Mitä medikalisaatio tarkoittaa?

Too much medicine – symposium 15.-17.8.2018 Helsingissä tarjosi vahvan annoksen faktatietoa medikalisaatiosta, kaikkialla länsimaissa  yleisestä ilmiöstä.

Siitä keskusteltiin myös mediassa.Symposiumin luennoitsijat, lääkepolitiikan tutkija Alan Cassels ja dosentti Kari Tikkinen, kertoivat Katrina Malmbergin tekemässä haastattelussa 16.8.2018 HS ylilääkityksestä ja antoivat esimerkin vaihdevuosioireiden hoidosta.

Kirjoitukseen vastasivat dosentit Tomi Mikkola ja Hanna Savolainen-Peltonen  kommentilla 19.8. HS, jossa he puolustivat vaihdevuosioireiden hormonihoitoa. Tähän professori emerita Elina Hemminki vastasi 28.8.2018. Hän selvitti, mitä medikalisaatio tarkoittaa tässä yhteydessä:

”Vaihdevuosien hoito hormonilääkkeillä on esimerkki medikalisaatiosta ja ylihoidosta: määritellään ilmiö tai ongelma lääketieteen piiriin kuuluvaksi, laajennetaan sitä hälventämällä lievien ja vakavien oireiden ero, korostetaan ilmiön vakavuutta ja esitetään hoitoa, jota markkinoidaan tehokkaana ja turvallisena.”

Kysymys on siis siitä, että tuiki tavallisia elämän ilmiöitä aletaan määritellä sairauksiksi ja sillä perustella lääkitä. Länsimaissa se tarkoittaa biolääketieteen alueen laajenemista ihmisten arkeen. Esimerkiksi surua, pettymyksiä, vaihdevuosioireita, työuupumusta, hikoilua tai silmien kuivumista aletaan hoitaa lääkkeillä silloinkin, kun todellista tarvetta ei ole.

Medikalisaatio on yhteiskunnallinen ilmiö, joka koskettaa ammattilaisia, kansalaisia, päättäjiä ja taloutta. Koska se vaikuttaa ihmisten arkielämään ja terveydenhuollon (yleisesti hyväksyttyihin) käytäntöihin, on hyvä, että siitä keskustellaan julkisesti.

Lääketeollisuudelle medikalisaatio on hyödyllistä, koska se auttaa myymään enemmän tuotteita. Tätä varten koulutetaan ja kurssitetaan terveysammattilaisia ja järjestetään laajoja tiedotus- ja mainoskampanjoita.

Too much medicine -symposiumissa Steve Woloshin  ja Lisa Schwartz  kertoivat lääketeollisuuden massiivisista kampanjoista Yhdysvalloissa, joissa lanseerataan  ”uusia” sairauksia ja vaivoja. Näiden tavoite on auttaa lääketeollisuuden tuotteiden myynnin kasvua.

Silmien kuivumiseen tarjotaan monenlaista tippaa ja suihketta. Kun mainoksia (kuva alla) lukee, niin saattaa tullakin suihkeen tai tipan tarve. Kenelläpä ei joskus tuntuisi siltä, että ikään kuin roska olisi silmässä. Kun luennoitsija kysäisi: ”Kuinka monesta nyt tuntuu, että silmät olisivat ehkä vähän kuivat?”, niin kuulijoiden joukossa moni käsi nousi. Näin se käy.

Kotona sitten huomasin, että kas, siellähän ne tipat ovat hyllyllä! Ei ollut silmälääkärin kirjoittamalla reseptillä ostetut. Ihan itse ostin. Ja todellinen tarve on kyseenalainen. Mitähän tuosta ”silmärakkaudesta” tai ”rakasta silmiäsi” (Eyelove) oikein ajattelisi (kuva alla)?

Hikoilutestiä en vielä ole tehnyt. En ole testannut, onko hikoiluni ”normaalin” piiriin kuuluvaa vai siitä poikkeavaa (kuva alla). Enkä aio testatakaan.

Tällaisissa uusien sairauksien ja vaivojen  tiedotuskampanjoissa on hyvät ja huonot puolensa. Niillä voidaan vähentää stigmatisoitumista ja joissakin tapauksissa todella parantaa kansalaisten hyvinvointia. Mutta ne voivat myös lisätä turhia pelkoja, liioitella ”hoitamisen” tarvetta ja luoda sellaista sosiaalista painetta, joka voi rajoittaa aitoa valinnan vapautta. (Kuva alla).

Ei uusi, mutta silti ajankohtainen

Medikalisaatiokeskustelua käytiin maailmalla, myös Suomessa jo yli 20 vuotta sitten. