Kävelen Vesilahden Narvassa hämärässä kuusikossa ja mietin äsken katselemaani Yle 1 ohjelmaa, jossa toimittaja Maarit Tastula haastatteli professori Juhani Knuutia otsikolla Sokeridieetti estää syöpää ja muita huuhaaväitteitä terveydestä https://areena.yle.fi/1-4589812?autoplay=true
Luulin jo, että heikkilähuuma oli ohi, mutta olin väärässä. Sivistyneen hienovaraisesti ohjelmassa todettiin, että Antti Heikkilän uusi kirja voi olla jopa vaarallinen!
Vaarallisuusvaroitukset siis edelleen jatkuvat. Mistä ihmeestä tällainen varallisuususkomus on päässyt syntymään?
Asia kannattaisi tutkia tieteellisesti selvittämällä, 1) mitä tiedeyhteisön sisällä kansainvälisesti keskustellaan niistä teemoista, joista Antti Heikkilä kirjassaan puhuu, 2) miten Heikkilän esittämät kriittiset näkemykset heijastavat kansalaisten käsityksiä nykyterveydenhuollosta ja 3) miten selittyy median systemaattinen ja lähes totaalinen (muutama poikkeus on) kirjan vastustus.
Muuan tuttavani taannoin totesi, että ”onhan se Heikkilän kirja vaarallinen, koska se suosittelee pelkkää rasvan syöntiä”. Tosiasiassa sitä kirja ei suosittele. Mutta voi hyvinkin olla, että joku joka lukee teoksen huolimattomasti tai ottaa kirjaa koskevat tiedot pelkästään mediasta, saattaa aloittaa ruokavalion, jossa tavanomaisesti nauttimiensa hiilihydraattimäärien lisäksi syö valtavat määrät lihaa ja rasvoja. Tällainen ei voi olla terveydelle edullista.
Toisaalta samalla logiikalla voidaan väittää virallisia terveellisen ravitsemuksen suosituksia vaarallisiksi. Nimittäin joku voi todeta syövänsä todella terveellisesti, koska käyttää lautasmallia eli ruokavaliossa eri ruoka-aineiden suhteellinen osuus on kohdallaan. Ongelma on kuitenkin siinä, että henkilön lautaskoko (annoskoko) voi olla suurentunut kaksinkertaiseksi tai jopa moninkertaiseksi, jolloin hän saa moninkertaisen määrän proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja ja kaikkia muitakin aineita. Tämäkään ei voi olla terveellistä.
Mediakritiikkiä
Esitän seuraavassa mediakritiikkiä Maarit Tastulan haastattelusta. Pidin sitä hännystelevänä, yliyksinkertaisena ja puolueellisena. Toimittaja ei antanut Heikkilälle itselleen mitään mahdollisuutta vastata hänen kirjaansa koskeviin väitteisiin. Sellainen ei ole hyvän journalistisen käytännön mukaista. Kannattaa katsoa itse ohjelma ja tehdä siitä omat johtopäätöksensä. https://areena.yle.fi/1-4589812?autoplay=true
Esitän kritiikkini perusteluiksi pari esimerkkiä.
Sokeri ja insuliiniresistenssi
Maarit Tastula aloittaa haastattelun kysymällä Juhani Knuutilta, miksi tämä kirjoitti blogiinsa Antti Heikkilän kirjan kritiikin. Vastaus ”Tietokirjoja kuulu kritisoida” ei yllättänyt.
Sen sijaan Tastulan seuraava kysymys ”Voiko syövästä parantua, jos lakkaa syömästä sokeria?” yllätti. Antti Heikkilä ei tällaista väitä kirjassaan. Kysymys esitetään heti Heikkilän kirjan ”yleisesittelyn” jälkeen, jolloin keskustelusta saa sen käsityksen, että Antti Heikkilä väittää sokerin välttämisen parantavan syövän. Vastauksessaan Juhani Knuuti sitten naurahtaa ja toteaa että ei se tietenkään paranna, jonka jälkeen selostaa lyhyesti ihmisen aineenvaihduntaa ja sokerin merkitystä elimistölle.
Mikä tässä keskustelussa on kummallista?
Ongelmallista on se, että jos kysymyksellä haluttiin viitata Antti Heikkilän kirjaan, niin viittaus on vino, virheellinen. Heikkilä nimittäin kertoo kirjassaan laajasti insuliiniresistenssistä, joka on aineenvaihduntaan liittyvä ongelma elimistössä. Hän kuvaa aika yksityiskohtaisesti, miten ja miksi insuliiniresistenssi on yhteydessä haitallisiin terveysvaikutuksiin. Hän avaa ja perustelee näkemyksensä insuliiniresistenssin yhteydestä moniin sairauksiin, ennen muuta diabetekseen ja sen hoitoon.
”Voiko syövästä parantua, jos lakkaa syömästä sokeria?” ja insuliiniresistenssi ovat kaksi aivan eri asia. Samoin Heikkilän selostus kirjassaan insuliiniresistenssistä on aivan eri asia kuin vastaus, jonka Juhani Knuuti antaa Maarit Tastulan hassuun kysymykseen sokerista.
On myös hyvä huomata, että sokerin liiallinen käyttö on Suomessa, kuten kaikkialla länsimaissa, osittain jo kehittyvissä maissakin, merkittävä kansanterveysongelma. Tässä mielessä Tastulan ohjelma voi jopa johtaa joitakin ihmisiä harhaan ja antaa virheellisen kuvan siitä, että liiallisesta sokerin saannista ei muka olisi mitään haittaa.
Rationaalinen ihminen?
Miten on mahdollista, että ihmisestä (jonka tiedämme olevan ihastuttava sekoitus rationaalisuutta ja irrationaalisuutta) keskusteltaessa nykyaikana televisiohaastattelussa toimittaja esittää haastateltavalle kysymyksen: ”Onko teistä lääkäreistä ikävää, että ihmiset ovat epärationaalisia?” Ja että haastateltava vastaa hymyillen: ”Me olemme tottuneet siihen”. (Kysymys ja vastaus eivät ehkä ole ihan täsmällisessä muodossaan, tarkistaaksesi muodon kuuntele itse haastattelu).
En ymmärrä, mikä on tällaisen kysymyksen merkitys? Miksi se esitetään? Ohjelman esittelytekstissä luvattiin, että siinä käsitellään huuhaaväitteitä terveydestä. Juhani Knuuti sen sijaan enimmäkseen kertoi olettamuksiaan ”uskomushoidoista” ja väärien terveysväitteiden esittäjistä.
Vaietut sanat
Keskustelussa kierrettiin kahta asiaa kuin kissa kiertää kuumaa puuroa. Ohjelmassa ei mainittu Antti Heikkilän kirjan nimeä ”lääkkeetön elämä” eikä kerrottu, mitä ovat ”uskomushoidot”, nuo monelle niin hankalat, yli lääketieteen ymmärryksen käyvät hoitamisen tavat.
Kirjoitin vuosi sitten Bioetiikan instituutin blogisivustolle jutun otsikolla ”Karhun nimi”. Sillä viittasin Lääkäriliiton uskomushoitosuosituksiin, joissa suositellaan välttämään tällaisia hoitoja, mutta ei kerrota yhtään esimerkkiä uskomushoidosta. Näin ollen nämä jäävät lääkäreille epämääräisiksi. Lääkärit eivät voi tietää, mitä heidän pitäisi välttää.
Muinaissuomalaisessa mytologiassa oli eläin, joka koettiin niin vaaralliseksi, ettei sen nimeä edes saanut lausua ääneen. Puhuttiin otsosta, kontiosta ja mesikämmenestä. https://www.bioetiikka.fi/?s=Karhun+nimi
Lääkäriliitto ei puhu ääneen täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista tai luontaishoidoista. Maarit Tastula ei lausunut ääneen Heikkilän kirjan nimeä. Kerron sen tässä. Kirjan nimi on Lääkkeetön elämä (Otava 2019).
Salaliittoteorioista
Maarit Tastula ja Juhani Knuuti eivät ole liitossa. Salaliitossa eivät ole myöskään THL, lääkärit, tutkijayhteisö, Knuuti ja Tastula. Tämä kävi ilmi haastattelusta, jossa sen sijaan Juhani Knuuti esitti, että on olemassa ryhmä tai oikeastaan ryhmittymiä, jotka levittävät väärää terveystietoa ja näihin ryhmittymiin kuuluminen ei riipu edes koulutuksesta. Niissä on kuulemma pitkälle koulutettuja, akateemisiakin ihmisiä. Hurahtaminen tällaisiin väärää tietoa levittäviin ryhmiin on hänen mukaansa mahdollista kaikille ihmisille.
Lisäksi haastateltava totesi saattavan olla mahdollista, että tieto näiden ryhmien käyttöön tulee ulkomailta. Akateemiset hurahtaneet puolestaan ovat niissä jonkinlaisia johtohahmoja, koska he osaavat hyvin argumentoida, Knuuti totesi.
Juhani Knuutin toteamus muistuttaa hiukan salaliittoteoriaa. Olisi siis olemassa joku salainen ryhmittymä tai ryhmittymiä jakamassa tarkoituksellisesti väärää terveystietoa jonkin (salaisen) päämäärän vuoksi. Kuulostako erikoiselta?
Olisi todella mielenkiintoista tietää, keitä nämä väärän tiedon levittäjät ovat ja miksi he sitä levittävät. Erityisen kiinnostavaa olisi tietää, ketkä akateemiset ihmiset jakavat väärää tietoa ja missä tällaiset ryhmät ja organisaatioit toimivat.
Tiedän kyllä, että rokotekriittisten ryhmä pitää nettisivustoa (se ei ole siis salainen), mutta en tiedä, jakaako se väärää vai oikeaa tietoa, koska en ole sitä seurannut, enkä tiedä, julkaistaanko siellä tutkimustuloksia vai kokemuksia vai molempia vai ei kumpaakaan.
Sen sijaan tiedän, että lääketiedekriittisiä ihmisiä on maailmalla runsaasti. He kritisoivat nykyistä biolääketieteen ylivaltaa terveydenhuollossa ja lääketieteellisessä tutkimuksessa. Tällaisia on Suomessakin, myös terveydenhuoltojärjestelmän sisällä, esimerkiksi lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka evät jaa ajatusta nykyisin kaikkialla hallitsevan biolääketieteellisen hoitamisen teorian ”kaikkivoipaisuudesta”.
Jonkin verran ongelmallisempi kysymys onkin se, mikä tieto, millä perusteella ja miten hankittu tieto määritellään oikeaksi ja mikä vääräksi. Tutkijoiden keskinäisestä vuoropuhelusta ja vastavuoroisesta kritiikistä huolimatta kaikkiin tutkimuksiinkaan kuin ei voi nykyisin luottaa. Tämä on käynyt ilmi monien tiedekiistojen yhteydessä ja siitä on julkaistu tieteellisiä katsauksiakin. Antti Heikkilä käsittelee myös tätä aihetta, tieteellisen tutkimuksen vääristymiä, kirjassaan.
Pidän tiedekritiikkiä ja tieteen itsekritiikkiä tärkeänä, ja samanaikaisesti tieteellistä tutkimusta äärimmäisen tarpeellisena ja välttämättömänä. Tieteellinen metodi on monissa asioissa paras mahdollinen tapa hankkia tietoa todellisuudesta. Mutta se ei ole aukoton eikä ainoa. Tieteen metodein hankittu tieto ei voi selittää kaikkea todellisuutta, edes terveyteen ja sairauteen liittyvää. Eikä tiede (ainakaan nykyisin menetelmin) voi tuottaa läheskään kaikkea ihmiselle merkityksellistä tietoa terveydestä, sairaudesta ja hoitamisesta.
Keskustelussa olisikin hyvä erottaa toisistaan tiede (tieteellinen tutkimus ja sen tulokset) ja terveyden ja sairauden hoito käytännössä, arkisessa elämässä.
Avoin, kriittinen dialogi tarpeen
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kuten Juhani Knuutikin tuossa ohjelmassa sanoi ”Vastakkainasettelu on aivan turhaa”, ajattelen, että kehitystä terveydenhoidon eri rintamilla tapahtuu kriittisen keskustelun (jota esimerkiksi Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä edustaa), tutkimuksen ja avoimen dialogin kautta.
Haastattelusta en oikein saanut selville, mihin Juhani Knuuti viittasi ”vastakkainasettelulla”. Jos hän viittasi niihin lääketiedekriitikoihin, joiden mielestä biolääketieteen ulkopuolellakin on erittäin tärkeää terveystietoa ja joiden mielestä kaikki terveyteen, sairauteen ja hoitamiseen liittyvä tieto ei ole eikä sen tarvitse olla lääketieteellistä, niin voisin ehdottaa että Juhani Knuuti vaikutusvaltaisessa professorin asemassaan käynnistäisi dialogin. Esimerkiksi avoimessa ja julkisessa keskustelutilaisuudessa näitä asioita voitaisiin käydä läpi asiallisessa hengessä.
Maarit Tastulan haastattelu ei ollut dialogista. Se oli monologi.
Dialogi alkakoon!
Prisma, K-kauppa, Hesari ja YLE sensuroivat lääkäri Antti Heikkilän oivallista ja todistetusti toimivaa ketodiettiä. Miksi Tastulan ohjelma oli rakennettu kaikissa yksityiskohdissaan Knuuttilan sanomalle. Ohjelma oli lähellä Neuvostoliitoa.
Pyrittiin todistamaan YLE:n ihmeellinen oikeellisuus ja ymmärrys totuudesta. Sille ei ole pohjaa. Jos YLE haluaa seurata
kehitystä, olisi suositeltavaa uskaltaa ottaa ohjelmaan haasteltavaksi lääkäri, ortopedi Antti Heikkilä, jolla on hieman enemmin kliinistä kokemusta. MIKSi EI !
Tuota minäkin odotan! On käsittämätöntä, että halvennetaan toista osapuolta, ilman että annetaan hänelle mahdollisuuden vastakommentteihin! Erityisen raskauttavaksi sen tekee kun se tehdään verovaroin kustannetussa YLE:ssä! Ja fakta kuitenkin on, että nykymenolla kansa on sairastunut ja sairastuu lisää. Ja se pointti Heikkilällä on oikea ruokavalio, ei lillukanvarret, joihin HS ja YLE takertui! Heikkilänkin suosittelemaa keto-dieettiä noudattavista en ole kuullut esiintyvän noita kansantauteja, diabetestä, enkä sydänsairauksia. Itsellä kokemus 10 v pallolaajennuksen jälkeen ketodieetistä. Vaihtoehtona oli statiinit, primaspanit jne. Otin Heikkilän opit käyttöön ja nyt ole vireä, liki 70 v ”vanhus”, joka viettää aikaansa mm. laskettelurinteissä prätkäillen jne. Lääkkeetön muuten, paitsi verenpaine vaatii vielä pikkuisen lääkettä, mut sekin menossa kohti lääkkeettömyyttä! Verisuonitukos tuli juurikin keiju-ruisleipä ruokavaliolla! Mikähän olisi tilanne, jos olisin popsinut 10 v statiineja, vaikka ilmankin on tullut toimeen ja vieläpä huippuhienosti!
Uskomatonta, miten koulutettu ihminen voi haluta tulkita haastattelun noin virheellisesti.
Koko ohjelmassa ei edes keskitetty millään tavalla Heikillään. Alun kysymys tutkitanpyynnöstä vei jotain 30 s ja lopussa kysymys ehkä 5 s. Koko muu ohjelma oli aivan muuta asiaa. Eivät ne liittyneet Heikkilään mitenkään. Kekustelu käsitteli niitä ilmiöitä, mitkä vaikuttavat meissä kaikissa ihmisissä ja jotka myös selittävät meidän ihmisten irrationaalisenkin toiminnan.
Juhani Knuuti, kiitos kommentista. Mediakritiikki on täysin luonnollista ja toivottavaakin. Sen tarkoitus on auttaa toimittajia kehittämään ohjelmiaan. Olen pahoillani, että kirjoitukseni sai sinussa aikaan reaktion ”Uskomatonta, miten koulutettu ihminen voi haluta tulkita haastattelun noin virheellisesti”.
Olen perustellut tulkintani. Niistä voidaan keskustella ja olla monta mieltä. Totta kai. Sinä esiinnyt ohjelmassa erittäin hyvin hymyilevänä ja positiivisesti asiasi kertoen. Sinusta ohjelma antoi luotettavan ja miellyttävän kuvan.
Kritiikkini kohdistuu ohjelman journalistiseen esillepanoon, sen kysymyksenasetteluihin ja rakenteeseen. Jos ohjelman rakennetta hiukan tökkää ”aivonystyröillä”, niin se kaatuu kuin hutera korttitalo tuulessa, tai pikemminkin siinä ei ole rakenneta ollenkaan. Se on sillisalaatti, jossa käsitellään sekavassa järjestyksessä ”matojen uskomushoitoa”, roskia mikroskoopin alla, Heikkilän kirjaa, kivien parantavaan voimaan uskovaa fyysikkoa (missähän sellaisia on?), sokeriaineenvaihduntaa, plaseboa, vaihtoehtohoitojen käytön syitä, väärää terveystietoa levittäviä ryhmittymiä, lasten rokotuksia, uskomushoitoja ja tieteellisen tutkimuksen kritiikin tärkeyttä, potilas-lääkärisuhdetta ja vastaanottoaikojen lyhyttä jne.
Mielestäni ohjelma oli pinnallinen. Sinä et ollut pinnallinen, mutta kysymykset joita esitettiin olivat, etkä niihin tietysti muulla tavalla olisi voinut vastatakaan kuin mitä vastasit. Minusta vastasit hyvin.
Se mitä toteat Heikkilän mielestäsi vähäisestä merkityksestä ohjelmassa, kaipaa hieman tarkennusta: Heikkilän kirjan kritiikkiin absoluuttisina minutteina/sekuntteina annettu aika on pieni ohjelman kokonaisuudessa. Mutta joukkoviestinnän välittämissä sanomissa ei olekaan kysymys minuuttien tai sekuntien määrästä, vaan siitä millä tavoin ja missä kohtaa ohjelmaa tärkeäksi katsotut asiat esitetään. Heikkilä-kritiikki esitettiin heti alussa ja tekstiblanssilla lopussa. Näin ohjelmasta saa sellaisen käsityksen (jos ei ole lukenut Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjaa), että kaikki ne asiat joita siinä keskustelitte liittyivät jotenkin kyseiseen kirjaan. Tämä oli yksi pääpointtini mediakriittisessä kannanotosani.
Seikka, jota sinun puheessasi ihmettelen on ”väärän terveystiedon levittäjien ryhmä”, josta moni varmaan toivoisi lisävalaistusta. Eikä avoin dialogi vaikeistakaan aiheista olisi kenellekään haitallista.
Olen, jälleen kerran useimmista tulkinnoistasi eri mieltä, mutta olkoon niin. Olen saanut ohjelmasta todella paljon palautetta ja ajattelin kirjoittaa ilmiöstä, jossa samasta ohjelmasta voi syntyä niin erilaiset tulkinnat. Johtunee vahvistusharhasta.
Juhani Knuuti, niin, erilaisista näkemyksistä keskustellen voi syntyä jotakin aivan uutta. Tähän minusta pitäisi pyrkiä.
Kenen vahvistusharhaa tarkoitat? Tunnistatko itsessäsi sellaista? Miten niin jälleen kerran?
On olemassa myös ilmiö kognitiivinen dissonanssi, joka liittyy vahvistusharhaan, mutta on käsitteenä neutraalimpi. Siinä ei oleteta tosiasiaa ja sitä vastaavaa harhaa, vaan se tarkoittaa, että ihminen, joka kohtaa omasta vakaumuksestaan tai tutkimuksessa esimerkiksi omista teoreettisista lähtöoletuksistaan poikkeavia tai siihen sopimattomia faktoja todellisuudesta, pyrkii tulkitsemaan nuo tosiasiat omien lähtöoletustensa (joskus puhutaan myös maailmankuvasta) mukaisesti.
Hienoa, että olet eri mieltä. Voisitko kertoa, mitkä kertomani asiat näet toisin. Totta kai olet saanut hienoa palautetta ohjelmasta. Sinähän esiinnyit loistavasti! Minun kritiikkini kohdistui, kuten jo kerroinkin, ohjelman rakenteeseen ja sen kysymyksenasetteluihin ja ohjelman yliyksinkertaisuuteen. Ei missään nimessä sinuun henkilönä, ei myöskään sinun vastauksiisi. Yhden kysymyksen sinulle tein koskien väärään tiedon levittäjien ryhmiä, joissa on mukana akateemisiakin ihmisiä.
Miten olisi nokakkain keskustelu? Voin matkustaa Turkuun.
Liinan Heikkilän puollustelu alkaa jo menemään uskomattomaksi. Jos joku ”auktoriteetti” keksii huuhaata ja myy sillä kirjoja, klupijäsenyyksiä, pillereitä tms. kyseisen ilmiön kritisoimisessa ei varmaankaan ole kyse salaliittoteorioista. Pikemmin ihmisten varoittamisesta kyseenalaisin perustein tehjtävästä liiketoiminnasta.
Heikkilä muuten väittää, että sokeria (jota Heikkilälle on kaikki hiilihydraatti) syömällä ruokkii syöpäsoluja, jotka hänen mukaan eivät voi käyttää muuta ravintoa kuin glukoosia. Ja ulkomailta alan piireistä kierrätetty perätön väite siitä, että tuosta olisi peräti myönnetty Nobel toistuu hänen blogissa, kirjoissa ja fäcebook-sivuilla.
Ismo Liukko, kiitos kommentista. Pidän eettisesti ongelmallisena sitä, että media on yksituumaisesti (harvoja poikkeuksia on) lytännyt Lääkkeetön elämä -kirjan – puhumatta ollenkaan sen pääsanomasta eli siitä, että se ajaa sellaisen hoitamisen asiaa, jossa pyritään vähentämään lääkkeiden käyttöä. Lääkeresistenssi ja lääkekustannusten kasvu ovat tunnetusti maailmanlaajuinen ongelma kansanterveydelle. Sitä ne ovat myös Suomessa.
En ole koskaan enkä missään puolustellut Heikkilän kirjassa olleita virheitä, joita uuteen painokseen on korjattukin. Ne virheet eivät kuitenkaan ole olleet sellaisia, että niiden perusteella kirjan voisi luokitella ”vaaralliseksi” tai ”jopa hengenvaaralliseksi”, kuten media on tehnyt. Eivät ne mielestäni myöskään ole olleet pääsyy sille, että kirja on lytätty ja että S- ja K-ryhmä vetivät kirjan myynnistä. Taustalla on ihan muita syitä, joita olisi ehkä hyödyllistä pohtia.
Kirjan lukeminen avaa silmiä monella tavalla. Se on kyllä paikoin erittäin provokatiivinen, mutta kannattaa silti lukea se itse eikä luottaa vain median antamaan ”tietoon”.
Miten lääkäri on noin tietämätön luontaishoidoista, jota halventavasti nimittää uskomushoidoiksi. Kannattaisi ensin ottaa selvää ennenkuin suoltaa tuollaista törkyä. Toimittajakin olisi voinut paneutua asiaan, että olisi edes jonkinlainen keskustelu syntynyt. Lääkärit ja hoitajatkin käy näissä ” uskomushoidossa, mutta niistä ei uskalleta puhua. Vaikenemisen kulttuuri.
Uskomushoitoja nimitetään uskomushoidoiksi, koska niiden tehosta ei ole tieteellisesti pätevää todistusaineistoa. Ihan yksinkertaisesti siksi. Uskomushoito on täysin validi termi. Sen sijaan erilaiset eufemismit kuten luontaishoito ja täydentävä hoito yrittävät implikoida, että hoidoilla voisi olla jotain todistettuja vaikutuksia, vaikka näin ei ole.
Juuri niin ”Järki käteen”, järjen käyttö on toivottavaa. Uskomushoito-termi on loogisesti tarkasteltuna mahdoton. Tieteessä sitä ei käytetäkään, vaan se on enimmäkseen propagandistisessa median käytössä. Tutkimuksessa käytettävien termien tehtävä on kuvata mahdollisimman tarkoin asiaa tai ilmiötä, jota on tarkoitus tutkia.
Terveyden ja sairaanhoito sisältää aina uskomuksia, odotuksia, tunteita ja kokemuksia. Tästä Juhani Knuutikin puhui kauniisti haastattelussaan. Nämä kokemukselliset tekijät ovat osa kaikkea, siis aivan kaikkea, hoitamista. Toisin sanoen kaikessa hoitotyössä on mukana ”uskomushoitoa”. Sitä voidaan nimittää myös plaseboksi eli lumeeksi, jonka Juhani Knuuti haastattelussa myös mainitsi.
Jos uskomushoito määritellään, kuten sanot, hoitomuodoksi, josta ei ole tieteellisin tutkimuksin osoitettua pätevää näyttöä, niin on tarkasteltava kaikkia tällaisia hoitomuotoja, jotka nykyisin ovat käytössä. Tarkastelun tulos on, että niitä käytetään sekä terveydenhuollon sisällä että ulkopuolella. Julkisessa keskustelussa virheellisesti viitataan usein siihen, että ”kyllä uskomushoidot voidaan heti ottaa terveydenhuollon käyttöön kunhan niistä saadaan tutkimusnäyttöä”. Tämä on epälooginen väite, koska näitä uskomushoitoja on jo ennestään terveydenhuollon käytössä. Varsinkin perusterveydenhuollossa, jossa arvioidaan tutkimusten mukaan olevan 20-40 % kaikista käyntitapauksista sellaisia, joille ei voida määrittää selkeää diagnoosia. Biolääketieteen käsitteistön mukaan evidenssi, näyttö jostakin yksittäisestä hoitomuodosta on saatava satunnaistetuista kliinisistä kokeista johonkin tiettyyn sairauteen käytettävän lääkkeen tai hoitomuodon osalta. Tämä siis yksinkertaistetusti uskomushoitotermin problematiikasta. Kun ei ole selkeää ja yksiselitteistä tautia tai vaivaa, ei sitä voidaa hoitaakaan yksiselitteisesti näyttöön perustuvalla hoidolla.
Olen kirjoittanut tästä aiheesta hyvin paljon. Tässä muutamia linkkejä. Voisitko tutustua niihin ja sen jälkeen kertoa kantasi. Kiitos.
Tieeessä ei tunneta termiä uskomushoito https://liinanblogi.com/2018/10/29/tieteessa-ei-tunneta-termia-uskomushoito/
Uskomushoito – mitä se on https://liinanblogi.com/2017/08/22/uskomushoito-mita-se-on/
Karhun nimi ja uskomushoidot https://www.bioetiikka.fi/?p=1438
Vaihoehtoista, lääkkeetöntä vai uskomushoitoa? https://liinanblogi.com/2018/12/14/vaihtoehtoista-laakkeetonta-vai-uskomushoitoa/
Uskomusten merkitystä ja paikkaa hoitamisessa ja terveyden edistämisessä olen käsitellyt melko laajasti myös kirjassa Inhimillisyyden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon (toim. Aarva P, Kortejärvi H, Sarvela K) 2018. https://basambooks.fi/sivu/tuote/inhimillisyyden-vallankumous/2325729
Kiitos, Pauliina! Osaat ansiokkaasti ilmaista kirjallisesti sen mitä minä ja monet muut ajattelemme.
Ostin kirjan ja vaikka jo nytkin elän niin lääkkeetömästi kuin mahdollista ja pyrin siihen että viimeinenkin (verenpaine) lääke tulee tarpeettomaksi.
Kiitos hyvästä artikkelista Pauliina 🐻❤️♉
Juhani hämmentää kuin hypnologi ? hämmennyksen vallassa potilastahan voidaan silloin ohjata. Haastatteluissa kohokohdat (jotka jäävät paremmin muistiin) sijaitsevat juuri niiden alussa ja lopussa. Se mitä jää väliin on joko täydentävää tai muuta sanoitusta. Myös se miten aloitaa vastauksen korostaa sitä, miten päin koko viestiä tulkitaan.
Juhani Knuuti kutsuttiin Tastulan ohjelmaan todennäköisin syin Heikkilän kirjajulkaisun sitä kohtaaman ”vaarallinen” pohjalta ja mitä Juhani itse on omalla blogillaan kirjoitellut Lääkkeetön elämä kirjasta ja sen kirjoittajasta.
Uskomatonta, miten uskomaton voi olla noin uskomatonta.
Vertailun vuoksi, miten haastattelu olisin pitänyt tehdä, nyt Antin vuoro:
Eikös S- ryhmän ja K-ryhmän kauppojen jälkeen myös muut ketjut alkaneet tai siis lopettaneet myynnin, miksei niitä vastaan kampanjoitu? Vai lahjoiko Heikkilä muita kanavia? No jokainen varmaan tietää. Maarit Tastula ja yle, jopa 15 sek on liikaa.
”Entäs ne statiinit”, Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa ja muutkin kirjakaupat myyvät Lääkkeetön elämä -kirjaa normaalisti. Samoin Adlibris-nettikauppa. Sensuuri koski vain kauppaketjuja S-ryhmä ja Kesko. Kirjakaupat eivät lähteneet sensuurilinjalle.
Miksi ohjelmassa ei käsitelty ollenkaan VHH-ruokaloita, joka on kuitenkin Heikkilän viesti terveellisemmälle elämälle eli kalkkeettomalle. Kysyn vielä, kuinka moni lääkäri suosittelee lisäravinteita lääkkeiden siasta.
Joo kirjathan taisi loppua joulu- tammikuussa ennen uutta painosta. Mitä muuten blogisti on mieltä, miksi kirja tai kirjan kirjoittaja mainittiin, kirjoittaja taidettiin mainita ihan muista syistä.
”Entäs ne statiinit”, ohjelmassa ei muistaakseni mainittu kirjan nimeä ollenkaan.
Jatkuu… kuin kerrosleipä, jonka välissä on vaarallista ravintoa.
https://www.talouselama.fi/uutiset/vihreiden-eduskuntaehdokas-katariina-souri-mainostaa-kohulaakari-antti-heikkilan-ruokavalio-oppia/efe00d3c-642b-3cd9-b86f-595dafec1db4?fbclid=IwAR2LwUdIMXHs6nsjTfXwyaeEAvhg3Uqa_KQvbwSBkpeDCw2MqdSTNpldU4o
No niin, nyt on kyseinen ohjelma katsottu ja aika samoille näkemyksille kallistun kuin Pauliina.
Ehkä Pauliinan olisi pitänyt kirjoittaa kirjoituksensa alkuun kuten Christer Sundqvist eräässä blogi kirjoituksessaan:
”VAROITUS! Teksti saattaa aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita. Herkimmät ihmisyksilöt voivat saada aiheen välittömästi puhua tästä asiasta terveysviranomaisten kanssa. Jos olet herkkä – lue silloin tämä teksti vasta maanantaina, jolloin terveysviranomaisia on helpompi tavoittaa. Jos olet karaistunut – lue silloin teksti heti! Varaa itsellesi rauhallinen 10 min lukuhetki ja pohdi tekstiäni vähintään 20 min. Tämä ei ole mikään helppo teksti. Se ei heti avaudu.”
Toki ohjelmaa oli miellyttävää katsoa, ja Knuuti esiintyi siinä edukseen, mutta Tastulalta olisin odottanut tiukempia kysymyksiä, ja Heikkilälle olisi pitänyt antaa mahdollisuus hänen kirjaansa koskeviin kannanottoihin, tai jättää hänen kirjansa käsittelemättä. Yleensähän Tastulan vieraana on jokin näkemyksen edustaja, kirjoitettune kirjoineen. Toki nyt hän haastatteli professori Juhani Knuutia otsikon alta: ”Sokeridieetti estää syöpää ja muita huuhaaväitteitä terveydestä.”
Tastulan kysymys: ”Kuinka paljon terveysväitteissä on huuhaata ja puuta heinää?”
Vastaus tähän kysymykseen riippuu siitä, miten määritellään ne, mitkä ovat oikeita terveysväittämiä, vertailukohdaksi, erottavaksi tekijäksi.
Tastulan kysymys: ”Heikkilän uusimman kirjan arvio, miksi?”
Knuutin vastaus: ”Tässä kirjassa on sellaisia omainaisuuksia, sellaisia väitteitä, jotka selkeästi olivat tutkitun tiedon vastaisia, ja osa niistä oli katsottu voivan olla jopa vaarallisia.”
