Antti Heikkilän kirja Lääkkeetön elämä näyttää olevan hyvin merkittävä kirja. Se on saanut valtavasti julkisuutta. Suurilevikkisissä tiedotusvälineissä (Helsingin Sanomat HS, Kauppalehti, Turun Sanomat, Yle, iltalehdet) se on ollut pääasiassa sävyltään kielteistä, mutta on innostanut ihmisiä ottamaan itse selvää, mistä tässä mediajupakassa ja sen kohteessa on kyse.
Luin äskettäin historioitsija Peter Marshallin kirjan Reformaatio (2017), ja siitä nousi ajatus, että Heikkilässä ja Martti Lutherissa on jotakin samaa. Saksassa keskiajan ja uuden ajan taitteessa katolinen munkki, pappi ja yliopistomies (1484-1547) protestoi kirkon anekauppaa ja muita pappien luomia tapoja vastaan, joihin kansakaan ei ollut tyytyväinen. Tuolloin ilmeni protestimielialaa autoritaarisuutta vastaan monilla yhteiskunnallisen ja älyllisen elämän alueilla. Lutherin kannanotot olivat Peter Marshallin sanoin kuin ”moukarin isku” laitoskirkon tukahduttavalle pappisvallalle, joka ”käskee mitä pitää ajatella”. Kapinallisuus johti siihen, että kriitikko tuomittiin kirkonkiroukseen vuonna 1520 paavin bullassa, jossa Lutheria verrattiin ”villikarjuun joka törmäilee herran viinitarhassa”. (Marshall 2017,10-11)
Sittemmin Martti Lutherille lankesi vielä valtion kirouskin, jonka jälkeen hän joutui polttoroviota paetakseen piileskelemään noin vuoden verran. Tukijoita löytyi. Vaaliruhtinas Fredrik Viisas suojeli kirkon kapinallista ja majoitti hänet Watrburgin linnaansa. Siellä Luther käänsi uutta testamenttia ja vähitellen hänestä tuli kuuluisuus Saksassa.
Sekä kaupunkiporvarit että talonpojat pitivät Lutheria kirkon edustajien oikeudellisen ja taloudellisen sorron vastustamisen symbolina. Hänestä tuli myös suunnaton bestselleristi. Kuten historioitsija Peter Marshall toteaa, hän oli aikansa JK Rowling tai ehkä Richard Dawkins. Lutherin ydinteesi oli, että jokaisella voi olla oma, henkilökohtainen suhde Jumalaan, eikä tähän tarvita pappeja välittäjiksi.
Yksin valtakoneistoa vastaan
Mutta miten Heikkilä liittyy Lutheriin? Ensiksikin siten, että Luther joutui melko pitkään edustamaan ypöyksin vallitsevan uskonjärjestyksen kriittistä kantaa papiston ja maallisen hallintojohdon puristuksissa. Heikkiläkin on melko yksin edustaessaan kriittistä kantaa terveydenhuoltojärjestelmämme kanonisoituihin suosituksiin ja jopa tiedeinstituution toimintaan.
Virallinen taho (=kirkko ja valtio) syytti ja tuomitsi Lutherin vääräoppisuudesta, eikä keskusteluyhteyttä löytynyt. Heikkiläkin on julkisuudessa niin ikään tuomittu hänen kirjoittamansa kirjan Lääkkeetön elämä virheistä ja vaarallisuudesta. Keskusteluyhteyttä ei ole syntynyt, vaan valtavirtamediassa äänensä saavat kuuluviin pääasiassa Heikkilän kriitikot.
Toiseksi, jos keskiajan katolisen kirkkoinstituution vaikutusvaltaa vertaa metaforisesti nykyajan suomalaisen tiedeinstituution (yliopistot) vaikutusvaltaan, niin kumpikin on harrastanut oman aikansa mitätöinti- ja halveksuntatapoja. Nykyisin ei kirjoitella tiedebullia eikä ihmisiä polteta roviolla. Nyt halveksunta esitetään ”siistissä”, enemmän tai vähemmän tieteellisessä muodossa mediassa.
Lääketieteellinen Duodecim-seura vihjasi blogikirjoituksessaan tarpeeseen viedä Heikkilältä lääkärinoikeudet https://www.duodecim.fi/2018/12/21/valehoitoa-vaan-ei-valelaakari/?fbclid=IwAR1KAHOYmbOxqZQbLaNeqcoNuu3-UBBwsAzW9qFloFzuvWsixatHiaEaOH0
Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio totesi toimittaja Kalle Haatasen haastattelemana Ylen radio-ohjelmassa 1.2.2019, että niin sanottujen asiantuntijoiden ohjeet voivat olla riski:
Viime aikoina on puhuttu erään ortopedin kirjasta, jossa hän otti kantaa kaikenmaailman sairauksien hoitoon, joista hänellä ei voi olla minkäänlaista käsitystä, mutta hyvin varmat mielipiteet ja aika vankka seuraajakunta. Ja jopa maan suurin kirjankustantaja pränttäsi hänen kirjansa ja markkinoi sitä ollenkaan ottamatta huomioon, että useat asiantuntijat ovat sen tyrmänneet virheellisenä ja vaarallisena.
Kari Raivio Yle 1.2.2019
https://areena.yle.fi/1-4616055 (Heikkilän kirjan vaarallisuusvaroitus on noin minuutin 28 kohdalla)
Kari Raivio viittaa yllä olevassa sitaatissa Antti Heikkilään, vaikka ei hänen nimeään mainitsekaan. Samalla hän toteaa ymmärtävänsä, että monet asiantuntijat eivät nykyisin mene televisio-ohjelmiin tällaisten niin-sanottujen-asiantuntijoiden kanssa.
Tällainen asenne viittaa vahvasti pyrkimykseen suojautua ulkoisilta paineilta ja hankalilta kysymyksiltä. Näin, vetoamalla virheisiin ja asiantuntemattomuuteen, on mahdollista estää myös uusien kriittisten näkemysten julki tulo. Asiantuntijoiden omaan totuuteensa linnoittautuminen saattaakin näkyä siinä, että televisiossa esiintyvät nykyisin pääasiassa juuri nämä ”oikean” totuuden edustajat, jotka eivät aseta vallitsevia tutkimuslinjoja ja käytäntöjä mitenkään kyseenalaisiksi. Keskustelu on tyrehtynyt.
Hämmentävää yliopiston kanslerin kommentissa on myös se, että hän ei kerro, mikä kiistanalaisessa kirjassa on vaarallista ja miksi se on vaarallista. Korkean asemansa vuoksi hänen ei ikään kuin tarvitse perustella mitään, kun muut, ”hyväksytyt” asiantuntijat ovat kantansa ilmaisseet, vaikka hekään eivät ole perustelleet, mitä todennettuja vaaroja Lääkkeettömän elämän lukeminen aiheuttaa.
Kriittinen toimittaja olisi tietysti kuulijoita palvellakseen kysynyt tarkennusta, mutta tässä ohjelmassa Haatanen ja Raivio yhdessä naureskelevat näille niin sanotuille asiantuntijoille sekä kansalaisille, jotka googlaavat vaivojaan ja niiden hoitomenetelmiä ja pyytävät sitten lääkäriltä itse löytämäänsä hoitomenetelmää. Näin tavallisen ihmisen ”toimijuus”, oma aktiivisuus tehdään arveluttavaksi.
Samassa ohjelmassa Kari Raivio viittaa tieteen suureen arvostukseen kansan keskuudessa toteamalla, että ”voidaan sanoa, että ihmiset uskovat tieteeseen enemmän kuin jumalaan”. Olisiko tästä nyt pääteltävissä, että tieteestä on tullut uusi jumala?
Virheet ja tosiasiat
HS (6.2.2019) soi paperilehdessään yli puoli sivua palstatilaa Heikkilän kriitikoille. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005991800.html
Tällä kertaa kirjoitus ei kuitenkaan ollut aivan niin aggressiivinen kuin se oli aikaisemmassa kolmessa jutussa. Ks. https://liinanblogi.com/2018/12/19/antti-heikkilan-julkinen-lynkkaus/ ja https://liinanblogi.com/2019/01/17/ei-voi-olla-totta-ihmisten-kuolemalla-pelottelu-jatkuu/,
Kolmessa haukkumajutussa nimittäin julistettiin Lääkkeetön elämä ykskantaan vaaralliseksi, jopa hengenvaaralliseksi joillekin ihmisille sen sisältämien virheellisiksi esitettyjen väitteiden vuoksi. Taustatukena HS on kirjoittelussaan käyttänyt viittä lääketieteen asiantuntijaa ja yhtä opiskelijaa.
Tuorein HS:n juttu (6.2.21019) juttu keskittyi vaarallisuuden sijaan nimen omaan virheisiin, joita virheenmetsästäjien mukaan juuri ilmestyneessä tarkistetussa Lääkkeettömän elämän painoksessa on korjattu yli 40 kappaletta.
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nähnyt todella paljon vaivaa käymällä kirjan huolellisesti läpi ”virhe virheeltä”. Tämäkin osoittaa, että Lääkkeetön elämä koetaan tärkeäksi kirjaksi. No, nykyteknologialla kirjan tekstiin tehdyt muutokset on toki aika helppoa paikallistaa ja siitä sitten laskea muutosten määrä. Kukaan ei kuitenkaan tällaisiin laskutoimituksiin ja taulukoiden laadintaan ryhdy ilman suurta kiinnostusta juuri virheisiin.
Lehtijuttujen perusteella näyttääkin siltä, että kiinnostus ei kohdistu ollenkaan itse kirjan pääsanomaan eli lääkkeettömän elämän mahdollistamiseen ketodieetin (=vähähiilihydraattisen ruokavalion) avulla aina kun se vain on mahdollista. Heikkilä kiteyttää asian kirjassaan näin:
On kasvavaa näyttöä siitä, että ravinnolla on suuri merkitys ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Omaa ruokavaliotaan suotuisaksi muuttamalla voi parhaassa tapauksessa vähentää ja päästä eroon lääkkeistä, jotka aiheuttavat pahimmillaan monenlaisia sivuvaikutuksia. Kerron kirjassa oman näkemykseni virallisen terveydenhoidon ongelmista ja esitän ratkaisuvaihtoehtoja. Niitä ei ole tarkoitettu yhdeksi ja ainoaksi ”totuudeksi” terveyden ja sairauksien hoidosta, vaan laajemmin keskusteltaviksi mahdollisuuksiksi uudistaa ja monipuolistaa hoitokäytäntöjä.
Lääkkeisiin painottuvan hoitamisen rinnalle ehdotan nykyistä vahvempaa elintapojen tervehdyttämiseen tähtäävää työtä kaikissa terveydenhuollon asiakaskontakteissa. Terveellisen ravitsemuksen merkitystä ei voi ylikorostaa. Olen viitannut tekstissäni ruokavaliohoitoa tukeviin tutkimuksiin, joiden tarkemmat tiedot selviävät lopun lähdeluettelosta. Näkemykseni mukaan ihmisten terveysongelmien ytimessä on nykyisten virallisten ruokavaliosuositusten aiheuttama insuliiniresistenssi, joka johtaa monenlaisiin sairauksiin.
Antti Heikkilä, Lääkkeetön elämä –kirjan esipuhe. (Otava 2019, 9 )
Kohu-Heikkilän mielestä ravitsemus (myös liikunta) ovat tavallisten ihmisten kannalta ja kansanterveyden näkökulmasta merkittävimpiä terveyttä edistäviä tekijöitä. Niillä voidaan parhaimmassa tapauksessa edistää myös sairauksista paranemista.
Yksittäisten asiavirheiden ja epätäsmällisten ja tulkinnanvaraisten ilmaisujen painottaminen mediajulkisuudessa siirtää näppärästi huomion pois tästä eli kirjan pääasiasta.
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, jota kannattaisi tutkia tarkemmin: Miksi lääketieteen asiantuntijat nostavat esiin yksittäisiä virheitä, mutta eivät kirjan pääsanomaa? Miksi mediaa viedään kuin pässiä narussa? Minne on hävinnyt kriittinen, tutkiva vahtikoira -journalismi? Miksi toimittajat valitsevat helpoimman tien eli vallitsevan ajattelutavan puolesta rakkikoirana haukkumisen?
Kriittistä Lääkkeettömässä elämässä on sekin, että kirjailija nostaa esiin kiistanalaisia tieteellisiä teorioita ja näkemyksiä. Hän mainitsee muun muassa eteläafrikkalaisen professorin, Tim Noakesin, joka joutui vuosikausien oikeustaisteluun tutkimustulostensa ja mielipiteidensä ilmaisusta. Se alkoi professorin suositeltua virallisesta linjasta poikkeavaa, vähähiilihydraattista (VHH) ruokavaliota sairauksien hoidossa. Keväällä 2018 oikeus totesi hänet syyttömäksi. Tämän kirjoituksen lopussa on linkki Tim Noakesin oikeustaistelua koskevaan haastatteluun. VHH-dieetistä käydään parhaillaankin maailmalla tieteellistä keskustelua.
Antti Heikkilä kritisoi myös virallisia hoitosuosituksia, sote-uudistusta, lääkärikoulutusta, nykyisin yleisesti hyväksyttyä kolesteroliteoriaa, rasvateoriaa, liikalääkitystä, sokeria, lääke- ja ruokateollisuuden markkinointitoimintaa sekä tiedeinstituution nykytilaa.
Hyökkäysasemissa
Näyttää vahvasti siltä, että tiedeinstituutio, lääketieteen asiantuntijat, media ja kaupan jätit ovat nousseet hyökkäysasemiin juuri näiden kriittisten näkemysten vuoksi, ei niinkään kirjan yksittäisten, Vladimir Heiskasen luettelemien virheiden tai sellaisiksi nimettyjen, excel-taulukkoon listattujen ja asiayhteydestään irrotettujen väitteiden vuoksi.
Virheitä pidän tietysti tosi ikävänä asiana, mutta Heikkilä-keskustelussa ne ovat nousseet oudolla tavalla pääosaan ja sivuuttaneet kirjan pääsanomat.
Tiedeinstituutiosta Heikkilä sanoo kirjansa esipuheessa:
Pitkän uran niin lääkärinä kuin Helsingin yliopistossa tehnyt sisätautien professori Kimmo Kontula nosti loppuvuodesta 2017 kissan pöydälle jäähyväisluennossaan, jonka otsikko oli ”Voiko tieteeseen luottaa?” Kontulan pääviesti oli, että todelliset uhat tieteen luotettavuudelle tulevat tiedeyhteisön sisältä. Tämä on ensimmäinen kerta Suomessa, kun hänen tasoisensa ihminen kertoo totuuden siitä, missä mennään. Valitettavasti alan ihmiset puhuvat, jos puhuvat vasta siirtyessään eläkkeelle, jolloin viestillä ei ole merkitystä ja viran perinteet jatkavat entistä menoa. On hyvä, että asia on kerrankin sanottu ääneen Suomessa. Täällä tieteestä on tullut uusi uskonto, jota ei saa kritisoida ja jonka sisällöstä ei saa keskustella, jotta ei joudu leimatuksi huuhaan harjoittajaksi. Muualla maailmassa käydään nykyisin hyvin laajaa keskustelua tieteen ja terveydenhoidon rappiosta.
Antti Heikkilä 2019, 10
Tuntuu erikoiselta, että Heikkilän lyttäysjutut mediassa, kuten tuorein Ylen ja HS:n juttu, eivät puutu mitenkään esimerkiksi tiedeinstituution sisäisiin skismoihin tai sote-järjestelmän perusteisiin. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska silloin jouduttaisiin käsittelemään isompia asioita eli järjestelmätason kysymyksiä. Tällaisia ovat palvelujen organisointi, laatu ja sen arviointi, ruoka- lääke- ja ympäristöpolitiikka, sote-alan professioit, yksilön oikeudet ja valinnanvapaus, ihmiskäsitykset, tieteen valtarakenteet ja muut ihmisten arkeen vaikuttavat, poliittisten ja taloudellisten päätösten ratkaistavissa olevat kysymykset.
Nyt on keskitytty kirjan virheisiin. Liekö yksikään tietokirja yltänyt niin yksityiskohtaiseen virheanalyysiin kuin mihin Lääkkeetön elämä on yltänyt.
Virhehysteria alkaa hipoa jo huvittavuutta. Se, onko 1970-luvulla väestön kolesterolitaso ollut Suomessa himpun verran korkeampi tai matalampi kuin Heikkilä on kirjassaan maininnut tai kuinka paljon yhdessä isossa omenassa on hiilihydraatteja verrattuna kahteen pieneen omenaan (nämä mainittu Vladimir Heiskasen virhelistassa) vaikuttaa lillukanvarsilta verrattuna niihin isoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, joita Heikkilä nostaa julkisuuteen.
Joka tapauksessa taitaa olla niin, että Antti Heikkilästä on tullut hahmo, jota arvostetaan ja jota vihataan. Joillekin hän on punainen vaate, koska ”he ovat kokeneet saaneensa aina avun nykyisestä terveydenhuollosta”, toisille hän on pelastus, koska ”he eivät ole kokeneet tulleensa kohdatuiksi tai eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua”. Polarisaatio ei kuitenkaan ole koko totuus.
Heikkilän kirja edustaa jotakin, mikä koskettaa ihmisten oikeudentajua, heidän toimijuuttaan omassa elämässään ja vaikutusvaltaansa suhteessa viranomaisinstituutioihin, asiantuntijoihin ja erilaisten normien purkamiseen ja rakentamiseen. Kyse on laajemmasta kulttuurin murroksesta. Se ilmenee esimerkiksi vellovana sote-keskusteluna, ympäristö- ja muuna aktivismina ja globaalin markkinatalouden kritiikkinä.
Terveyskulttuuri murroksessa
On hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa tutkijat analysoidessaan 2000-luvun alkupuolen terveydenhoitokulttuurin muutosta Suomessa ottavat tarkasteluun myös Lääkkeettömän elämän ja sen saaman vastaanoton kansan piirissä, tiedotusvälineissä ja asiantuntijayhteisöissä.
Pidän todennäköisenä, että tätä ilmiötä tullaan analysoimaan laajemmasta kuin vain lääketieteen näkökulmasta. Tässä suhteessa mielenkiintoinen vertailukohta on tuo 500 vuoden takainen reformaatio Euroopassa. Se ei ollut vain Lutherin uskonnollinen projekti, vaan samaan aikaan suuria muutoksia tapahtui tieteessä, keksinnöissä, kulttuurissa ja taiteissa sekä ihmisten tavassa hahmottaa todellisuutta (=maailmankuvassa).
Uskonpuhdistusta koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että prosessi piti sisällään paljon muutakin kuin teologisia muutoksia ja kirkon rakenteiden uudistamista. Kuten historioitsija Peter Marshall toteaa ”kirkkohistoria on liian tärkeä jätettäväksi kirkkohistorioitsijoille”. Reformaation sosiaalihistoria ottaakin huomioon myös tavallisen väen kokemuksia ja oletuksia.
Marshall toteaa kirjassaan näin:
Kun kysytään miksi maallikot asettuivat reformaation puolelle ja hylkäsivät perinteiset, perityt uskomukset avataan ratkaiseva historiallinen ikkuna heidän syvimpiin päämääriinsä ja huolen aiheisiinsa. Ei ole yllättävää, että tutkijat ovat saaneet selville, etteivät nämä huolen aiheet ole samoja kuin koulutetuilla reformaattoreilla 1520-luvun Saksassa. Tavalliset ihmiset valitsivat ja ottivat uudistusohjelmasta käyttöönsä piirteitä, jotka puhuttelivat heidän tarpeitaan, ja siinä sivussa he osoittivat ´kykyä toimijuuteen´, jota vanhempi tutkimusperinne ei aina ollut valmis heille suomaan.
Peter Marshall 2017, 15-16
Vuonna 1517 Martti Luther naulasi uskonpuhdistuksen 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen. Ovi toimi tuon ajan yliopiston ilmoitustauluna, joten Lutherin elettä ei voi pitää sen dramaattisempana kuin nyky-yliopistossa pidettäisiin luentolistan kiinnittämistä ilmoitustaululle nastalla. (Marshall 2017, 22).
Antti Heikkilän kirjaa voidaan myös pitää teesikokoelmana, vallankumouksellisena, medikalisaation vastaisena kannanottona lääkkeettömän elämän edistämiseksi.
Ei Heikkilä virheetön ole. Ei ollut Lutherkaan. He ovat vaikuttajia, kumpikin omalla tavallaan ja omalla tontillaan.
Luther ajatteli, että jos kirkko ja paavi eivät pystyisi tai suostuisi korjaamaan aneiden kaltaista ilmeistä epäkohtaa, koko auktoriteetin ja teologian rakenteessa täytyi hänen mukaansa olla jotakin vikaa. Vuonna 1520, kun paavi erotti Lutherin kirkosta, tämä poltti erottamismääräyksen (bullan) julkisesti Wittenbergissä. Sen jälkeen hän julkaisi sarjan pamfletteja, joissa arvosteli ankarasti kirkkoa ja hylkäsi tarpeen noudattaa kirkon kanonista lakia. Hän myös kehotti keisaria ja Saksan aatelistoa astumaan mukaan kirkon uudistukseen. (Marshall 2017, 24-25).
Mitähän Antti Heikkilä tekee seuraavaksi?
Lähteet
Heikkilä Antti. Lääkkeetön elämä. Otava. Helsinki 2019.
Marshall Peter. Reformaatio. Eurooppalaisen filosofian seura ry. Tampere 2017.
Artikkelikuva: Martti Luther Wikipediasta, Antti Heikkilä Heikkilän fb-sivuilta
Linkki Professori Tim Noakesin haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=vCvVa9Vt1JQ
Jälleen erinomainen kirjoitus. Kiitos.
On oppineita ja opetettuja On viisaita ja viisastelijoita.Tieteen uskottavuus on nykymaailmassa kovilla ja pahimpia syyllisiä ovat yliopistot. Ihmiset kunnioittavat toistaiseksi tiedettä, kun uskovat ja haluavat, että tiede on niin kuin sen olla pitääkin, eli se kumoaa itse itsensä tuottamat virheet, Kitsaasti se kuitenkin tuntuu tuon tekevän nykyään. Pelkästään suolistomikrobien tutkimus menee nykyisin sellaisella vauhdilla, että totuus muuttuu viikottain.
Meriittivetoinen valtarakennelma on murenemassa ? nuo kielteisesti puhuttelevat lehtiartikkelit ovat tekijöidensä projektioita eli pitääkseen oman puolen keinulaudasta ylätasossa on saatava vastapuolen pää laskettua alas vaikka väkisin. Keinuttelijoiden keinot ovat itsepuhuvia so. kyllä kansa alkaa pikkuhiljaa huomaamaan rivienväliset saarnat. Näin ollen lääketiedeuskovaisten ote alkaa vapisee kompleksisuuteensa ja se synnyttää koordinaatiokaaosta, jota vuorostaan yritetään hallita pelottelulla tai kuten tässä tapauksessa keksityillä huuhaa -jutuilla.
Pauliinalta lainattua: ”Kriittinen toimittaja olisi tietysti kuulijoita palvellakseen kysynyt tarkennusta, mutta tässä ohjelmassa Haatanen ja Raivio yhdessä naureskelevat näille niin sanotuille asiantuntijoille sekä kansalaisille, jotka googlaavat vaivojaan ja niiden hoitomenetelmiä ja pyytävät sitten lääkäriltä itse löytämäänsä hoitomenetelmää. Näin tavallisen ihmisen ”toimijuus”, oma aktiivisuus tehdään arveluttavaksi.”
Ainahan voi naureskella googlettamiselle, mutta tosielämässä tuota naureskelua voisi pyytää anteeksi ainakin häneltä, joka teki niin ja sai diagnoosin sairaudelleen, johon lääkärit eivät olleet kyenneet:
”Rupesin jo olemaan toivoton, kun en tiennyt enää, mitä tehdä parantuakseni. Mitä tehdä, kun lääkärit ovat lyönneet hanskansa tiskiin ja ehdottavat vain fysioterapiaa sekä psykoterapiaa… Juttelin erään itsekin harvinaista sairautta sairastavan kanssa ja hän ehdotti, että kävisin itse kaikki verikoetulokseni läpi. Siispä kirjasin kaikki oireeni ylös ja tilasin verikoetulokseni jokaisesta paikasta, missä niitä on otettu syntymästäni tähän päivään. Kirjasin kaikki poikkeavuudet ylös. Lektiinien puutosta, anemiaa, trombosyytit matalalla, valkosolut matalalla ym. Googlasin ja googlasin. Yhdistelin palikoita.
Lopulta eteeni tuli reuma sairaus nimeltä SLE (lupus). Kaikki oireet ja verikoetulokset täsmäsivät. Minulta ei ollut kuitenkaan koskaan otettu juuri tähän sairauteen diagnostista verikoetta. Varasin ensimmäisen reumalääkäriajan, minkä sain. Näytin paperille kirjoittamani asiat. Lääkäri sanoi, että oireeni kuulostavat SLE:ltä, muttei usko etteikö tätä olisi poissuljettu. Sanoin, että tiedän ettei ole. Lääkäri epäili minua, mutta olin varma asiasta. Halusin poissulkea tämän sairauden sillä en keksinyt enää muuta mahdollisuutta.
Verikoetulos valmistui. Se oli POSITIIVINEN. Minulla näyttää olevan SLE sairaus. Autoimmuuni sairaus, jossa kehoni taistelee itse itseään vastaan. Siihen ei ole parantavaa hoitoa, mutta siihen on lääkkeitä ja sairauden voi saada remissioon.” lainattu alla olevasta blogista:
http://kristalahtinen.blogspot.com/
Huono kirjoitus mielestäni, perustelen tähän alle.
Luther kritisoi aikoinaan katolisen kirkon valtaa ja sitä miten silloista uskonnonharjoitusta sai tehdä. Heikkilä taas kritisoi paljon tieteellisesti todistettuja faktoja (esim. kolesterolin merkitys ateroskleroosin synnyssä). Antin kriitsoinnista tekee huonoa se, että hän ”perustelee” väitteitään tutkimuksilla, jotka ovat huonosti toteutettuja tai sitten hän vain suoraa lukee tutkimuksia väärin ja tulkitsee ne aivan miten sattuu. Näihin virheisiin juuri Vladimir Heiskanen takertui.
Lääketiede nimenomaan kehittyy jatkuvasti eikä elä missään ”staattisessa” tilassa niinkuin katolinen kirkko tuohon aikaan. Lääketieteessä metodit ja lääkkeet kehittyvät jatkuvasti. Ruokavaliolla on äärimmäisen tärkeä osa terveellisessä elämän tavassa. Tietääkö Antti edes, että käypä hoito -suosituksissa ruokavaliota pidetään tärkeänä osana diabeteksen hoitona?
Yksi esimerkki sinulle:
Miksi sitten osa saa etenkin diabeteksensä parempaan tilaan Antin metodeilla? Äärimmäisen harva suomalainen syö ravitsemussuositusten mukaisesti. Valtaosa diabetekseen sairastuneista syö ihan miten sattuu. Jos tässä vaiheessa jätät kaiken hiilihydraatin pois (tai elät vähähiilihydraattisella ruokavaliolla), niin on päivän selvää että kalorimäärät tippuvat rajusti ja paino tippuu. Tällöin elintavatkin muuttuvat paremmiksi, olkoon se sitten ”ketodieetti”. Onko se kuitenkaan ketodietiin ansiosta? Ei. Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia, luulisi Antinkin tämän tietävän. Samaan lopputulokseen päästäisiin syömällä samanlaisilla kohtuukaloreilla ruokailusuositusten mukaisesti. Antin ravintovinkit ovat huonoja kuitenkin siinäkin mielessä, että siinä kovia rasvoja tulee nautittua kohtuuttoman paljon. Harmittavasti ihmiset ei ymmärrä, että esim. ateroskleroosin kehittyminen on pitkä prosessi joka vie aikaa vuosia(kymmeniä). Antin seuraajat ovat toteuttaneet tätä ehkä noin 10 vuotta. Haittavaikutukset tulevat vasta vuosien päästä.
Siinä yksi esimerkki sinulle, miksi Antin neuvot ovat vaarallisia. Mitä mieltä sinä muuten olet siitä, että Heikkilä ”bännää” kaikki kritisoijansa eikä suvaitse minkäänlaista keskustelua ja kritiikkiä? Eihän tässä lääketieteen edustajat mitään pakene vaan Heikkilä. Ja sitten uhriudutaan ja itketään kuinka häntä muka haukutaan. Heikkilä on se, josta useampikin henkilö voisi tehdä kunnianloukkaussyytteen.
Kiitos kommentista, Jani. Kirjoitat ”Luther kritisoi aikoinaan katolisen kirkon valtaa ja sitä miten silloista uskonnonharjoitusta sai tehdä. Heikkilä taas kritisoi paljon tieteellisesti todistettuja faktoja (esim. kolesterolin merkitys ateroskleroosin synnyssä).”
Heikkilä kritisoi koko kolesteroliteoriaa ja nostaa sen rinnalle insuliiniresistenssiteorian. Se, että kolesteroliteoria on yleisesti hyväksytty ja insuliiniresistenssiteoria ei ole, eivät takaa teorioiden ”lopullista” oikeellisuutta/virheellisyyttä. Kuten toteat tiede uusiutuu koko ajan ja faktatkin muuttuvat. Minusta tavallisella pitkän linjan lääkärillä, joka osaa lukea ja raportoida tutkimuksia (no, kyllä, virheitäkin oli), pitää olla oikeus (virheistä huolimatta) kertoa käsityksensä eri teorioista. Näin siitä huolimatta, että käsitykset herättävät vastustusta. Kaikki uusi ja erilainen herättää sitä – aluksi.
Kirjoitat ”Antin ravintovinkit ovat huonoja kuitenkin siinäkin mielessä, että siinä kovia rasvoja tulee nautittua kohtuuttoman paljon. Harmittavasti ihmiset ei ymmärrä, että esim. ateroskleroosin kehittyminen on pitkä prosessi joka vie aikaa vuosia(kymmeniä). Antin seuraajat ovat toteuttaneet tätä ehkä noin 10 vuotta. Haittavaikutukset tulevat vasta vuosien päästä.
Siinä yksi esimerkki sinulle, miksi Antin neuvot ovat vaarallisia.”
Heikkilän kirjan perustella näyttää siltä, että tästä asiasta (rasvojen ja ateroskleroosin kiistaton syy-seuraus -suhde) ei ole tiedeyhteisössä täyttä yksimielisyytä. Keskustelua käydään, samoin kuin VHH-dieetistä ylipäänsä. Antin dieetistä saattaa olla myös pitkän ajan (vuosikymmenien) hyötyjä. Tieteellistä näyttöä ei ole, koska niitä ei ole tutkittu, kuten ei haittojakaan. Heikkilän kohdalla on (vain) potilaskokemuksia, joka on myös hyödyllistä tietoa. Ehkä joku tutkii hänen potilasaineistoaan joskus.
Kysyt ”Mitä mieltä sinä muuten olet siitä, että Heikkilä ”bännää” kaikki kritisoijansa eikä suvaitse minkäänlaista keskustelua ja kritiikkiä? Eihän tässä lääketieteen edustajat mitään pakene vaan Heikkilä.”
Olen sitä mieltä, että ”bännääminen” on ikävää ja loukkaavaa. Mutta voin vain arvailla, mikä mahtaisi olla oma reaktioni, jos tähän blogiini alkaisi virrata satamäärin eri tasoista, jopa asiatonta haukkumista esittämistäni näkemyksistä ja teorioista, jotka ovat kansainvälisesti kiistanalaisia, mutta joista Suomessa kriitikoilla olisi vankat vastustavat mielipiteet. En varmaan jaksaisi satoihin kommentteihin vastailla ja opettaa mielestäni perusasioita. Ja kuitenkin, jos kirjoitustani kritisoitaisiin perusteettomasti, siihen olisi periaatteessa syytä vastata. Haukkumakommentteja ei oikein voisi ”jättää silleenkään” eli julki ilman omia kommenttejani. Joten saattaisi tulla halu olla julkaisematta. En tiedä, mikä Heikkilän tilanne on ollut ja on nyt eli kieltääkö hän kommentoinnin ilkeyttään vai siksi, että hänellä ei ole aikaa ja mahdollisuutta vastailla kaikkiin mahdollisiin kritiikkeihin vai ehkä jostain muusta syystä.
Joka tapauksessa tilanne on hankala. Siksipä ehdotankin, että järjestettäisiin (joku yliopisto tai muu neutraali organisaatio) avoin ja julkinen keskustelutilaisuus jostakin Lääkkeettömän elämän kiistanalaisesta teemasta. Siinä eri näkökantojen esittäjille annetaan sama aika perustella kantaansa, ja samoin annetaan sama aika vastata argumentteihin. Tekesin Erätauko-hankkeella on tällaiseen hyvä kaava.
Heikkilähän edustaa lääketiedettä. Toisaalta keskustelussa sekoittuvat helposti keskenään lääketiede tutkimuksena ja soveltavana tieteenalana ja lääkärin käytännöllinen työ potilaiden kanssa. Työ perustuu terveyspoliittisiin päätöksiin ja suosituksiin, ei läheskään aina tieteellisiin tutkimuksiin, vaikka ne ovatkin ainakin periaatteessa (käytännössä on joskus hankala seurata valtavaa tutkimusvirtaa) lääkärin työn taustana.
Eräs kuuluisuutta saavuttanut oikeudenkäynti siellä saksanmaalla. Lopussa kun henkilö oli tuomittu kuolemaan paavin pilkkaamisesta oli tuomari kysynyt tuomitulta ” mitä te tähän sanotte” oli tuomittu sanonut nuo kuolemattomat sanat: niin mitkä sanat?
Ongelmana Heikkilän kanssa on se, että hän ei lähde keskusteluun mukaan, vaan hyökkää kriitikoiden kimppuun haukkumalla heitä ja menemällä henkilökohtaisuuksiin. Hän ei ole missään vaiheessa myöntänyt, että kirjassa on virheitä, vaan kieltänyt kaiken, mutta siitä huolimatta tehnyt korjauksia virheisiin, joita ei kuitenkaan hänen mielestään ole. Jos kukaan kirjoittaa kriittisen viestin tai eriävän mielipiteen Heikkilän Facebook-sivuilla, menee keskimäärin 2 tai max 5 minuuttia, että kommentti on poistunut ja kritiikin esittäjä on estetty. Tämä kaikki estää kaiken dialogin hänen kanssaan.
Kriitikothan eivät ole sanoneet, että kirja on kokonaisuudessaan huono, vaan esimerkiksi Heiskanen on kommentoinut, että heti kun virheet on korjattu, kirjan voi hyvinkin julkaista. Ja monet asiantuntijat allekirjoittavat useita Heikkilän mielipiteitä, kuten ketodieetin hyödyllisyys yms. Siinä dieetissä suurin ongelma on tutkimusten mukaan se, että sitä voi olla useille vaikea ylläpitää pitkää aikaa. Mitä tulee Heikkilän mielipiteeseen siitä, että ravitsemus ja liikunta ovat yksiä merkittävimpiä tekijöitä terveyden edistämisessä, niin samaa mieltä ovat myös kaikki tieteilijät ja terveydenhuollon asiantuntijat. Terveelliset elintavat voivat ehkäistä useita sairauksia, kuten nimenomaan diabetesta, joka on Heikkilällä tarkastelun alla. Myös virallisissa suosituksissa diabeteksen hoidossa ravitsemus ja liikunta on merkittävässä roolissa, ei vain lääkitys.
Heidi kirjoitti: ”Jos kukaan kirjoittaa kriittisen viestin tai eriävän mielipiteen Heikkilän Facebook-sivuilla, menee keskimäärin 2 tai max 5 minuuttia, että kommentti on poistunut ja kritiikin esittäjä on estetty. Tämä kaikki estää kaiken dialogin hänen kanssaan.”
Tämä Heikkilän harjoittama sensuuri on aivan keskeinen syy, miksi ylipäätään vuonna 2016 julkaisin kirjoituksen ”Antti Heikkilä ja loputtomat asiavirheet”: http://valtsuhealth.blogspot.com/2016/02/antti-heikkila-ja-loputtomat-asiavirheet.html
Ajattelin, että kun Heikkilä kerran tunnetusti sensuroi hänen kirjoituksia koskevat kritiikit somesivuiltaan, niin tehdäänpä aiheesta sellainen julkinen puheenvuoro, jota Heikkilä ei pysty sensuroimaan. Tällä hetkellä blogiartikkelillani on lähes 200 000 sivulatausta, joten sanoisin että onnistuin päihittämään Heikkilän yritykset hiljentää hänen kirjoitteluaan koskevat kritiikit.
Totean myös, että ne Lääkkeetön elämä -kirjasta löydetyt 80 asiavirhettä ovat osa kirjan pääsanomaa. Minusta on nimenomaan oikein, että nämä kirjan pääsanoman selkeät virheet tuodaan esille. On täysin turhaa yrittää keskustella medikalisaatiosta tai ”lääkkeettömästä elämästä” jos tarina pohjautuu suurelta osin faktojen väärinymmärryksiin. Siksi tarvitaan faktantarkistusta.
Vladimir, hienoa, että olet jaksanut uurastaa virheiden parissa. Olet saanut paljon hyvää aikaan. On tärkeää, että pamflettimaiset tietokirjatkin ovat asiavirheettömiä.
On huomattava kuitenkin, että silloin kun puhutaan uusista tai kiistanalaisista teorioista, hoidoista ja terveyden edistämisen tavoista, silloin ei voida tukeutua PELKÄSTÄÄN olemassa oleviin faktoihin. Nimittäin, kuten tiedät, faktojen tulkinta(ymmärrys) riippuu sovelletusta teoriasta. Kun teoria muuttuu, faktat näyttävät erilaisilta. Näkökulman vaihdos näet muuttaa aina tarkasteltavan asian ymmärrystä/tulkintoja. Heikkilä on ottanut esille kiistanalaisia terveyden ja sairauden hoitoon liittyviä teorioita ja lähestymistapoja. Siksi niistä ymmärtääkseni keskustellaan niin vilkkaasti, ja siksi tulee ilmi keskenään ristiriitaisia mielipiteitä ja käsityksiä (samoistakin faktoista).
Esität aika vahvan väitteen sanomalla, että ”Lääkkeetön elämä -kirjasta löydetyt 80 asiavirhettä ovat osa kirjan pääsanomaa.” Pääsanoma tulkintani mukaan on pyrkimys lääkkeiden (kuten statiinien ja masennuslääkkeiden) käytön vähentämiseen ja lääkkeettömän hoidon lisäämiseen eli medikalisaation vähentämiseen ja ylipäänsä lääkkeettömään elämään aina kun se on mahdollista (Heikkilän ajama esimerkki kirjassa on ketodieetti yhdistettynä HIIT-harjoitteluun, joita hän ei kuitenkaan pidä ainoina mahdollisina terveydenhoitotapoina).
Voisitko kertoa omin sanoin (ilman excel-taulukkoa, sen lukeminen kun on tosi raskasta), mitä tarkoitat sanoessasi ”On täysin turhaa yrittää keskustella medikalisaatiosta tai ”lääkkeettömästä elämästä” jos tarina pohjautuu suurelta osin faktojen väärinymmärryksiin.”
Minusta keskustelu ei ole koskaan täysin turhaa. Jos näin ajatellaan ja toimitaan, tullaan lyödyksi lukkoon jokin jo ennakkoon itse omaksuttu kanta, eikä keskustelulle todellakaan tällöin jää tilaa. Arvostava keskustelu kuitenkin aina lisää ymmärrystä.
Voisitko myös tiivistetysti tarkentaa, mistä tarinasta puhut kommentissasi? Heikkilän kirjasta en löydä yhtenäistä tarinaa eli narratiivia kuten tutkijakielellä sanotaan. Entä kuka (Heikkiläkö?) on ymmärtänyt ja mitkä faktat ja millä tavalla väärin?
Heidi Kirjoitat ”Ongelmana Heikkilän kanssa on se, että hän ei lähde keskusteluun mukaan, vaan hyökkää kriitikoiden kimppuun haukkumalla heitä ja menemällä henkilökohtaisuuksiin.”
Ymmärrän ärsyyntymisesi. On ikävää, jos ei saa vastausta antamaansa kritiikkiin ja jos vielä kaiken lisäksi haukutaan. Ei niin saa tehdä. Minun kirjoitukseni ei kuitenkaan koskenut Heikkilän kieltäytymistä kommentoimasta, vaan hänen toimintansa kumouksellisuutta, jota vertasin Lutherin kumouksellisuuteen. Kumpikin kirjoittivat asioista, joista ei ole yleisesti suotavaa kirjoittaa (esitin kirjoituksessani, että kirjan virheet eivät olleet vaaralliseksi -mediassa- julistamisen aito ja oikea syy, vaan ne asiat, joita kirjassa kerrottiin, mutta joista media ei mainitse mitään). Lisäksi ihmettelin Suomen päätiedotusvälineiden yksipuolisesti tuomitsevaa kirjoittelua/juttujen tekoa Heikkilästä ja Helsingin yliopiston kanslerin suoraviivaista Heikkilän kirjan tuomitsemista vaaralliseksi. Toisin sanoen väitteesi ”Kriitikothan eivät ole sanoneet, että kirja on kokonaisuudessaan huono,..” ei tässä yliopiston kanslerin tapauksessa eikä median tapauksessa näytä pitävän paikkaansa.
Sanot myös ”vaan esimerkiksi Heiskanen on kommentoinut, että heti kun virheet on korjattu, kirjan voi hyvinkin julkaista. Ja monet asiantuntijat allekirjoittavat useita Heikkilän mielipiteitä, kuten ketodieetin hyödyllisyys yms.”
Eikö kirjasta siis olisi saanut ottaa neljättä painosta sellaisena kuin se nyt on painettu? Mikä kirjassa on edelleen niin vaarallisen virheellistä, että sitä ei olisi pitänyt julkaista?
Se, että ketodieetin noudattaminen ”voi olla useille vaikea ylläpitää pitkää aikaa”, pätee tietysti myös virallisten suositusten hieman suuremman hiilihydraattimäärän sisältävän dieetin noudattamiseen. Vaikeus noudattaa ei tee kummastakaan vielä vaarallista. Elintapojen muuttaminen on melkein aina jollakin tavalla hankalaa, ainakin aluksi.
Olen tietoinen, että terveydenhuollon työntekijöistä kaikki – koulutuksensa perusteella – jakavat käsityksen ravitsemuksen ja liikunnan merkityksestä terveydelle ja paranemiselle. Hämmentävää on, että julkisessa keskustelussa (tarkoitan tässä painettua ja sähköistä mediaa, en somekirjoittelua) tästä asiasta ei Heikkilän kirjan yhteydessä puhuttu mitään, vaan keskityttiin virheisiin ja luotiin julkisuuskuva varallisesta kirjasta. Tämä on asia, jonka halusin nostaa esiin ja kysyä ”Miksi tämä on näin?” Joku pitäisi tällaista toimintaa jopa propagandana.
Melkoisen asenteellinen kirjoitus? Bannasiko Martti Luther kaikki hänen kanssa eri mieltä olevat ja tehtailko hän perättömiä rikosilmoituksia niitä vastaan, jotka esittivät kritiikkiä hänen kirjoituksiaan kohtaan? Martt Luther on toki hyvä narratiivi tähän blogiin, koska hän nimenomaan edustaa taikauskoa eikä uskonnoissa ole kyse lainkaan tieteestä. Yleisesti tämä blogikirjoitus on tiedevastainen, joten se sopii hyvin esimerkiksi.
Mitä esimerkiksi Antti Heikkilän kirjan kirjoitusvirheisiin tulee, niin hän on monet kerrat kiistänyt siellä olevan yhtäkään virhettä lukuunottamatta yhtä kirjoitusvirhettä, jota ei ole luetteloitua asiavirheisiin. Silti hän on vastoin omia väitteittään ”salaa” korjannut noin nelisen kymmentä asiavirhettä uusimpaan painokseen. Joku on siis valehdellut, kuka?
Mara, kirjoitat ”Martti Luther on toki hyvä narratiivi tähän blogiin, koska hän nimenomaan edustaa taikauskoa eikä uskonnoissa ole kyse lainkaan tieteestä. Yleisesti tämä blogikirjoitus on tiedevastainen, joten se sopii hyvin esimerkiksi.”
Tiedevastainen kirjoitukseni ei missään mielessä ole. Sen sijaan se pohtii Martti Luther -esimerkin kautta yhteiskunnallisissa virtauksissa/ajattelussa tapahtuvia muutoksia (historiassa). Reformaatio keski- ja uuden ajan taitteessa ei ollut VAIN uskonnollinen kysymys, vaan koski katolista kirkkoa laajemmin valtioiden rakenteita ja eurooppalaisia yhteiskuntia ja niissä tapahtuvia arvomuutoksia, jotka puolestaan ohjasivat käytännön elämää. Tuohon aikaan tieteilijät toimivat kirkon auktoriteettien alaisina, kuten hyvin muistamme Galilea Galilein kohtalon. Luther omalta osaltaan purki tuota kirkon auktoriteettasemaa mm. vetoamalla yksilön ”vapauteen” uskoa ja tietää. Luther ei ole narratiivi, hän on henkilö, mutta reformaatiosta, jonka osa Lutherin toiminta oli, historiantutkija Peter Marshall, jota kirjoituksessani siteeraan, kirjoittaa kiinnostavasti. ”Tiedevastainen” -leimasinta käytetään nykyisin usein samaan tapaan kuin ”vääräuskoisuus” -leimasinta käytettiin Lutherin aikaan. Tässä mielessä nykyisyydellä ja menneellä on jotakin yhteistä.
Pidän hyvänä asiana, että Lääkkeettömän elämän virheitä on uudessa painoksessa korjattu.
Kukahan se ensimmäisen kiven heitti? Olemmeko mukana niin sanotussa cybersodassa toisiamme vastaan. Mistä tämä on eskaloitunut.
Tykkäys tuntuu etuotsalohkossa ja se aktivoi dopamiinijärjestelmää saaden haluta lisää.
Negatiivinen vastaus kielteisellä optiolla tuntuu takaraimolohkossa ja se aktivoi kortisolijärjestelmää saada vastata samalla mitalla ja vähän enemmänkin.
Heikkilä vastaa niin kuin hänelle on vastattu ja muista syistä. Valtaapitävät blogisteineen vastaavat siten kuin heille on vastattu ja myös muista syistä. Mitä nuo muut syyt ovat niin Heikkilän taholta kuin Hesarin+blogistien – silloin joutuu syventymään itse asiaan ja mitä aiheita asian takaa löytyy – onko sillä tavoite, joka on hyvä, kunniallinen ja arvokas. Onko Heikkilän viesti ”Lääkkeetön elämä” sellainen ja onko valtaapitävien maininnousu ”vaarallista” lääkäri-kirjailijan kirjallista tuotantoa kohtaan puolustettavaa.
Some saa todellakin meidät tiedoitussotaan kuin lapset hiekkalaatikolla, jotka tappelivat siitä kumpi on oikeassa ? toinen kyllä oivalsi ja sanoi ”me ollaan kumpikin oikeassa, mutta minä tiesin sen ensin”.
Kannattaa alkaa perehtyä mihin some meidät manipuloi, addiktoi ja miten se tekee meistä riippuvaisia jatkamaan hölmöilyä.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/miksi-sosiaalinen-media-tekee-meista-empatiakyvyttomia-rayhaajia
Selitäpä Jani, miten sokeriarvot tippuvat ketodieetillä vaikka ihminen ei laihtuisi? Tiedän useamman tällaisen ihmisen. Samalla on päästy eroon esimerkiksi nivelvaivoista. Ja edelleen: ilman että paino tippuisi. Eivät kaikki vähähiilarista ruokavaliota noudattavat ole ylipainoisia alunperin.
Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille tutustumista myös maailmankuulun neurologin David Perlmutterin kirjaa Tuhon siemenet.
Dissaaminen on toiseen ihmiseen liittyvien asioiden ali-arvostamista, haukkumista ja mollaamista. Dissaaja on sosiopaatti, marsisti tai muu sitä kuvaava tapaus ja jos ei edes itse tiedä siten muokkaavansa yleistä mielipidettä. Dissaaja kerää sivuilleen koheesion, jossa yhteenkuuluvuuden ilmapiiriä määrittävät valearvostelijat, -ystävät, -seuraajat ja -postaajat ja jotka kukin omalla viesteillään jatkavat sosiaalista ilkivaltaa yhteisönsä adheesion ylläpitämiseksi.
Antti Heikkilä taas on hyvää tarkoittava kansalaisaktivisti, joka ei kumartele valevallantavoittelijoille. Heikkilä on omatoiminen lääkäri-ajattelija ja yhteistä hyvää ravitseva sparraaja. Dissaajat sitävastoin ovat rääkkyviä lokkeja, jotka rannalta käsin yrittävät ampua virtuaalisesti tuotettuja liioiteltuja mielikuvasometuksiaan ja kirkuvat ääneen, kun laukaukset osuvat.
Toimittajat (mm: Hesari) ovat omalla vuorollaan ulkopuolelle jäämisen uhasta joutuneet kirjoittamaan dissaavia artikkeleita harhaanjohtavien klikkausotsikoiden alle.
Itsekin joutunut dissaamaan puolustaessani Antti Heikkilää ja hänen viimeisintä kirjaa Lääkkeettömästä elämästä, enkä pidä siitä roolista vaikka pidänkin (olen minäkin addiktoitunut somesta someen, soteen ja suteen).
Itse asiassa kuvailet dissaamisosiossasi juurikin Heikkilän toimintaa. Järkyttävää haukkumista ja kaiken kritiikin poistamista, jotta saadaan luotua kiva kritiikitön vaaleanpunainen unelma. Mikä se sellainen ”johtaja” on, jonka vuoksi pitää muita dissata? Varmaan todella hyväntahtoinen..
Pauliina. Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta.
Kriittisyys ja skeptisyys ovat ihmiskunnan hyvinvoinnin ja menestyksen kulmakiviä. Kenenkään ei tule olla siitä vapaa guru, joka keksii vaihtoehtoisia totuuksia omasta päästään, pyhistä kirjoituksista tai pelikorteista ennustamalla. Se, että Heikkilän kirjoituksiin suhtaudutaan todisteita vaatien ja kriittisesti suomalaisessa yhteiskunnassa, on todella hienoa. Se on sen merkki, ettei peruskoulumme ole mennyt aivan hukkaan, vaan ihmiset vaativat sitä, mikä heille kuuluukin eli parasta mahdollista tietoa = todisteita.
On suorastaan mielipuolista väittää, että joku guru voisi tietää jotain sellaista, mitä ei pystytä todentamaan tieteellisesti. Mistä hän sen tiedon on sitten saanut? Kyseinen kommentti osoittaa vain sen, ettei sen kirjoittajalla ole aavistustakaan siitä, mitä tiede edes tarkoittaa. Jos gurulla on epätieteellistä salatietoa, joka sattumalta osoittautuu myöhemmin todennettavaksi, kyseessä on puhdas sattuma.
Asiantuntijoiden täytyy tietysti osata kyseenalaistaa ja kehitellä hypoteeseja vielä tuntemattomista asioista. Se ei kuitenkaan toimi niin päin, että ensin tehdään päätös siitä miten asiat ovat ja sitten kasataan sitä tukevia hippusia todisteiksi. Se toimii niin päin, että esitetään hypoteesi (esim. ”ketodieetti edistää syöpäsairaan parantumista verrattuna Suomen vuoden 2017 suositusten mukaiseen ruokavalioon”), sitten suunnitelaan tutkimusasetelma, jolla eliminoidaan muuttujat ja jolla väite yritetään kumota, sen jälkeen testataan, arvioidaan tuloksia, testataan ja arvioidaan, testataan uudestaan ja uudestaan sekä vertaisarvioidaan. On kerrottava avoimesti, miten johtopäätöksiin on päästy, ja mitkä ovat tulokset.
Tämä juuri on Heikkilän toiminnan ongelma: hän on päättänyt, että ketodieetti on mullistava, kaikki sairaudet parantava ihmehoito, sen sijaan että tutkisi ja arvioisi rehellisesti ketodieetin vaikutuksia.
Vinkki kirjoittajalle ja kaikille tämän blogin lukijoille: jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, vaatii toimiakseen kymmenien tuhansien asiantuntijoiden salaliiton, tai on jotakin sellaista, jota ”asiantuntijat eivät suostu ymmärtämään mutta kotiäiti saa selville googlella” siihen kannattaa suhtautua hyvin suurella varauksella.
Janni, otat esiin tärkeitä asioita, kriittisyyden ja tutkimuksen. Ajattelen juuri kuten sanot, että olisi hyvä tutkia esittämälläsi tutkimusasetelmalla erilaisia lääkkeettömiä sairauksien tukihoitoja (ravitsemus, elintavat ylipäänsä, kosketushoidot, taideterapiat ja kokonaisvaltaiset kehomielihoidot ym) ja niiden vaikutuksia.Tällaisille tutkimuksille ei vain tahdo oikein löytyä rahoitusta samalla tavoin kuin löytyy esim. lääketutkimuksille (vr. esim. SA:n rahoittamana Oulussa aloitettu laaja psykoosilääkkeiden off label-käytön tutkimus ja laajat masennuslääkkeiden tutkimukset eri puolilla maailmaa). Oletko muuten lukenut Heikkilän kirjan? Ei hän siinä väitä, että ”ketodieetti on mullistava, kaikki sairaudet parantava ihmehoito”. Jos olet kirjan lukenut, et voi väittää hänen sanoneen tällaista. Hän kertoo, että on saanut potilaidensa kanssa sillä hyviä tuloksia. Lisäksi kirjassa on ainakin parisenkymmentä aiheeseen liittyvää tutkimusviitettä, esim. nämä
Foster GD, et al. A Randomized Trial of a Low-Carbohydrate Diet for Obesity. N Engl J Med 2003; 348:2082-2090,
Heusinger N, et al. 10 patients, 10 years – Long term follow-up of cardiovascular risk factors in Glut1 deficiency treated with ketogenic diet therapies: A prospective, multicenter case series. Clin Nutr 2017 Nov 11. pii: S0261-5614(17)31399-7.,
Hu T, et al. The effects of a low-carbohydrate diet on appetite: A randomized controlled trial. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2016 Jun;26(6):476-88.
