Vastaan tässä kirjoituksessa professori Juhani Knuutin esittämiin näkemyksiin lääkäri Antti Heikkilän kirjan Lääkkeetön elämä (Otava 2019) vaarallisuudesta. Ne on julkaistu aikaisemmin (6.3.2019) kirjoituksen Antti ”Luther” Heikkilä kommenttipuheenvuorona yhden blogikommentoijan toimesta https://liinanblogi.com/2019/02/09/antti-luther-heikkila-kumoksellinen/.
Julkaisen ne nyt omana blogijuttuna, jotta Juhani Knuutin ja omat näkemykseni kirjan vaarallisuudesta ovat laajemminkin luettavissa. Olen hiukan muokannut vastauksiani (verrattuna 6.3.julkaistun kommentin tekstiin).
Blogikommentoija kertoi kysyneensä Juhani Knuutilta vastauksia hämmennykseeni siitä, että ”Heikkilän kirja on vaarallinen, jopa hengenvaarallinen” -väitteet ovat julkisessa kritiikissä jääneet pitkälti epämääräisiksi ja epätarkoiksi. Kommentoija julkaisi sitten vastaukset blogissani (osoite yllä).
Alla ovat Juhani Knuutin (JK) esittämät kolme väitekokonaisuuta koskien Heikkilän kirjan vaarallisuutta ja kunkin numeroidun kohdan alla omat (PA) kommenttini myöskin numeroituina.
JK väite 1) Syövän hoitoon käytettyjen lääketieteellisten hoitojen vähättely ja mustamaalaaminen voi johtaa siihen, että joku jättää nuo hoidot ottamatta ja turvautuu perusteettomasti esim ketogeeniseen ruokavalioon, jolle ei ole mitään tutkimustukea. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällainen ratkaisu potilaan osalta johtaa kymmenien prosenttien ylimääräiseen kuolleisuuteen.
PA kommentti 1): Heikkilä ei vähättele eikä mustamaalaa lääketieteellisiä hoitoja. Hän ei missään kohtaa kirjassaan anna ihmisille ohjeita sivuuttaa mitään hoitoa ketodieetillä. Hän puhuu tukihoidoista. Jos on kirjan lukenut, niin tämän voin itse todeta.
Kirjasta löydän kyllä paljonkin lääketieteellisen tutkimuksen, myös syöpätutkimuksen kritiikkiä sekä pohdintaa syövän sytostaattihoitojen ongelmista. Näiden perusteella tekstiä ei kuitenkaan pidä eikä voi tulkita lääketieteellisten hoitojen vähättelyksi, vaan kritiikki on nähtävä pyrkimykseksi kehittää hoitokäytäntöjä. Esimerkiksi Heikkilä painottaa ravitsemuksellisten tukihoitojen tärkeyttä ja tarvetta lisätä ravitsemuksellista ja ylipäänsä elämäntapahoitoa.
Väitteesi, että ”joku voi jättää nuo hoidot ottamatta ja turvautuu perusteettomasti esim ketogeeniseen ruokavalioon, jolle ei ole mitään tutkimustukea” ei vastaa sitä, mitä Heikkilän kirja sisältää. Hän ei esitä syöpähoitojen korvaamista ketogeenisellä dieetillä.
Toteamuksesi ”ratkaisusta” kaipaa tarkennusta. Kysynkin, mikä ”tällainen ratkaisu” potilaan osalta johtaa kymmenien prosenttien ylimääräiseen kuolleisuuteen ja missä tutkimuksissa se on osoitettu? En ole tietoinen tutkimuksista, joissa verrattaisiin ketogeenisen dieetin tehoa syövän lääketieteellisten hoitojen tehoon.
On huomattava, että Heikkilä ei edes ohjaa ketogeeniseen dieettiin syöpähoitojen sijaan. Kirjan tekstin perusteella ei ole minkäänlaista perustetta väittää tai edes olettaa, että Heikkilän kirjan lukija jättäisi syöpähoidot ottamatta. Kirjailija puhuu selkeästi tukihoidoista eli täydennyksestä lääketieteelliselle hoidolle. Siksi ei ole perusteita myöskään väittää, että kirja olisi tältä osin vaarallinen. En löydä kirjasta sellaista kohtaa/sellaisia kohtia, joissa kehotettaisiin lukijoita sivuuttamaan syöpähoidot.
Lisäksi kirjan esipuheessa todetaan: ”Selvyyden vuoksi todettakoon myös tässä, että en kehota ketään luopumaan lääkäreiden määräämistä hoidoista tai lääkkeistä.”
JK väite 2) Veren kolesterolitason ja statiinihoitojen vähättely ja suorastaan väittäminen hyödyttömiksi. Potilailla, joilla on todettu valtimotauti, kolesterolia alentava hoito on selvästi kuolleisuutta ja sydäntapahtumia vähentävä. Etu on sitä suurempi, mitä suurempi riski. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan virheelinen mediassa liikkuva informatio sekä kolesterolin että lääkityksen osalta on johtanut siihen, että osa potilaista on lopettanut lääkityksen ja näillä potilailla sydänkuolleisuus on selvästi lisääntynyt.
PA kommentti 2): Rasvateorioista ja kolesteroliteoriasta keskustellaan tiedeyhteisössä vilkkaasti. Ne eivät ole yksiselitteisiä asioita tiedeyhteisössä eikä lääkäreidenkään keskuudessa siitä huolimatta, että on olemassa aina kulloisenakin historiallisena hetkenä joku vallitseva konsensus. Heikkilän kirjan teemat eivät kohdistu ihmisiin joilla on todettu valtimotauti, vaan kritiikki kohdistuu siihen, että statiineja kirjoitetaan terveillekin ihmisille.
Heikkilä avaa ristiriitaisen tiedekeskustelun rasvoista, kolesterolista, statiineista ja insuliiniresistenssistä. Hän kritisoi erityisesti primaari- ja sekundaaripreventiona käytettäviä statiineja ja perustelee kritiikkinsä tutkimusviittein. Hän on huolestunut vanhusten statiinilääkityksestä: ”Uusi tutkimus osoittaa selvästi, että statiinien käytössä etenkin ikääntyvän väestön kohdalla on tehty virhe. Terveydenhuollossa hyvin vanhoillekin määrätään statiineja. Vanhin tapaamani potilas, joka niitä söi oli 94-vuotias.” Voikin aiheellisesti kysyä, onko statiinilääkityksestä todella hyötyä 94-vuotiaille.
Heikkilä raportoi myös tutkimuksista, joissa kerrotaan statiinien tehosta ja haittavaikutuksista sekä lääketehtaiden vaikutuksesta tutkimusten tuloksiin. Nämä ovat tärkeitä asioita saattaa lääkäreiden ja muiden lukijoiden tietoon.
Statiinien sivuvaikutuksista Heikkilä kirjoittaa muun muassa näin: ”Varoittavia ääniä on kuultu jo parisenkymmentä vuotta ja tiedot mekanismeista, joilla statiinien sivuvaikutusriskit voivat toteutua ovat jatkuvasti lisääntyneet. Mitokondrioiden ubikinonitasojen lasku, K2- vitamiinisynteesin estyminen, seleenientsyymien lasku (Okuyama 2015). Tiedetään myös perinnöllisiä (farmakogeneettisiä) tekijöitä, jotka altistavat haittojen nopealle ilmaantumiselle ja siten myös raportoinnille. Statiinien aiheuttama lihasvaurio (myopatia) ilmaantuu nopeasti muun muassa henkilöille, joilla on SLCO1B1 geenin tietty variaatio. Vakavimpana pidetään ajan kuluessa kehittyviä vaurioita maksassa ja munuaisissa, insuliiniresistenssiä, sydämen vajaatoiminta, kroonista väsymystä, dementiaa ja syöpää.”
On tärkeää, että monipuolista tietoa jaetaan kansalaisille statiinilääkkeistä, joita Suomessakin käytetään hyvin runsaasti. Ei ole moraalisesti oikein olla kertomatta statiinien tutkituista haittavaikutuksista, kun niistä kerran on tehty tutkimuksia. Hyödyt ja haitathan pitäisi punnita kunkin yksittäisen potilaan kohdalla ja hänen kanssaan keskustellen erikseen.
JK väite 3) Yleiset virheelliset väitteet liittyen tietyn ruokavalion tehoon lukuisissa sairauksissa, joista ei ole mitään näyttöä, johtaa mahdollisesti siihen, että tehokas hoito sairauteen laiminlyödään.
Sen sijaan vaarallista ei tietenkään ole se, että kerrotaan ketogeenisen ruokavalion olevan toimiva vaihtoehto osalle ylipainoisista henkilöistä, erityisesti ylipainoisille tyypin 2 diabeetikoille. Myös on aivan ok kertoa ketogeenisen ruokavalion mahdollisista hyödyistä vaikeahoitoisessa lasten epilepsiassa. Näistä on tutkimusnäyttöä. Sen sijaan on ylipäätään kyseenalaista lääkärin väittää mistä tahansa hoidosta tai ruokavaliosta sellaista, johon ei ole mitään perusteita. Tähän sitoudutaan lääkärin valassa”.
PA kommentti 3): Tämä on niin yleisellä tasolla oleva perustelu kirjan vaarallisuudesta (”yleiset”, ”tietyn”, ”lukuisissa”, ”mahdollisesti”), että sitä ei voi pitää riittävänä perusteluna tai ylipäänsä perusteluna Heikkilän kirjan vaarallisuudelle.
Tieteen tiedotuksen näkökulmasta Heikkilän kirjassa on hieman journalistista tyyliä (kirjahan ei ole väitöskirja tai yksittäisen tutkimuksen raportointia), sillä se tuo esiin myös uusia tutkimustuloksia, joista ei ole vielä konsensusta. On tietenkin mahdollista spekuloida, että joku lause voi mahdollisesti aiheuttaa jotakin lukijan mielessä jossakin tilanteessa, mutta tällainen jää pelkäksi spekulaatioksi. Sellaiseen väitteeseen, että joku kirjan lukija laiminlöisi tehokkaan hoidon Heikkilän kirjan luettuaan, ei ole perusteita. Kirjassa ei ehdoteta potilaille minkään lääketieteellisen hoidon laiminlyöntiä.
Ei myöskään ole mitään näyttöä siitä, että jos ihminen lukee kriittistä tekstiä koskien lääketieteellistä tutkimusta, ravitsemussuosituksia tai hoidon laatua, että se ohjaisi ihmistä pois tehokkaiden hoitojen parista. Nämä (kritiikki ja hoitosuositukset) ovat kaksi erillistä käsitteellistä kokonaisuutta.
Perusteista ja lääkärin valasta: Lääkärin oma kliininen, oma ja kollegoiden kanssa jaettu kokemus tuonee perusteita myöskin sille, että tietokirjassa voi esittää näkemyksiään erilaisista hoitamisen tavoista. Näyttöön perustuva lääketieteellinen hoito (EBM) nojaa sekä tieteelliseen näyttöön että kliiniseen kokemukseen. Heikkilä kertoo monipuolisesti kliinisestä työstään potilaittensa kanssa. Lisäksi useimpiin näkemyksiinsä hoitamisesta tai ruokavaliosta Heikkilä esittää tieteellisiä perusteluja. Ne eivät välttämättä ole konsensuksen mukaisia, mutta tieteellisiä ne silti ovat.
Tiede uudistaa itse itseään juuri uudenlaisten tutkimustulosten, joskus konsensuksen kanssa ristiriitaistenkin tulosten kautta. Näistä konsensuksesta poikkeavista tutkimuksista Heikkilä kirjoittaa mielestäni kiinnostavasti.
Tässä keskustelussa, kuten muuallakin julkisuudessa, on harmitavan vähän otettu esille kirjassa esiin otettuja seikkoja, jotka voisivat auttaa nykyistä terveydenhuoltojärjestelmäämme uudistumaan. Esimerkkinä mainitsen mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien lääkkeettömän hoidon vahvistamisen. Nykyisin kun psyykkisten ongelmien lääkkeellinen hoito taitaa olla tämän hetken kannattavin lääketeollisuuden bisnes.
Kirja
Antti Heikkilä. Lääkkeetön elämä. Tarkistettu painos. Otava 2019.
Erittäin hyvä kirjoitus. Itse olen odottanut milloin tämä ”uskomushoidot vs virallinen käypä hoito” keskustelu saataisiin asialliseksi ja molempia ”puolia” kunnioittavaksi. Se tietenkin vaatisi suvaitsevaisuutta, avointa lähestymistapaa ja ennen kaikkea suurta viisautta, molemmilta puolilta. Tiede on siitä hienoa, että se säännöllisin väliajoin todistaa itse itsensä virheelliseksi, mutta sitä ennen on aina yksi ainoa oikea virallinen ”totuus”, jota vastaan on vaikea olla toista mieltä. Suomi on hyvin pieni maa, ja eri tiedepiirit vielä pienempiä. Maallikon on välillä hyvin vaikea ymmärtää keskustelun ja erilaisten näkemysten suoranaista kieltämistä, eri näkökulmien pilkkaamista, ihmisten kokemusten kieltämistä ja tutkimusalueiden rajaamista. Se vain ei kuulosta kovin tieteelliseltä, ainakaan kehittyvältä ja eteenpäin menevältä tieteeltä. Mistä löytyisi se viisaus, ja ne viisaat, jotka aloittaisivat koko keskustelun puhtaalta pöydältä, ilman ennakkokäsityksiä ja -luuloja. Puolin ja toisin..