Tässä kohden Tastulan olisi mielestäni pitänyt tarkemmin kysyä näitä kohtia kyseisestä kirjasta. Toki voi lukea Knuutin Heikkilän kirja-arviosta: ”Tämän narratiivin keskeiset perusteet ovat kuitenkin selkeästi virheellisiä. Heikkilän suositukset sisältävät myös vaarallisia komponentteja. Tyydyttyneen rasvan runsas saanti liittyy valtimotautiin ja myös rasvamaksaan, vaikka jälkimmäistä juuri tällä ruokavaliolla väitetään hoidettavan.”
Tuohon liittyen, on ollut asiantuntijan toimesta faktantarkistusta, että jo muinaiset roomalaiset tiesivät, miten maksaan saadaan rasvaa, eikä se ollut tyydyttyneellä rasvalla, vaan viikunoilla.
Myös uutiset tietävät kertoa: ”…..Myös runsas fruktoosin ja nopeiden hiilihydraattien syöminen rasvoittavat maksaa.”
Voidaan myös kysyä, meneekö tyydyttynyt rasva suoraan maksaan, kuten on väitetty?
Onko totta, että puolitoista ruokalusikallista rypsiöljyä päivässä saattaa jopa laskea joidenkin sydäntautien riskiä?
Uskomushoidoista puheenollen: ”Lääketieteessä on ennen näkemätöntä, että koululääketieteen edustajat ryhtyvät tarjoamaan mielikuvitukseen perustuvia ajatusmalleja sairauden mekanismista ja suosittelevat näyttöön perustumattomia, jopa haitallisia uskomushoitoja, kun taas potilaat vaativat, että heidän diagnoosinsa ja hoitonsa tulee perustua tieteelliseen näyttöön. Roolien vaihtuminen on hämmentävää.”
http://ollipolo.blogspot.com/
Huolestuttava havainto tohtori Toloselta, liittyen tutkimusten tulkintaan, loppusosaa lyhennetty:
”Helsingin Sanomat ja muu valtamedia valehtelivat VITAL-tutkimuksesta
Suomen valtamedia uutisoi suuren VITAL-tutkimuksen täysin negatiivisena: Sen mukaan D-vitamiinista (50µg/vrk) ja kalaöljystä (840 mg omega-3:a/vrk) ei ollut mitään hyötyä sydänterveydelle eikä syöpätautien ehkäisyssä tai hoidossa. Tutkimusta johtanut professori JoAnn Manson on antanut kaksi seikkaperäistä lausuntoa, joiden mukaan tulokset eivät olleet ollenkaan sellaisia kuin Suomen valtamedia uutisoi.
Tosiasiassa sydänkuolemat vähenivät 19 % ja sydäninfarktit 40 % henkilöillä, jotka söivät kalaruokaa enintään 1,5 kertaa viikossa. Afroamerikkalaisten sydäninfarktit vähenivät 77 %! D-vitamiini vähensi syöpäkuolemia 17 % 5,3 vuodessa. Kolmena viimeisenä vaikutusjakson vuotena D-vitamiini vähensi syöpäkuolemia 24 % ja uusia syöpätapauksia 6 %, kuten Manson selostaa alla olevissa linkeissä.
HS:n, Ilta-Sanomien ja muiden valtalehtien toimittajat eivät näköjään osaa lukea tieteellisiä tutkimusraportteja, vaan uutisoivat niitä omien ennakkokäsitystensä mukaisesti. Näiltä lehdiltä puuttuu kokonaan faktantarkistus, jota ne ovat itse kovasti vaatineet viime aikoina.”
http://www.vhh-terveysravinto.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=81&p=49643#p49643
Mainitussa ohjelmassa ollut mielenkiintoinen potilastapaus löytyy täältä:
Eikös toi omega3 hyöty saatu silloin, jos kalaa syötiin alle 1,5 annosta. Muutenhan ei tainnut ollaa huomattavia hyötyjä.
Tämäkö ei ole syöpäpotilaiden pelottelua:
”Antti Heikkilä
21. tammikuuta ·
Ensimmäistä kertaa tutkijat selvittivät, kuinka paljon syöpäpotilaita kuoli 30 vuorokauden sisällä kemoterapian (sytostaatit) aloittamisesta. Tutkimuksessa todettiin potilaiden kuolleen lääkkeeseen eikä syöpään. Luvut kuolemista vaihtelivat, mutta joissakin sairaaloissa kuolleisuus oli jopa 50%: Tätä tietoahan ei saa Suomessa esittää, ja tämän takia ne ovat olleet kimpussani, mutta kertoo myös sen, etteivät ne seuraa aikaansa.
https://www.telegraph.co.uk/…/chemotherapy-warning-as-hund…/”
Kuinka tälläistä roskaa, joka voi johtaa tarpeettomiin kuolemiin, voi joku ryhdikkäästi puollustaa. Tuossakin 50 % kuolleita oli (olisiko valtsun terveysblogin tarkastuksen mukaan) kokonaista 1 ihminen. Hän sai parantumattomasti sairaille tarkoitettu pallatiivista hoitoa. Eli kuolleiden prosentti tuossa tapauksessa oli 50 %:n sijaan 0 %. Tälläisen roskan levittäjät kokevat, että heillä ei ole mitään vastuuta, ihmiset tekevät omat päätökset hoidoista, joita he vastaanottavat. Todennäköisesti toisinaan heille tarjotun selvästi virheellisen ja harhaanjohtavan tiedon perusteella.
Ismo Liukko, kuten vastauksessani edelliseen kommenttiisi kerroin, vastustan Heikkilän kirjan virheitä. Virheet ovat ikäviä, ja ne on korjattava. Mistähän esittämäsi tieto on peräsisin (linkki ei avaudu). Ehkä annat lähdeviitteen. Lääkkeetön elämä -kirjasta en tuollaista tietoa sytostaattikuolemista muista nähneeni. Millähän sivulla se on, jos se siellä on? Ja mihin tutkimukseen tieto viittaa? Tsekkaan kyllä mielelläni, mikä on tuo tutkimus, johon kommentissasi viittaat, jos saan lähdeviitteen.
En kuitenkaan aio osallistua jossain blogeissa käytyyn Heikkilän-virheet -keskusteluun. Olen kiinnostunut niistä syistä, joiden perusteella kirja on julkisuudessa lytätty ja julistettu vaaralliseksi ja niistä syistä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että julkista keskustelu ei käydä lainkaan itse kirjan pääaiheesta eli tarpeesta vähentää lääkkeiden käyttöä (lääkeresistenssin ja lääkekustannusten nousun vuoksi) ja lääkkeettömien hoitomuotojen (kuten ruokavaliohoidot) kehittämisestä lääkkeellisten rinnalle.