En ole itse lukenut näitä alkuperäislähteitä. Heikkilä kirjan lopussa 46 sivua (s.224 -270) lähdeviitteitä.
Kyllä tietokirjan voi kirjoittaa, vaikka ei itse ole tutkinut asiaa. Tätä varten on luettava muiden tekemiä tutkimuksia. Suurin osa tietokirjoista on tällaisia eli muiden tutkimusten referointeja ja niistä päätelmien tekemistä. Tietokirja ei ole väitöskirja eikä muukaan alkuperäistutkimus.
Kenestä gurusta kommentissasi oikein puhut? Kirjoitat ”Kyseinen kommentti osoittaa vain sen, ettei sen kirjoittajalla ole aavistustakaan siitä, mitä tiede edes tarkoittaa.” Mihin ja kenen kommenttiin mahdat viitata? Kenellä ei ole aavistus mitä tiede tarkoittaa?
Tarkoitatko minua tällä sanomallasi ”Vinkki kirjoittajalle ja kaikille tämän blogin lukijoille: jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, vaatii toimiakseen kymmenien tuhansien asiantuntijoiden salaliiton, tai on jotakin sellaista, jota ”asiantuntijat eivät suostu ymmärtämään mutta kotiäiti saa selville googlella” siihen kannattaa suhtautua hyvin suurella varauksella.”
Huomautan ystävällisesti, että en ole missään enkä koskaan kirjoittanut tai puhunut mitään salaliitoista enkä jonkin asian absoluuttisesta hyvydestä. En ole myöskään koskaan enkä missään esittänyt, että ”asiantuntijat eivät suostu ymmärtämään mutta kotiäiti saa selville googlella”. Mistä ihmeestä moinen ajatus päähäsi pälkähti? Kirjoitin tässä blogijutussa siitä, miten eri aikakausina – nyt ja 500 vuotta sitten – erilaisia asioita pidetään ”vääräuskoisuutena”ja/tai ”epätieteellisinä” käyttäen esimerkkeinä Lutheria ja Heikkilää.Tarkastelin Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjaa sen kulttuurisessa kontekstissa. Hienoa kuitenkin, että kirjoitukseni herättää ajatuksia.
Kirjan vaaralliseksi kutsuminen johtuu mielestäni siitä, että monelle Heikkilän seuraajalle ei ole väliä, mitä tarkkaan ottaen on sanottu, vaan minkälaisia johtopäätöksiä he siitä silti tekevät. Eräässä facebook-kirjoituksessa Heikkilä kertoi yhden koe-eläinkokeen tuloksista. Koe-eläinkokeista ei suoraan voida vetää johtopäätöksiä ihmisiin (kuten ei myöskään vain yhdestä tutkimuksesta voi vetää mitään johtopäätöksiä), mutta silti joku otti tämän heti tietona, että ketodieetti auttaa tähän sairauteen, vaikka kyseisessä artikkelissa kuvailtiin vasta mahdollisuutta yhden koe-eläinkokeen perusteella. Tämä osoittaa sen, että osa Heikkilän seuraajista ei tarkista asiaa lähteestä ja tekee omia johtopäätöksiä niin, että lopulta uskovat johonkin mitä Heikkilä ei ehkä todellisuudessa ole edes sanonut. Tällaiset ihmiset voivat vetää sellaisia johtopäätöksiä syöpälääkkeiden väitetystä tehottomuudesta, että jättävät ne jopa ottamatta. Ja sellaisia ihmisiä halutaan suojella. Nyt kerrankin puututaan ENNEN kuin mitään tapahtuu, eikä vasta jälkikäteen. Yleensä ihmetellään, miksi odotellaan vahingon tapahtumista ja sitten vasta toimitaan. Nyt ihmetellään kun tehdään toisinpäin.
NipNap: katosit yhdestä keskustelusta. Loppuiko sinulta argumentit? Taitaa olla, että sinulla itselläsi ei ole mitään erityistä sanottavaa, kunhan vaan mollaat muita.
Antti, ihmiset todella tulkitsevat tekstejä/viestejä kukin omalla tavallaan, eivätkä ihmiset tarkista alkuperäislähteitä. Et sinä, enkä minäkään. Mediassahan kerrotaan jatkuvasti erilaisista yksittäisitä tutkimuksista, varsinkin lääketieteellisistä, joissa lupaillaan sitä ja tätä ihmeellistä lähiaikoina koittavaksi.
En ole seurannut Heikkilän fb-päivityksiä. Enkä muutenkaan kommentoi asioita, jotka eivät liity blogikirjoitukseeni, joka koski Heikkilän ja Lutherin samanlaisuutta ja Lääkkeetön elämä -kirjaa. Siinä kirjoittaja ei missään kohtaa anna ihmisille ohjeita sivuuttaa mitään hoitoa ketodieetillä. Hän puhuu tukihoidoista. Jos olet kirjan lukenut, niin voit sen itse todeta.
Ihmetyttää, kuinka yksi kriittisesti joihinkin valtavirtanäkemyksiin suhtautuva kirja, jossa on melkein 50 sivua lähdeviitteitä, joista suurin osa tieteellisissä lehdissä julkaistuja, saa aikaan näin valtavan metelin. Tuntuu, että kommentoijat eivät itse ole lukeneet kirjaa, vaan tukeutuvat ainoastaan mediaan antamaan, todella negatiiviseen kuvaan ja Vladimir Heiskasen virhelistoihin. Tai sitten kyse on juuri siitä, että he eivät ole päässeet (bännäyksen vuoksi) suoraan kontaktiin Heikkilän itsensä kanssa.
Jos ihmisiä lähdetään suojelemaan kirjojen tai lehtijuttujen vaaroilta kielloilla, astutaan sellaiselle alueelle, että pitäisi olla sensuuriarmeija tsekkaamassa, että jostakin kirjoituksesta/ohjelmasta ei vaan pääse tulemaan ”vaarallisia” tulkintoja (esimerkiksi vaikkapa tästä minun nyt kirjoittamastani). Ei tällainen ole mahdollista käytännössä, mikäli tienonvälityspolitiikaksi maassamme on valittu vapaa tiedonvälitys.
Minusta on aikamoista hätävarjelun liioittelua ja ehkäpä jopa lukijoiden aliarvioimista, jos lähtökohtaisesti oletetaan, että ”lukija, joka ei ole perehtynyt alkuperäistutkimuksiin, mahdollisesti saattaa tulkita jonkin kohdan väärin, jos ei ymmärrä asiaa”. Tutkimustuloksia voidaan tulkita eri tavoin riippuen epistemologisista taustaoletuksista ja sovellettavasta teoriasta. Kaunokirjallisuutta voidaan tulkita eri tavoin ja löytää sieltä erilaisia ”elämänohjeita”. Ja kaikkea ihmisen kirjoittamaa. Tätäkin kirjoittamaani.
Mutta jos hyvää tahtoa on, niin yhtyeisymmärrystäkin löytyy. Me ihmiset olemme viime kädessä kuitenkin aika samanlaisia ja varsin mukavia tyyppejä.
Paulina Aarva sanoi: ”Minusta on aikamoista hätävarjelun liioittelua ja ehkäpä jopa lukijoiden aliarvioimista, jos lähtökohtaisesti oletetaan, että ’lukija, joka ei ole perehtynyt alkuperäistutkimuksiin, mahdollisesti saattaa tulkita jonkin kohdan väärin, jos ei ymmärrä asiaa’.”
Minusta se ei ole lukijoiden aliarvioimista vaan ihan realismia.
Suurin osa Lääkkeetön elämä -kirjan lukijoista ei lue lääketieteellistä tutkimusta eikä todennäköisesti myöskään osaa arvioida väittämien todenperäisyyttä tai ole tietoinen siitä, kuinka huonosti eläinkokeet voivat olla yleistettävissä ihmisiin. Osa saattaa osata tämän, mutta olisi kyllä tietokirjailijan vastuulla antaa asioista sellainen kuva, ettei merkittävä osa lukijoista saa niistä virheellistä/liioiteltua kuvaa.
Vladimir, mihin kohtaan kirjassa viittaat? Ja millaisesta vaarasta mahdollisesti on kyse?
Eläinkokeistahan kerrotaan tämän tästä mediassa ja monissa kirjoissa. Ja kansa lukee. Suurin osa lehtien ja kirjojen lukijoista ei lue lääketieteellistä tutkimusta eikä todennäköisesti myöskään osaa arvioida väittämien todenperäisyyttä tai ole tietoinen siitä, kuinka huonosti eläinkokeet voivat olla yleistettävissä ihmisiin.
Ollaksemme täsmällisiä, voisitko kertoa, mitä erityistä kohtaa/kohtia Heikkilän kirjassa tarkoitat kun sanot: ”olisi kyllä tietokirjailijan vastuulla antaa asioista sellainen kuva, ettei merkittävä osa lukijoista saa niistä virheellistä/liioiteltua kuvaa.”?? Siis missä kohtaa kirjassa merkittävä osa lukoista saa virheellisen/liioitellun kuvan? Ja minkälainen tuo kuva on? Toivoisin täsmällisyyttä.
Antti lantinheittäjä ja sylki suussa Knuutin postauksista?
On monta Anttia, mutta vain yksi Antti Heikkilä ja joka näkee metsät puilta toisin kuin virallinen taho, joka taas taloushuumassaan näkee vain kaadettavat puut metsissä.
Lääketiede ja tieteellinen todentaminen kuuluu sairauksiin ja tauteihin, sekä lääkkeiden ja rokotteiden kehittämisessä, eikä niiden paikka ole meidän jokapäiväisessä ruokapöydässä. Tiede tekee yksinkertaisesta monimutkaista, ei sellaisesta kukaan taapero kiinnostu. AnttiH kirjoittaa kansanomaisesti tuttuihin asioihin kehystäen sanomaansa, joten sen kautta ihmiset voivat kiinostua myös omasta terveydestään syvemmin.
En minä halua ketään mollata, mutta sen suuntaiseen kyllä helposti lankeaa, kun tunteet vaihtuvat sen mukaan mitä itse saa vastauksia ja miten kokee oikeudenmukaisuutta ja empatiaa. Piskit haukkuvat ja valesyin syylistävät – tosin Antitkin ovat siihen syyllistyneet ja kukapa soteajassa ei heittäsi herjaa ja kielteisiä mieli- ja kielikuvia eri asioista ja niiden esittäjistä. Todella turhaa haukkumista puolin ja toisin, joka voitaisiin välttää sivistyneesti, rakentavasti ja ihmisten etua ajatellen kannustavasti, rohkaisevasti.
Virallinen taho ja julkinen media tämän positionnista on aika suuremmassa määrin vastuussa, eikä niillä ole mitään oikeutta alkaa tuomiovallan käyttäjiksi.
Ei siinä mitään pahaa kuka juorun aloitti, vaan se tai ne jotka juorua jatkavat sitä paisutellen.
ntti: Sanot minulle ”Taitaa olla, että sinulla itselläsi ei ole mitään erityistä sanottavaa”.
Se voipi olla niin, etten minä halua sanoa mitään ja joutua koulukiusatun asemaan samalla lailla kuin AH. No sen verran, että olen ravitsemus-terveys asioista opiskellut omatoimisesti jo vuodesta 1983 antiksiodanteista lähtien – oli myös pakko etsiä keinoja mm: alun palovammasta syntyneeseen sarjottaiseen päänsärkyyn. Kehoani tutkittiin ja hutkittiin monen lääkärin ja laittein/menetelmin (akupunktio, selkäydinfunktio, EGG, magneettikuvauksin, lääkekokeiluin, jne, jne). ITC-alan ammattilaisena aloin motivoitua harrastuksenomaisesti kehittämään web-sovelluksia tavoitteena, että ihmiset voisivat niiden kautta oppia pitämään yllä terveyttään. Sitä, kun tahtoo jakaa, mistä itsekin on saanut apua moneen pulmaan.
Nyt tästä AH-jupakasta johtuen aloin peripohjin miettimään, miksi niitä julkaista ? koska valtakoneisto kuitenkin sen huuHaana tuomitsee ja on epätodennäköistä saada sinne tarpeeksi käyttäjiä muita kuin valeasiakkaita ja -tykkääjiä. Ei ole tämäkään helppo nakki irrottautua, kun on viimeisen 18 vuoden aikana käyttänyt siihen yli 10 000 tuntia koodaukseen ja uuden oppimiseen, sekä investoinut teknologiaan ja köyhän rahoista se on ollut liikaa ilman sponsoria ja tukea.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan ? olen ajatellut jo pitkään muutenkin jättää nää sote-ympyrät sikseen turhanpäiväisenä paskaa jauhavana SUMUTIN-koneistona. Ehkä nyt on senkin aika tullut ja kun tuota ikääkin alkaa olla 70.
Jos jotakin väitetään, niin kyllä minä selvitän asiaa mielelläni vähän laajemminkin, kuin uskomalla vain yhtä henkilöä. Varsinkin jos asiasta löytyy päinvastaisia mielipiteitä, niin otan selvää, miksi ja millä perusteella. Perusteita puntaroimalla pohdin, kumpi voisi olla uskottavampaa, mutta kuitenkaan luomatta mielipidettä, jota ei parempi todiste voisi muuttaa.
Antti kirjoitti: ”Kirjan vaaralliseksi kutsuminen johtuu mielestäni siitä, että monelle Heikkilän seuraajalle ei ole väliä, mitä tarkkaan ottaen on sanottu, vaan minkälaisia johtopäätöksiä he siitä silti tekevät.”
Otetaampa tarkasteluun Heikkilän kirjasta kohta painopudotus, jossa ei taida olla virhelistan mukaan virheitä. Ollaan siis yhteisymmärryksessä. Kirjan kohdan mukaan: ”Insuliiniresistenssi ei häviä virallisilla ruokavalio – ja lääkeohjeilla vaan se pahenee niiden vuoksi. Onko ylipaino ihmisen omaa syytä, jos hän on noudattanut virallisia ohjeita ja saanut samalla insuliiniresistenssin?”
Mitä mieltä olet, mistä ylipaino johtuu: insuliiniresistenssistä, ruokatarjonnasta, vain ohjeista, mitä ruokatarjonnasta valitsee, vai jostakin muusta syystä?
Antti kirjoitti: ”Eräässä facebook-kirjoituksessa Heikkilä kertoi yhden koe-eläinkokeen tuloksista. Koe-eläinkokeista ei suoraan voida vetää johtopäätöksiä ihmisiin (kuten ei myöskään vain yhdestä tutkimuksesta voi vetää mitään johtopäätöksiä), mutta silti joku otti tämän heti tietona, että ketodieetti auttaa tähän sairauteen, vaikka kyseisessä artikkelissa kuvailtiin vasta mahdollisuutta yhden koe-eläinkokeen perusteella.”
Kuitenkin jos ottaa selville voimassa oleva kolesterolihypoteesin alkutaipaleita, törmää eläinkokeeseen. Onko se siis hylättävä?
Vain yhden koe-eläintutkimuksen perusteella ei siis VIELÄ voida sanoa, että jostakin aiheutuu jotakin. Vasta myöhemmissä ja ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa se voi osoittautua oikeaksi tai vääräksi havainnoksi. Ainakin minusta ihan loogista.
Juhanin vastaus, kun kysyin perusteluja vaaralliseksi väittämiseen: ”1) Syövän hoitoon käytettyjen lääketieteellisten hoitojen vähättely ja mustamaalaaminen voi johtaa siihen, että joku jättää nuo hoidot ottamatta ja turvautuu perusteettomasti esim ketogeeniseen ruokavalioon, jolle ei ole mitään tutkimustukea. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällainen ratkaisu potilaan osalta johtaa kymmenien prosenttien ylimääräiseen kuolleisuuteen.
2) Veren kolesterolitason ja statiinihoitojen vähättely ja suorastaan väittäminen hyödyttömiksi. Potilailla, joilla on todettu valtimotauti, kolesterolia alentava hoito on selvästi kuolleisuutta ja sydäntapahtumia vähentävä. Etu on sitä suurempi, mitä suurempi riski. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan virheelinen mediassa liikkuva informatio sekä kolesterolin että lääkityksen osalta on johtanut siihen, että osa potilaista on lopettanut lääkityksen ja näillä potilailla sydänkuolleisuus on selvästi lisääntynyt.
3) Yleiset virheelliset väitteet liittyen tietyn ruokavalion tehoon lukuisissa sairauksissa, joista ei ole mitään näyttöä, johtaa mahdollisesti siihen, että tehokas hoito sairauteen laiminlyödään.
Sen sijaan vaarallista ei tietenkään ole se, että kerrotaan ketogeenisen ruokavalion olevan toimiva vaihtoehto osalle ylipainoisista henkilöistä, erityisesti ylipainoisille tyypin 2 diabeetikoille. Myös on aivan ok kertoa ketogeenisen ruokavalion mahdollisista hyödyistä vaikeahoitoisessa lasten epilepsiassa. Näistä on tutkimusnäyttöä. Sen sijaan on ylipäätään kyseenalaista lääkärin väittää mistä tahansa hoidosta tai ruokavaliosta sellaista, johon ei ole mitään perusteita. Tähän sitoudutaan lääkärin valassa”.
Jäikö vielä jotakin epäselväksi? Onko virheellisten väitteiden kumoaminen sinusta hätävarjelua? Pitääkö ihmisten antaa uskoa niihin, vaikka pahimmassa tapauksessa heidän terveytensä voi kärsiä niiden vuoksi?
Kiitos selvityksestäsi, Antti. Hienoa, että asia kiinnostaa niin paljon, että olet kysynyt Juhani Knuutilta perusteluja Antti Heikkilän kirjan Lääkkeetön elämä vaaralliseksi väittämiseen. Aluksi vastaan kysymyksiisi ja sitten kommentoin Juhani Knuutin vastauksia.
