaihtoehtoihmiset”, kun puhe kääntyy ei-lääketieteellisen hoitamisen hyötyihin ihmisille. Jopa tähän asiaan liittyvä tutkimusseminaari nimettiin aikanaan ”uskomushoitotapahtumaksi yliopistossa”! https://liinanblogi.com/2016/02/25/raisasen-enkeliusko-tutkimus-ja-aamulehti/
SV: Monet vaihtoehtoja hakevat ovat kokeneet tulleensa ohitetuiksi. He eivät ole saaneet lääkäriltä sitä apua, jota olisivat toivoneet, heidän kipunsa ovat jääneet hoitamatta, he ovat saaneet väärän diagnoosin tai sinnitelleet pitkän leikkausjonon hännillä.
PA: Näinhän se on. Potilaiden pettymys on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa, vaikka samaan aikaan kyllä Suomessa terveydenhuoltojärjestelmään luotetaan melko vankasti. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät haekaan vaihtoehtoa viralliselle terveydenhuoltojärjestelmälle, mikäli saavat sieltä avun. Ihmiset voivat käyttää, ja usein käyttävätkin, erilaisia hoitomuotoja samanaikaisesti, ei siis vaihtoehtoisina, vaan täydentävinä eli lisänä virallisille hoidoille. Niitä käytetään myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen (mustasalva ja hopeavesi eivät ole täydentäviä hoitomuotoja, niistä en ole nähnyt yhtään tutkimusta). Käyttäjät eivät koe eri hoitomuotojen välillä ristiriitaa tai vastakkaisuutta. Sitä tuottavat muut.
SV: Moni tuntui ajattelevan, että tutkimukseen perustuva koululääketiede on pettänyt heidät.
PA: Tämäkin tulee esiin useissa kansainvälisissä täydentäviä hoitomuotoja (virallisempi ja yleisesti tieteessä käytetty termi on täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot eli CAM – complementary and alternative medicine) koskevissa tutkimuksissa. CAM-hoitoja käyttää eurooppalaisen tutkimuksen (2014 aineisto) mukaan runsas kolmannes suomalaisesta aikuisväestöstä (Kemppainen ym. 2017). Suurin osa ei liene pettyneitä. Tämä on mielipiteeni, ei ole tutkimustietoa terveydenhuollon palveluihin pettyneiden ja tyytyväisten osuudesta CAM-käyttäjien joukossa.
SV: Eräs kritiikkiä antanut kysyi, tulinko vahvistaneeksi tätä kahtiajakoa. Voi olla. Pelkään, että tulin, vaikka se ei ollut tarkoitukseni.
PA: Tarkoitatko ”vaihtoehtoja hakevien potilaiden ikävien lääkärikokemusten” ja ”tutkimukseen perustuvan koululääketieteen” välistä kahtiajakoa, joista yllä puhut? Harmillista, jos sinusta tuntuu, että vahvistit kahtiajakoa. Onneksi voit korjata tilanteen niin, että alat tukea kirjoituksillasi lähentymistä, yhteisymmärryksen rakentamista ja sellaista terveydenhuoltojärjestelmää, jossa tällaista kahtiajakoa ei pääse syntymään.
Uskon, että että et halua vahvistaa kovia kokeneiden kansalaisten ja lääketieteelliseen näyttöön perustuvien (evidence based medicine EBM) hoitomuotojen vastakkaisuutta. Sellaistahan ei missään tapauksessa saisi olla ollenkaan. Potilaan, asiakkaan kun pitää olla keskiössä. Jos kerran näin ei asiakaskokemusten perusteella aina ole, tarvitaan inhimillisyyden vallankumousta. Kärsivän ja apua hakevan ihmisen ei pidä koskaan tulla sivuutetuksi, vaan hänen tulee aina saada apua – jos ei lääkäriltä, niin joltakin muulta hoitajalta, vaikkapa täydentävältä hoitajalta, jos hän niin haluaa. Lääkärit kun eivät pysty auttamaan kaikkia EBM:llä, mutta kaikkia kyllä pystytään auttamaan jollakin sellaisella, vaikkapa joskus lääkkeettömällä ja ei-lääketieteellisellä tavalla, jonka asiakas/potilas ottaa vastaan ja hyväksyy. Lääkärin apu on yksi, erittäin merkittävä avun muoto, mutta ei ainoa.
Kerrot, että tarkoituksesi
ei ollut kahtiajako. Puhutko tässä oikeastaan joulukuun 2018 Heikkilä-jutustasi? Mikähän siinä oli tarkoituksesi? Yhteistyön ja
yhteisymmärryksen lisääminenkö? Sehän voi lisääntyä vain, jos pyritään
vilpittömästi ymmärtämään keskustelukumppaneita ja erilaisia näkemyksiä.
SV: Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Ei faktantarkistusta voi
jättää tekemättä siksi, että osa ihmisistä pahastuu. Mutta ehkä faktojen
lisäksi tarvitaan muutakin, yritystä ymmärtää.