Olen aikaisemmin kirjoittanut Lääkkeetön elämä -kirjasta kokonaisuutena ja pohtinut sen lyttäämistä ja lyttäämisen perusteluja mediassa. Tässä blogijutussani aiheena oli Maarit Tastulan haastattelu ja Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirja sen osana.
Olisko toi sivun 133 tienoilla.
Paullina Arva. Kiitos vastuksesta ja sensuurin puuttumisesta. Lääkkeetön elämä on hieno tavoite. Tuota pääsanomaa ei vastusta kukaan. Antti Heikkilä on saanut osakseen kovaa kritiikkiä. Se kuuluu tieteen luonteeseen ja kirjaa myytiin aluksi tieteeseen perustuvana. On ymmärrettävää, että Heikkilä on pahoittanut mielensä, kun hänen omilla sivuillaan on kaikki muu paitsi fanittaminen kielletty.
Heikkilän pitäisi sietää kritiikkia poikkeuksellisen hyvin. Ensinnäkin hän asettaa kirjansa tietokirjaksi. Heikkilä on julkisuuden henkilö, joka tekee kirjoillaan ja klubillaan raakaa bisnestä. Heikkilä on itse vuosikausia kritisoinut muita hyvin värikkäin ja epäasiallisin ilmaisuin ja vetoaa lääkärin auktoriteettiin: esimerkiksi Fogelholm on ruokateollisuuden Göppels (”Ruokateollisuuden Göppels lääkärin työn arvostelijana”) ja Heikkilä väittää perusteettomasti, että hän on Coca Colan lahjoma ja suosittelee sokerilimuja. Kyseessä on vale Fogelholm kehoittaa välttämään sokerilimuja ja appelsiinimehujakin niiden lisätyn sokerin takia. Hän on saanut vuosikausia temmeltaa melko vapaasti ja nyt kun hän kohtaa somessakin ansaitsemaansa kritiikkiä, Heikkilä heittäytyy marttyyriksi. Hän ei ole marttyyri eikä uskonpuhdistaja. Mutta hyvään bisnekseen riittää, että joku prosentti ihmisistä hänet sellaisena näkee.
Ismo Liukko, ymmärrän. Vaikuttaisi hiukan siltä, että Heikkilä-jupakassa onkin ehkä kyse jostain muusta kuin itse kirjasta, esimerkiksi siitä kuinka ihmiset ovat kohdelleet ja kohtelevat toisiaan, missä hengessä ja millä sävyllä ”asiat riitelevät”. En tiedä, kun en ole tietoinen enkä ole seurannut mainitsemaasi vuosien takaista jyrkkää sanailua. Joka tapauksessa toivoisin ja itse haluan pyrkiä siihen, että jatkossa keskustelu voisi olla asiallista ja eri katsantoja arvostavaa.
Kait Tastula& Flinkkilää tehdään Tastula& Flinkkilän tavoin. Tiedekirjassakin pitää kait viittaukset olla oikein, Ja olihan kirjasta korjattu ainakin yksi kohta, muita kohtiahan ei kommentoitu mitenkään. Jos ohjelman nimi on sokeridieetti ja muita…. niin on kait luonnollista että haastattelija kyselee sokeridietistä ja muusta…
Yhteiskunnissa tarvitaan hyväksyvää vuorovaikutusasennetta, jota ilman ei synny käsitystä, eikä ymmärrystä. Näin vastakohdat saadaan toisiaan täydentävään dialogiin eli uudet ideat syntyvät integroitavien näkökulmien luovuus- ja kehityprosesseissa, eikä vastakkainaseteltuja puolustuspuheita enää tarvita. Näin ongelmia ratkaistaan kokonaisvaltaisesti ja samalla niiden osatekijöiden tasapaino saadaan hallintaan yhteisen hyväksi fuusioimalla eri tahojen ja tasojen osaamista.
Jokaisen onnistuminen ja menestys luodaan toisten hyvinvointiin panostamalla, jossa empatia toimii rajapintana. Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu, jotta kuuntelisimme enemmän kuin puhuisimme ja muistamalla se, että ilman kokemusta ei synny empatiaa ja jota pelkät lääkärintutkinnot lääketutkimuksineen eivät pysty korvaamaan.
Kun Lääkkeetön elämä kirjaa aloitettiin arvostelee ja kritisoimaan ja tuomaan esiin sen huonompia osatekijöitä suurennuslasin kera ja ilman hyvien puolten esiintuomista, mentiin hauhau -ansaan ja alettiin kaivaa esiin asiaankuulumatonta leimakirveeseen kuuluvaa vartta. Osapuolten tulisi kaikin tavoin välttää vastakkainasettelua, eikä lähteä herjaaviin lausumiin ja syytöksiin, ei vaikka vastapuoli on itse siihen sortunut. Silloin päästään eteenpäin, eikä jämähdetä eipäs-juupas väittelyihin, joka kuluttaa turhaan adrenaliinilla maustettua tahtoenergiaa.
Olen aloittanut lukemaan kirjaa ”Inhimillisyyden vallankumous” ? otsikoisin sitä siteroiden hieman toisin: ”Inhimillisyydellä valta kumotaan”.
NipNap, noin minäkin ajattelen. Käytännössä meidän ihmisten (inhimillinen) oikeassa olemisen tarve ja oman tietämyksen näkeminen ainoana hyvänä tai parhaana mahdollisena estää mainitsemaasi vastakohtien tuomista toisiaan täydentävään dialogiin. Harmihan se on, koska siinä menee tavallaan hukkaan hyviä asioita. Ehkäpä pikku hiljaa kuitenkin kehitymme ja pystymme ottamaan vastaan omistamme poikkeaviakin näkemyksiä.
Olisipa hienoa ja kiinnostavaa saada kritiikkisi (uskon kestäväni kovaakin kritiikkiä, tai no, en voi olla varma) ”Inhimillisyyden vallankumouksesta”. Otsikkoversiosi on kyllä osuva.
Ajatuksiin nousi affirmaatio asiantuntijasta ja ammattilaisesta, sekä muita mietteitä.
Asiantuntijalla on paljon tietoa ja ammattilaisella käytännön kokemusta. Ammattilainen tietää kaikesta ei-mitään, kun taas asiantuntija tietää ei-mistään kaiken. Kun nämä kaksi (taito & tieto) yhdistetään niin silloin he tietäisivät jotakin jostakin eli ne oleelliset asiat, sekä niihin liittyvistä seikoista ja takaisinkytkennöistä. Näitä yhdistymästä estää oikeassa olemisen tarve ja väärässä olemisen pelko ja näistä juontuvat asenteet.