Kysyt ”Onko virheellisten väitteiden kumoaminen sinusta hätävarjelua?” Riippuu siitä, millaisista virheellisistä väitteistä ja millaisessa tilanteessa esitetyistä on kysymys. Jokaisella on ja pitää olla oikeus kumota mitä tahansa väitteitä. Sitähän keskustelu monesti juuri on. Se, mihin olen kiinnittänyt huomiota on, että Heikkilän kirjan mediassa esitetyn voimakkaan arvostelun kohdalla kaksi asiaa: virheellisten väitteiden kumoaminen ja vaaralliseksi väittäminen ovat kuitenkin aika pitkälle sekoittuneet eli on päädytty vaarallisuuden julistamiseen ilman pitäviä perusteluja. Tämä on mielestäni kyseenalaista. Varsinkin kun se on mediajulkisuudessa vielä liitetty henkilön Antti Heikkilä täydelliseen mollaamiseen siten, että syytetylle ei ole annettu mitään mahdollisuutta puolustautua. Se on inhimillisesti epäeettistä.
Kysyt ”Pitääkö ihmisten antaa uskoa niihin (vaarallisiin väitteisiin), vaikka pahimmassa tapauksessa heidän terveytensä voi kärsiä niiden vuoksi?” Tällaiseen kysymykseen en voi vastata, koska kukaan meistä ei voi päättää toisen puolesta, mihin ihminen uskoo. Voimme tietysti yrittää vaikuttaa hänen käsityksiinsä. Yhteiskunnassamme on pitkälle menevä sanan vapaus, mikä merkitsee sitä, että kaikenlaista informaatiota levitetään ja niin virheellisiä kuin virheettömiäkin väitteitä jaetaan. Erilaiset näkemykset käyvät jatkuvaa keskustelua ja kamppailua ”oikeutuksesta”. Ketään ei myöskään voi pakottaa. ”Antaa uskoa” -termi kuulostaa minusta jotenkin paternalistiselta: ikään kuin joku oikean tiedon lähde antaisi ihmisille oikean uskon tai että olisi vain yksi totuus oikeista väitteistä. Käytännön elämässä joka tapauksessa joudumme antamaan ihmisille valinnan mahdollisuuden.
Alla kommenttini Juhani Knuutin vastauksiin kysyessäsi häneltä perusteluja Heikkilän kirjan vaaralliseksi julistamiseen. Syitä oli hänen mukaansa kolmenalisia eli 1) syövän hoitoon, 2)kolesterolikysymykseen ja 3)yleisiin virheisiin liittyvät syyt:
JK syy 1) Syövän hoitoon käytettyjen lääketieteellisten hoitojen vähättely ja mustamaalaaminen voi johtaa siihen, että joku jättää nuo hoidot ottamatta ja turvautuu perusteettomasti esim ketogeeniseen ruokavalioon, jolle ei ole mitään tutkimustukea. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällainen ratkaisu potilaan osalta johtaa kymmenien prosenttien ylimääräiseen kuolleisuuteen.
PA kommentti 1): Heikkilä ei missään kohtaa anna ihmisille ohjeita sivuuttaa mitään hoitoa ketodieetillä. Hän puhuu tukihoidoista. Jos olet kirjan lukenut, niin voit sen itse todeta.
Kirjasta löydän kyllä lääketieteellisen tutkimuksen, myös syöpätutkimuksen kritiikkiä ja pohdintaa syövän sytostaattihoitojen todellisista haitoista. Näiden perusteella tekstiä pidä eikä ei voi tulkita lääketieteellisten hoitojen vähättelyksi, vaan pyrkimykseksi kehittää hoitokäytäntöjä. Esimerkiksi Heikkilä painottaa ravitsemuksellisten tukihoitojen tärkeyttä.
JK:n väite, että ”joku voi jättää nuo hoidot ottamatta ja turvautuu perusteettomasti esim ketogeeniseen ruokavalioon, jolle ei ole mitään tutkimustukea” ei vastaa sitä, mitä Heikkilän kirja sisältää. Hän ei esitä syöpähoitojen korvaamista ketogeenisellä dieetillä.
Kysynkin, mikä ”ratkaisu” potilaan osalta johtaa kymmenien prosenttien ylimääräiseen kuolleisuuteen ja missä tutkimuksissa? Tähän tarvitsen lähdeviitteen, koska en tiedä tuollaisia tutkimuksia (ketogeeninen dieetti vs syövän lääketieteellinen hoito) olevan olemassa.
Heikkilähän sitä paitsi ei edes ohjaa ihmistä ketogeeniseen dieettiin syöpähoitojen sijaan. Kirjan tekstin perusteella ei ole minkäänlaista perustetta väittää tai edes olettaa, että Heikkilän kirjan lukija jättäisi syöpähoidot ottamatta. Heikkilä puhuu selkeästi tukihoidoista eli täydennyksestä lääketieteelliselle hoidolle. Siksi ei ole perusteita myöskään väittää, että kirja olisi tältä osin vaarallinen. Lisäksi esipuheessa sanotaan: ”Selvyyden vuoksi todettakoon myös tässä, että en kehota ketään luopumaan lääkäreiden määräämistä hoidoista tai lääkkeistä.”
Jos perusteita kuitenkin sinun tai Juhani Knuutin mielestä on, saisinko konkreettiset sitaatit kirjasta eli millä tavoin ja missä kohtaa Heikkilä kehottaa lukijoita sivuuttamaan syöpähoidot. Minä en sellaista kohtaa/sellaisia kohtia kirjasta löydä.
JK syy 2) Veren kolesterolitason ja statiinihoitojen vähättely ja suorastaan väittäminen hyödyttömiksi. Potilailla, joilla on todettu valtimotauti, kolesterolia alentava hoito on selvästi kuolleisuutta ja sydäntapahtumia vähentävä. Etu on sitä suurempi, mitä suurempi riski. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan virheelinen mediassa liikkuva informatio sekä kolesterolin että lääkityksen osalta on johtanut siihen, että osa potilaista on lopettanut lääkityksen ja näillä potilailla sydänkuolleisuus on selvästi lisääntynyt.
PA kommentti 2): Rasvateorioista ja kolesteroliteoriasta keskustellaan tiedeyhteisössä vilkkaasti. Ne eivät ole yksiselitteisiä asioita tiedeyhteisössä eikä lääkäreidenkään keskuudessa siitä huolimatta että on olemassa aina kulloisenakin historiallisena hetkenä joku vallitseva konsensus. Tämän ristiriitaisen tiedekeskustelun Heikkilä avaa. Hän kritisoi erityisesti primaari- ja sekundaaripreventiona käytettäviä statiineja ja perustelee kritiikkinsä tutkimusviittein. Hän on huolestunut vanhusten statiinilääkityksestä: ”Uusi tutkimus osoittaa selvästi, että statiinien käytössä etenkin ikääntyvän väestön kohdalla on tehty virhe. Terveydenhuollossa hyvin vanhoillekin määrätään statiineja. Vanhin tapaamani potilas, joka niitä söi oli 94-vuotias.” Voikin aiheellisesti kysyä, onko statiinilääkityksestä todella hyötyä 94-vuotiaille.
Heikkilä raportoi myös tutkimuksista, joissa kerrotaan statiinien tehosta ja haittavaikutuksista sekä lääketehtaiden vaikutuksesta tutkimusten tuloksiin. Nämä ovat tärkeitä asioita saattaa lääkäreiden ja muiden lukijoiden tietoon.
Sivuvaikutuksista Heikkilä kirjoittaa muun muassa näin: Varoittavia ääniä on kuultu jo parisenkymmentä vuotta ja tiedot mekanismeista, joilla statiinien sivuvaikutusriskit voivat toteutua ovat jatkuvasti lisääntyneet. Mitokondrioiden ubikinonitasojen lasku, K2- vitamiinisynteesin estyminen, seleenientsyymien lasku (Okuyama 2015). Tiedetään myös perinnöllisiä (farmakogeneettisiä) tekijöitä, jotka altistavat haittojen nopealle ilmaantumiselle ja siten myös raportoinnille. Statiinien aiheuttama lihasvaurio (myopatia) ilmaantuu nopeasti muun muassa henkilöille, joilla on SLCO1B1 geenin tietty variaatio. Vakavimpana pidetään ajan kuluessa kehittyviä vaurioita maksassa ja munuaisissa, insuliiniresistenssiä, sydämen vajaatoiminta, kroonista väsymystä, dementiaa ja syöpää.
On tärkeää, että monipuolista tietoa jaetaan kansalaisille statiinilääkkeistä, joita Suomessakin käytetään hyvin runsaasti. Ei ole moraalisesti oikein olla kertomatta statiinien tutkituista haittavaikutuksista, kun niistä kerran on tehty tutkimuksia. Hyödyt ja haitathan punnitaan kunkin potilaan kohdalla ja hänen kanssaan keskustellen erikseen.
JK syy 3) Yleiset virheelliset väitteet liittyen tietyn ruokavalion tehoon lukuisissa sairauksissa, joista ei ole mitään näyttöä, johtaa mahdollisesti siihen, että tehokas hoito sairauteen laiminlyödään.
Sen sijaan vaarallista ei tietenkään ole se, että kerrotaan ketogeenisen ruokavalion olevan toimiva vaihtoehto osalle ylipainoisista henkilöistä, erityisesti ylipainoisille tyypin 2 diabeetikoille. Myös on aivan ok kertoa ketogeenisen ruokavalion mahdollisista hyödyistä vaikeahoitoisessa lasten epilepsiassa. Näistä on tutkimusnäyttöä. Sen sijaan on ylipäätään kyseenalaista lääkärin väittää mistä tahansa hoidosta tai ruokavaliosta sellaista, johon ei ole mitään perusteita. Tähän sitoudutaan lääkärin valassa”.
PA kommentti 3): Tämä on niin yleisellä tasolla oleva perustelu kirjan vaarallisuudesta (”yleiset, tietyn, lukuisissa, mahdollisesti”), että sitä ei voi pitää tieteellisenä perusteluna tai ylipäänsä perusteluna Heikkilän kirjan vaarallisuudelle. Heikkilä tuo esiin myös uusia tutkimustuloksia, joista ei ole vielä konsensusta. On tietenkin mahdollista spekuloida, että joku lause voi mahdollisesti aiheuttaa jotakin lukijan mielessä, mutta sellaiseen väitteeseen, että joku kirjan lukija laiminlöisi tehokkaan hoidon Heikkilän kirjan luettuaan, ei ole perusteita JK:n vastauksen pohjalta. Kirjassa ei ehdoteta potilaille minkään lääketieteellisen hoidon laiminlyöntiä. Ei myöskään ole minkäänlaista näyttöä siitä, että jos ihminen lukee kriittistä tekstiä koskien lääketieteellistä tutkimusta, ravitsemussuosituksia, tai hoidon laatua, että se ohjaisi ihmistä pois tehokkaiden hoitojen parista. Nämä ovat kaksi erillistä käsitteellistä kokonaisuutta.
Perusteista ja lääkärin valasta: Lääkärin oma kliininen, oma ja kollegoiden kanssa jaettu kokemus tuonee perusteita myöskin sille, että tietokirjassa voi esittää näkemyksiään erilaisista hoitamisen tavoista. Näyttöön perustuva lääketieteellinen hoito (EBM) nojaa sekä tieteelliseen näyttöön että kliiniseen kokemukseen. Useimpiin näkemyksiinsä hoidosta tai ruokavaliosta Heikkilä sitä paitsi esittää tieteellisiä perusteluja. Ne eivät välttämättä ole konsensuksen mukaisia, mutta tieteellisiä ne silti ovat. Tiede uudistaa itse itseään juuri uudenlaisten tutkimustulosten, joskus konsensuksen kanssa ristiriitaisten tulosten kautta.
Pahoittelen, Pauliina, esität niin suuren määrän kysymyksiä, ettei minulla ole aikaa vastata niihin kaikkiin. En muutenkaan vastaa kaikkiin asioihin, vaan niihin, joihin haluan saada selvennöstä tms.
”Eivät välttämättä ole konsensuksen mukaisia, mutta tieteellisiä silti”. Eli tutkimuksen tasolla ei ole väliä? Yksittäinenkin koe-eläintutkimus käy aivan hyvin?
Antti, kiitos pahoittelusta. Nyt ei tosin pelkkä pahoittelu riitä, vaan tarvitaan toiminta. Harmi, jos sinulla ei ole aikaa vasta kysymyksiin ja et ”muutenkaan vastaa kaikkiin asioihin, vaan niihin, joihin haluan saada selvennöstä tms. ”. Tämä periaate on ihan OK, mutta sillä on seurauksensa. Tässä blogissa on linjana toisen ihmisen kunnioittaminen ja keskustelijoiden molemminpuolinen kysymyksiin vastaaminen, jos vain kysymykset ovat edes jollakin tavalla järkeviä.
Perustelustasi, että vastaat vain kysymyksiin, joihin sinua huvittaa vastata, mutta et muihin, seuraa olettamus, että sinulta loppuivat argumentit. Perustelustasi seuraa myös keskustelun loppuminen: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mainitsin jo aikaisemmin, että sinulle on kohteliaasti vastailtu tässä blogikeskustelussa asettamiisi kysymyksiin. Olisi kohteliasta, jos sinäkin vastaisit kysymyksiin, etkä nokkelalla kielenkäytöllä väistelisi niitä vastaamalla asian vierestä ja esittämällä uusia asian-vierestä-kyymyksiä. No, näinhän trollit yleensä tekevät. Toistan vielä kerran blogikommenteissa esitetyt kysymykset, joihin odotan asiallisia vastauksia:
1.Antti, joko sinä olet kertakaikkisen hauska veikko, joka sanailee huvikseen ja meitä lukijoita hauskuuttaakseen kehittelet ihmeoletuksiasi tai ajattelet laiskasti tai sitten yksinkertaisesti vaan haluat hämätä ja sekoittaa. En tiedä. Tiedätkö itse?
2.Kysyn nyt sinulta suoran ja helpon kysymyksen: Oletko lukenut kokonaan, alusta loppuun, Antti Heikkilän kirjan Lääkkeetön elämä? Jos et ole kirjaa lukenut, ymmärrän hyvin, että kognitiivinen vinouma vaikuttaa kommentteihisi. Mutta jos olet kirjan lukenut, mielelläni jatkaisin keskustelua
3.Martti esitti kysymyksen: Heikkilän kirjassa on enempi oikein tulkittuja tutkimustuloksia, tältä osin, ainakin Vladimirin mukaan, joten mikä estää luottamisen, ainakin uusimassa painoksessa?
4. Martti esitti kysymyksen: ”Olisiko Heikkilän luokse tulleen potilaan pitänyt uskoa vain tuohon ”elinajan odotteeseen”, vai tekikö hän oikein pyytämällä Heikkilältä, joidenkin mielestä vaarallisia ohjeita, syövän kanssa pärjäämiseen, ilman lääkkeitä, hyvin tuloksin?”
5. Mitähän näillä kysymyksilläsi tarkoitat? Mihin ne liittyvät? Mitä ajat niillä takaa? Kysymyksesi: ”Eivät välttämättä ole konsensuksen mukaisia, mutta tieteellisiä silti”. Eli tutkimuksen tasolla ei ole väliä? Yksittäinenkin koe-eläintutkimus käy aivan hyvin?
Vastailehan rauhassa ihan ilman asian-vierestä-vastakysymyksiäsi. Jatketaan sitten mielipiteiden vaihtoa.
Jäin vielä miettimään tätä medikaalisaatio-asiaa. Mistä on mahtanut syntyä se käsitys, että viranomaiset Suomessa eivät muka haluaisi edistää lääkkeetöntä elämää? Käypä hoito -suosituksissa korostetaan joka paikassa elintapojen merkitystä sairauksien ehkäisyssä ja parantumisessa. Onkohan esimerkiksi jutun kirjoittaja tutustunut niihin? Ei kannata sokeasti uskoa kaikkea, mitä netissä kirjoitellaan vaan tarkistaa itse. Suoraan sanottuna, tuntuu melko lapselliselta ajatella vaikkapa Heikkilän olevan Uskomattoman Merkittävä Edelläkävijä tässä asiassa, kun ihan alakoulusta asti meille opetetaan elintapojen tärkeyttä terveydessä.
Usein lääkettä esimerkiksi kolesteroliongelmaan määrätään kuitenkin siksi, että vastaanotolle hakeutunut henkilö on välittömässä vaarassa NYT. Elintapojen korjaaminen täytyy tehdä mutta lääkitys määrätään, jotta jo kauan surkeille elintavoilla porskuttanut henkilö ei kuolisi seuraavalla viikolla. Tavoitteena kaikissa virallisissa hoitosuosituksissa on hyvä elämänlaatu ja paras mahdollinen hoito, mielellään tietysti myös lääkkeettömyys. On myös niin, että ihmistä ei voida pakottaa: mikäli joku ei suostu elintapojaan korjaamaan, hänellä on Suomessa oikeus myös lääkärin määräämiin hoitaviin lääkkeisiin.
Vastaan itse kysymykseeni: käsitys medikalisaatiosta valtion virallisena toiveena on Heikkilän ja vastaavien tyyppien rakentama olkiukko, jolla he edistävät omaa liiketoimintaansa. Siitä se käsitys on syntynyt.
Monikansallinen lääketeollisuus tietysti pyrkii myymään mahdollisimman paljon lääkkeitä mutta siitä on vielä pitkä matka tutkimustulosten vääristelyyn. Lääketeollisuus ja lääketiede ovat kuitenkin eri asioita vaikkakin hyvin läheisessä yhteydessä. Lääketeollisuus ei toimi aina rehellisesti ja sen toimijoita tuleekin pitää silmällä aivan samalla tavalla kuin muitakin pörssiyhtiöitä.
Janni, kiitos lisäkommentistasi. Kirjoitat ”Mistä on mahtanut syntyä se käsitys, että viranomaiset Suomessa eivät muka haluaisi edistää lääkkeetöntä elämää? Käypä hoito -suosituksissa korostetaan joka paikassa elintapojen merkitystä sairauksien ehkäisyssä ja parantumisessa.”