PA: Nyt käännät tosiasiat kummallisesti vinoon. Eihän kukaan ole tietääkseni pahastunut faktantarkistuksesta. Vai onko? Jos on, niin kuka? Ihmiset lienevät kritisoineet juttuasi siksi, että annoit asiantuntijoittesi perusteettomasti väittää kirjaa vaaralliseksi samaan aikaan kuin monet ovat siitä saaneet apua. Jutussasi ei millään tavalla yksilöity, konkreettisesti osoitettu, saatikka perusteltu, mikä väite kirjassa, millä mekanismilla ja millä perusteella on tai voisi olla vaarallista. Kysymys ei tässä asiassa ole , kuten väität, siitä, että tarvitaan muutakin kuin faktoja: sinähän et esittänyt yhtään faktaa kirjan vaarallisuusjulistuksesi perusteluiksi.
Tietysti tarvitset kykyä, tahtoa ja yritystä ymmärtää. Me kaikki tarvitsemme.
Ai että mitä sinun olisi pitänyt tehdä? Turha kai sitä nyt jälkikäteen on vatvoa. Tehty mikä tehty. Haitta Heikkilälle on jo aiheutettu, tunnet siitä omantunnon kolkutuksia tai et. Mutta tilanteen voi tietysti korjata tulevaisuudessa. Voit opetella tarkistamaan faktat monelta taholta siten, että et tukeudu pelkästään tuttujen ja turvallisten asiantuntijoiden mielipiteisiin eli niihin jotka juuri edustavat tuota mainitsemaasi eliittiä, ja jollaisia näkemyksiä Heikkilä kirjassaan nimenomaisesti kritisoi. Jos sen jatkossa teet, voit avartaa omaa ja lukijoiden käsitystä nykytodellisuudesta terveydenhuollossa.
Hyvä veli -verkosto toimii mainiosti median ja erilaisten valtavirtanäkemysten välillä, myös terveydenhoidossa. Se toimii siten, että ne henkilöt ja tutkimustulokset, joka tukevat kunkin verkoston yhteisesti ja sanattomasti sovittua konsensusta, esitetään mediajutuissa positiivisessa valossa ja ne henkilöt ja tutkimustulokset, jotka tästä verkostoituneesta katsannosta poikkeavat, esitetään negatiivisemmasta näkökulmasta. Toimituksellinen linja riippuu merkittävistä sidosryhmistä. Näin maailma toimii.
Hyvä veli -järjestelmää voi joskus nimittää myös rakenteelliseksi tai institutionaaliseksi korruptioksi. Sitä on kuvattu mielenkiintoisesti kirjassa Korruptio Suomessa. Teoksessa puhutaan lyhyesti myös terveydenhoitoalan alttiudesta rakenteelliselle korruptiolle
(Nazarenko ym 2019, 80). Kannattaa tutustua.
Lähetän sinulle ensi viikon alussa (palattuani Lapin hiihtoreissulta) kirjan Inhimillisyyden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon (Aarva ym 2018). Olisi mukava, jos tekisit kirjallemme samantapaisen ns. faktantarkistuksen kuin Heikkilän kirjallekin teit, mutta ehkä neutraalimman. Asiantuntijoita varmasti löytyy kirjaa arvioimaan. Sillä tavalla Inhimillisyyden vallankumous saisi enemmän sote-ammattilaisia pariinsa ja ehkä inhimillisyyden ilosanoma (joka ei siis ole vastakohta EBM:lle, vaan sen sisarus) leviäisi nopeammin yhteiskunnassamme. Kiitos.
Viitteet
Aarva P, Kortejärvi H, Sarvela K (toim.) Inhimillisyyden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon. Helsinki 2018. Basam Books. https://basambooks.fi/sivu/tuote/inhimillisyyden-vallankumous/2325729
Heikkilä A. Lääkkeetön elämä. Helsinki. Otava 2019.
Kemppainen L, Kemppainen T, Salmenniemi S, ym. Use of complementary and alternative medicine in Europe: Health-related and sociodemographic determinants. Scand Pub Health.2017. doi: 10.1177/1403494817733869 K
Nazarenko S. ja työryhmä. Korruptio Suomessa. Helsinki 2019. Into. https://www.adlibris.com/fi/kirja/korruptio-suomessa-9789523510524
Kiitos kun kirjoitit. Täydentävät ja lääketieteellinen hoito pitäisi molempien osapuolien ymmärtää että ovat hyödyllisiä toinen toisilleen tai jompikumpikin joskus riittää! Siis sille ihmiselle joka sitä tarvitsee…
Mietin, että mistä tämä kauhea vimma puolustaa Heikkilää oikein kumpuaa. Mutta eikös tässä itse asiassa olekin kyse sinusta ja siitä, kuinka koet tulleesi väärin kohdelluksi Ylen ja Aamulehden taholta?
Jonathan, tosi hyvä, että mietit. Miten niin kauhea vimma? Missä tekstissäni näkyy kauheaa vimmaa? Minähän vain kommentoin rationaalisesti ja faktoihin nojaten median vimmaisiin ja perusteettomiin hyökkäyksiin Heikkilää kohtaan. Tässä kirjoituksessa oion Satu Vasantolan vinoja väitteitä ja outoja ajatuskuvioita. Ihan normi mediakritiikkiä tämä on.
Monet blogini nimettömät kommentoijat sen sijaan vimmaisesti ironisoivat ja tuohtuvat sekä haukkuvat Heikkilän kirjaa, vaikka eivät ole edes sitä lukeneet. Oletko sinä muuten lukenut kirjan ”Lääkkeetön elämä”? Mitä pidit siitä?