Empatiaa taas tarvitaan silloin, kun ratkaisuja haetaan kronologisissa muutoksissa, esim: vauvan, lasten ja nuorten kasvamisessa. Aivokuvauksissa korkeakoulutetuilla asiantuntijoilla on paljon vähemmän liikennettä empatiaa edustavissa aivolohkoissa (peilisolut) ja johtunee siitä, että ulkomaailmaa mallinnetaan työllä unohtamalla sisäiset motivaatiot.
Inhimillisyyden vallankumous -kirjasta löytyy useita yes-tutuksi tulleita asioita – meditaatio (mielen hiljentyminen), flow (intuitiolähtöinen tekeminen), NLP (kehomuistin ohjaus, kinestiikka ja mentaalinen valmennus), tunneÄly (tunne älysi älyä tunteesi), basebo (biologinen ja psygologinen ikä).
Olen jo pitkään suunnitellut internettiin sovellusta, jossa vastakohdat voivat ratkaista suunnitelmiaan yhteiymmärryksellä. Tämä tavoite alkoi pyöriä tietoisuudessa IChing-ajattelusta ja TajChi-harjoittelusta, osin vyöhyketerapiasta, sekä luettuani uutta tietoa mikrobistosta ja niiden vaikutuksesta aivoihin ja geeneihin.
Tällä hetkellä ajan päällä on kuitenkin tekemäni ravitsemus-terveys websovellus ja aika menee pääsyin siihen. Selailen kyllä kirjaanne iltaisin ja katselen siitä, mitä uutta ja täydentävää sieltä saisin poimittua. Kertonen siitä jatkossa kevään ja kesän kuluessa lisää, jollei tietoresistenssi yllätä?
Laitan tähän vielä (Eeva Kilven?) jutun vertauksena miten Antin kirja olisi pitänyt vastaanottaa.
Mies hiipii rakastettunsa luo ylös rappuja ja avaa oven sanoen: ”Anteeksi, jos minä häiritsen niin minä lähden heti pois”. Nainen tuijotti hetken ja tokaisi ”Et sinä minua häiritse, sinä tuot elämääni kaaoksen – Tervetuloa.”.
NipNap, Eeva Kilpi osaa sanoa ”täsmällisesti” sen mitä tieteellinen teksti ei pysty ilmaisemaan. Runous on usein niin viisasta ja lisäksi kaunista. Kumpaakin tarvitaan.
Joskus kaaos on todellakin kirkkautta. Toisinaan tarvitaan hiukan kaaoksen kesyttämistä. Tämä inhimillinen rytmisyys liittyy myös hyvinvointiin, terveyden ja sairauden hoitoon. Se on tiedon ja taidon nivoutumista toisiinsa, samoin kuin tieteen (tutkimustiedon) ja kokemuksen (hoitajan ja asiakkaan) yhdistymistä laajemminkin kuin vain yksittäisessä asiakassuhteessa.
Loistava tuo inhimillisyydellä valta kumotaan!
Inhimillistäviä asioita, joilla valtaa kumotaan yhteistoiminnaksi.
Monet vastakohdat ja eri ominaisuudet ovat toistensa synbioottisesti läheisiä voimavaroja – esimerkkinä: extrovertit ja introvertit.
Extrovertillä on järkeä, älyä ja ilmaisukykyä, mutta extro ainoana resurssina tuottaa monasti vain tärkeileviä selityksiä ja tekee mielen emootioista puolustelevia todisteita. Introvertilla on tunnetta, viisautta ja intuitiokykyä, mutta intro ainoana resurssina luo epäonnistumisen pelkoa, torjuviksi tulemisen patoa ja siten se alkaa ennakoiden välttää kohtaamisia.
Ihmiset, joilla on sekä extroa että introa ovat enemmän itsellisiä, itsenäisiä, omatoimisia, aloitekykyisiä ja itseohjautuvia ja heillä on puheenjohtajan avain saada muut toimimaan yhteisen hyväksi. Useasti näistä ambiverteistä tulee yrittäjiä, freelansereita ja maailmanmatkaajia.
Kun nämä kaksi voimavaraa yhdistyy spiraalisesti, saadaan aikaan myös tarpeiden mukaisia kollektiivisia päätöksiä siitä, miten tuloksia tehdään yhdessä ja jossa vallalla ei ole osaa eikä arpaa. Tämänkin tuotteistamisessa kokeilu on sen alku ja juuri.
Elämä itsessään ohjaa normaalisti taloutta aktiiviseen suuntaan ? ei toisinpäin kuten nykyään, jossa talous ohjaa elämää keinottelemalla, vaurastumalla, julkikuvaansa ehostaen velkaantumalla ja manipuloimalla uskomuksia, sekä houkuttelemalla eläviltä markkinoilta asiakkaat näkymättömän käden hyperteksteillään ja virtuaalisilla unillaan. Perustulo keventäisi riippuvuutta talouskasvun välttämättömyydeltä ja sääntöihin perustuvalta tukipolitiikalta, samalla se ohjaisi tarjontaa ja palveluja yhteishyödylliseen suuntaan.
Perustulo mahdollistaa tarkoitusta, merkitystä ja tarpeellisuutta aktivoivat ajantasaiset aidot tunteet ja ajattelun, jolloin eriarvoistava vastakohta (rikkaat-köyhät) katoasi vastakkainasettelusta turhapurona.
Perustulo olisi terveellisen ihmiselämän huoltotekijä ja silloin myös hoitoa tarvitsevat sairastuneet, sekä hoivaa tarvitsevat vanhukset liittyisivät elämänkaareen hyvää laatupalvelua tarvitsevina arvokkaina jaksoina.
Nukkumisen aikana ja paastossa energialähde muuttuu glukoosista ketoneiksi (mm: beetaHydroksiVoihappo), jotka ovat tehoenergiaa etenkin aivoille ja sydämelle. Silloin aivot toimivat paremmin, kirkaammin ja puhdistuen, sekä muistikin pelaa oivallisemmin. Antti Heikkilä tuo kirjassaan ”Lääkkeetön elämä” esiin ketodieetin. Lukemalla oppii ja oman kokemuksen kautta alkaa ymmärtää, miten aineenvaihdunta toimii ja miten hormonaaliset vastakohdat tasapainottavat toisiaan – osviittana terveyden hallintaan ja tietämällä syvemmin pystyy arvostamaan myös vaihtoehtohoitoja.
Oikealla ravitsemuksella kumotaan valtaa sikaa pelaavilta verkostoilta ja lääketehtaiden lobbareilta.
PS. Kirja ”Inhimillisyyden vallankumous” – en päässyt siihen sisälle ja kirja pitää palauttaa kirjastoon. Saattona siihen tilasin ”Parantavat energiat” kirjan, jota Turpaduunarikin kehuu blogissaan.