Ei medikalisaatio-ilmiössä kysymys ole viranomaisten tai yksittäisten lääkärien tai muun th-henkilöstön toiminnasta, vaan siitä, että tilastojen valossa lääkkeiden myynti ja kulutus koko ajan kasvavat. Totta kai lääketeollisuudella ja tutkimuksella on tässä asiassa jotakin tekemistä. Statiineja syödään todella paljon. Tästä Heikkilä esittää kriittisiä näkemyksiä, esimerkiksi statiinien haittavaikutuksista. Kyllä kai hänellä on oikeus puhua asioista, vaikka niistä ei virallisen katsannon mukaan pitäisi puhua. Tämähän juuri on kriittisyyttä, jota itsekin peräänkuulutat. Tämän aamun Hesarissa kerrotaan jälleen kerran, että ”Yli 400 000 ihmistä syö masennuslääkkeitä.” Tästä esimerkiksi on kyse medikalisoitumisessa. Nykyisin jo aletaan entistä enemmän hyödyntää moderneja, erilaisia terapioita ja kehomielihoitoja lievien masennusten hoidossa, jolloin lääkityksen tarve vähenee. Koko ajan hoitomuodot kehittyvät.
Pauliina hyvä, vastasit kommenttiini: ”tilastojen valossa lääkkeiden myynti ja kulutus koko ajan kasvavat.” Se on varmasti aivan totta mutta sehän ei ole yksiselitteisesti huono asia vaan myös ihmisten määrä kasvaa, lääkkeet halpenevat ja kansanterveys kohentuu monen sairauden osalta. Medikalisaatio on toki tärkeä asia keskustella ja pohtia, onko järjestelmissä vikaa esimerkiksi mainitsemiesi terapian suhteen. Lääkehoito ei korvaa terapiaa mutta joskus pelkkä terapiakaan ei auta.
Kirjoitit kommenteissa olevasi huolissasi siitä, suojellaanko ihmisiä jo liikaakin ”vaarallisilta” kirjoilta ja tekstissäsi mainitsit, että virheiden korjaajat ovat takertuneet lillukanvarsiin. Minä näen tämän asian täysin toisin. Kyse on markkinoinnista ja kuluttajansuojasta. On täysin eri asia kirjoittaa esimerkiksi statiiniteoriaa kritisoiva kirja, jossa on perehdytty tutkimustuloksiin ja joka sisältää asialliset, virheettömät viitteet kuin kirjoittaa lääkärin tittelin suojista ”kaiken mullistava kohukirja”, jonka viitteet on joko tahallisesti tai tahattomasti tulkittu väärin ja jonka tavoitteena on oman liiketoiminnan kasvattaminen. Yksittäisen prosenttiluvun virhe ei olisikaan iso juttu, se olisi helppo korjata. Mutta kymmenien, jopa satojen virheiden jatkuvasti kasvava lista muuttaa täysin koko asian uskottavuuden ja sisällön. Alkuperäisessä painoksessa luotettiin siihen, ettei lukija ole kyllin fiksu tajuamaan tällaista huijausta. Minä, kuten monet muutkin, kaipaisi Suomeen puoskarilakia, jossa lääketieteellisten neuvojen jakelijalla olisi vastuu hoidettavansa hyvinvoinnista. Silloin mahdollisesti rahastusmielessä annetut neuvot varmasti vähenisivät, kun puskista huutelemalla saattaisikin joutua oikeaan vastuuseen. Sanot Heikkilän listanneen kirjaansa runsaasti lähteitä ja pidät tätä vakuuttavuuden merkkinä. Lukuisat eri lukijat ovat kuitenkin löytäneet näistä lähteistä täysin erilaisen sisällön kuin mihin Heikkilä on niissä viitannut ja osoittaneet merkittäviä virheitä näiden lähteiden tulkinnassa. Räikeimmät virheet Heikkilä itse taipuikin korjaamaan kirjansa uusintapainokseen. Lisäksi, kuka tahansa osaa hakea hakukoneella omia näkökantojaan tukevia tutkimustuloksia ja listata niitä.
Lisäksi vastasit minulle: ”Huomautan ystävällisesti, että en ole missään enkä koskaan kirjoittanut tai puhunut mitään salaliitoista enkä jonkin asian absoluuttisesta hyvydestä. En ole myöskään koskaan enkä missään esittänyt, että ”asiantuntijat eivät suostu ymmärtämään mutta kotiäiti saa selville googlella”. Mistä ihmeestä moinen ajatus päähäsi pälkähti? Kirjoitin tässä blogijutussa siitä, miten eri aikakausina – nyt ja 500 vuotta sitten – erilaisia asioita pidetään ”vääräuskoisuutena”ja/tai ”epätieteellisinä” käyttäen esimerkkeinä Lutheria ja Heikkilää.Tarkastelin Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjaa sen kulttuurisessa kontekstissa. Hienoa kuitenkin, että kirjoitukseni herättää ajatuksia.” Tässä en nyt erityisesti kritisoinut sinua vaan asiaa yleisesti. Esimerkiksi Antti Heikkilä itse on monesti vedonnut kansainväliseen salaliittoon, joka yrittää mitätöidä häntä. Siitä ajatus siis tuli mieleeni ja siksi mainitsin sen esimerkkinä. Jos seuraa ns. vaihtoehtoista terveyskeskustelua sosiaalisessa mediassa yhtään, huomaa, että nämä asiat liittyvät muutenkin usein toisiinsa. Kun näyttö oman asian tueksi loppuu, vedotaan kiusaamiseen ja salaliittoon.
Ymmärrän kirjoituksesi näkökulman mutta se on valitettavasti melko epälooginen. ”Vääräuskoisuus” ja ”epätieteellisyys” ovat käsitteinä niin täysin erilaisia, ettei niitä oikein voi rinnastaa toisiinsa. Vääräuskoisuus tarkoittaa sitä, että opettaa tai toimii valtaapitävien uskonnonharjoittajien dogmien vastaisesti. Tällöin auktoriteetti määrittää mielivaltaisesti sen, kuka on vääräuskoinen. Vääräuskoisuuden määritelmästä eivät aina pääse yhteisymmärrykseen edes valtaapitävät itse, koska se on kulloistenkin poliittisten suhdanteiden mukaan muuttuva käsite.
Sen sijaan tiede ei ole ylhäältä määrätty uskonto vaan menetelmän nimi. Tähän viittasin, kun sanoin, että ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, mitä tiede sanana tarkoittaa. Epätieteellisyys on siten toimintaa, joka on läpinäkyvyyden, avoimuuden ja logiikan vastaista ja se täytyy myös pystyä osoittamaan, jotta siitä voi syyttää ketään. Ei siis riitä, että joku toteaa tutkimuksen olevan epätieteellinen, koska sen tulos ei miellytä (kuten vääräuskoisuudessa riittäisi). On myös todettava perusteita, kuten että tuloksiin on sekoitettu epäloogisesti omia johtopäätöksiä, otanta on liian pieni ollakseen tilastollisesti merkittävä, tutkimusasetelmassa on virhe jne. Mikäli epäilyjä epätieteellisyydestä ilmenee, niihin voidaan vastata tutkimalla asiaa uudestaan, tai tutkimuksen voi suorittaa joku toinen instanssi esimerkiksi muokkaamalla tutkimusasetelmaa. Tiede myös kehittyy jatkuvasti ja pyrkii korjaamaan itseään. Jo olemassaolevaa tietoa altistetaan jatkuvasti uusille tutkimusmenetelmille ja hypoteeseille. Tärkeintä on kuitenkin tunnustaa, että etukäteen ei voida TIETÄÄ mitään vaan tutkimusten jälkeen tiedetään aina enemmän.
Janni, en ole sanonut, että lääkkeet ovat paha asia. Viittasin siihen, että lääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Totta kai siihen on monta syytä (väestön ikääntyminen, krooniset sairaudet ym.),mutta myös se, että lääkkeitä nimen omaan tutkitaan paljon. Kun on paljon tutkimusta niin tulee paljon tuloksia (noin yksinkertaistetusti sanottuna). Mutta monia vaivoja voidaan hoitaa MYÖS lääkkeettömästi. Näiden metodien tutkimus on kuitenkin erittäin vähäistä verrattuna lääketutkimukseen. Nämä eivät ole tietenkään vastakohtia.
Sinulla on melko kielteinen asenne Heikkilään. Oletko lukenut Lääkkeetön elämä -kirjan? Kuka on sanonut, että Heikkilä lääkärin tittelin suojista on kirjoittanut ”kaiken mullistava kohukirja”. Mikä tämä lääkärin tittelin suoja on? Mitä suojaa titteli antaa, en ymmärrä. Eikö kuka tahansa voi kirjoittaa tietokirjan – lääkäri siinä kuin ekonomisti tai yhtyeiskuntatieteilijä tai kuka muu tahansa. Mistä päättelet, että Heikkilän kirjan viitteet on joko tahallisesti tai tahattomasti tulkittu väärin? Sanotkohan nyt väärän todistuksen lähimmäisestäsi väittämällä, että Heikkilän kirjan ”tavoitteena on oman liiketoiminnan kasvattaminen”? Tunnetko Heikkilän liiketoiminnan? Minä en rohkenisi mennä noin voimakasta ja asenteellista väitettä henkilön toiminnasta esittämään.
Kirjoitat ”Yksittäisen prosenttiluvun virhe ei olisikaan iso juttu, se olisi helppo korjata. Mutta kymmenien, jopa satojen virheiden jatkuvasti kasvava lista muuttaa täysin koko asian uskottavuuden ja sisällön.” Siis mitä? Mitä nuo sadat virheet Lääkkeetön elämä -kirjassa ovat?
Tieteenfilosofinen pohdinta on todella tärkeää. Sinulla näyttäisi olevan ruusunpunainen, hiukan idealistinen kuva siitä, miten tiede reaalitodellisuudessa toimii. Kyllähän toki ”Tiede myös kehittyy jatkuvasti ja pyrkii korjaamaan itseään. Jo olemassaolevaa tietoa altistetaan jatkuvasti uusille tutkimusmenetelmille ja hypoteeseille. Tärkeintä on kuitenkin tunnustaa, että etukäteen ei voida TIETÄÄ mitään vaan tutkimusten jälkeen tiedetään aina enemmän.” Juuri näin. Mutta kun on kyseessä a) tutkimusinstituutioiden toiminta ihmisten toimintana ja b) käytännön elämä (kuten hoitaminen) ja tutkimustulosten soveltaminen siihen, kohdataan monenlaista jännitettä, joista muun muassa Heikkilä kirjassaan puhuu (esim. tieteen sisäiset ongelmat). Tutkimuksessa tapahtuva vilppi, julkaisupoitiikka, tutkimusrahoituksesta johtuvat skismat/vinoumat ja tutkimuksen liittyminen valtapolitiikkaan, tutkijakoulutus, paradigmakysymykset jne ovat asioita, joita ei selitä tieteen itseään korjaavuus. Reaalitieteen näkökulmasta itseään korjaavuus ei olekaan niin ruusunpunainen fakta. Totta kai tiede ja elämä ylipäänsä pitkällä aikavälillä ”korjaa itse itseään”. Tämä on kuitenkin sellainen mantra, jolla ikään kuin sivuutetaan ne tieteen sisäiset ongelmat, jotka liittyvät tieteellisiin kiistoihin (kuten kolesteroli, rasva, VHH, SSRI-teoria muutamia mainitakseni). Kiistat ovat myös osa tiedettä. Tietokirjoistakin pitää saada kiistellä, mutta ne eivät ole väitöskirjoja tai muitakaan alkuperäistutkimuksia.
Kyllä tieteessäkin on auktoriteetteja (kuten keskiajalla uskonnollisia auktoriteetteja), joita ei ole suotavaa kritisoida ja jotka määrittelevät sen, mikä on kunakin aikana tieteellistä ja mikä ei ole. Kaikki yliopistoissa työskentelevät/työkennelleet tietävät tämän. Ei se (auktoriteettius)ole samanlaista kuin muinoin, mutta todellista se on. Kulttuurisesti on aivan loogista ja relevanttia vertailla keskenän tällaisia vallitsevia näkemyksiä eri ajoilta (vaikka tässä en tieteellistä tutkimusta asiasta teekään).Lobotomia oli joskus tieteellinen hoito, samoin ihmiskalloja mittaamalla määriteltiin rotua ja jopa älykkyyttä. Niitä pidettiin ihan relevantteina juttuina. Niinhän se on, että asiat muuttuvat koko ajan. Muutosta ajavat kriittiset näkemykset – jo ennen kuin on käytössä 150 RCT-tutkimusta ja niistä tehdyt meta-analyysit. Voi olla, että me, tänä omana aikanamme, olemme myös hiukan sokeita omille ”tieteellisille totuuksillemme” ja närkästymme helposti kun joku esittää poikkeavia ajatuksia. Inhimillistähän se on, mutta ei ehkä kannattaisi. Samassa suloisessa elämänvirrassa kun menemme kaikki eteenpäin. Toivottavasti sovussa ja keskustellen. Kiitos kommentistasi.
Janni kirjoitti: ”Minä näen tämän asian täysin toisin. Kyse on markkinoinnista ja kuluttajansuojasta. On täysin eri asia kirjoittaa esimerkiksi statiiniteoriaa kritisoiva kirja, jossa on perehdytty tutkimustuloksiin ja joka sisältää asialliset, virheettömät viitteet kuin kirjoittaa lääkärin tittelin suojista ”kaiken mullistava kohukirja”, jonka viitteet on joko tahallisesti tai tahattomasti tulkittu väärin ja jonka tavoitteena on oman liiketoiminnan kasvattaminen.”
On totta, että jokainen näkee asiat oman maailmankuvansa suodattamana, mitä hän yleensä näkee tai pitää edes tärkeänä. Alla olevasta linkistä avautuu kuva, jossa toinen näkee nuoren naisen, toinen vanhan. Voidaan sanoa, että hän, joka näkee nuoren naisen, ei voi ymmärtää häntä, joka näkee samasta kuvasta vanhan naisen. Kysymys kuuluu, miten saat hänet, joka näkee kuvasta vastakkaisen näkemyksen naisesta, samaan näkemykseen kanssasi?
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005840626.html
Haluaisitko korjata ilmaisusi, staatiiniteoria, toiseen muotoon? Jos et, selittäisitkö mitä se tarkoittaa? Toinen on, johon haluaisin selvennöksen, on mitä pitää sisällään ilmaisu ”kaiken mullistava kohukirja”? Siis mitkä kaikki mullistuu?
Janni kirjoitti: ”Yksittäisen prosenttiluvun virhe ei olisikaan iso juttu, se olisi helppo korjata. Mutta kymmenien, jopa satojen virheiden jatkuvasti kasvava lista muuttaa täysin koko asian uskottavuuden ja sisällön. Alkuperäisessä painoksessa luotettiin siihen, ettei lukija ole kyllin fiksu tajuamaan tällaista huijausta.”
Otetaampa kohta virhelistasta:
Heikkilän kirja: ”Eri ruoka-aineiden imeytyvän proreiinien määrä vaihtelee. Esimerkkinä liha, josta painoa kohden imeytyvää proteiinia on noin 30 %. Jotta saisi tuon 70 proteiinia pelkästään lihasta, kerrotaan tuo luku kolmalla, joka osoittaa lihan määrän. Tässä tapauksessa se on 210 g.”
Vladimirin korjaus: ”Liha sisältää painoa kohden imeytyvää proteiinia yleensä 17-23 prosenttia, ei 30 prosenttia. Lisäksi Heikkilän laskukaava jossa kerrotaan luku kolmella, perustuu oletukseen että lihan proteiinipitoisuus olisi 33.33%.
Näiden virheolettamien vuoksi Heikkilä luulee 210 gramman lihamäärän sisältävän 70 g proteiinia, vaikka todellisuudessa se sisältää arviolta 36-48 grammaa proteiinia. Täten Heikkilän ohjeistus johtaa käytännössä proteiinin huomattavan vähäiseen saantiin.”
Mielestäni fiksu lukija tajuaa myös Vladimirin korjauksen virheellisyyden. Huomaatko itse sen?
Tarkennus tuohon proteiinin laskemiseen. Heikkilän kirjasta (2018) laajemmin lainattuna voidaan lukea että:
”Proteiinia tulisi syödä vain sen verran, mitä solujen uudistuminen vaatii. Määrän voi laskea seuraavasta kaavasta: pituus (180 cm) – 110 = päivittäisen puhtaan proteiinin määrä grammoina (70 g). Ruoka-aineet eivät ole puhdasta proteiinia. Eri ruoka-aineiden imeytyvän proteiinien määrä vaihtelee. Esimerkkinä liha, josta painoa kohden imeytyvää proteiinia on noin 30 %. Jotta saisi tuon 70 proteiinia pelkästään lihasta, kerrotaan tuo luku kolmalla, joka osoittaa lihan määrän. Tässä tapauksessa se on 210 g. On huomioitava, että muista ruoka-aineista saa myös proteiinia. Edellisen vanhan laskukaavan sijaan nykyisin suositellaan kaavaa, jota itsekin pidän hyvänä: 70 g x 0,8 = 56 g, mikä olisi 180 cm pitkän henkilön ideaali päivittäinen proteiinimäärä. Lihaksi muutettuna (x 3) se on 180 g. Proteiini simuloi insuliinia ja leptiini-hormonia sellaisenaan, mikä sekin on huono asia insuliiniresistensissä, joten liika proteiini on haitaksi. Ketodieetti ei todellakaan ole mikään lihadieetti.”
On huomiotava, että proteiinin määrä on sidoksissa henkilön pituuteen, mikä jää Vladimirilta mainitsematta. Heikkilähän ottaa esimerkiksi lihan, jonka imeytyvän proteiinin määrä on noin 30%. Sana noin, antaa jokin verran liikkumavaraa puolee ja toiseen. Toki Heikkilä olisi voinut näyttää laskuesimerkin, miten tuo laskemalla saatu 70 g lasketaan lihamääräksi prosenttilaskulla, mutta hän antaa käytännön neuvoksi kertoa tuon 70 g kolmella. Sehän ei silloin päde muille, kuin tuolle, jos tarkkoja ollaan, Vladimirin mainitsemalle 33,3 % proteiinipitoisuudelle. Riittänee tavalliselle kadumiehelle, ei ehkä vaativimmille.
Sitten noita Vladimirin antamia lukuja proteiinipitoisuuksille:
Liha sisältää painoa kohden imeytyvää proteiinia yleensä 17-23 prosenttia, ei 30 prosenttia.