Olen kirjoittanut Heikkilä-aiheesta siitä syystä, että media on antanut systemaattisesti virheellistä ja vääristynyttä tietoa Heikkilän kirjasta. Ihmettelen tätä median lynkkausintoa, joka toistuu viikko viikolta melkein samanlaisena. Ei siinä uutista ole. Tuorein on Vasantolan jutun saatteeksi tänään julkaistu tarina, jossa toistetaan samaa ”hengenvaarallisuus”-mantraa, vaikka kukaan ei ole pystynyt osoittamaan missä kohtaa Heikkilän kirja on vaarallinen tai jopa hengenvaarallinen lukijoille. https://www.hs.fi/nyt/art-2000006048397.html
Eikö sinua yhtään ihmetytä tällainen? Pitää kai demokraattisessa ja sanan vapauden maassa olla yksi ainoa ihminen, joka uskaltaa tuoda esiin tosiasioita tästä kummallisesta yhden kirjan ja sen kirjoittajan häpäisemisyrityksestä.
Kiitos, että seuraat niin tiiviisti blogiani, että tunnet yli kolmen vuoden takaisia kirjoituksiani. Olen todella iloinen. Totta kai kirjoittamiseni koskee myös itseäni. Koskee se sinuakin koskapa reagoit. No, tosin reagoit nimimerkillä, mutta aina sitä ei uskalla puhua omalla nimellään. Ymmärrän kyllä. Mainitset kommentissasi Ylen ja Aamulehden. Miksi ajattelet niiden kohdelleen minua väärin? Olisi kiva, jos käyttäisit keskustelussa oikeaa nimeäsi. Se tuntuisi jotenkin reilummalta.
Olen lukenut kirjan ja kirjan pääsanoma, pyrkimys lääkkeettömään elämään on hyvä vaikken olekkaan kaikesta samaa mieltä. Hassua Pauliina, että vedit kirjan tähän mukaan, vaikken sitä kritisoinutkaan.
Vimmalla tarkoitin sitä, että nykyään et juuri muusta kirjoitakaan. Ennen täällä oli jotain mielenkiintoista luettavaakin, nykyään vaan Heikkilästä juttua.
Miten niin hassua? Sinähän alun perin ihmettelit, miksi puolustan Heikkilää. Juuri Heikkilän kirjastahan olen kirjoittanut. En tunne koko Heikkilä-ihmistä. Se, että näitä juttuja on ollut paljon johtuu siitä, että media on koko ajan ja systemaattisesti julkaisut halventavia ja virheellistä tietoa kirjasta esitteleviä ”uutisia”. Niitä olen pyrkinyt kommentoimaan aina kun olen ehtinyt ja jaksanut. Ei ole ollut aikaa muuhun, kun tuo mediamylly on vienyt aikaani. Siksi juuri toivoinkin, että voisin jo lopettaa tällä saralla. Mutta taas tänään tuli uusi tosi oudoilla argumenteilla varustettu Hesarin juttu, josta edellä mainitsinkin.
Toivot, että voisit lopettaa Heikkilästä kirjoittamisen. No, entäs jos vaan lopetat ja alat kirjoittamaan taas muutakin.
Olisi mukava välillä lukea muutakin, kuin vaan tätä yhtä ja samaa.
Jos media vaan jatkaa virheellisten ja vääristeltyjen tietojen, jotka eivät perustu Heikkilän kirjaan, levittämistä, niin minunkin on vastaavasti kerrottava tosiasioita julki – luki niitä joku tai ei lukenut. Olen ainakin kertonut. Kyllä tämä joskus loppuu. Kärsivällisyyttä, Jonathan.
Kyllä tämä Liinan asiasta kirjoittaminen on ihan perusteltua vähintään niin kauan kuin Helsingin Sanomatkin pitää asiaa esillä. Tänään taisi olla noin kahdestoista kerta, kun HS käsitteli Antti Heikkilän kirjaa ja sen vaarallisuutta. Ote päivän artikkelista:
”…lääketieteen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Heikkilän räikeimmät väitteet voivat olla jopa hengenvaarallisia.”
Kysyin HS:n tämänpäiväisen artikkelin kirjoittajalta Juuso Määttäseltä (ja päätoimittaja Niemeltä), voivatko he ystävällisesti mainita muutaman tällaisen asiantuntijan? Kerroin, että en tarvitse kuin nimen ja tittelin. Voin itse sitten kysyä asiantuntijoilta itseltään tarkemmin heidän perusteluistaan. Sanoin vielä, että olisin tyytyväinen, jos asiantuntijoiksi ei tässä tapauksessa luettaisi kaikkia ns. joka-alan-asiantuntijoita.
Uskoisin, että tänään tai huomenna saadaan lista näistä lääketieteen asiantuntijoista. Kysyn sitten heiltä suoraan perustelut ja tuon tällekin palstalle tiedoksi, jos saan asiantuntijoilta asiaan luvan.
Pauliina on hienoa lukea tekstejäsi. Jatka inhimillisellä tielläsi.
Hei
Lupasin kuitata tänne, miten Helsingin Sanomien tiedossa olevat lääketieteen asiantuntijat perustelevat ajatuksiaan Antti Heikkilän kirjan vaarallisuudesta ja hengenvaarallisuudesta. Nyt kävi kuitenkin niin, että en saanut Juuso Määttäseltä tai Kaius Niemeltä yhtään nimeä. Juuso Määttänen vastasi kyllä viestiini, mutta kertoi juttunsa pohjaavan vain Satu Vasantolan (16.12.) tekemään artikkeliin, (jota on käsitelty täälläkin).