On mukavaa lukea tällaisia kiihkottomia ja asiantuntevia juttuja tän asian tiimoilta. Keskustelu kun on ollut varsin alaarvoista varsinkin ns.virallisten tahojen osalta.
Paras hoito on sananmukaisesti toimiva ja lähinnä luonnon omia menetelmiä. Se yksittäinen periaate jota virallinen tako ei halua ihmisten tietävän ja tajuavan on että saadessaan oikeaa ravintoa keho korjaa itse itsensä, sitä ei tee lääkkeet. Vain keho korjaa itsensä ja korjatakseen itsensä se tarvitsee oikeaa polttoainetta mitä synteteettisen lääkkeet eivät anna, siksi lääkkeet niin usein eivät toimi.
Terveyden perustana on sukupolvien kokemus. Sen kantava rakenne voi hyvinkin olla lääkitsemisen tiede, mutta iso rakennus ja sen sisustus muodostuvat lääkitsemisen taidosta. Historiasta tunnetaan usieita esimerkkejäpaljaina törröttävistä perustuksista, joille tarkoitetun rakennuksen työt ovat keskeytyneet tieteellisyysvaatimusten vuoksi. Kun avaianasemassa olevat terveysviranomaiset jättävät ilmiselvät asiayhteydet huomiotta ”tieteellisen näytön puuttuessa” ovat kansanterveyden häviöt suurimmat. ”Hänen näkemyksensä vaikuttavat sumeilta, hänen huomionsa epämääräisiltä ja hänen tuloksensa liian epävarmoilta, jotta niistä voitaisiin vetää tieteellisiä johtopäätöksiä”, kirjoitti Kööpenhaminan kaupungin synnytyslaitoksen johtaja, professori Carl E. M. Levy (1808-1865) vuonna 1848. Lausunnon kohteena oli hänen kollegansa, Ignaz Philipp Semmelweiss, joka vuotta aikaisemmin oli onnistunut laskemaan kuolleisuusluvut wieniläisellä synnytysosastollaan huhtikuun 18,2 prosentista 1,2 prosenttiin heinäkuun alkuun mennessä yksinomaan määräämällä synnytyksessä avustavat työntekijät pesemään kätensä. Levy oli joutunut siirtämään oman synnytyslaitoksensa kokonaan uuteen rakennukseen Fredrisholmin kanavan varrelle, kun monet synnyttäjät olivat kuolleet , tuhoisan epidemian kourissa.
Kiitos Pauliinalle kirjoituksesta, siinä mennään nyt niihin Heikkilän kirjasta tehtyihin, mielestäni aiheettomiin syytöksiin sen vaarallisuudesta.
Pauliinalta lainattua: Kirjailija puhuu selkeästi tukihoidoista eli täydennyksestä lääketieteelliselle hoidolle. Siksi ei ole perusteita myöskään väittää, että kirja olisi tältä osin vaarallinen. En löydä kirjasta sellaista kohtaa/sellaisia kohtia, joissa kehotettaisiin lukijoita sivuuttamaan syöpähoidot.
En minäkään, olen kirjan lukenut ja tarkastellut sen tiettyjä kohtia tarkemmin.
Tolosen sivuilta lainattua: ”Syöpätaudit ja kuolemat niihin ovat lisääntyneet viimeisten 20 vuoden aikana, eniten 70–vuotiailla (35,6 %).
Elossa on noin satatuhatta syöpäpotilasta, joista 60–80 prosenttia käyttää vakiohoitojen rinnalla erilaisia täydentäviä hoitoja.”
Jos nämä täydentävät hoidot kielletään ”uskomushoitoina”, niin mitä näille syöpäpotilaille tapahtuu? Onko täydentävien hoitojen kieltäminen vaarallista?
Pauliinalta lainattua: On tärkeää, että monipuolista tietoa jaetaan kansalaisille statiinilääkkeistä, joita Suomessakin käytetään hyvin runsaasti. Ei ole moraalisesti oikein olla kertomatta statiinien tutkituista haittavaikutuksista, kun niistä kerran on tehty tutkimuksia. Hyödyt ja haitathan pitäisi punnita kunkin yksittäisen potilaan kohdalla ja hänen kanssaan keskustellen erikseen.
Mielestäni on aiheetonta syyttää Heikkilän kirjaa siitä, että sen johdosta ihmiset jättävät statiininsa ottamatta. Ainakin käytännön kokemusta lääkkeiden käyttämättä jättämisestä löytyy siitä, että ihmiset lukevat lääkkeen mukana tulevan pakkausselosteen, haitta – ja sivuvaikutuksineen, ja sen takia lääke jää ottamatta. Pitäiskö siis nämä pakkauselosteet poistaa, jolloin ongelmasta päästäisiin?
Lainaus alla olevasta linkistä: ”Moni potilas jättää tärkeät lääkkeensä ottamatta lääkkeen pakkausselosteen säikyttämänä. Tämän on työssään nähnyt Helsingin Kontulan terveysaseman terveyskeskuslääkäri xxxxx xxxxxx.
Lääkkeiden pakkausselosteiden haitta- ja sivuvaikutusluettelot ovat pidentyneet huimasti ja selosteessa saatetaan mainita jopa satakunta erilaista haittaa, vaikka osa niistä on hyvin harvinaisia.”
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/moni-laake-jaa-pakkausselosteen-takia-syomatta/
Jos ylipaino lisää sairauksien riskiä, alla olevan linkin sisältämän kirjoituksen mukaan, niin eikö Heikkilän ohjeet toimi hyvin laiduttamiseen ja sitä kautta listassa mainittujen sairauksien riskien vähenemiseen?
Lainattua alla olevasta linkistä: ”Ylipaino lisää 31 sairauden riskiä – lääkärin lista on karua luettavaa….Muun muassa kakkostyypin diabetekseen sairastuu ylipainoisena 10 kertaa varmemmin kuin normaalipainoisena….. Tämä merkitsee, että Suomen 500 000:sta kakkostyypin diabetesta sairastavasta jopa 400 000 on sairastunut ylipainon altistamana….
Kakkostyypin diabeteksen lisäksi listalla ovat muun muassa uniapnea ja rasvamaksa, mutta myös useat syövät ja lisääntymisterveyteen liittyvät sairaudet.”
https://www.is.fi/laihdutus/art-2000006025607.html
Jätän nyt omaan arvoonsa sen, onko asiallista poimia kommentteja muualla tapahtuneesta keskustelusta ja ruotia niitä blogissaan.
Vastaan vain muutamaan kohtaan:
1) Kirjassa esille otetut seikat syöpähoitojen osalta perustuen täysin virheellisiin tietoihin ja lähteiden virhellisiin tulkintoihin ovat omiaan saamaan PERUSTEETTOMAN varjon tehokkaaksi osoitettujen hoitojen ylle. Koska syöpähoidot ovat rankkoja, se voi joissakin tilanteissa johtaa siihen, että hoitoihin sutaudutaan KRIITTISESTI VIRHEELLISIN PERUSTEIN. Kirjasta saa myös sellaisen kuvan, että ketogeeninen ruokavalio olisi tehokas hoito syöpäpotilaille, vaikka tutkimusnäyttö siitä taas kokonaan puuttuu. Tällainen viesti lääkärin kirjoittamana on todettu SYÖPÄLÄÄKÄREIDEN kannan mukaan vaaralliseksi. Luotan tässä asiassa enemmän syöpälääkäreihin kuin tämän blogin ylläpitäjään. Mitä kokemusta blogistilla on syöpäpotilaiden hoidosta? Viittasin tässä yhteydessä tutkimusnäyttöön, että jos potilas diagnoosin saatuaan epäröi ottaa tehokkaan lääketieteellisen hoidon, kuolleisuus kasvaa kymmeniä prosentteja. Riski on siis todellinen ja syy syöpälääkäreiden reagointiin on pelko siitä, että VIRHEELLINEN tieto johtaa potilaita harhaan.
2) Vaikka blogisti antaa toisin ymmärtää, kolesterolista ja statiineista ei ole olemassa mitään oppiriittaa eikä erimielisyyttä asiantuntijoiden tasolla. Tämä erimielisyys on samaa luokkaa kuin ilmastonmuutosten kieltäjillä. 99% lääkäreistä ja asiantuntijoista on asiasta samaa mieltä sillä tutkimusnäyttö asiasta on todella vahva. Mutta tuo äänekäs 1% vain yrittää kaikkensa asioiden sekoittamisessa. Se, että jokaisen potilaan kohdalla hoidon perusteet eivät ole kunnossa, ei muuta kokonaiskuvaa. Virheellinen statiinipelottelu on todennököisesti johtanut lisäkuolleisuuteen ja tästä on tutkimusnäyttöä. Blogistin kommentista kyllä huomaa, että hän ei ole tuon aiheen tutkimusnäyttöön ja pitkiin seurantatutkimuksiin perehtynyt. Sen vuoksi on suorastaan yllättävää, että blogistin rajallisen perehtymisen tietäen hän kolesteroli/statiiniasiassa ja vielä tieteentekijänä haluaa ottaa ylipäätään kantaa tähän asiaan.
Flinkkilä & Tastula -haastattelussa aiheena ei ollut Heikkilä ja kirjastakin mainittiin vain liittyen hänen polisiille tekemään tutkimuspyyntöön liittyen. Silti tämän blogin kirjoittaja hyökkäsi raivoisasti toimittajia kohtaan ladellen käsittämättömiä syytöksiä. Ikään kuin ohjelma olisi ollut jonkinlainen Heikkilän kirjan analyysi, jota se ei todellakaan ollut. Koko 50 min ohjelmassa ylipäätätään tätä aihetta käsiteltiin 2 min. Valtaosa ohjelman katsoneista ei havinnut siinä mitään sellaista mitä blogisti on ollut havaitsevinaan.
Asia, jota olen viime aikoina ihmetelyt, on se, miksi tämän blogin ylläpitäjä on kirjoittanut viimeisten kuukausien aikana 9 (siis yhdeksän kpl!) blogikirjoitusta Heikkilästä ja tuosta kirjasta. Siis valtaosa kaikista kirjoituksista käsittelee tätä asiaa. Kaikki kirjoitukset ovat olleet mielestäni vastakkainasettelua, jossa parjataan aina kulloistakin kohdetta väärästä kritiikistä. Lopuksi niissä tekopyhästi aina pohditaan keskustelun tarvetta ja vastakkainasettelun vähentämistä. Mielestäni tällainen toimintamalli ei todellakaan synnytä mitään hyödyllistä keskustelua. Itse olen viime vuonna kirjoittanut sen ainoan kirjoitukseni aiheesta, joka oli kirjan kritiikki ja sen jälkeen toisen blogin, jossa minuun kohdistunutta henkilöön menevää hyökkäystä kuvasin. On hieman erikoista, että julkaisee 9 kirjoitusta kirjan puolustukseksi ja puhuu lynkkauksesta mutta jättää huomaamatta missä lynkkausyritykset oikeasti ovat koko ajan tapahtuneet. Kyllä lynkkauksen kohteet ovat aivan erit kuin kuin kirjakritiikin kohde.
Juhani hyvä, harmillisesti keskustelu kanssasi pyörii nyt samaa kelaa. Mitenkähän voisimme hiukan rakentavammin jatkaa ajatusten vaihtoa?
Vastasin tässä blogijutussa sinun esittämiisi väitteisiin siitä, että Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirja sisältää vaarallisista suosituksista. Nyt sinä kommentoit aivan muista asioista, mikä tietysti sekin on OK, mutta menee sivuun itse aiheesta (joka oli se, onko kirjassa vaarallisia suosituksia vai ei). Syövän lääketieteelliseen hoitoon en ole ottanut kantaa enkä ota nytkään.
Otan tässä esille vain ne kohdat kommentistasi, jotka koskevat suoraan ja henkilökohtaisesti minua, ja tarkennan joitakin ehkä sinulle epäselviksi jääneitä asioista.
Sanot: ”Jätän nyt omaan arvoonsa sen, onko asiallista poimia kommentteja muualla tapahtuneesta keskustelusta ja ruotia niitä blogissaan.” Kuten jo itse blogitekstissä kerron nämä sinun väitteesi ja minun vastaukseni niihin on julkaistu tässä blogissa, ei siis ”muualla” 6.3.2019. Ne löytyvät kommenttiosiosta kirjoituksessa https://liinanblogi.com/2019/02/09/antti-luther-heikkila-kumoksellinen/.