Antamamissaan linkeissä on seuraavat pitoisuudet:
Broileri, rintafilee, nahaton, suikale, leike/ proteiini määrä on 84%
Naudanliha, rasvainen, keskiarvo/proteiini määrä on 48%
Näitä voi sitten miettiä….
Martti, suosittelisin sinulle ihan vakavasti että luet Fineliä ensin hieman tarkemmin ja vasta sitten mietit, kannattaako sinun yrittää syyttää minua ”asiavirheistä”. En jaksa korjata sinun väärinkäsityksiäsi loputtomiin, kun osaisit varmasti itsekin tarkistaa kommenttisi huolellisesti ennen kuin julkaiset ne.
Tuo antamasi luku 84 prosentista kuvastaa proteiinin osuutta broilerin rintafileen sisältämästä energiasta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että broilerin rintafilee ei juurikaan sisällä rasvaa, vaan kalorit tulevat lähes kokonaan proteiinista.
Kaivattu lukema löytyy alempaa ”Perusravintoaineet”-otsikon alta. Siellä kerrotaan, että 100g broilerin rintafilettä sisältää 22.4g proteiinia. Proteiinipitoisuus on siis noin 22% eikä 84%.
Vladimir kirjoitti: ”Martti, suosittelisin sinulle ihan vakavasti että luet Fineliä ensin hieman tarkemmin ja vasta sitten mietit, kannattaako sinun yrittää syyttää minua ”asiavirheistä”. En jaksa korjata sinun väärinkäsityksiäsi loputtomiin, kun osaisit varmasti itsekin tarkistaa kommenttisi huolellisesti ennen kuin julkaiset ne.”
Aivan, mutta jos itsekin luet tarkemmin minun kommentointia sinulle, niin minähän kirjoitin, että niitä pitää miettiä…syytinkö siis silloin sinua asiavirheestä, mitä tuon taulukon lukemista minun silmille avautui? Ota huomioon, että kun noita sinun virhelista sivustojasi lukee joku muukin, joka ei niin ole perillä asioista, niin silloin olisi hyvä tietää, miten pienemmistä proteiinipitoisuuksista saadaan selville lihan määrä mistä se on, jos tuo Heikkilän 30% on virheellinen.
Siis, pointti on, että jos proteiinipitoisuus on tuo 22%, niin silloin lihan määrä, mistä tuo on, pitää laskea prosenttilaskulla, ei onnistu kertomalla kolmella. Mitä mieltä olet?
Eikös lähemmäksi Heikkilän kirjan lukua olisi päässyt ottamalla esimerkiksi punainen liha alla olevasta linkin taulukosta:
Punainen liha annos 100 g proteiinia 27 g ja ilmoittaa se %.
https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01080
Käypähoito suositusten mukaan lihan proteiinipitoisuus 100 g on 20 – 30 g, joten aletaan olla tuossa Heikkilän noin 30% esimerkissä.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=C80D7D3C7C48B6115F98CE63FD3883AF?id=nix01665
Pauliina hyvä, huomaatko itse melko suuren loogisen ristiriidan kommenteissasi? Kirjoitat: ”Voi olla, että me, tänä omana aikanamme, olemme myös hiukan sokeita omille ”tieteellisille totuuksillemme” ja närkästymme helposti kun joku esittää poikkeavia ajatuksia. Inhimillistähän se on, mutta ei ehkä kannattaisi.” Tässä olet tietysti aivan oikeassa. Tunnut kuitenkin vetävän sen johtopäätöksen, että tämä asia tukisi automaattisesti Antti Heikkilän tai kenen tahansa muun teorioita, jotka vain vastustavat nykykonsensusta. Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Ravitsemustietomme kasvaa, kehittyy ja tarkentuu jatkuvasti. Mutta jos jokin näkemys ei perustu uusimpaan ja laajimpaan tutkimustietoon, on perusteltua kysyä, mihin se sitten perustuu? Teorioille on oltava riittävästi näyttöä tai niiden mekanismit on pystyttävä johdonmukaisesti ennustamaan, muuten ne ovat pelkkiä lennokkaita hypoteeseja. Vahvistusharha aiheuttaa sen, että ihmiset ovat taipuvaisia etsimään sellaista tietoa ja huomioimaan niitä näkemyksiä, jotka tukevat heidän jo olemassaolevia uskomuksiaan. Silloin voi helposti syntyä sellainen käsitys, että jokin asia on tiedeyhteisössä poikkeuksellisen kiistelty. Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutos. Tavallisilla tallaajilla voi olla käsitys, että ilmastonmuutoksen olemassaolosta kiistellään; tosiasiassa alle 3 % alan tutkijoista epäilee ihmisen osuutta ilmastonmuutoksessa. Sellainen osuus menee melkein virhemarginaaliin, joten asia ei ole siinä mielessä lainkaan niin kiistanalainen kuin ihmiset kuvittelevat. Ravitsemusasioista minulla ei valitettavasti ole antaa täsmällisiä prosentteja.
Lääkärin titteli antaa suojaa ja uskottavuutta, kun sitä käytetään markkinoinnissa aktiivisesti. Lääkkeetön elämä -kirjan markkinoinnin perustana on se, että Heikkilä on lääkäri. Tämä siitä huolimatta, että Heikkilähän ei ole ravitsemuksen vaan ortopedian asiantuntija. Ei tämä ole itsessään millään tavalla huono asia mutta on hyvä kuitenkin tiedostaa, että ortopedian erikoislääkäri ei ole sama asia kuin ravitsemuksen asiantuntija, vaikka markkinoinnilla näin annetaankin ymmärtää.
Mainitsit esimerkkeinä kallonmittailun ja muita pseudotieteellisiä kokeita menneisyydestä. Pseudo- eli näennäistiede on myös täysin nykyaikainen (suuri) ongelma ja siksi politiikan, uskonnon ja tieteen sekoittamista keskenään tuleekin varoa. Myös taloudelliset vaikuttimet on tärkeä tunnistaa ja niiden tulee olla läpinäkyviä. Lisäksi on hyvä muistaa, että tieteellinen tutkimus on kuitenkin uusi asia, joka on viimeisen sadan vuoden aikana ottanut valtavia harppauksia. Ihmettelen, mistä olet saanut sen käsityksen, etten pitäisi virheitä ja korruptiota mahdollisina tieteessä? Totta kai ne ovat mahdollisia. Se ei kuitenkaan, edelleen, todista mitään Antti Heikkilän kirjan tai logiikan puolesta. On väärin väittää, että tieteentekemisen ongelmat tukisivat Heikkilän esittämiä väitteitä. Näillä asioilla ei ole loogista yhteyttä.
Suhtaudun erittäin negatiivisesti mahdolliseen pseudotieteeseen millä alalla tahansa sekä kaupankäyntiin terveysväitteillä, joilla voi olla suuria haittavaikutuksia yksilöiden terveyteen. Antti Heikkilä henkilönä ei sinänsä kiinnosta minua erityisesti, enkä millään tavalla esimerkiksi toivo, että hän olisi huijari. Olisihan hienoa, jos ketodieetin vaikutukset todella olisivat niin mullistavat kansantevreydelle kuin hän väittää. Hän voi myös olla täysin oikeassa mutta niin kauan kun hän ei pysty esittämään uskottavia todisteita väitteidensä tueksi, kukaan ei voi tietää onko hän oikeassa vai ei, en minä etkä sinä. Itse olisin taipuvainen epäilemään, että ei ole, sillä todisteet (lukuisat virheelliset väittämät, selket puutteet lähteiden tulkinnassa, raflaavat väitteet ketodieetin parantavasta voimasta yms.) puhuvat sen puolesta, että todellinen näyttö on heikkoa. Tämä johtopäätös voi tietysti johtua taipumuksestani skeptisyyteen.
Janni hyvä, mukavaa että keskustellaan. Konsensus, josta puhut, on hyvä asia toisaalta, koska se tuo turvaa eränlaisena sosiaalisena liimana ja auttaa toimimaan yhdessä (niin tieteessä kuin käytännön hoito- ja terveydenedistämistyössä), mutta toisaalta, jos konsensusta pidetään ikään kuin automaattisena totuutena, niin siitä uhkaa tulla dogmi, joka ikävimmillään ei salli mitään poikkeavaa, sellaistakaan joka uudistaisi ja kehittäisi yhteiskuntaa. On myös muistettava, että hoitamista ja ravitsemusta koskevat konsensukset ja ohjeet eivät koskaan nojaa pelkästään tieteeseen, vaan niihin vaikuttavat myös erilaiset intressiryhmät, jotka määrittelevät mikä hyväksytään eri yhteiskunnissa konsensukseksi. Heikkilän Lääkkeetön elämä -tapauksessa kyse on nähdäkseni – ainakin osittain – siitä, että hän oman pitkän käytännön työuran kokemuksella ja kansainvälistä tutkimusta seuraamalla on tullut siihen tulokseen, että nykykonsensuksissa Suomessa on korjattavaa.
Kirjoitat ”Hän voi myös olla täysin oikeassa mutta niin kauan kun hän ei pysty esittämään uskottavia todisteita väitteidensä tueksi, kukaan ei voi tietää onko hän oikeassa vai ei, en minä etkä sinä. Itse olisin taipuvainen epäilemään, että ei ole, sillä todisteet todisteet (lukuisat virheelliset väittämät, selket puutteet lähteiden tulkinnassa, raflaavat väitteet ketodieetin parantavasta voimasta yms.) puhuvat sen puolesta, että todellinen näyttö on heikkoa. Tämä johtopäätös voi tietysti johtua taipumuksestani skeptisyyteen.”
Juuri samalla tavoin Heikkilä on taipuvainen epäilemään eli olemaan skeptinen nykykonsensuksen suhteen. Hänen mukaansa konsensus ei perustu uusimpaan tutkumustietoon eikä riittävän päteviin teorioihin (esim. statiiniteoria) ja konsensuskatsanto sisältää hänen mielestään kestämättömiä väittämiä, joista hän kirjassaan kirjoittaa.
Todellakin, voi olla että Heikkilä on oikeassa tai väärässä (tai oikeassa jossakin asiassa ja väärässä jossakin toisessa tai hiukan oikeassa ja hiukan väärässä – kaikki asiat eivät ole ”joko-tai”, vaan ne voivat olla ”sekä-että”. En ole taipuvainen ajattelemaan kummallakaan tavalla (oikea vai väärä), vaan siitä näkökulmasta, että terveydenhuollossamme ja terveyden edistämisessä tarvitaan tuoreita avauksia, koska pitkäaikaissairaudet (iäkkäiden lisäntyessä) lisääntyvät, moniongelmaiset ja epämääräisesti, vaikeasti diagnosoitavissa olevan potilaat lisääntyvät (tilastojen mukaan), diabetes ja mielenterveysongelmat eivät näytä ainakaan vähenemisen merkkejä. Siksi minusta on arvokasta, että voidaan tuoda julki erilaisia, uusia, jopa konsensusta kyseenalaistavia asioita. Kyllä niitä (Heikkilän kirjaa esimerkiksi) on voitava myös kritisoida. Mutta tässä tapauksessa median toiminta on mennyt lyttäyksen puolelle, eikä ole perustunut totuudelliseen Heikkilän kirjan esittelyyn. Tämä puolestaan on johtanut siihen, että on ihmisiä, jotka eivät ole edes lukeneet kirjaa, mutta kritisoivat silti sen ”virheitä”. Sinäkään et ole kertonut, oletko lukenut sen vai et.
Skeptisyyttä voi siis olla siis eri näkökulmista.
Martti kommentoi tätä näkökulmaeroa kiinnostavasti vastauksessaan sinulle painottamalla eri tavoin näkemistä. Ehkä vastaat hänelle.
Sanot ”Mainitsit esimerkkeinä kallonmittailun ja muita pseudotieteellisiä kokeita menneisyydestä.” Kysymys on juuri tästä näkökulmakysymyksestä eli siitä, että omana aikanaan kallonmittailua tai lobotomiaa ei missään nimessä pidetty pseudotieteinä, vaan ihan oikeana tieteenä. Kukaan meistä ei pysty sanomaan, esimerkiksi millaiseksi nykyinen RCT-tiede määritellään sadan vuoden kuluttua, sillä myös tieteellinen ajattelu, sen soveltamat taustateoriat ja kaikki kumuloituva tieto vaikuttavat siihen, miten itse tieteelliset metodit ymmärretään. Kun hallitseva tiedeparadigma eli sen perustavanlaatuiset taustaoletukset alkavat (historiallisesti tarkasteltuna) muuttua, se aiheuttaa tiedeyhteisössä ja yhteiskunnassa aina hämmenystä ja skismaa. Voi olla, että nyt on tällaistakin meneillään.
Janni hyvä, vielä hiukan tieteestä. Kirjoitat ”mistä olet saanut sen käsityksen, etten pitäisi virheitä ja korruptiota mahdollisina tieteessä?” En minä sinuun henkilönä tieteen sisäisistä kiistoista puhuessani viitannut, vaan siihen, että nämä tieteensisäiset ilmiöt – yhdessä ulkoisten eli rahoituksen ja poliittisen vaikuttamisen kanssa – vaikuttavat siihen, millaista tutkimusta ylipäänsä tehdään. Joskus ne vaikuttavat myös konsensukseen. Pointtini oli, että ”tiede korjaa itse itseään” on hyvä periaate, mutta se toimii tosi pitkällä aikavälillä. Eikä suoraan liity nyt tähän Heikkilän Lääkkeetön -elämä kirjaa koskevaan keskusteluun paitsi tietysti siten, että voidaan ajatella että Heikkilä saattaa esittää ”korjaavia”, joskin kiistanalaisia ajatuksia kirjassan. Hän voi siis olla osittain oikeassa ja osittain väärässä.
Tiede vai kokemus -> sekä tiede, että kokemus.
Piirroksessa vanha vai nuori nainen -> molemmat, kun osaa vaihtaa näkökulmaa.
Eräs testi, jossa voidaan kokeilla omaa huomiokykyä ja pystyykö näkemään kokonaiskuvan.
https://www.youtube.com/watch?v=vJG698U2Mvo
Vertaan tätä pelitestiä tieteellä valmennettaviin tahoihin, jotka pallottelevat keskenään perinteistä tutkimuspeliä. Kun Lääkkeetön elämä -kirja julkaistiin, se keskeytti pelin ja pallo katosi eli kun proffat näkivät ”gorillan” he pelästyivät ja huusivat moniäänisesti ”vaaratilanne peto kentällä – taktikoidaan, se on saatava pihalle.”, sillä muutenhan ko. kirja sotkisi koko strategian tunkeutumalla heidän ihan ikiomalle hiekkalaatikolle.
Totta kai S ja K poistivat kirjan katsomosta, sillä niiden asiakkaat eivät enää hukkuisi taikinaan ja leivästä löytyisi.
Lääkäriliitto uhkailee poistaa gorillan jopa eläintarhastaan.
Tieteessä esitetään hypoteeseja ja sitten yritetään kumota niitä. Varmaa tietoa on vain kumotut hypoteesit. Vielä kumoamattomat hypoteesit, mukaan lukien konsensusnäkemys, saattavat olla joko totta tai sitten ei. Tiede korjaa ennen pitkää virheensä, mutta kaikkien aika ei riitä korjausten odotteluun.
Heikkilä ei kai itse ole keksinyt yhtään kirjassaan esittämistä konsensuskäsityksen vastaisista ideoista. Hän on kylläkin soveltanut niitä käytäntöön ja todennut toimiviksi.
Pari esimerkkiä:
– Vähähiilarinen ruokavalio on osa sokeritautisten entistä käypää hoitoa, ei Heikkilän keksintö.
– Teoria tyydyttyneen rasvan epäterveellisyydestä on kumottu, ei Heikkilän ansiota.
– Kolesteroliteoria on osoitettu vääräksi, jos uskomme Malcolm Kendrick:iä. Ja miksi emme uskoisi. Hänellähän on myös paljon parempi hypoteesi SV-tautien selittämiseksi.
Ravitsemussuosituksien pohjana on, paitsi terveellisyyttä selvittäviä tutkimuksia, myös ympäristön vaikutuksia (jalanjäljet ympäristöön) sekä paikalliset olosuhteet (maatalous- ja elintarvikepolitiikkaa). Lisäksi pääosa tieteellisistä tuloksista on väestökeskiarvopohjaisia.
Näiden syiden vuoksi virallisten ravitsemussuositusten soveltaminen yksilötasolle, sekä lisäksi edistämään terveyttä, on haastavaa. Heikkilä tarjoaa oikotietä.
”You may not think it now. But by the time you have read this book, you will be convinced that I am right, and everyone else is wrong. I say this with all necessary humility” Malcolm Kendrick: The Great Cholesterol Con
Jos ei huuhaatutka pärähdä sen täytyy kertakaikkiaan olla hajalla.
Ismo kirjoitti: ”Jos ei huuhaatutka pärähdä sen täytyy kertakaikkiaan olla hajalla.”
Riippuu vähän siitä, miltä kantilta asioita katsoo. Jos olet sillä ”iltarukouksen” toivomuksen puolella, että Herra tauteja suokoon, niin se huuhaatutka pärähtää sinulle vastakkaisista ”iltarukouksen” toivomuksen aiheista. Muille se on hiljaa.
”Ei kyllä ihmetytä, miksi lihavuus ja metabolia-taudit mm Suomessa jylläävät, eikä edes sokeritaudin hoitoon osata muuta kuin rankka hyvin epäfysiologinen lääkitseminen.
On suuria voimia liikenteessä, joiden iltarukouksiin liittyy toivomus: HERRA TAUTEJA SUOKOON. Näkyvissä asemissa olevat ”tiede”henkilöt boostaavat olemassa olevaa harhaa.” Lainattu alla olevasta kirjoituksesta:
http://www.vhh-terveysravinto.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=34&t=8267
Voimme lukea Ei sittenkään kolesteroli kirjan takakannesta:
Kolesterolilääkkeet ovat turhia, kalliita ja aiheuttavat vakavia haittavaikutuksia.
Skottilääkäri Malcom Kendrick tyrmää nykykäsityksen, että kolesteroli olisi sydäntautien syy. Selkeässä, vakuuttavassa ja huumorilla höystetyssä kirjassaan hän valottaa taustoja, jotka ovat johtaneet tällaiseen käsityksen syntyyn.