Onhan tämä tilanne nyt vähän outo. Vaarallisuudesta ja hengenvaarallisuudesta sekä ”lääketieteen asiantuntijoista” on uutisoitu tuon tuosta, mutta hengenvaarallisuuden osalta koko asiantuntijoiden konklaavia jääkin – näillä tiedoin – edustamaan yksin Sirpa Leppä. Hänen kerrotaan Vasantolan jutussa sanoneen Heikkilän väitteistä: ”Pahimmassa tapauksessa tällaiset väitteet ovat vaarallisia. Ne v o i v a t jopa lisätä kuolemantapauksia, j o s ihmiset uskovat niihin ja (j o s) kieltäytyvät syövän lääkehoidosta…”
Myös Essi Ryödin toimittaja kertoo todenneen, että ”Heikkilän tulkinnat tutkimuksista ovat virheellisiä ja hänen ohjeensa vaarallisia”. Tämä toteamus jää kuitenkin jopa ilman jossittelu-perusteluita.
Helsingin sanomat on paitsi todellinen valtamedia ja suuri vaikuttaja myös faktapohjaista journalismia tavoitteleva toimija. Miksi ihmeessä siellä jatkuvasti kiertää tarina, joka on selkeästi osoitettu vääristeleväksi tai ainakin yliväritetyksi?
Minulla on erityistä lukkarinrakkautta Hesariin sitä kautta, että olen sen pitkäaikainen tilaaja ja joskus nuorena opiskelijana myös jakanut lehteä Helsingin Kallion kerrostaloihin.
Muistelen, että eräänä talvipäivänä mentyäni hissillä lehtien kanssa viidenteen kerrokseen liukastuin lumisilla kengilläni porraskäytävän ylätasanteella. Jos olisin lyönyt pääni betonilattiaan tai jos kaide, jota vasten horjahdin, olisi pettänyt, kaatumisestani olisi voinut seurata loukkaantuminen. Kaiteen pettäessä olisin mielestäni ollut jopa hengenvaarassa.
Kysyin asiasta kolmelta tutulta lääketieteen asiantuntijalta ja he olivat samaa mieltä. Jos olisin viidennessä kerroksessa kaatunut kaidetta vasten niin kovaa, että se olisi pettänyt ja olisin pudonnut alas pohjakerroksen lattiabetoniin, olisin voinut vaikka kuolla.
Mitä olette mieltä, olisiko asiallista uutisoida sattuneesta esim. otsikolla: ”Kaius Niemen johtama Helsingin Sanomat hengenvaarallinen työnantaja – jakajat toistuvasti kuolemanvaarassa”?
Sain Juuso Määttäseltä täydennystä. Hän antoi minulle linkkejä, joiden kautta Heikkilän ajatuksia vaarallisena pitävää ”tiedeyhteisöä ja lääketieteen asiantuntijoita” asettuvat edustamaan myös Timo Valle ja Diabetesliiton Pirjo Ilanne-Parikka. Määttänen mainitsi myös Juhani Knuutin, mutta häntä en mielelläni laskisi mukaan, koska kuuluu juuri niihin joka-alan-asiantuntijoihin, joita en pyytänyt.
Alla Määttäsen antamat linkit ja tässä lyhyesti linkeissä esiin tulevat asiantuntijoiden kommentit:
-Terveystalon ja Mehiläisen diabetologi Timo Valle, joka on perehtynyt diabeteksen hoitoon ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn, korostaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei sovi kaikille tyypin 2 diabeetikoille. Pahimmillaan se voi aiheuttaa jopa hengenvaaran.
-Kirurgi Antti Heikkilän ohjeet diabeteksen hoidosta ja erityisesti diabeetikolle sopivasta ruokavaliosta ovat Diabetesliiton mielestä edesvastuuttomia ja suorastaan hengenvaarallisia silloin, kun ohjeita ruvetaan soveltamaan tyypin 1 diabeetikoiden hoitoon.
(Kirjoituksen alla mainitaan Pirjo Ilanne-Parikan nimi, joten hän on – ilmeisesti – lähde tässä.)
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lasse-sai-tyypin-2-diabeteksen-kuriin-vahahiilihydraattisella-ruokavaliolla-laakkeet-jaivat-kokonaan-pois-laakari-varoittaa-hengenvaarasta-ei-sovi-kaikille/7157120#gs.37i7zd
https://www.diabetes.fi/yhteiso/ajankohtaista/ajankohtaista_arkisto/vuosi_2008/suomen_diabetesliitto_ohjeet_hiilihydraattien_ja_insuliinin_aarimmaisesta_rajoittamisesta_jopa_hengenvaarallisia.1964.news
En näe tarvetta Valteen tai Ilanne-Parikan haastattelulle, koska heidän näkemyksensä tulevat esiin artikkeleissa. Eli nyt kasvoi tämä hengenvaarallisuudesta varoitteleva ”lääketieteen asiantuntijat” –joukkue yhdestä kolmeen – tai laveasti tulkiten neljään.