Sanot: ”Silti tämän blogin kirjoittaja hyökkäsi raivoisasti toimittajia kohtaan ladellen käsittämättömiä syytöksiä.” Viittaatko tähän kirjoitukseen https://liinanblogi.com/2019/02/23/ylenanti-jatkuuheikkilan-vaarallisuudesta/?
Ihmettelet ”miksi tämän blogin ylläpitäjä on kirjoittanut viimeisten kuukausien aikana 9 (siis yhdeksän kpl!) blogikirjoitusta Heikkilästä ja tuosta kirjasta.” Sitä ihmettelen itsekin. Että kuinka ihmeessä näin monta juttua samasta kirjasta! Nyt kun kysyt, niin huomaan, että toisaalta on ihan loogista kirjoittaa monta juttua, sillä media on systemaattisesti ja yksiäänisesti joulukuusta 2018 lähtien julkaissut kirjan ”vaarallisuudesta” paljon enemmän juttuja kuin minä. Olen reagoinut niihin, koska kirjan luettuani en löytänyt siitä vaarallisiksi väitettyjä suosituksia. Näytti siltä, että media rusikoi kirjan aiheettomasti ja yksipuolisesti antamatta kirjailijalle vastausmahdollisuutta ja kertomatta yhtään mitään kirjan pääsanomasta, lääkkeettömyyden edistämisestä.
Ensimmäistä Heikkilän kirja -juttua kirjoittaessani en voinut aavistaa, millainen median hyökkäyskampanja laajalla rintamalla olikaan tulossa. Kun tilanne jatkui ja jatkui, tuntui moraalisesti oikealta, että edes yksi ihminen Suomessa oikoo julkisuudessa esitettyjä samoina toistuneita vaarallisuus-otsikoita.
Kokonaiskuvassa minun 9 juttuani on kuin neula heinäsuovassa verrattuna siihen mielipidevaikuttamisen painoarvoon, mikä on sinulla (joka saat helposti näkemyksesi radioon, televisioon ja lehtiin) sekä Ylellä, Hesarilla ja muilla päämedioilla yhteensä. Tähän suhteutettuna kirjoitusteni lukumäärä on yhdentekevä. Tiedämme kaikki oikein hyvin, kumman ääni kuuluu voimakkaammin julkisuudessa: Heikkilän kirjaa haukkuvien vai minun, joka (vertauskuvallisesti suhteessa mediaan) piipitän puolustuksia mielestäni yksipuolista ja perusteetonta lynkkausta vastaan.
En tietenkään iloitse siitä, että pidät kirjoituksiani huonoina, mutta sinulla on oikeus kritisoida ja tulkita tekstejäni. Tällainen maailmamme on: erilaisia näkemyksiä täynnä. Ymmärrän näkökantasi, vaikka en sitä jaakaan.
Paloin loppuun ja hoidin itseni kuntoon Vaihtoehtoisen hoidon keinoin. Se myötä omaksuin myös toisenlaisen elämäntavan ja siihen Heikkilän malli sopii erinomaisesti.
Olen lukenut satoja kirjoja liittyen ravitsemus-terveys asiaan ja Heikkilän kirjat ovat olleet niistä parhaitten joukossa ja käytännönmukaisina ymmärrettäviä.
Tiedemaailman tutkimusraportit taas ovat monimutkaista ja sekavaa vieraskielistä jarkonia, joten niitä pitää tulkita, kääntää ja suomentaa ja noukkia niistä ne oleellisimmat tiedot. Se on vaativa työ ja oikoluku tuo väärinkäsityksiä, varsinkin jos metatyön alla ovat sadat eri tutkimusraportit.
Lääkkeetön elämä -kirjan parjaus (huuhaa-palkinto) ja sen kautta Antti Heikkilän julkiset, jopa suorasanaiset mollaukset alkoivat vyöryä perusteettomasti viitaten kirjan vaarallisuuteen ja josta ”toimeksiantojen” kautta löydettiin satoja virheitä kuin se olisi lääkehumalassa tehty puoskarointi.
En ymmärrä tai sitten ymmärrän niin, että lääkäriliitto, THL:n asiantuntijat + mediat + kaupat + provokaattorit ovat varpaillaan hiiviskelleet kuin varkaat peläten jotain, joka paljastaa heidän sisäpiiri logistiikkansa ja korruptiot ja siksi nämä silmänkääntötemput.
Knuutin vastaukset niin omassa kuin tässä blogissa ovat enemmänkin sellaisia heikennysvahvistuksen aikaansaamia reaktiivisia ja itseään puolustelevia vastahökkääviä lausuntoja, jotka enemmänkin haittaa hänen omaa lääkärikuntaansa kuin todistaa väitteitään kirjan suhteen todeksi. On monasti todettu, että toisen pilkka sattuu ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.
Katson, että liinanblogin tarkoituksena on tuoda esiin oikeudenmukaisuus Goljat vastaan David asetelmaan siten, että silmät avautuisivat molemmin puolin ja hyväksyvinä ja avoimina toisilleen alkaisivat dialogisesti edetä tuoden molempien vastapuolten hyvät puolet kansan kuuluville eli ravitsemus & terveys / lääkkeet & parantuminen.
Ilmestyskirjaan on liittynyt viides ratsastaja – sota, kulkutaudit, nälkä, kuolema ja lääkkeet. Ilmastomuutos moninkertaistaa nämä uhat paljastaen sen – valtaapitävät suuryritykset ja sotateollisuus pyrkivät skenaarioissaan hallitsemaan ilmestyskirjan uhkia omilla tavoillaan ja se ei tule olemaan demokratiaa.
Vaikka köyhällä ja sairaalla on monta toivetta, niin valtaapitävillä on vain yksi – saada lisää valtaa.
Outoa jatkuvasti hyökätä Knuutin kimpuun. Hänhän tuo vain ja ainoastaan esille mitä tutkimukset kertovat. Eli mitä tiedetään käytännön hoidoista.
Mikä tässä on niin vaikeaa?
Jukka Välivaara, voitko tarkentaa kuka, missä ja miten tässä kirjoituksessa tai tässä blogissa on hyökännyt Knuutin kimppuun?
Kirjoituksessani käsitellään aihetta Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjan väitetystä vaarallisuudesta eli kysymystä siitä, sisältääkö kirja vaarallisia suosituksia lukijoille vai ei sisällä. Tästä aiheesta ei voi olla tutkimuksia, vaan on luettava itse kirja, jotta voi sanoa, onko kirjassa vaarallisia suosituksia lukijoille vai ei ole ja jos niitä on, niin mitä ne ovat ja miten ne on siellä kirjassa esitetty.
Jos joku haluaa vakuuttaa minut Heikkilän kirjan vaarallisuudesta, niin minulle ei riitä, että joku asiantuntija jossain lehtikirjoituksessa tai muualla on niin todennut, vaan tarvitsen näytön eli sen osoittamisen, missä kirjan kohdassa on vaarallisia suosituksia, miten ne on esitetty ja miksi nämä suositukset ovat vaarallisia. Ei tässä pitäisi olla mitään vaikeaa. Odotan vastausta ennen kuin voin hyväksyä väitteen kirjan tai siinä esitettyjen suositusten vaarallisuudesta. En ole sellaisia suosituksia kirjasta löytänyt.
Muutan tietysti kantani, jos joku niitä löytää ja selkeästi osoittaa ja perustelee annettujen suositusten vaarallisuuden, jonka kohteena esimerkiksi minä lukijana tai kuka tahansa muu lukija on.
Tuntuu todella ikävältä, että ns. virallisen lääketieteen nimissä tuomitaan Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä-kirja. Itse olen kuukautta vanhempi kuin juuri 70 vuotta täyttänyt taiteilija Tapani Kansa, joten elämänkokemukseni perusteella voin asiasta jotain lausua. En hallitse rottakokeiden tuloksia, mutta perustan kantani Antti Heikkilän DIABETEKSEN HOITO RUOKAVALIOLLA -kirjasta saatuihin elämäntapa-ohjeisiin ja niistä saamiini kokemuksiin.
Lääkkeetön Elämä -kirja on hyvää jatkoa edeltäjälleen, tosin ketodieetti on laiskalle hieman vaikea toteuttaa, ateriaa ei saa nakkikioskilta. Suositan lukijaa kokeilemaan vaikkapa kirjan ensimmäistä reseptiä sivulta 199 Rahkaletut (ja luomuhilloa) ( aineet saa S-ryhmän kaupoista). Tällä pääsee jo hieman makuun siitä, miltä dieetti maistuu.
Pauliina Arva: Knuuti kommentoi nimenomaan ottaen esimerkiksi Heikkilän kirjassa näkemänsä epäkohdat, jotka hän on tuossa yllä luetellut kohdissa 1) ja 2).
Sinä jätit näihin kommentoimatta vaikka nämä olivat Knuutin kommentin pääkohdat.
HerttaH, Kirjoituksessani käsitellään aihetta Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjan väitetystä vaarallisuudesta eli kysymystä siitä, sisältääkö kirja vaarallisia suosituksia lukijoille vai ei sisällä. Tähän kysymykseen Juhani Knuuti vastaa kuten toteat painottamalla kolmea kohtaa 1) , 2) ja 3), jotka on mainittu yllä olevassa kirjoituksessa. Minä puolestani vastaan näihin kohtiin kohdissa 1) 2) ja 3) toteamalla, että en ole löytänyt kirjasta sellaisia, lukijalle vaarallisia suosituksia, jotka sisältävät nuo yllä mainitut kolme kohtaa.
En tietenkään voi kommentoida Knuutin kommentin pääkohtia ennen kuin minulle osoitetaan selkeästi ne kohdat vaarallisuussyytösten kohteessa eli konkreettisessa Antti Heikkilän kirjassa. Eli siis onko kirjassa todellisuudessa/todistetusti (Knuutin yleisluontoiset kommentit evät riitä todistukseksi, eivät myöskään lehtihaastattelut) vaarallisia suosituksia?
Kysymykseni siis on: Missä kohdassa Lääkkeetön elämä kirjaa (Otava 2019) vaarallisiksi väitettyjä suosituksia lukijoille on, miten ne on kirjassa ilmaistu (sitaatit kirjasta), millä perusteella ne on luokiteltavissa vaarallisiksi eli mitä vaaroja näillä suosituksilla (tutkimusten mukaan) on. Tässä ei ole kyse yleensä syövän hoidosta, yleensä kolesterolista ym., vaan siitä mitä Heikkilän kirja sisältää: sisältääkö se vaarallisia suosituksia vai ei sisällä. Väitteet pitää osoittaa todeksi, ennen kuin voin ottaa kantaa koko vaarallisuuskysymykseen. Minä kun en noita suosituksia ole löytänyt. Jos joku löytää, niin kertokoon, millä sivulla kirjassa tällaiset suositukset ovat, miksi ne ovat varallisia (mitä vaaroja) ja mihin tutkimuksiin niiden vaarallisina pitäminen nojaa.
Tutkimuksen yleistä kritiikkiä tai vallitsevien hoitokäytäntöjen kriittistäkään arviointia, jota kirjassa on tai siinä mahdollisesti edelleen (vuoden 2019 painoksessa) olevia puutteellisia lähdeviitteitä, ei voi pitää vaarallisina suosituksina.
Onko joku siis väittänyt, että kirjassa olisi vaarallisia ”suosituksia”? Ainakin minun käsittääkseni Heikkilä on vain esitettänyt väitteitä, jotka voivat johtaa vaarallisiin johtopätöksiin.
Ei minun esimerkiksi tarvitsisi käskeä tai suosittaa ihmisiä olemaan syömättä jotakin. Riittää, että kerron sillä olevan pahoja haittavaikutuksia. Ja tällä on varmaan suurempikin vaikutus, jos katsoo kuinka ihmiset inhoavat ”holhousta” ja suosituksia.
Antti, sanot ”Ainakin minun käsittääkseni Heikkilä on vain esittänyt väitteitä, jotka voivat johtaa vaarallisiin johtopätöksiin.” Hienoa. Näin tosiaankin saattaa olla. Siksipä esitänkin suoran ja konkreettisen kysymyksen: Mitä, miten ja missä kirjan kohdassa on esitetty ja millä tavalla perusteltu ne Heikkilän esittämät väitteet/suositukset, jotka voivat mielestäsi tai joidenkin muiden mielestä johtaa vaarallisiin johtopäätöksiin? Millaisia nämä vaaralliset johtopäätökset ovat, millä loogikalla ne mahdollisesti tehdään ja kenen tekemiä ne ovat? Lukijoidenko?
Mehän tuskin kävisimme tätäkään keskustelua, jos Heikkilä olisi kirjoittanut kirjan ilman suurta määrää virheitä.
Tunnutte keskittyvän aika paljon sanaan ”vaarallinen”. Miksi se on mielestänne niin haitallinen? Kenelle se on haitallinen? Ajatteletteko, että vain tuo yksi sana saa ihmiset tekemään jotakin? Että jotkin kaupat lopettavat kirjan myymisen tämän sanan vuoksi? Eiköhän se syy ole ensisijaisesti se, että Heikkilän sanomaan ei voi luottaa lukuisten virheiden vuoksi.