Kolesterolihypoteesiin liittyy valtava taloudellinen hyötynäkökohta sillä heti kun kaikki uskoivat, että korkea kolesterolitaso on sydäntautien tärkein yksittäinen syys, isot lääkeyhtiöt ryhtyivät kilvan kehittämään kolesterolinalennuslääkkeitä kullankiinto silmissään.
Kendrick osoittaa kirjassaan lääketehtaiden hämäyksen. Ainoastaan hyvin harvat eli alle 50 – vuotiaat sydänsairaat miehet saattavat saada lääkkeistä jonkinlaista apua. Naisille ja yli 50 – vuotiaille miehille lääkkeistä ei ole mitään hyötyä vaan niillä on päin vastoin vakavia haittavaikutuksia. Haittavaikutukset lääketehtaat pitävät kuitenkin omana tietonaan.
Kendrick osoittaa, ettei runsasrasvainen ruokavalio vaikuta kolesterolitasoon, eikä korkea kolesterolitaso aiheuta sydäntautia. Sen sijaan hän nostaa esiin stressin vaikutuksen: niitä vaikutuksia joita ihmisen terveyteen on syrjäytymisellä, rahahuolilla, heikolla sosiaalisella verkostolla tai tukea antamattomalla, rakkaudettomalla tai kaltoin kohtelevalla puolisolla jne. Länsimainen tiede on näyttänyt toteen mielen ja kehon yhteyden. Stressi tappaa.
Maailmalla arvostettu viiden tähden kirja on hyödyllistä luettavaa kaikille mutta erityisesti kolesterolilääkkeitä syöville.
Painava kommentti Martti Syväniemeltä tuossa alla ja Liinalta taas – kuten jo muutama muukin on todennut – erinomainen kirjoitus. Kiitos!
Kysyt Liina juttusi lopussa, mitä Antti Heikkilä tekee seuraavaksi. En liene paras asiantuntija vastaamaan, mutta nyt kun lääkebisneksen ja lääkärikunnan vanhoillisemman osan kellokkaat on ”saatu kehään”, Heikkilä voisi ehkä kutsua sinne seuraavaksi elintarvike- ja laitosruokabisneksen edustajat. Tästä kuulemma saatiin jo vähän esimakua Heikkilän Helsingissä viikonloppuna pitämällä luennolla, jossa hän oli mm. avannut suomalaiskoululaisten nykyaikaista ruokalistaa. Esimerkkinä oli käytetty perunamuusia, jonka sisältö jossakin suomalaiskoulussa on luentodian mukaan seuraava:
Peruna, kuorittu, soseperuna,
hapettumisenestoaine natriumdisulfiitti E223
rikkidioksidi. Kasvirasvasekoite 15% laktoositon, kirnumaito laktoositon, rypsiöljy, palmuöljy, muunnettu tärkkelys, mono- ja diglyseridit, E471, E472c, metyyliselluloosa E461, guarkumi E412, natriumsitraatti, sitruunahappo, laktaasienstyymi, Aromi
(kirjoitusasu diakuvasta)
Kuinkahan monen lapsen äiti tai isä valitsisi lapselleen ym. kaltaisen viritelmän perinteisen perunamuusin sijaan? Jos oikeasti saisi valita.
Selittäisitkö Pauliina, että onko sinun mielestäsi uskonto samanlainen asia kuin tiede, kun vertaat Lutheria, joka oli vastaan jonkun mielivaltaisesti keksimiä sääntöjä, Heikkilään, joka on virallista, eli tieteen konsensukseen perustuvaa tahoa vastaan? Uskonto perustuu uskomukseen, että on/on ollut olemassa joku, ja uskomukseen, että hän on sanonut juuri näin. Tutkimustuloksia taas ei ihan tuosta vaan keksitä, tai jos joku keksii, niin muut voivat sen kumota jo heti seuraavissa tutkimuksissa.
Iina, kiitos kysymyksestä. Mielelläni selitän, miksi vertaan kirjoituksessani Antti Heikkilää ja Martti Lutheria toisiinsa. Näiden vertaaminen ei tarkoita, että mielestäni – enkä usko, että, kenenkään muunkaan mielestä – uskonnollinen usko on sisällöltään ”samanlainen asia” kuin tieteellinen tieto.
Uskonto ja tiede sisällöllisinä tai metodisina asioina eivät ole loogisesti toisiinsa rinnastettavia. Uskonnon sisällöllinen puoli (jumalaan uskomisena) nojaa peruslähtökohtaansa eli Jumalaa ja tieteen sisällöllinen peruslähtökohta on tieto, jota hankitaan tieteellistä metodia käyttäen. Näihin kommentissasi viittaatkin. Tieteellisellä metodilla ei mitenkään voida saada tietoa jumalasta, joka ei käsitteellisesti kuulu ”tiedon” piiriin. Eikä Jumalaa voida käyttää/soveltaa tieteellisen tiedon hankintaan. Jumala ja tiede ovat siis eri asioita, enkä näitä ole väittänytkään samankaltaisiksi.
Sen sijaan tarkastelen kirjoituksessani uskontoa ja tiedettä instituutioina. Uskontoinstituutiota (esim. valtionkirkkona), tiedeinstituutiota (tieteellistä tutkimusta tekevänä organisoituna toimintana) tai terveydenhuoltoinstituutiota (lakien säätämistoimina, suositusten laatimisena ja toiminnan organisoimisena) eli ihmisten johtamana ja toteuttamana toimintana voidaan kyllä verrata toisiinsa. Voidaan tarkastella näiden eri instituutioiden samankaltaisia tai toisistaan eroavia piirteitä (kuten hierarkioita ja muita valtarakenteita) riippumatta siitä, että eri instituutioiden sisällöt eivät ole toisiinsa verrattavia.
Vertaan kirjotuksessani Lutherin 95 teesiä (anekauppaa ja muita kirkon tuolloisia epäkohtia esiin tuovat teesit) Heikkilän kirjaan (lääkkeetöntä elämänmuotoa edistävä ja nykyisen terveydenhuoltoinstituution puutteita kritisoiva).
Vertaan siis yhden 1500-luvun alussa vaikuttaneen ja toisen 2000-luvun alussa vaikuttavan henkilön toimintaa oman instituutionsa sisällä ja osana oman aikansa yhteiskuntaa keskenään. Vertaan myös keskiajan uskontoinstituution yhteiskunnallista vaikutusvaltaa nykyajan tiedeinstituution vaikutusvaltaan sanomalla ”Toiseksi, jos keskiajan katolisen kirkkoinstituution vaikutusvaltaa vertaa metaforisesti nykyajan suomalaisen tiedeinstituution (yliopistot) vaikutusvaltaan, niin kumpikin on harrastanut oman aikansa mitätöinti- ja halveksuntatapoja.” En puhu tässä uskosta jumalaan ja tieteellisestä metodista.
Kansleri (emeritus) Kari Raivio, jota kirjoituksessani siteerasin vertaa radiohaastattelussa tiedettä ja jumalaa toisiinsa toteamalla, että väestökyselyjen mukaan voidaan sanoa, että ihmiset uskovat tieteeseen enemmän kuin jumalaan.
Myös Antti Heikkilä vertailee kirjassaan: ”Täällä tieteestä on tullut uusi uskonto, jota ei saa kritisoida ja jonka sisällöstä ei saa keskustella, jotta ei joudu leimatuksi huuhaan harjoittajaksi. Muualla maailmassa käydään nykyisin hyvin laajaa keskustelua tieteen ja terveydenhoidon rappiosta.” Heikkilä itse puhuu kirjassaan asioista, jotka poikkeavat konsensusnäkemyksestä, kuten kommentissasi toteatkin.
Kirjoitat ”Tutkimustuloksia taas ei ihan tuosta vaan keksitä, tai jos joku keksii, niin muut voivat sen kumota jo heti seuraavissa tutkimuksissa.”
Näinhän se juuri on. Näistä, erilaisista, toisiaan kumoavista ja tällä hetkellä kiistanalaisista tutkimustuloksista Heikkilä kirjassaan kertoo. Tieteellinen konsensus nimittäin ei ole, eikä tieteen itseään uudistavan luonteen vuoksi voikaan olla, aukoton, ehdoton tai särötön. Ehkäpä juuri siksi Heikkilän kirjakin herättää niin paljon ja keskenään niin ristiriitaisia reaktioita.
Tällä hetkellä on kuitenkin kritisoitu sitä osaa kritiikissä, joka on osoitettu virheelliseksi. Vai voiko kritisoinnin pohjata mihin tahansa virheellisiin väitteisiin, kunhan vain kritisoi? Väittikö Luther kritisoidessaan jotakin, mikä ei ole totta?
Antti, jotta voimme jatkaa keskustelua, voisitko täsmentää hiukan argumenttejasi. On vaikea ymmärtää kommenttiasi, joten ole ystävällinen ja selvennä.
Mitä tarkoitat ”tällä hetkellä”? Nythän (helmikuussa 2019) mediassa ei ole mitään Lääkkeetön elämä -kirjasta. Toiseksi ”on kritisoitu” jää epäselväksi. Kolmanneksi, tarkentaisitko mistä kritiikin osasta (kenen esittämän kritiikin osasta, Heikkilän kirjan esittämän kritiikin jostain osastako) puhut, joka on osoitettu virheelliseksi? Kuka siis on osoittanut tuon osan, josta puhut ja joka on nyt tämän blogin lukijoille epäselvää (siis että, mikä osa kirjassa esitetystä terveydenhuoltojärjestelmän ja myös tiedeinstituution toimintaa koskevasta kritiikistä on virheellistä ja mikä ei ole virheellistä). Olisi hyvä myös ymmärtää, kumpi osa on painavampi, merkittävämpi?
Tässä blogissa olen nostanut esiin julkisessa mediassa (Hesari, Kauppalehti, Yle, iltalehdet joulukuussa 2018 ja tammikuussa 2019) esitetyt kriittiset, mutta epätotuudelliset väitteet kirjan vaarallisuudesta. Olen pitänyt ja pidän edelleen yksipuolisena ja harhaanjohtavana journalismina useassa mediajutussa esitettyjä väitteitä, joiden mukaan Heikkilän kirja olisi vaarallinen sen sisältämien virheiden vuoksi. Eettisesti on arveluttavaa pohjata kirjan lyttäys (kauniimmin sanottuna kritiikki tai faktantarkistus) mihin tahansa virheellisiin väitteisiin vaarallisuudesta, vain siksi että esim. Hesarin ilmiselvä (ei millään tavoin edes kätketty) pyrkimys oli esitellä koko kirja hyvin negatiivisessa valossa.
Kritiikki mielestäni on aina tarpeen. Lyttäys on eri asia. Median väitteille Heikkilän kirjan vaarallisuudesta, jopa hengenvaarallisuudesta joillekin lukijoille, en ole löytänyt päteviä perusteluja.
Kysyt ”Vai voiko kritisoinnin pohjata mihin tahansa virheellisiin väitteisiin, kunhan vain kritisoi?” Näköjään voi, ja niin tehdään ainakin mediassa koko ajan. Mutta pidän sitä epäeettisenä ja huonona käytöksenä. En aio ryhtyä ”tuomariksi” asettumalla Heikkilän kirjan puolelle tai sitä vastaan. Haluan ymmärtää, mistä tässä koko Heikkilä-jupakassa ja yhden kirjan virheiden julistamisessa lukijoille vaaralliseksi on kysymys, ja haluan jakaa asiallista keskustelua tästä teemasta.
Kuten tiedät, tiedeyhteisön sisällä käydään koko ajan kriittistä keskustelua, se on luonnollista. Heikkilän viime syksynä ilmestynyt kirja toi tätä keskustelua hieman myös julkisuuteen. On terveen yhteiskunnan merkki, että kuka tahansa voi esittää erilaisia, valtavirrasta poikkeaviakin näkemyksiä. Näiden asiallinen kritiikkikin on tervettä.
Mitähän mahdat ajaa takaa kysymällä ”Väittikö Luther kritisoidessaan jotakin, mikä ei ole totta?” Luther esitti monenlaisia väitteitä tuon ajan katolisen kirkkoinstituution toiminnasta. Kuuluisimpia lienevät hänen 95 teesiään, joista esimerkit alla olen kopioinut Pedanetistä. Jokainen voi itse pohtia, ovatko nämä totta vai eivät:
• Opetettakoon kristityille, että se, joka antaa köyhälle tai lainaa tarvitsevalle, tekee paremmin, kuin jos hän lunastaisi aneen.
• Sillä rakkaudentyöstä kasvaa rakkaus ja ihminen tulee paremmaksi, mutta ane ei tee häntä paremmaksi vaan ainoastaan vapaammaksi rangaistuksista.
• Opetettakoon kristityille, että se, joka näkee tarvitsevaisen ja siitä huolimatta panee rahansa aneeseen, ei saa itselleen paavin anetta, vaan Jumalan vihan.
• Kehotettakoon kristityitä innolla seuraamaan Herraansa Kristusta kautta rangaistusten, kuoleman ja helvetin.
• Ja niin uskomaan enemmän sitä, että taivasten valtakuntaan tullaan monen ahdistuksen kautta, kuin tuota lohdutusta: ”ei ole mitään vaaraa”.
Kaikki teesit voit lukea täältä https://fi.wikisource.org/wiki/Lutherin_95_teesiä
https://peda.net/p/siiri.vainio/renessanssi/uskonpuhdistus/ml9t
Pauliina kirjoitti: ”Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, jota kannattaisi tutkia tarkemmin: Miksi lääketieteen asiantuntijat nostavat esiin yksittäisiä virheitä, mutta eivät kirjan pääsanomaa? Miksi mediaa viedään kuin pässiä narussa? Minne on hävinnyt kriittinen, tutkiva vahtikoira -journalismi? Miksi toimittajat valitsevat helpoimman tien eli vallitsevan ajattelutavan puolesta rakkikoirana haukkumisen?”
Andreas Eenfeldtin kirjassa, Ruokavallankumous oli, että kilpailu vaarallisista lääketieteen erehdyksistä on kova. Vaihtoehtoja on useita, lääkäriopiskelijoiden meneminen ruumiinavauksista suoraan, ilman käsien pesemistä tutkimaan synnyttäviä naisia, suoneniskentään, joka oli lääkärien pääasiallinen hoitokeino kaikkiin sairauksiin 2000 vuoden ajan. Vähärasvaisen ravinnon käyttäminen ”kolesterolin laskemiseen” on meidän aikamme suoneniskentää. (mukailtuna)
”Maailmassa on satojatuhansia miljoonia lihavia ja diabeetikkoja, muita länsimaalaisia sairauksia puhumattakaan. Katastrofin laajuutta on vaikea edes käsittää: kyseessä on ehkä kaikkien aikojen suuri lääketieteellinen virhe. Vai oliko se virhe? Onko kolesteroli niin hengenvaarallista, että tämä on sen arvoista?” (Suora lainaus mainitusta kirjasta)
Eli, eikö tämä virhe, joka kilpailee ykköspalkinnosta, pidä peittää, ainakin niin kauan kuin mahdollista? Heikkilän kirja ainakin raottaa ovea, ei ehkä aukaise sitä, koskien tämän virheen suoraa paljastamista, vaan antaa siihen helpomman tien, siirtyä tiettyyn ruokavalioon, vähin äänin. Mutta se ei näköjään käynyt päinsä.
Heikkilähän kirjoittaa kirjassaan (2018), että Suomen maksaliitto ilmoitti (2016, että miljoonalla suomalaisella on ei-alkoholiperäinen rasvamaksa. Miten se on mahdollista, maailman tiukimmassa ruokasuositusten maassa, kysyy Heikkilä. Ja jatkaa: ”Eikö tämän uutisen pitäisi herättää meissä kaikkissa kysymyksen, ovatko viralliset ruokasuositukset mielekkäitä, ja mitä asiasta vastaavat viranomaiset ovat tehneet ongelman eteen. Maksaliitto tarjoaa ratkaisuksi pehmeitä rasvoja ja sanoo eläinrasvojen olevan vaarallisia. Tässä maksaongelmassa tiivistyy virallisten ruokasuositusten mielettömyys. Insuliiniresistenssi on keskeisin syy rasvamaksaan. Fruktoosi tosin aiheuttaa rasvamaksaa, mutta kaikki hiilihydraatit aiheuttavat jopa syötyä fruktoosia enemmän rasvamaksaa, sillä maksa muuttaa liian glykoosin fruktoosiksi.”
Heikkilä antaa kirjassaan tämän maksaongelman ratkaisuksi oman suosituksensa, alentaa fruktoosin saantia: ”Fruktoosin saantia kannattaa ehdottomasti rajoittaa, oli lähde sitten puhdas sokeri, hedelmä tai marja. Virallinen suositus fruktoosista on 25 grammaa päivässä, mikä kliinisen kokemuksen mukaan on aivan liikaa. Enintään 15 grammaa on oikeampi luku. Käytännössä tämä tarkoittaa joko yhtä kotimaista omenaa tai 2-3 dl marjoja. Tietysti kaikki muu sokeri tulee jättää tyystin pois.”
Mutta miten ”faktantarkastaja” näkee tilanteen, että joku ajattelee enemmän ihmisten terveyttä kuin sairautta? Hän kirjoittaa, että: ”Tässä on siis kyseessä Heikkilän oma virheellinen tulkinta ravitsemussuosituksista.”
Eikö oikeampi kohde olisi ollut nämä ruokasuositukset?
turpaduunari.fi/miksi-ravitsemusalan-asiantuntijat-valehtelevat/
Mitähän tästä pitäisi ajatella? Jatketaanko entiseen malliin?
[…] Vastaan tässä kirjoituksessa professori Juhani Knuutin esittämiin näkemyksiin lääkäri Antti Heikkilän kirjan Lääkkeetön elämä (Otava 2019) vaarallisuudesta. Ne on julkaistu aikaisemmin (6.3.2019) kirjoituksen Antti ”Luther” Heikkilä kommenttipuheenvuorona yhden blogikommentoijan toimesta https://liinanblogi.com/2019/02/09/antti-luther-heikkila-kumoksellinen/. […]
Kaikki nuo jankkaajat saivat aikaan halun ostaa Antti Heikkilän kirja ja lukea se. 🙂