Timo Valle, Juuso Määttäsen mainitsema HS:n asiantuntija Heikkilän Lääkkeettömän elämän kritisoimisessa, kertoo lääkeyhtiösidonnaisuuksistaan HS:n artikkelissa vuodelta 2017 https://www.hs.fi/talous/art-2000005102778.html. Valle sai tämän lehtijutun mukaan vuonna 2015 lääkeyhtiöiltä tuloja kaikkein eniten tällaisia tulolähteitä julkisesti ilmoittaneista lääkäreistä. Tuoreempia tietojakin varmaan jostain saattaisi löytyä. Voi olla, että lääkeyhtiötulot eivät mitenkään liity Heikkilän kritisointiin, vaan ovat kaksi eri asiaa, vaikka Heikkilä onkin kritisoinut lääkeyhtiöiden, hänen mielestään liian suurta vaikutusvaltaa lääketieteeseen ja terveydenhuoltoon.
Yllä olevassa linkissä, kuten Asko Ali-Marttila jos siteeraakin Timo Vallen sanomaa:
-Terveystalon ja Mehiläisen diabetologi Timo Valle, joka on perehtynyt diabeteksen hoitoon ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn, korostaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei sovi kaikille tyypin 2 diabeetikoille. Pahimmillaan se voi aiheuttaa jopa hengenvaaran.
Toisaalta samassa jutussa todetaan ”Myös diabetologi Timo Vallen mukaan vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa ei ole mitään ongelmaa, jos tärkkelyksen ja sokerit korvaa kasviksilla ja kuitupitoista hiilihydraattia saa riittävästi – ja se sopii kyseiselle potilaalle”.
Siis vähähiilihydraattinen ruokavalio, jos tärkkelyksen ja sokerit korvaa kasviksilla ja kuitupitoista hiilihydraattia saa riittävästi ”ei sovi kaikille”, mutta ”siinä ei ole mitään ongelmaa, jos se sopii potilaalle”.
Pirjo Ilari-Parikan teksti Diabetesliiton nettisivuilta näyttäisi olevan vuodelta 2008.
Miksi muuten SV:n olisi erikseen pitänyt haastatella AH:ta ensimmäisessä jutussa? AH:han oli kertonut koko syksyn, ettei kirjassa ole kuin yksi kirjoitusvirhe. Luulisi että faktapohjaisessa tiedekirjassa faktat on oikein liitteiden mukaisia eikä kirjoittajan agendan mukaisia.mielipiteitä.
Miksi SV:n olisi pitänyt lukea kirjaa eihän hän tehnyt juttua kirjasta vaan faktojen paikkansa pitävyydestä,kirjoittajan mukaan virheettömästä kirjasta. Esim sytostaattihoito kohdat huomasi virheellisiksi lukemalla liitteet läpi.
Entäs ne statiinit, SV:n ensimmäisen kirjoituksen ongelma on se, että toimittaja kirjoitti siinä virheellisesti ”Syöpälääkkeet tappavat ja yksikin epäystävällinen sana voi muuttaa geenejä, väittää lääkäri Antti Heikkilän uutuuskirja.” Lauseen jälkimmäinen osa .. ”ja yksikin jne” pitää paikkansa, se kirjassa on, mutta sekin on tässä aivan kummallisessa kohdassa, täysin yhteydestään irrotettuna. (katso tarkemmin: https://liinanblogi.com/2019/01/13/levittaako-media-vaaristeltya-tietoa-antti-heikkilan-kirjasta/.
Kyse tässä blogikutussani kommentoidessani SV:n toimintaa, ei ole lainkaan Heikkilän kirjassa olleista virheistä, vaan SV:n valheellisesta väitteestä, että Heikkilä olisi muka kirjassa sanonut, että syöpälääkkeet tappavat. Sitä Heikkilä ei sanonut vanhassa eikä korjatussakaan painoksessa. SV ei siis kirjoittanut totuudellisesti, vaan väittää toisinaan itse ja toisinaan haastateltaviensa suulla, että Heikkilän kirjassa on vaarallisia ohjeita ja väitteitä.
SV:n vastuuta jutun totuudellisuudesta ei voi mitenkään siirtää haastatelluille asiantuntijoille; hänhän tekee faktantarkistusta nimenomaan yhdestä kirjasta, ei asiantuntijoiden mielipiteistä (joillakin toisilla asiantuntijoilla on ehkä toisenlaiset mielipiteet ja käsitykset). SV ei sano, että joku haastateltava olisi näin (”syöpälääkkeet tappavat, väittää Heikkilä”)todennut, vaan hän sanoo sen itse, toimittajana, ikään kuin olisi lukenut kirjan. Jos taas haastateltava olisi väittänyt, että Heikkilän kirjassa lukee, että ”syöpälääkkeet tappavat, sanoo Heikkilä”, niin laatulehden ammattitaitoisen toimittajan moraalinen velvollisuus olisi joka tapauksessa ollut tarkistaa, lukeeko kirjassa todella niin kuin haastateltava väittää, ennen kuin toimittaja noin rajun väitteen lehteen laittaa. Näin ei tehty, ja niin tuli julkaistua valhe.
Toinen kysymyksesi on absurdi. Miten voi tehdä juttua kirjan faktojen paikkansa pitävyydestä, jos ei itse tarkista, mitä siellä kirjassa todella lukee, vaan luottaa toisen käden tietoihin? Onhan nimittäin mahdollista, että asiantuntijat, jotka eivät ehkä pidä Heikkilän esittämistä asioista eivätkä edes halua kuulla niistä, lukevatkin kirjaa kuin piru raamattua. Ei toimittaja voi kirjan faktoja tarkistaessaan sokeasti luottaa johonkin toisen henkilöön (vaikka tämä kuinka olisi professori) erityisesti silloin kun esittää julkisuudessa kirjan sisällöstä noin rankkoja väitteitä kuin SV esittää.