Sehän on vain hyvä, jos mielestänne kirja ei johda esitettyihin uhkakuviin. Toivottavasti kaikki ovat samaa mieltä eikä kukaan harhaudu, vaikka sitten Heikkilän kehotuksen vastaisesti, luopumaan tutkitusti vaikuttavista hoidoista.
Mutta mitä jos asiaa ei oltaisi otettu laajamittaisesti esille, ja joku olisi harhautunut? Tarpeetonta pelkoa on herätetty myös esimerkiksi rokotuksia kohtaan. En usko, että tarvitsee välttämättä suoraan kieltää ottamasta niitä. Haittavaikutusten pelko riittää.
Antti, olen puhunut vaarallisuusväitteistä, koska keskustelen siitä, kuinka media on kohdellut Lääkkeetön elämä -kirjaa ja sen kirjoittajaa. Kohtelu on ollut sellaista, että media on systemaattisesti ja totaalisesti (lähes ilman poikkeuksia) julistanut kirjan vaaralliseksi (siis että se antaa ihmisille vaarallisia suosituksia), jopa hengenvaaralliseksi, mutta ei ole antanut väitteilleen päteviä perusteluja.
Esimerkkejä mediaotsikoista voit lukea aikaisemmista kirjoituksistani ja tietysti itse mediasta. Näkökulmani on siis se ”Onko kirjassa lukijalle vaarallisia suosituksia, kuten media systemaattisesti väittää vai eikö ole?”. Olen pyytänyt Heikkilän kirjaa lyttääviä konkretisoimaan, missä kohtaa (millä sivulla) näitä vaarallisiksi väitettyjä suosituksia on esitetty ja miksi nämä suositukset (jos niitä siellä on) ovat vaarallisia.
Kirjoitat ”vaikka sitten Heikkilän kehotuksen vastaisesti, luopumaan tutkitusti vaikuttavista hoidoista.” Tämä väite, että Heikkilä kehottaisi luopumaan lääketieteellisistä hoidoista, on väärän todistuksen antamista lähimmäisestä. Tosiasia näet on, että Heikkilä ei kirjassaan kehota luopumaan mistään lääketieteellisestä hoidosta. Tämän voit todeta itse, jos kirjan luet. Oletko sen lukenut?
Mitä tarkoitat kysymykselläsi ”Miksi vaarallinen on haitallista?” En ymmärrä, voitko täsmentää. Kysymykseen kenelle kirja on mahdollisesti vaarallinen, lienee niiden vastattava, jotka väittävät kirjassa olevan hengenvaarallisia suosituksia. Minä odotan vastausta kysymyksiini ennen kuin voin ylipäänsä lähteä keskustelemaan aiheesta ”mikä on vaarallista”. Onko sinun mielestäsi kirjassa vaarallisia suosituksia? Jos on, missä kohtaa ja miten ne on ilmaistu ja miksi ne (jos niitä löytyy) ovat vaarallisia ja mihin tutkimuksiin perustuen?
Kuka on väittänyt, että Heikkilä kehottaisi luopumaan lääketieteellisistä hoidoista?
Siis miksi sana ”vaarallinen” on niin haitallinen, miksi takerrut siihen sanaan?
Antti, kysymykseesi ”kuka on väittänyt..? vastaus on: ”Ainakin näissä tiedotusvälineissä on mainittu, että Heikkilän ohjeet ovat tai voivat olla tai että niiden on sanottu voivan olla ”vaarallisia, tai jopa hengenvaarallisia” yleensä tai muun muassa tai pääasiassa siksi, että potilas mahdollisesti Heikkilän kirjan luettuaan luopuisi lääketieteellisistä hoidoista tai ei ottaisi niitä:
HS 16.12.2018 ja 19.12.2018
Yle, Maarit Tastula haastattelee Juhani Knuutia 23.2.2019
Talouselämä-lehdessä 24.2.2019 Skepsis ry toteaa: ”Osa virheellisistä väittämistä voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa potilasturvallisuuden”.
”Potilaalle vaarallisia” -syytöksiä voi tietysti olla muissakin kuin näissä laajalevikkisissä tiedotusvälineissä.
Perustelut vaarallisuudesta ihmiselle/lukijalle/potilaalle kuitenkin puuttuvat näistä jutuista.
Kysyt ”Siis miksi sana ”vaarallinen” on niin haitallinen, miksi takerrut siihen sanaan?” En takerru mihinkään, enkä ole puhunut vaarallisuuden haitallisuudesta, vaan olen peräänkuuluttanut sen osoittamista, missä kirjan kohdassa on todistettavasti sellaista tekstiä, joka osoittaa, että Heikkilän väitteet/suositukset olisivat lukijalle tai hänen hengelleen vaarallisia. Puhun siis median juttujen totuudellisuudesta/epätotuudellisuudesta, en vaarallisuuden haitallisuudesta. Kysehän on siitä, onko kirjassa todella vaarallisia väitteitä/suosituksia, kuten julkisuudessa on moneen kertaan julistettu, vai eikö siinä niitä ole. Minä en ole löytänyt. Uskon vasta sitten, kun joku todistetusti osoittaa, että kirjassa tällaisia lukijalle vaarallisia väitteitä/suosituksia on.
Jos kritiikkiä on esitetty 2018 painoksisa niin nyt yhtäkkiä keskustelu pitäisi siirtää 2019 painokseen.Varmaan siksi, että uusimpaan painokseen on saatu esipuheeseen vastuunkatkaisu lauseke. Tai korjattu sytostaatti väitteitä. Blogisti pääsee väittämään, että eihän siellä ole mitään vaarallisia väitteitä ja onko lie ollutkaan koskaan…
Mitä vikaa siinä on, että virheitä on korjattu? Sitähän Vladimir Heiskanen ja muutkin nimen omaan ovat peräänkuuluttaneet. Vaarallisuusväitteet ovat aivan eri asia kuin virheet. Pysytään nyt vaan faktoissa. Blogisti (kyllä minua voi puhutella ihan nimeltäkin) ei väitä yhtään mitään, vaan pyytää osoittamaan, missä kohtaa Heikkilän kirjassa esitetään lukijalle/potilaalle vaarallisia, jopa hengenvaarallisia suosituksia. Jos vuoden 2018 painoksessa oli tällaisia lukijalle vaarallisia suosituksia, niin mitä ne olivat? Missä kohtaa kirjassa ne sijaitsevat? Miten ne on ilmaistu?
Suomalainen ei usko ennen kuin kokeilee?
Kun ihminen tulee tosiaan sairaaksi ? niin kyllä se on niin, ettei silloin mitään omakokeiluja tehdä ja lääkärit on se taho, jota silloin uskotaan pakostakin. Jos lääkeetkään ja hoito ei auta, silloin monasti vasta aletaan hakemaan vaihtoehtoja parantua. On naurettavaa esittää sumuverhoa tälle kirjalle siitä, että jotkin todella sairaat alkaisivat sitä lukea ja toimisivat väärin jättäen lääkehoidot ottamatta kirjaa luettuaan. Pilkulla saivartelua. Lääketeollisuus on se takapiru johtaen siihen, ettei lääkäreihinkään enää luoteta ja ihmiset ovat alkaneet lukemaan tarkemmin lääkepakkausten pientä lain vaatimaa selostetta lisähaitoista ja se on yksi syy miksi lääkeitä ei oteta.
Se mikä tästä kirjasta tekee (osittain) vaarallisen on se, että lääketeollisuus ei voisi ehkä enää niin vastuuttomasti markkinoida kolesteroli- ja mielenterveyslääkkeitään kaikille. Fazer lakkauttaa Oulun tehtaan ? syynä on se, että pakkausleipä jää myymättä menekin laskettua. Tämä kirja (yhtenä) tekee tästä vaarallisen leipäteollisuudelle ja -kaupalle. Tämä on myös vaarallinen viralliselle taholle, jotka ovat tehneet suosituksia ja täsmähoito juttujaan ? pelkäävät jotain niin mitä ? rahoitusta leikataan mm: leipäteollisuudelta. Toteamus on ollut se, että tämä tuomitseva hs-julkaisu ja sen herjailevat blogit ovat vaarallisia leimauksia Antti Heikkilälle itselleen ja joka voi ”natsimaisesti” riistäytyä myös vaihtoehtohoitoja kohtaan. Jotkut hakevat tästä kirjan sisällöstä syyllistä purkaakseen pahaa oloaan jota nykyinen meno mallintaa, mutta sekin on vain eräs itsehoitokeino.
Kun katsotaan elintasosairauksia: Diabetes-2, ADHD, Masennus, Mielenterveys, Alzeimer – niin näitä potilaita on jo lähes miljoona Suomessa, jos otetaan mukaan SV-sairaudet niin luku on katastrofaalinen. Sote->sota ? sivistynyt yhteiskunta on vain parin lämpimän aterian päässä romahduksesta, sillä vuosi vuodelta tämä trendi kohti kaaosta on välin puistattavaa. Kokemuksen karmaa lisää nuo niin monet läheisten kuolemat kesken elämänsä.
Ei uskoisi tätä Suomesta ? sekin vielä, että psykoosilääkkeitä määrätään tuhansille pikkulapsille ja jopa 2-vuotiaille!
https://www.longplay.fi/sivu%C3%A4%C3%A4net/tuhannet-lapset-syovat-suomessa-psykoosilaakkeita-eika-seurauksia-tieda-kukaan
Äly hoi älä jätä ? kaikkea tätä seuratessa alkaa tuntua siltä, että lainlaatijat ovat dementoituneet ja miksi niitä siksi edes pitäisi äänestää vaaleissa. Kansanedustajien taustalla lymyää globalisaatio, vapaa kauppa yhdessä monikansalliset suuryritykset ja pankit niiden rahoittajina. Uuusliberalistiset voimat ovat ottaneet ja ottamassa haltuunsa totalitaarisesti demokratiaa ihmisiltä ihmisille ja näitä turvaa poliisi-sotakoneisto, sekä politiikkoja ja lääkäreitä lobbaavat juoksupojat.
Näissä alla olevissa on osittain parjattu, pilkattu, tuomittu tai viherpesty tuo kirja, kun se julkaistiin.
– HS1 ja HS2,
– K- ja S-kaupat,
– Talouselämä ja MTV3 (Matti Virtanen ja Vihreät/sihteeri),
– Blogit mm: Knuutti, Valtsu, Leinivaara, ja Haataja,
– Tastulan huuhaa -keskustelu,
– Lääkäriliitto: ”Eira -potkut” ja jopa vaadittu Heikkilältä poistaa lääkäri-lisenssi,
– Henkilöuhkausia kotiin… ja jopa
– Pia Laihokin (kansanedustaja, kok) blokissaan tuomitsi sitä, vaikka ei ollut lukenut kirjaa.
Eikös noita kohtia katsoa olisi aika ainakin liikekannalle panijan selvittää, mitä siinä on niin ”vaarallista” ja josta tämä kettuketju sai voimansa. Vai eikö siinä olekaan mitään kamalankauheaa – se selittää sitten kadun toisella puolen kulkijoiden vaikutusvallan väärinkäyttöstä ja epäasiallisesta vaikuttamisesta.
Jos ei onnistu pyynnöistä huolimatta – niin tulisiko sitten katsoa, miten oikeudenmukaista perustuslakiin nojaten on tehdä demokrattivaltiossa näin rahlaavaa ja trollaavaa mielikuvituksen yli menevää lannanlevitystä, että hiuksia haroen ihmettellään. Vai olisiko oikeampi tie tarkistaa luvat, oikeudet ja valtaapitävien taustat ja viedä tämä koko moska Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen??
Tää oli viimeinen niitti, nyt riitti – en enää kommentoi tätä surkuhupaisan ilmeen saanutta sosiodraamaa ja koska viime kommentti suodatettiin pois.
On vaarallista viedä leipä lääketeollisuuden suusta. Koko lääketeollisuuden voitot riippuu siitä että ihmiset syö lääkkeitä ja mieluiten vielä kasvavassa määrin. Lääketeollisuus haluaa kasvua. Mitä sairaampia olemme niin sen parempi heille.
Ketogeeninen ruokavalio ei sovi terveille ihmisille, se sairastuttaa ja lyhentää elämää.(Kirsi Pietiläinen et al).
Tätä kaiken maailman Heikkilät ei huomioi. Samassa lauseessa kun varoittaa terveitä statiineista hänen pitäisi varoittaa terveitä voirasvasta ja kovan rasvan karppauksen riskistä sydämelle, aivoille ja verisuonistolle. (Lähteenä mm. dementiatutkija Kivipelto).
MrrKAT kirjoitti: ”Tätä kaiken maailman Heikkilät ei huomioi. Samassa lauseessa kun varoittaa terveitä statiineista hänen pitäisi varoittaa terveitä voirasvasta ja kovan rasvan karppauksen riskistä sydämelle, aivoille ja verisuonistolle.”
Voisitko antaa/osoittaa Heikkilän kirjasta kohdan/sivun, missä on varoitus statiineista terveille ja viiteet sellaisiin tutkimuksiin, joissa osoittaisiin tyydyttyneiden eli kovien rasvojen haitat, terveille?
Jälleen uusi yrittäjä Heikkilän oppien kimpussa, nyt opit eivät ole vaarallisia, vaan tappavia.
Lainaus Iltalehdestä, alla olevasta linkistä: ”Heikkilä ei pelkää niin sanottujen kovien rasvojen käyttämistä ruokavaliossa, vaan kehottaa lisäämään lihaa, voita ja kylmäpuristettua kookosöljyä lautaselle.
Maalaislääkäri xxxx xxxxxx on täysin eri linjoilla.
– Hän on väärässä. Hän on selkeästi väärä profeetta, xxxxxx sanoi Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa.
Heikkilän kirjaa on kritisoitu laajalti julkisuudessa sen sisältämien väitteiden takia.
– Näillä opeilla on tapettu Suomessa ihmisiä ihan oikeasti. Korkean riskin potilaat ovat luopuneet lääkityksestään, xxxxxx väittää.”
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/8d1e86ad-7966-4603-a8ed-d767ecbb481f
Martti, niin, Kiminkinen ei esitä mitään lähteitä tai perusteluja tappoväitteilleen. Hän tai Päivärinta, kumpikaan ei kerro, mikä Heikkilän kirjassa muka on tappavaa. Kovin on sensaatiohakuinen haastattelu – ja sisällöllisesti köyhä. Median ”sietämätön yksimielisyys” Heikkilä-case`ssa on minusta, demokratian ja terveydenhuollon moniarvoisuuden ja monipuolisuuden kannattajasta, hieman pelottavaakin.
Ehkä ei suoraan liity tähän, mutta Heikkilän medialynkkaus tuo ikävällä tavalla mieleen joitakin piirteitä historiasta.
Natsit aloittivat Saksassa juutalaisvainot siten, että ensin juutalaiset julistettiin valtion propagandassa ”epäilyttäviksi”. He olivat monesti taitavia liikemiehiä ja niin heistä levitettiin sanomaa, että juuri heidän vikaansa oli, että Saksassa oli 1930-40 -luvulla työttömyyttä ja talousvaikeuksia. Piti löytää ongelmille syyllinen. Sitten alettiin levittää sanaa, että ”vaarallisia” ja jopa ”rikollisia” ovat kaikki juutalaiset. Vaadittiin juutalaismerkin pitämistä vaatteissa näkyvillä. Ja pikku hiljaa kukaan ei uskaltanut enää puolustaa juutalaisnaapuria Gestapon pelossa, vaikka nähtiin, että ”jonnekin” he hävisivät. Tämä on karmea esimerkki siitä, miten propaganda toimii.
Toinen, yhtä karmea on Josef Stalinin ajan kansanvihollisten jahti Neuvostoliitossa. Jos ihminen rohkeni kritisoida vallitsevaa kommunistisen puolueen johtoa (kylissä, kaupungeissa tai aluehallinnossa), saattoi piankin saada nimensä ja kuvansa puolueen seinäilmoituksiin, joissa paljastettiin kansanvihollisia. Heitä ei kukaan uskaltanut puolustaa. Siitä olikin sitten ihan pieni matka Siperian kuljetuksiin.
Keskiajan katolisen kirkon inkvisitio nojasi samoihin peruaatteisiin. Se ”tiesi” totuuden ja valvoi sitä ankaralla kurilla. Vain oikeat ”profeetat” (piispat ja heidän valvonnassaan papit) saivat tulkita jumalansanaa. Kaikkia muita tulkintoja pidettiin vääräoppisina, kerettiläisinä.
Tällä mediamekanismilla nykyaikanakin ”virheet” voidaan saada näyttämään ”vaarallisilta suosituksilta”. Kun riittävästi samaa tappoviestiä rummutetaan (vaikkakin ilman perusteluja), niin kohta kukaan ei enää uskalla kritisoida kaikkialle mediassa levitettyä sanomaa, että ”Lääkkeetön elämä” -kirja on vaarallinen, jopa hengenvaarallinen. Vaikka todellisuudessa se ei ole sitä. Päinvastoin, se on – virheistään huolimatta – pikemminkin terveyttä edistävä. Ja jos kirjassa esitettyä terveydenhuoltojärjestelmän kritiikkiä hiukankin kuunneltaisiin, se auttaisi systeemin kehittäjiä uudistamaan ja parantamaan järjestelmää sisällöllisesti.
Pauliina kirjoitti: ”…..Kiminkinen ei esitä mitään lähteitä tai perusteluja tappoväitteilleen. Hän tai Päivärinta, kumpikaan ei kerro, mikä Heikkilän kirjassa muka on tappavaa. Kovin on sensaatiohakuinen haastattelu – ja sisällöllisesti köyhä. Median ”sietämätön yksimielisyys” Heikkilä-case`ssa on minusta, demokratian ja terveydenhuollon moniarvoisuuden ja monipuolisuuden kannattajasta, hieman pelottavaakin.”
Niin, media on valinnut puolensa, vaikka mielestäni sen pitäisi osata olla kylmän puolueeton. Kiitos sinulle, että mielestäni sinä edustat tuota puolueettomuutta tässä blogissa, etkä ”käyttäydy sopimattomasti”, niin kuin joidenkin on tapana, kun tunteet menevät käsiteltävien asioiden edelle. Tarkoitan tätä vilpittömästi.
Kiminkisen reaktio olisi aiheellinen, jos hän olisi oikeassa, että kolesteroli on pääasiallinen syy sydänjuttuihin, joka aiheuttu ”kovista rasvoista”. Nykykäsityksen mukaan, se ei kuitenkaan ole niin, joten jättäisin Kiminkisen syytökset tältä osin huomiotta.
Pauliina kirjoitti: ”Ehkä ei suoraan liity tähän, mutta Heikkilän medialynkkaus tuo ikävällä tavalla mieleen joitakin piirteitä historiasta.”
Muistako tapauksen menneisyydestä, kun Suomessa poltettiin kirja telkkarissa?
As you may know I am a member of an organisation known as The International Network of Cholesterol Sceptics (THINCS). I suppose it is better than people shouting and screaming and slapping you repeatedly. The man who set it up was Uffe Ravnskov – our glorious leader.
He has done far better than me. His first book The Cholesterol Myths, was burnt, live on air, in a television studio in Finland. I am very jealous. Having your critics become so enraged, that the only thing they can think to do is burn your book, is a very great ‘sceptic’ honour. Although one must be slightly fearful that the mob doesn’t stop at burning your books.
https://drmalcolmkendrick.org/2018/09/23/what-causes-heart-disease-part-56-a-new-paper/
Nykyään Stalinia käytetään, kun halutaan joku leimata ”kansanviholliseksi”:
As Behe mentions in the Introduction to Darwin Devolves, he’s accustomed to crazed insults from the academic community. Duke University professor Alexander Rosenberg has until now held the prize for the most over-the-top demonizing of the mild-mannered biochemist, comparing Dr. Behe, in a peer-reviewed journal, with Joseph Stalin and Osama bin Laden.
https://evolutionnews.org/2019/03/scientists-link-darwin-devolves-author-with-measles-upsurge-catastrophic-climate-change/
Pauliina kirjoitti: ”Tällä mediamekanismilla nykyaikanakin ”virheet” voidaan saada näyttämään ”vaarallisilta suosituksilta”. Kun riittävästi samaa tappoviestiä rummutetaan (vaikkakin ilman perusteluja), niin kohta kukaan ei enää uskalla kritisoida kaikkialle mediassa levitettyä sanomaa, että ”Lääkkeetön elämä” -kirja on vaarallinen, jopa hengenvaarallinen. Vaikka todellisuudessa se ei ole sitä. Päinvastoin, se on – virheistään huolimatta – pikemminkin terveyttä edistävä. Ja jos kirjassa esitettyä terveydenhuoltojärjestelmän kritiikkiä hiukankin kuunneltaisiin, se auttaisi systeemin kehittäjiä uudistamaan ja parantamaan järjestelmää sisällöllisesti.”
Omasta kokemuksesta voin todeta, että kun mainitsin eräälle henkilölle Heikkilän kirjasta, niin reaktio oli heti, sehän on vaarallinen kirja. Eli, kun johtopäätökseksi kirjasta on muodostunut mieleenpainuva, tunteisiin vetoava vaarallisuus, niin järkipuhe, tutkimusviitteineen ei enää paljoa paina. Mielestäni media on onnistunut tältä osin hyvin.
Muutosen tuulet ovat kuitenkin alkaneet puhaltaa, hyvä niin:
Voita ja juustoja
Ketogeenisessa ruokavaliossa voi Rahkosen mukaan käyttää kohtuudella voita, kermaa, rasvaisia juustoja ja mascarponea, mutta sallitun hiilihydraattimäärän mukaan.
— Tarkoitus on laskea hiilihydraattien määrää siten, että vuorokausiannos asettuu 20–50 gramman välille.
Muutoksia alkoi tulla jo lyhyen ajan sisällä. IBS-oireet rauhoittuivat, eikä vatsakramppeja, ilmavaivoja tai suolistokipuja enää ole, ja Rahkonen kykenee syömään myös tuoretta ruokaa.
Rajusti koholla olleet maksa-arvot normalisoituivat nopeasti, ja vuosikausia elimistössä jyllännyt tulehdustila on laskemassa normaalille tasolle.
Kun Rahkonen oli noudattanut ketogeenistä ruokavaliota puoli vuotta, hän pystyi lopettamaan kilpirauhaslääkityksen.
— Ketogeeninen ruokavalio ja pätkäpaasto elämäntapana ovat saaneet aikaan merkittävän muutoksen niin fyysisessä terveydessäni, ajattelussani, tunteiden käsittelyssä sekä kohtaamisessa ja luovuudessani.
https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/92084b04-016b-446f-923f-33e1383bf14e
jotenkin kumma, että kyselet blogeissa mitä vaarallisia väitteitä on muka esitetty no sinulle on joka blogissa osoitettu, Tai no nyt kun uusimmassa esipuheessa oli maininta ettei AH ole antanut mitään vaarallisia suosituksia niin yhtäkkiä vaaralliset väitteet ovatkin vaihtuneet vaihtuneet vaarallisiksi suosituksiksi.
Edelleen jos tiedekirjan kirjoittaja väittää, että 5 vuoden seurantatutkimuksella vain 2% sytostaattihoidon alkaneista on heingissä tai että sytostaattihoidon alkaneista menehtyy kuukauden aikana. Nuohan ovat aika vaarallisia väitteitä, varsinkin jos vaitteille ei ole tukea viitteistä.
Hän taitaa kaivata vain sivunumeroa ja tarkkaa kohtaa, missä näin lukee, kun ei ole itse löytänyt eikä usko että sellaista löytyy, ennen kuin joku sellaisen osoittaa.
Tämä taisi olla kyllä jo korjattu uusimpiin painoksiin. Onko sinulla Pauliina uusin painos?
https://m.facebook.com/valtsuhealth/photos/a.1592121971068656/2204268369854010/?type=3&theater
Antti, kyllä minulla on vuoden 2019 tarkistettu painos Antti Heikkilän kirjasta Lääkkeetön elämä. Tuo kohta, johon viittaat on kirjassa näin: ”Clinical Oncology -lehdessä vuonna 2004 julkaistun artikkelin mukaan Yhdysvalloissa vain 2,1 prosenttia potilaista selvisi sytostaattien ansiosta viiden vuoden seurannassa. Vastaava luku Australiassa oli 2,3 prosenttia. Kaiken kaikkiaan viiden vuoden selviytymisprosentti esimerkiksi Australiassa on edellä mainitun artikkelin mukaan yli 60 %, joten kemoterapian (sytostaattien) vaikutus selviytymiseen on hyvin vähäistä. Sytostaattihoitoihin liittyy usein huomattavia riskejä ja komplikaatioita. Jos potilas menehtyy sytostaattihoitojen aikana, monesti ajatellaan sen johtuvan itse sairaudesta eikä sen hoidosta. Asiaa olisi syytä tutkia tarkemmin. Tämä on tärkeää potilasturvallisuuden kannalta. ”(Heikkilä 2019, 135)
Minusta tekstissä ei ole mitään vaarallista, vaan se on täysin asiallinen. Se peräänkuuluttaa potilasturvallisuuden näkökulmasta sytostaattihoitojen huolellista arviointia kustannusvaikuttavuuden ja elämän laatuun vaikuttavuuden arviointia (”rigorous evaluation of the cost-effectiveness and impact on quality of life). Tämä on todella tärkeää.
Morgan et al 2004 tutkimuksen tiivistelmässä todetaan:
RESULTS: The overall contribution of curative and adjuvant cytotoxic chemotherapy to 5-year survival in adults was estimated to be 2.3% in Australia and 2.1% in the USA.
CONCLUSIONSAs the 5-year relative survival rate for cancer in Australia is now over 60%, it is clear that cytotoxic chemotherapy only makes a minor contribution to cancer survival. To justify the continued funding and availability of drugs used in cytotoxic chemotherapy, a rigorous evaluation of the cost-effectiveness and impact on quality of life is urgently required.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15630849
Linkissä siis mm. Heiskasen virhetaulukko, joka on varmaan jo tuttu. Sieltä löydät tarkat kohdat, joissa virheellisiä väitteitä löytyy. Lisäksi Juhanin kirjoittama ”Uskomushoidettu syöpä tappaa useammin”.
Antti, olen kysynyt perusteluja sille, että Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirja leimataan systemaattisesti ja totaalisesti mediassa ”vaaralliseksi” ja ”jopa hengenvaaralliseksi”. Tällaiset väitteet ovat laadullisesti ja moraalisesti tyystin eri asia kuin ”virheet”. En tiedustellut kirjassa olevien virheiden määrää, vaan perusteluja väitteille, että kirjan lukeminen olisi lukijoille vaarallista. Tiedän kyllä, että Vladimir Heiskanen esiintyy koko aukeaman jutussa Skeptikko-lehdessä virhelistoineen ja että hän on koonnut jo vuosikausia Heikkilän kirjoista näitä listoja. En puolustele kenenkään tekemiä virheitä, mutta ne (ainakaan perustelematta) eivät ole olennaisia, kun puhutaan vaarallisuudesta. Hyvä, että virheet tuodaan esiin ja että ne korjataan. Mutta ei virheiden perusteella pidä ”heittää lasta pesuveden mukana” eli ei pidä kääntää kirjan hyviä asioita (esimerkiksi medikalisaatiokritiikki, terveellisten elintapojen painotus ja tervellisen ravitsemuksen suuri merkitys hyvinvoinnille ja sairauksien lääketieteellisten hoitojen tukihoitona)vaaroiksi. Ei pidä myöskään vaaroja julistamalla häivyttää kirjassa olevaa tärkeitä, vaikkakin kriittisiä huomioita terveydenhuollosta. .
Antti, kertoisitko miten mainitsemassasi Juhani Knuutin blogikirjoituksessa siteerattu tutkimusliittyy Lääkkeetön elämä -kirjaan?
Entäs ne statiinit kirjoitti: ”Edelleen jos tiedekirjan kirjoittaja väittää, että 5 vuoden seurantatutkimuksella vain 2% sytostaattihoidon alkaneista on heingissä tai että sytostaattihoidon alkaneista menehtyy kuukauden aikana. Nuohan ovat aika vaarallisia väitteitä, varsinkin jos vaitteille ei ole tukea viitteistä.”
Vladimirin virhesivuston korjausosion ”taulukoista” voi lukea:”Kirjan 4. painoksessa ilmaisua on asiallisesti korjattu muotoon ””vain 2,1 prosenttia potilaista selvisi sytostaattien ansiosta””.
”Näkemykseni mukaan ihmisten terveysongelmien ytimessä on nykyisten virallisten ruokavaliosuositusten aiheuttama insuliiniresistenssi, joka johtaa monenlaisiin sairauksiin. Olen hoitanut kliinisessä potilastyössäni tuhansia potilaita, joiden terveydentila on kohentunut kirjassa suositellun ketodieetin ja HIIT-urheilun avulla. Kaikki suositukset ovat omiani ja seison niiden takana. Jokainen ihminen vastaa lopulta omasta terveydestään ja voi tehdä elämäntapamuutoksia, jotka auttavat elämään lääkkeetöntä elämää.” (lainaus Heikkilän kirjan esipuheesta 2018 painos.)
”En puutu viralliseen hoitoon, annan vain tukihoitoa” (lainaus Heikkilän kirjan syöpäluvusta, irroitettu laajemmasta tekstistä 2018 painos)
Ymmärtääkseni virallinen hoito sisältää myös lääkkeet, kaikissa sairauksissa.
Entäs ne statiinit. Viittaat varmaan tähän kohtaan Heikkilän kirjassa (kuten kommentoija Anttikin): ”Clinical Oncology -lehdessä vuonna 2004 julkaistun artikkelin mukaan Yhdysvalloissa vain 2,1 prosenttia potilaista selvisi sytostaattien ansiosta viiden vuoden seurannassa. Vastaava luku Australiassa oli 2,3 prosenttia. Kaiken kaikkiaan viiden vuoden selviytymisprosentti esimerkiksi Australiassa on edellä mainitun artikkelin mukaan yli 60 %, joten kemoterapian (sytostaattien) vaikutus selviytymiseen on hyvin vähäistä. Sytostaattihoitoihin liittyy usein huomattavia riskejä ja komplikaatioita. Jos potilas menehtyy sytostaattihoitojen aikana, monesti ajatellaan sen johtuvan itse sairaudesta eikä sen hoidosta. Asiaa olisi syytä tutkia tarkemmin. Tämä on tärkeää potilasturvallisuuden kannalta. ”(Heikkilä 2019, 135)
Teksti ei ole kenellekään vaarallinen, vaan ihan asiallinen. Se peräänkuuluttaa potilasturvallisuuden näkökulmasta sytostaattihoitojen huolellista arviointia kustannusvaikuttavuuden ja elämän laatuun vaikuttavuuden arviointia (”rigorous evaluation of the cost-effectiveness and impact on quality of life). Tämä on todella tärkeää.
Morgan et al 2004 tutkimuksen tiivistelmässä todetaan:
RESULTS: The overall contribution of curative and adjuvant cytotoxic chemotherapy to 5-year survival in adults was estimated to be 2.3% in Australia and 2.1% in the USA.
CONCLUSIONSAs the 5-year relative survival rate for cancer in Australia is now over 60%, it is clear that cytotoxic chemotherapy only makes a minor contribution to cancer survival. To justify the continued funding and availability of drugs used in cytotoxic chemotherapy, a rigorous evaluation of the cost-effectiveness and impact on quality of life is urgently required.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15630849
Journalististin ohjeet kohta 20 mukaan ”Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön”.
Toimittaja teki tähän perustuen eräästä asiasta kantelun Helsingin Sanomille ja sai vastaukseksi ”Oikaisu ei ole aiheellinen, koska kyse oli tulkinnanvaraisesta tiedosta – ei selvästä ja olennaisesta virheestä”.
Johtopäätös tästä: Kaikki Lääkeetön elämä -kirjaa tutkineet ja siitä raportoineet ovat tehneet HS:lle tulkinnanvaraisesti koottuja lausuntoja eli ”vaarallinen” onkin asiantuntijoiden tulkitsemaa ja värittämää tietoa. Ja tästä kirja sai lähes ”tappotuomion”, joka vahvistui sitä seuraaville (puolesta ja vastaan) tahoille ja tietysti sitä ja jatkokertomuksia lukivat myös iso osa yleisöstä – tulkiten kirjaa ”huuhaaksi”.
https://www.haataja.eu/laakkeeton-elama/#seuraukset
Otsikko kuvaa hyvin: erittäin hyvä tavoite, mutta koko kirja ei kaikilta osin ole hyvin toteutettu. Kukaan ei pidä tuota tavoitetta huonona. Jonkun vain pitää pitää meteliä (koska Heikkilä ei omasta aloitteestaan halunnut niitä korjata), jotta saataisi ne kirjan virheelliset osat korjattua. Ja tulostahan se on tuottanut, kun osa virheistä on jo korjattu.
Antti, juuri niin. Heikkilän kirja on huolimattomasti toimitettu. On hyvä, että virheet tulevat esille ja niitä korjataan. Viime kuukausien median ”lynkkausdraamassa” on kuitenkin menty huomattavasti yli kohtuullisuuden rajan: virheet on käännetty vaarallisuudeksi.
HS:n kulttuuritoimituksen Antti Majander esimerkiksi kirjoitti 16.1. 2019 ”hengenvaarallisista neuvoista”. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005967223.html.
Sama linja jatkui eilen Iltalehden 14.3.2019 Päivärinta-haastattelussa, jossa Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen, joka Heikkilän kirjaan viitaten täräyttää: ”Näillä opeilla on tapettu Suomessa ihmisiä.”
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/8d1e86ad-7966-4603-a8ed-d767ecbb481f
Mihinkähän tutkimustietoon ja kuolleisuustilastoihin Kiminkinen mahtaa nojata väitteensä?
”Hän on väärässä. Hän on selkeästi väärä profeetta”, Kiminkinen kommentoi Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa Heikkilää.
En yhtään ihmettele, ettei Antti Heikkilä halua kommentoida tällaista mustavalkoista profetointia.
Kylläpä onkin kiinnostavaa yrittää selvittää, mistä syystä Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä on synnyttänyt ja edelleen synnyttää jyrkkää, profeetallista oikeassa olemisen paatosta.
Tätäkö Heikkilän kirjan faktantarkistajat halusivat? Kenen etua tällainen joukkoviestintä palvelee?
Jos ajatellaan nyt ihan vaikka yleisellä tasolla: onko vaarallista, jos jonkin välttämättömän lääketieteellisen hoidon (siis ainoan tutkitusti vaikuttavan) riskejä väitetään suuremmiksi kuin ne ovat ja/tai hyötyä suhteessa haittoihin pienemmäksi, eli siten saa jonkun liioitellusti kyseenalaistamaan hoidon, ja mahdollisesti jopa hylkäämään hoidon?
Kukaan ei varmaan ole tutkinut nimenomaan Heikkilän kirjan vaikutusta, mutta kun on kokemuksia (rokotevastaiset) sekä tutkimuksia (uskomushoitojen vaikutus syöpähoitoihin) ja vaikka sitten yleistetään, niin voidaan mielestäni olettaa liioiteltujen haittavaikutusten viljelyn vaikuttavan siihen, että tarpeellisiksi todettuja hoitoja jätetään ottamatta.
Vaikka sitten Heikkilän väitteiden vaarallisuutta olisi liioiteltu, niin mikä on sen vaikutus? Onko se yhtä suuri kuin jos virheitä ei tarpeeksi korosteta, ja joku uskoo liioiteltuun haittaan ja päättelee itse hoidosta olevan enemmän haittaa kuin hyötyä?
Antti, kommentissasi teoretisoit aika pitkälle ja valitettavasti perusteettomasti eli vailla todellisen, reaalielämän pohjaa. Kirjoitat: ”Onko vaarallista, jos jonkin välttämättömän lääketieteellisen hoidon (siis ainoan tutkitusti vaikuttavan) riskejä väitetään suuremmiksi kuin ne ovat ja/tai hyötyä suhteessa haittoihin pienemmäksi, eli siten saa jonkun liioitellusti kyseenalaistamaan hoidon, ja mahdollisesti jopa hylkäämään hoidon?”
Tässä on kaksi loogisesti kestämätöntä lähtöoletusta eli 1) oletat että on olemassa jokin tutkitusti ainoa vaikuttava ja välttämätön lääketieteellinen hoito ja 2) tämän hoidon riskejä tässä tapauksessa Heikkilän kirja muka väittäisi suuremmaksi kuin riskit todellisuudessa ovat ja/tai hyötyä pienemmäksi kuin se todellisuudessa on. Näinhän ei Heikkilän kirjan kohdalla ole. Kirjassa ei väitetä mitään kohdan 1) eli kuten sanot ainoasta vaikuttavasta tutkitusta ja välttämättömästä hoidosta, ei myöskään kohdan 2 väitteistä/oletuksista. Näin ollen jatkopäätelmääsi ”eli siten saa jonkun liioitellusti kyseenalaistamaan (mitähän tämä tarkoittaa? mitä on tavanomaisesti kyseenalaistaminen suhteessa liioiteltuun kyseenalaistamiseen?) ja mahdollisesti(!) hylkäämään hoidon” ei voi loogisesti ajatellen lainkaan tehdä.
Huomaat tietysti itsekin, että teet itse oletuksia ja näiden oletusten perusteella sitten itse päättelet jotakin (=mahdollisesti hylkää hoidon) ja tästä kokonaisuudesta sitten kysyt, että onko tämä vaarallista. Koska lähtöoletukset ovat hataria, niistä ei voi tehdä järkeviä päätelmiä (eikä kannata tehdä mitään päätelmiä). Näin siis tällainen kysymyksenasettelu ei kestä loogista tarkastelua, vaan se on mieletön. .
Toisessa kommenttisi kappaleessa a) yhdistät ilman mitään perusteluja Heikkilän kirjan vaikutukset rokotusvastaisuuteen ja teemaan ”uskomushoitojen vaikutus syöpähoitoihin” ja sitten tämän oman mielivaltaisen oletetun yhdistämisesi perustella (tosin yleistäen, puolustelet) edelleen ilmoitat, että b) mielestäsi voidaan olettaa liioiteltujen haittavaikutusten viljelyn (Mitä tarkoittaa? Anna esimerkki Heikkilän kirjasta) vaikuttavan siihen, että tarpeellisiksi todettuja hoitoja jätetään ottamatta. Ymmärtänet, että näin epämääräisten, mielivaltaisten ja perustelemattomien oletusten – jollaisia a) ja b) ovat – perusteella et voi, jos noudatat tieteellistä ajattelua ja loogista päättelyä ylipäänsä, tehdä päätelmää, että joku edes mahdollisesti jättäisi jonkin hoidon käyttämättä.