Kuten huomaat, sotket kaksi asiaa: kirjan virheet (jotka ovat minusta tosi tympeä asia) ja kirjan väittäminen vaaralliseksi, jolle ei ole esitetty vankkoja perusteluja missään. Virhe ei ole sama asia kuin vaarallisuus.
Kirjassa olleet virheet eivät olleet sellaisia, että niiden voisi väittää tai järkevin perustein edes olettaa aiheuttavan lukijoille vaaroja. Niin SV:n jutussa kuitenkin väitettiin. Minä olen kaikissa kirjoituksissani painottanut, että kirjassa olleet virheet on tuomittava asia. Mutta pointti on koko ajan ollut se, että virheet eivät ole sama asia kuin vaarallisuus.
Kerroit huomanneesi sytostaattiasiassa lähdeviittauksissa virheitä. Koska olet noin tarkka, niin kerropa missä ne vaarallisuuskohdat ovat ja missä Heikkilä väittää sytostaattien tappavan kuten SV kirjoitti.
Siis: voisitko esittää, millä kirjan sivuilla sanotaan, että syöpälääkkeet tappavat tai millä kirjan sivuilla on väitteitä tai suosituksia, jotka voivat olla lukijoille vaarallisia tai jopa hengenvaarallisia ja miten ja millä perusteilla ne voivat olla vaarallisia. Tämän osoittamiseksi pitää näyttää kirjassa oleva kohta ja perustella, miksi se kohta on vaarallinen. Ei yleinen jonkun ihmisen, vaikka olisi asiantuntija, pohdiskelu (esim. jossain tilanteessa ehkä joku mahdollisesti saattaisi jättää hoidon ottamatta jos sattuisi lukemaan jonkin kohdan huolimattomasti tai ei ymmärtäisi tms.) riitä todistamaan, että kirja tai jokin sen kohta on vaarallinen. Kun tukeudutaan vain asiantuntijoihin eikä tarkisteta itse tekstiä, josta on puhe, tuo mainitsemani pirun raamatun lukemisen mahdollisuus voi olla olemassa. Yhteiskunnassa nimittäin käydään koko ajan tutkijoiden ja hoitoalan ammattilaisten kesken isompaa tai pienempää debattia ja kamppailua siitä, miten pitäisi ajatella ja toimia (tieteessä,käytännön hoitamisessa ja terveyden edistämisessä) ja kenen sanan pitäisi olla painavin. Siksi tarvitaan konkreettista näyttöä.
Hei Pauliina!
Mielestäni on mielenkiintoista seurata juuri tätä valtamedian ja sen toimittajia kritisoivan osan vuoropuhelua, koska sitä tuntuu olevan liian vähän. Kun jotain on kirjoitettu, niin harva saa oikaisua – saatikka jos oikaisu on yleistä mielipidettä vastaan. Myös niitä surullisen kuuluisia vastineita ei saada läpi, jos et edusta valtaväestön tai jonkun suuren ammattikunnan kantaa.
Tämä vuoropuhelu Heikkilän kirjasta on siis erittäin avaavaa ja tekee mediaa läpinäkyvämmäksi. Kiitos siitä sinulle(kin)!
Niin hyvä Pauliina Aarva, eihän SVn tarvitse koko kirjaa lukea tutkiessaan vääriä faktoja, nämä kohdathan hän löytää faktantarkistajien listasta, eikö`? Niin syöpähoidosta: väite 2,1 % selvisi 5 vuotisessa seurannassa. Fakta taisi olla että 2,1% hyötyi sytostaateista 5 vuoden seurannassa ja nämähän olivat jo saattohoitoisia. Niin ja toinen britti,tutkimus, siinähän oli jäänyt mainitsematta, että olivat myös jo saattohoitoisia, Kyllähän tuossa otetaan aika vahvasti kantaa sytostaateista, vaikka sitä myöhemmin liudennettaisiin.
Statiiniväitekin oli mielenkiintoinen, statiinein turhuudesta oli faktana tutkimus joka ei edes tutkimut statiineja, tämä tuon lehtijutun perusteella.
Niin kirjaan kirjoitettu muuttuu todemmaksi, jos siihen liitetään tutkimus, joka tukee kirjoitettua tekstiä. Faktantarkistajathan löysivät n.90 virhettä, miksi SV:n pitäisi lukea kirja läpi ja löytää samat virheet. Niin eikös noi virheet olleet sinällään selviä viittausvirheitä.
Hyvä ”Entäs ne statiinit” (Todella erikoista, että et kirjoita omalla nimelläsi, vaan turvasta nimimerkin takaa! Mihin turvaa tarvitset?)