Kolmas kappale uskomattomien oletustesi maailmassa saavuttaa jo epäloogisuuden ihmemaan. Sanot: ”Vaikka sitten Heikkilän väitteiden vaarallisuutta olisi liioiteltu, niin mikä on sen vaikutus?” Oletko tosiaan etsimässä vastausta kysymykseen ”Mikä on liiallisten vaarallisuusväitteiden vaikutus?” Tämähän voidaan arvioida vasta, kun ensin määritellään, a) kenen vaarallisuusväittämistä on kyse (medianko? sinun esittämien?) ja mitä on Heikkilän väitteiden vaarallisuus johon ilmeisetsi koko ajan viittaat ja onko sitä Heikkilän väitteiden vaarallisuutta ylipäänsä (tähän mennessä kukaan ei ole pätevästi osoittanut että kirjassa esitetyt väitteet tai suositukset olisivat vaarallisia). Näin ollen ei voida edes teoreettisesti arvioida, mitä on väitteiden vaarallisuuden liioittelu eikä tietenkään myöskään voida arvioida liioittelun vaikutusta. Kaiken lisäksi käsite ”liioittelu” pitäisi myös määritellä (kenen liioittelu, missä tapahtunut, millainen, kenelle merkityksellinen). Ja vaikutukset (vaikutukset mihin asiaan, kenelle, missä tilanteessa?)
Koko ajatelmasi ja kysymyksesi ovat mahdottomia selvitettäväksi ilman selkeää kielenkäyttöä ja kunnollisia käsitteitä. Kysymyksiisi ei voikaan vastata järkevästi. Ehkä sinun olisi täsmennettävä käyttämiäsi käsitteitä, konkretisoitava kysymyksiäsi ja sitten mietittävä ja muotoiltava kysymyksesi uudestaan sellaiseen muotoon, että niihin on mahdollista vastata asiallisesti.
Kappaleen lopuksi vielä aprikoit ”Onko se (vaarallisuuden liioittelun vaikutus!!) yhtä suuri kuin jos virheitä (nyt puhutkin taas virheistä) ei tarpeeksi (kenen mielestä tarpeeksi? miten arvioit tarpeen?) korosteta, ja joku uskoo liioiteltuun haittaan (siis mitä on vaarallisuuden liioittelun haittaan uskominen??) ja päättelee itse (kenen pitäisi jonkun puolesta päätellä?) hoidosta olevan enemmän haittaa kuin hyötyä?
Huomaat varmaan, että tässä sekoitat keskenään virheet ja vaarallisuuden, jotka ovat käsitteellisesti kaksi täysin eri asiaa. Kuten edellisissäkin kappaleissa teet jälleen saman virheellisen logiikan mukaisesti omien oletustesi perusteella päätelmiä lukijoiden mahdollisista tulkinnoista.
Antti, joko sinä olet kertakaikkisen hauska veikko, joka sanailee huvikseen ja meitä lukijoita hauskuuttaakseen kehittelet ihmeoletuksiasi tai ajattelet laiskasti tai sitten yksinkertaisesti vaan haluat hämätä ja sekoittaa. En tiedä. Tiedätkö itse?
Kysyn nyt sinulta suoran ja helpon kysymyksen: Oletko lukenut kokonaan, alusta loppuun, Antti Heikkilän kirjan Lääkkeetön elämä? Jos et ole kirjaa lukenut, ymmärrän hyvin, että kognitiivinen vinouma vaikuttaa kommentteihisi. Mutta jos olet kirjan lukenut, mielelläni jatkaisin keskustelua.
Antti kirjoitti: ”Jos ajatellaan nyt ihan vaikka yleisellä tasolla: onko vaarallista, jos jonkin välttämättömän lääketieteellisen hoidon (siis ainoan tutkitusti vaikuttavan) riskejä väitetään suuremmiksi kuin ne ovat ja/tai hyötyä suhteessa haittoihin pienemmäksi, eli siten saa jonkun liioitellusti kyseenalaistamaan hoidon, ja mahdollisesti jopa hylkäämään hoidon?”
Asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta: ”Joidenkin syöpälääkäreiden mielestä vain viralliset ravintosuositukset ovat oikeita ja lisäravinteista on vain haittaa. Syyskuussa 2017 Helsingin Sanomissa oli otsikko: ”Liiallinen vitamiinien saanti voi lisätä syövän riskiä – Lääkäri: ”En söisi edes monivitamiinia, jos olisin normaali terve ihminen.” (lainaus Heikkilän kirjasta 2018)
Kumpaa näkemystä pidät oikeampana, lisäravinteista on vain haittaa, vai lisäravinteista on hyötyä vaikkapa syöpähoidoissa, tukena?
Mainitsit sanan ”ainoan”. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, tutkitun tiedon valossa:
http://www.tritolonen.fi/artikkelit/138-syopatautien-taydentava-ravitsemushoito
Antti kirjoitti: ”Kukaan ei varmaan ole tutkinut nimenomaan Heikkilän kirjan vaikutusta, mutta kun on kokemuksia (rokotevastaiset) sekä tutkimuksia (uskomushoitojen vaikutus syöpähoitoihin) ja vaikka sitten yleistetään, niin voidaan mielestäni olettaa liioiteltujen haittavaikutusten viljelyn vaikuttavan siihen, että tarpeellisiksi todettuja hoitoja jätetään ottamatta.”
Aivan, ja koska ei ole tutkimuksia tuloksineen, on kyseessä yksittäistapauksista (kannanotoista)muodostuneet käsitykset/mielipiteet Heikkilän kirjan vaarallisuudesta. Onko yksittäiset mielipiteet, perusteluine sitten kyllin painavia tässä, olisi mielestäni syytä pohtia takemmin. Rokotteet terveille, syöpähoidot sairaille, näkisin tällöin eroa motivaatiossa kieltäytymisen syystä/suhteen.
Antti kirjoitti: ”Vaikka sitten Heikkilän väitteiden vaarallisuutta olisi liioiteltu, niin mikä on sen vaikutus? Onko se yhtä suuri kuin jos virheitä ei tarpeeksi korosteta, ja joku uskoo liioiteltuun haittaan ja päättelee itse hoidosta olevan enemmän haittaa kuin hyötyä?”
Heikkilähän viittaa kirjassaan tutkimuksiin, eikä mielestäni suoraan tee väitteitä, joita voitaisiin pitää vaarallisina. Lisäksi, hän kaipaa lisätutkimuksia kyseisestä asiasta.
Voimme lukea Heikkilän kirjasta:
”Heräsin syöpätodellisuuteen erään potilaan lautta. Kyse oli keski-ikäisestä henkilöstä, joka tuli tapaamaan minua selkäkivun takia. Näin heti, ettei kyse ollut tavallisesta selkäkivusta ja kuvien perusteella selvisi pian, että kipujen syynä oli syöpä, joka oli levinnyt lähes koko selkärangan alueelle ja lantioon. Syöpäklinikalla kerrottiin, että elinaikaa olisi kuukausi tai enimmillään kolme kuukautta. Hänelle tarjottiin sytostaatteja. Potilaani oli ammatiltaan tutkija, ja hän ymmärsi tilastojen todellisuuden, joten hän kieltäytyi sytostaattihoidosta. Potilas tuli tapaamaan minua uudelleen ja kertoi tapahtuneesta. Hänen pyynnöstään suunnittelin hänelle ruokavalion lisäravinteineen. Potilaan kivut hävisivät, ja hän eli vielä lähes neljä vuotta hyvää elämää. lopulta sairaus sai yliotteen hänestä.”
Olisiko Heikkilän luokse tulleen potilaan pitänyt uskoa vain tuohon ”elinajan odotteeseen”, vai tekikö hän oikein pyytämällä Heikkilältä, joidenkin mielestä vaarallisia ohjeita, syövän kanssa pärjäämiseen, ilman lääkkeitä, hyvin tuloksin?
Mielestäni oikeampi on se, jota tutkimusnäyttö tukee. Heikkilä viittaa tutkimuksiin joo, mutta olemmehan nähneet, että hän tulkitsee niitä myös väärin. Miksi siis luottaa hänen tulkintaansa viittaamistaan tutkimuksista?
Antti, Martti esitti sinulle kysymyksen: ”Olisiko Heikkilän luokse tulleen potilaan pitänyt uskoa vain tuohon ”elinajan odotteeseen”, vai tekikö hän oikein pyytämällä Heikkilältä, joidenkin mielestä vaarallisia ohjeita, syövän kanssa pärjäämiseen, ilman lääkkeitä, hyvin tuloksin?”
Sinä vastasit:”Mielestäni oikeampi on se, jota tutkimusnäyttö tukee. Heikkilä viittaa tutkimuksiin joo, mutta olemmehan nähneet, että hän tulkitsee niitä myös väärin. Miksi siis luottaa hänen tulkintaansa viittaamistaan tutkimuksista?”
Huomaat varmaan, että et vastanuut Martin esittämään kysymykseen, vaan väistit vastauksen ja esitit oman ”Miksi siis luottaa..” -kysymyksen, joka ei tähän potilaan tilanteeseen liity mitenkään. Miksi toimit näin? Martti ei kysynyt ”Kumpi on oikeampi?”, johon sinä vastasit eli muotoilit itse itsellesi kysymyksen. Loppukysymyksessäsi asetat kyseenalaiseksi oman luottamuksesi Heikkilän viittaamiin tutkimuksiin. Sitähän Martti ei kysynyt, vaan hän kysyi, tekikö Martin mainitsema potilas mielestäsi oikein?
Jos olet aidosti kiinnostunut hoitamisen tehosta ja laadusta sekä potilaan asemasta terveydenhuoltojärjestelmässä, et voi sivuttaa itse potilaita. Emme elä vain teoreettisessa tutkimusmaailmassa, vaan todellisten, kärsivien ihmisveljiemme ja -sisartemme keskuudessa. Ymmärrän kyllä, että on helppoa piiloutua tieteen verhon taakse, kun tulee hankala moraalista kannanottoa edellyttävä kysymys.
Sinulle on kohteliaasti vastailtu tässä blogikeskustelussa asettamiisi kysymyksiin. Olisi kohteliasta, jos sinäkin vastaisit kysymyksiin, etkä nokkelalla kielenkäytöllä väistelisi niitä vastaamalla asian vierestä.
Antti kirjoitti: ”Mielestäni oikeampi on se, jota tutkimusnäyttö tukee. Heikkilä viittaa tutkimuksiin joo, mutta olemmehan nähneet, että hän tulkitsee niitä myös väärin. Miksi siis luottaa hänen tulkintaansa viittaamistaan tutkimuksista?”
Heikkilän kirjaa vastaan on esitetty tutkimus, jonka englantilainen eläinlääkäri Petro Peter Dobromylskyj on sattumoisin arvioinut: ”Sinun on luonnollisesti oltava hyvin varovainen tutkimuksen lukemisessa. Se ei sisällä mitään jälkeä kokonaisuuden ymmärryksestä, mutta tulosten numeroarvot ovat kiehtovia.” (Lainaus turpaduunarin sivustolta, josta alla oleva linkki arvioon.)
http://high-fat-nutrition.blogspot.com/2018/07/butter-gives-you-fatty-liver-again.html
Eli, on osattava erottaa tutkimuksen numeroarvot, niiden tulkinnasta. Tässä tapauksessa tutkimuksen tehneen tulkinta on mitä on, mutta numerot ovat kiinnostavia. Minusta tätä tutkimusta ei voi käyttää Heikkilän kirjan oikeellisuuden arviointiin.
Heikkilän kirjan 2018 painos sisältää syöpää käsittelevän luvun yhteydessä 6 tutkimustulosten tulkintaa lähteineen. Niistä on kaksi on päässyt Vladimirin virhelistalle. Toinen niistä on korjattu, toinen ei, siis siinä ei ilmeisesti ole ollut korjauksen tarvetta. Lisäksi mainitussa luvussa on kolme viittausta artikkeleihin, joista yksi on päässyt Vladimirin virhelistalle, ja se on korjattu.
Heikkilän kirjassa on enempi oikein tulkittuja tutkimustuloksia, tältä osin, ainakin Vladimirin mukaan, joten mikä estää luottamisen, ainakin uusimassa painoksessa?
”Korruptio Suomessa” kirjassa kirjoitetaan institutionaalisesta korruptiosta ja sen esimerkkinä otetaan lääketeollisuus ja tutkimusrahoitus.
Toisin sanoen: Lääketeollisuus rahoittaa ja kontrolloi lääketutkimuksia ja samalla siten se pystyy vaikuttamaan siihen, millaisia tutkimuksia julkaistaan alan tieteellisissä lehdissä ja millaiset tutkimustulokset jätetään julkaisematta ? näin tehden lääketeollisuus pyrkii saamaan lääkkeille myönnettäviä lupia ja korvauksia. Tällainen ei ole riippumatonta tutkimusta ja on siten hyvin kyseenalaista toimintaa. Lisäksi johtotason kehityskeskusteluita juontaa raha ja voitontavoittelu bonuksineen ja sivummalle loitontuu pääasia eli ihmisten parantuminen.
NipNap, tarkoitat varmaan vuonna 2019 julkaistua Salla Nazarenkon kirjaa Korruptio Suomessa. Se on lukulistallani.
Kyllä, luin just aamulla tuota kirjaa ja ko. asia on sivulla 79.
Olen Pauliina Aarvan kanssa samaa mieltä siitä, että väitteet Lääkkeetön Elämä-kirjan vaarallisuudesta ovat jääneet vaille perusteluja. Itse pidän kirjaa tervetulleena oppaana tähän lähes katastrofaaliseen kansan elintapasairauksien tilaan. Heikkilällä on pitkän kokemuksensa vuoksi ja sidonnaisuuksista vapaana mahdollisuus tuoda objektiivinen näkemys näihin asioihin.
Kun 1950 luvulla elintarvikkeiden puutteen vuoksi jouduttiin turvautumaan ostokuponkien jakamiseen kansalaisille edes minimi ravinnonsaannin turvaamisessa, kuitenkin jo 1970 luvulla oli elintarvikkeiden tarjonta niin runsasta, että ryhdyttiin jakamaan kansalle virallisen tahon ruokavaliosuosituksia ähkyn torjumiseksi. Suosituksista tuli niin pyhiä ja ”kiveenhakattuja”, että niiden virheisiin ei saa kajota vaikka kaikki muu on kuluneen 50 vuoden aikana muuttunut aivan päälaelleen.
Olin viime perjantaina 8. maaliskuuta Yliopistollisen Sairaalan kardiologisella osastolla, jossa minulle tehtiin sepelvaltimoiden varjoainetutkimus ja sydämen doppler-UÄ (Sepelvaltimot kauttaaltaan avoimet, ei sepelvaltimotautia. UÄ:ssä ei sydämen vajaatoimintaa.) Tutkimuksen jälkeen minut kuljetettiin päivähoito-osastolle, jossa sain parin tunnin levon jälkeen nauttia vapaasti jääkaapissa tarjolla ollutta välipalaa. Otin kaurasämpylää jonka täytteenä oli runsaasti naudan paistilihaa leikkeleenä, gouda juustoa viipaleina ja jäävuorisalaattia. Palan painikkeeksi tarjolla oli kermaviiliä, rasvaa viilissä oli 10 %, söin kaksi annosta. Ihmettelin kyllä, miten sairaalan kardiologinen osasto tarjoaa näin hyvää rasvaista välipalaa, kun yleiset suositukset sen torjuvat.
Lopuksi tässä suosittelen kirjan reseptiä sivulta 213 ”Toisenlainen kaalilaatikko ” on kyllä maukasta ja rapeaa syötävää lämpimänä, tai myöhemmin jääkaappilämpöisenä. On niin rapeaa, että voi pistellä suuhun vaikka lusikalla ja palan painikkeeksi maistuu Arlan kermaviili Lempi 15 %.
Pauliina kirjoitti.. ”Ehkä ei suoraan liity tähän, mutta Heikkilän medialynkkaus tuo ikävällä tavalla mieleen joitakin piirteitä historiasta.” Minun mielestä aikamoinen riman alitus tuoda tähän keskusteluun natsit, Stalin ja verrata Heikkilän kohtelua siihen miten juutalaisia kohdeltiin.
”Minun mielestä aikamoinen riman alitus tuoda tähän keskusteluun natsit, Stalin ja verrata Heikkilän kohtelua siihen miten juutalaisia kohdeltiin.”
Itse ymmärsin Pauliinan kirjoituksen niin, että ”vertauksessa” oli kyse siitä, mitkä olivat ne toimenpiteet, jotka johtivat siihen, että juutalaiset saivat osakseen historiasta tiedetyt kaltoinkohtelut. En siis ymmärtänyt sitä mainitsemallasi tavalla.
Minun kyllä täytyy tunnustaa, että en ole ymmärtänyt Juhani Knuutin syytöksiä Pauliinaa kohtaan, oikeutetuiksi.
Lockwood, miksi ajattelet vertausta riman alitukseksi? Mikä siinä alittaa riman? En ole verrannut Heikkilän kohtelua juutalaisten kohteluun, koska se ei olisi asiallista.
Kirjoitin:”Tällä mediamekanismilla nykyaikanakin ”virheet” voidaan saada näyttämään ”vaarallisilta suosituksilta”. Kun riittävästi samaa tappoviestiä rummutetaan (vaikkakin ilman perusteluja), niin kohta kukaan ei enää uskalla kritisoida kaikkialle mediassa levitettyä sanomaa, että ”Lääkkeetön elämä” -kirja on vaarallinen, jopa hengenvaarallinen. Vaikka todellisuudessa se ei ole sitä.”
Esimerkiksi lääkäri Tapani Kiminkinen julisti Susanna Päivärinnan haastattelussa Heikkilän kirjaan viitaten, että ”Näillä opeilla on tapettu Suomessa ihmisiä.” Se on aika kova väite, varsinkin kun hän ei anna yhtäkään perustelua. Tämä liittyy siihen, että puhuin mekanismista, jolla jokin kirja (tai joskus myös ihminen) on mahdollista saada median välityksellä ilman päteviä perusteluja näyttämään ”vaaralliselta” ja jopa ”rikolliselta”. Jälkimmäistä sanaa käytti HS joulukuussa puhuessaan Heikkilän kirjan kustantamisesta. Nämä leimat eivät perustu siihen, mitä kirjassa oikeasti, siis todellisuudessa on kirjoitettu. Tästä tarkoitin mekanismilla.
Ajattelen riman alituksena sitä, että tähän keskusteluun vedetään mukaan natsit ja Stalin. Aivan kuten itse sanoit ”Ehkä ei suoraan liity tähän, mutta Heikkilän medialynkkaus tuo ikävällä tavalla mieleen joitakin piirteitä historiasta” ei todellakaan liity suoraan, ja pitää katsoa todella kieroon jotta juutalaisten kohtelun saa jotenkin mahdutettua tähän keskusteluun.
Lockwood, sinulle lienee syysi siihen, että esität saman alkuperäisen kommenttisi uudestaan, vaikka olen siihen jo kertaalleen vastannut ja nostat tässäkin kommentissa esiin juutalaisten kohtelun, ikään kuin minä olisin väittänyt että Heikkilää kohdellaan kuin juutalaisia. Näin en ole missään väittänyt enkä väitä. Sellainen olisi asiatonta.
Vastasin sinulle näin: :”Tällä mediamekanismilla nykyaikanakin ”virheet” voidaan saada näyttämään ”vaarallisilta suosituksilta”. Kun riittävästi samaa tappoviestiä rummutetaan (vaikkakin ilman perusteluja), niin kohta kukaan ei enää uskalla kritisoida kaikkialle mediassa levitettyä sanomaa, että ”Lääkkeetön elämä” -kirja on vaarallinen, jopa hengenvaarallinen. Vaikka todellisuudessa se ei ole sitä.”
Sinun näyttää olevan vaikeaa erottaa kahta asiaa toisistaan: yhtäältä historiallisia tapahtumia ja toisaalta mekanismeja eli niitä toimintatapoja, joilla näihin historiallisiin tapahtumiin on jouduttu/päädytty eli siis että ihmiset on saatu uskomaan ja sen seurauksena toimimaan perusteettomien väitteiden mukaisesti (kuten ”juutalaiset ovat vaarallisia ja siksi heidät kuuluukin eliminoida”, ”Neuvostoliiton kansanviholliset vastustavat sosialismia, ja siksi he ovat vaarallisia” tai ”keskiajan uskonto- tai muut kriittiset ovat kerettiläisiä, koska tulkitsevat väärin virallisen jumalan sanan ja siksi heidät kuuluukin tuhota”). Kertaan siis vielä:
Antti Heikkilää ei ole viety keskistysleiriin eikä Siperiaan pakkotyöhön eikä häntä tai hänen kirjaansa ole fyysisesti poltettu roviolla. Hän on vapaa mies. Historiassa oli kyse ihmisjoukoista, tässä tapauksessa yhdestä henkilöstä. Historiallisia tapahtumia ei siis voi suoraan verrata.
Mutta sen sijaan se mekanismi, eli manipulatiivinen (vino) faktojen käyttö keskiajalla Euroopassa, 1930-luvun Saksassa ja 1930-50 -luvun Neuvostoliitossa oli sellainen, että epätoivottujen henkilöiden ja ihmisryhmien mainetta alettiin ensin murentaa ja sitten heistä ikään kuin tehtiin silloisen (kunakin aikakautena ja kussakin maassa yksityiskohdissaan erilaisen, mutta toimintamekanismeiltaan samantyyppisen) median, julkisuuden ja hallitsevassa olevien avainhenkilöiden toimesta ”syyllisiä” ja ”rikollisia”. Tämä sitten muka oikeutti epäinhimillisen toiminnan.
Nykyaikana tällainen manipulatiivinen viestintä ei tuota yhtä julmia seurauksia kuin se tuotti ennen (miljoonia ihmisiä keskitysleireihin ja pakkotyöhön ja ihmisiä roviolle). Yhteiskuntamme on inhimillisempi. Silti manipulaatiossa on samoja piirteitä eli virheellisillä viesteillä vaikuttamista ja/tai vaikuttamispyrkimystä. Heikkilän kirjan tapauksessa ensin puhuttiin virheistä ja sitten virhepuhe muuttuikin vaarapuheeksi. Yhtä ja samaa ”vaarallisuusviestiä” toistamalla ilman mitään perusteluja on (joko tietoisesti tai tiedostamatta) pyritty ”tiedottamaan”, ”informoimaan” ja ”valistamaan kansaa” ja tällä tavalla on tuotettu yleiseen mielipiteeseen tulkintoja, jotka vahingoittavat hyökkäyksen kohteen (Antti Heikkilän kirja ”Lääkkeetön elämä” ja samalla myös henkilö Heikkilä) mainetta ja uskottavuutta. Leima huonosta maineesta, vaikka se olisi tuotettu epätotuudellisin perustein, voi jäädä elämään, vaikka kukaan ei muistaisi, mistä se alun perin tuli.
Tämän tosiasian julki tuominen ei ole ”kieroon katsomista”, kuten väität, vaan suoraan ja rehellisesti tosiasioihin katsomista.
Toivottavasti nyt ymmärrät historiallisten tapahtumien ja mekanismin välisen eron. Ole hyvä, älä enää kolmatta kertaa toista samaa trollimaista ”natsit ja Stalin” -olettamustasi. Olen siihen vastannut nyt jo kahdesti.
Satiirinen loppukevennys: Stalinin kerrotaan aikanaan todenneen: ”Kyllä meillä pykälä löytyy, tarvitaan vain ihminen.”
Hauska huomata, kun sinä kirjoitat tänne jotain, niin Heikkilä siteraa sinua melkein heti. Ilmeisesti teillä on joku diili, yhteinen kirja tulossa? Kummasti sinulla riittää tarmoa kirjoittaa vaikka kuinka monta kirjoitus Heikkilästa ja myöskin ketodieetistä. Hyvä, että joku puolustaa Heikkilää, hänhän on kansainvälisen salaliiton kohteena.
Alla olevasta linkin videosta kuultua, ei aivan sanasta sanaan:
Mutta kokonaisuutena en näe, enkä ymmärräkkään, mistä tällainen kohu on noussut tämän kirjan tiimoilta, koska tässä ei ole mitään muuta, kuin ihan perusterveyteen, vitamiineihin, ruokaan, liikunnallisiin harjoituksiin liittyvää tietoutta. Moniin tutkimusmenetelmiin ja tutkimuksiin pohjautuvaa tietoutta, tautien ja lääkkeiden suhteen, eli varmaan suurin osa ihmisistä on tiennyt nämä asiat. Joten ihmettelen, miten tällainen voi Suomessa herättää näin paljon kohua ja kirja voi jopa joutua kiellettyjen kirjojen listalle, valitaan huuhaa-palkinnon saaneeksi kirjaksi, ja kaikkea tätä. Hyvin outoa toimintaa.(videosta lainattua)
Kirjan lukeneet tai sitä sieltä täältä selanneet, mitä mieltä te olette? Onko kirjassa jotain sellaista, joka ei teille resonoi, mikä pistää hyvin paljon hanttiin, mikä tuntuu aivan väärältä? Koska omasta mielestäni tässä ei kauhean paljon sellaista löytynyt. Totta kai, en ihan kaikkea allekirjoita itsekään, sanasta sanaa sanottuna, mutta pitkälle kylläkin. (videosta lainattua)