Kuten sinulle jo edellisessä kommentissani mainitsin, tässä blogikirjoituksessa aiheena oli Satu Vasantolan (SV)seurantakirjoitus, jossa hän itse analysoi omaa aikaisempaa eli 16.12. 2018 julkaistua erittäin värittynyttä ja vinoa juttua Antti Heikkilän kirjasta, josta olen kirjoittanut analyysin. (Linkki seuraavan kappaleen lopussa). Sinä kuitenkin palaat edelleen ja edelleen virhelistoihin, joita kukaan ei ole minulle toimittanut luettavassa ja kommentoitavassa muodossa, vaikka olen sellaisia pyytänyt nähdäkseni ja olen myös pyytänyt yksilöimään, missä kohdassa kirjaa on SV:n jutussa vaarallisiksi todistettuja väitteitä (jotka kuulemma ovat siellä virhelistoissa). Vastauksia ei ole tullut. On tullut vain kummallista venkoiluja ja kysymysteni ohittamista. Sellaisia ovat trollit. Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että virhelistojen tekijät myös voisivat omien asenteidensa vuoksi lukea Heikkilän kirjaa kuin piru raamattua, siis että heilläkin voisi olla ketunhäntä kainalossa? Nyt tilanne, arvoisa ”Entäs ne statiinit” on se, että vastaan mielelläni kaikkiin suoriin ja selkeisiin kysymyksiin, kunhan sinä, arvoisa ”Entäs ne statiinit” vastaat sinulle selkeällä suomen kielellä esittämiini kysymyksiin (alla). Niitä olen näille samantyyppisille nimimerkeille (ehkä se oletkin vain sinä yksi, mutta esiinnyt monennimisenä entiteettinä) esittänyt jo aikaisemmin. Vastauksia ei jostain syystä tule. Miksi? Jatkan siis kanssasi keskustelu sen jälkeen, kun olen saanut sinulta vastauksen minun kysymyksiini. Niinpä tässä alla jälleen kerran toistan ne (saman vastauksen kysymyksineen olen antanut edelliseen kommenttisi). Lue erityisen tarkkaan viimeinen kappale.
Entäs ne statiinit, SV:n ensimmäisen kirjoituksen ongelma on se, että toimittaja kirjoitti siinä virheellisesti ”Syöpälääkkeet tappavat ja yksikin epäystävällinen sana voi muuttaa geenejä, väittää lääkäri Antti Heikkilän uutuuskirja.” Lauseen jälkimmäinen osa .. ”ja yksikin jne” pitää paikkansa, se kirjassa on, mutta sekin on tässä aivan kummallisessa kohdassa, täysin yhteydestään irrotettuna. (katso tarkemmin: https://liinanblogi.com/2019/01/13/levittaako-media-vaaristeltya-tietoa-antti-heikkilan-kirjasta/.
Kyse tässä blogikutussani kommentoidessani SV:n toimintaa, ei ole lainkaan Heikkilän kirjassa olleista virheistä, vaan SV:n valheellisesta väitteestä, että Heikkilä olisi muka kirjassa sanonut, että syöpälääkkeet tappavat. Sitä Heikkilä ei sanonut vanhassa eikä korjatussakaan painoksessa. SV ei siis kirjoittanut totuudellisesti, vaan väittää toisinaan itse ja toisinaan haastateltaviensa suulla, että Heikkilän kirjassa on vaarallisia ohjeita ja väitteitä.
SV:n vastuuta jutun totuudellisuudesta ei voi mitenkään siirtää haastatelluille asiantuntijoille; hänhän tekee faktantarkistusta nimenomaan yhdestä kirjasta, ei asiantuntijoiden mielipiteistä (joillakin toisilla asiantuntijoilla on ehkä toisenlaiset mielipiteet ja käsitykset). SV ei sano, että joku haastateltava olisi näin (”syöpälääkkeet tappavat, väittää Heikkilä”)todennut, vaan hän sanoo sen itse, toimittajana, ikään kuin olisi lukenut kirjan. Jos taas haastateltava olisi väittänyt, että Heikkilän kirjassa lukee, että ”syöpälääkkeet tappavat, sanoo Heikkilä”, niin laatulehden ammattitaitoisen toimittajan moraalinen velvollisuus olisi joka tapauksessa ollut tarkistaa, lukeeko kirjassa todella niin kuin haastateltava väittää, ennen kuin toimittaja noin rajun väitteen lehteen laittaa. Näin ei tehty, ja niin tuli julkaistua valhe.
Toinen kysymyksesi on absurdi. Miten voi tehdä juttua kirjan faktojen paikkansa pitävyydestä, jos ei itse tarkista, mitä siellä kirjassa todella lukee, vaan luottaa toisen käden tietoihin? Onhan nimittäin mahdollista, että asiantuntijat, jotka eivät ehkä pidä Heikkilän esittämistä asioista eivätkä edes halua kuulla niistä, lukevatkin kirjaa kuin piru raamattua. Ei toimittaja voi kirjan faktoja tarkistaessaan sokeasti luottaa johonkin toisen henkilöön (vaikka tämä kuinka olisi professori) erityisesti silloin kun esittää julkisuudessa kirjan sisällöstä noin rankkoja väitteitä kuin SV esittää.
Kuten huomaat, sotket kaksi asiaa: kirjan virheet (jotka ovat minusta tosi tympeä asia) ja kirjan väittäminen vaaralliseksi, jolle ei ole esitetty vankkoja perusteluja missään. Virhe ei ole sama asia kuin vaarallisuus.
Kirjassa olleet virheet eivät olleet sellaisia, että niiden voisi väittää tai järkevin perustein edes olettaa aiheuttavan lukijoille vaaroja. Niin SV:n jutussa kuitenkin väitettiin. Minä olen kaikissa kirjoituksissani painottanut, että kirjassa olleet virheet on tuomittava asia. Mutta pointti on koko ajan ollut se, että virheet eivät ole sama asia kuin vaarallisuus.
Kerroit huomanneesi sytostaattiasiassa lähdeviittauksissa virheitä. Koska olet noin tarkka, niin kerropa missä ne vaarallisuuskohdat ovat ja missä Heikkilä väittää sytostaattien tappavan kuten SV kirjoitti.
Siis: voisitko esittää, millä kirjan sivuilla sanotaan, että syöpälääkkeet tappavat tai millä kirjan sivuilla on väitteitä tai suosituksia, jotka voivat olla lukijoille vaarallisia tai jopa hengenvaarallisia ja miten ja millä perusteilla ne voivat olla vaarallisia. Tämän osoittamiseksi pitää näyttää kirjassa oleva kohta ja perustella, miksi se kohta on vaarallinen. Ei yleinen jonkun ihmisen, vaikka olisi asiantuntija, pohdiskelu (esim. jossain tilanteessa ehkä joku mahdollisesti saattaisi jättää hoidon ottamatta jos sattuisi lukemaan jonkin kohdan huolimattomasti tai ei ymmärtäisi tms.) riitä todistamaan, että kirja tai jokin sen kohta on vaarallinen. Kun tukeudutaan vain asiantuntijoihin eikä tarkisteta itse tekstiä, josta on puhe, tuo mainitsemani pirun raamatun lukemisen mahdollisuus voi olla olemassa. Yhteiskunnassa nimittäin käydään koko ajan tutkijoiden ja hoitoalan ammattilaisten kesken isompaa tai pienempää debattia ja kamppailua siitä, miten pitäisi ajatella ja toimia (tieteessä,käytännön hoitamisessa ja terveyden edistämisessä) ja kenen sanan pitäisi olla painavin. Siksi tarvitaan konkreettista näyttöä.
heh, omassa blogissasi 8.3. Taisi Antti antaa sinulle sinulle sekä ollihaatajan keräämät virheet sekä valtsun facebooksivun, jota kautta pääset valtsun virhelistalle. Taisivat olla 14-15 päivän kohdilla. Sieltä vaan tutkimaan.
Kumma ettet ole hakenut virhelistaa jo aiemmin
Hyvä ”Ihmetellen” ja ”Entäs ne statiinit” ja kaikki muutkin trollausnimimerkit.
Heh, oletpa tarkka poika päivämäärien suhteen. Olet näin ollen myös huomannut, että olen pyytänyt jo moneen kertaan aikaisemmin Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjaa koskevan virhelistan ja listan siitä, millä kirjan sivuilla on maininta ”syöpälääkkeet tappavat” ja muut sellaiset maininnat, joita voidaan perustellusti pitää väitteinä tai suosituksina, jotka ovat vaarallisia tai hengenvaarallisia lukijalle. Vasta sen jälkeen voin jatkaa kanssanne keskustelua.
Olen ilmoittanut sinulle ja teille muille trolleille jo useaan kertaan, että ylipäänsä en ole kiinnostunut yksittäisistä virheistä (niitähän kaikissa kirjoissa on), vaan siitä, että joku osoittaa konkreettisesti ja todistetusti nuo yllä mainitsemani seikat. Niitähän ei missään ole osoitettu todeksi. Mutta silti Helsingin Sanomat, Yle ja muut tiedotusvälineet niitä jaksavat toistaa. Eikö ole erikoista?
Minun tehtäväni ei todellakaan ole lähteä kaivelemaan Vladimir Heiskasen virhelistoja. En sellaiseen tietenkään ryhdy. Olen siellä kerran käynyt katsomassa ja todennut, että onpa outo ”teos”. Yritin kerran kopioida yhtä ”virhettä” keskustellakseni siitä avoimesti täällä blogissa, mutta ohjelma esti kopioinnin. Tosi outoa. Pyysin listaa aikanaan word-muodossa Heiskaselta itseltäänkin nähdäkseni, onko siellä hänen listassaan ”vaarallisuus”- ja ”hengenvaarallisuus” -väitteistä todisteita, kun te trollit tuohon listaan tapaatte viitata. En ole sellaista sähköpostiini tai tänne blogiin saanut.
Odottelen siis sähköpostiini kunnollista dokumenttia, johon voi tehdä merkintöjä ja ennen muuta odottelen vastauksianne edellisessä kommentissani esittämiini kysymyksiin, hyvä ”ihmetellen” = ”entäs ne statiinit” ja muut trollit.
Saan asiallisia vastauksia tai en, kiitän joka tapauksessa teitä lämpimästi siitä, että olette suoneet minulle mielenkiintoisen oppitunnin siitä, millaista toimintanne trolleina on. Se näyttää olevan sekavien kommenttien esittämistä, epätäsmällisten ilmausten käyttöä, kirjoitustyylilajin ja nimimerkin muuttamista tilanteen mukaan, kysymyksieni sivuttamista ja vain sellaisten valittujen vastausten antamista itse valitsemiinne kysymyksiini, joiden vastaaminen ei selvitä kulloinkin käsiteltävää asiaa ollenkaan, aina uudestaan samoina toistuvien kysymysten esittämistä ja muita jopa huvittavan epäloogisten väitteiden ja kysymysten hokemista. Kanssanne on ollut kerrassaan hauskaa ja opettavaista.
Toivottavasti blogin seuraajatkin ovat saaneet teistä oman hupinsa. Joten kiitän kaikkien muidenkin lukijoiden puolesta ja toivottelen mukaavaa ja aurinkoista kevättä.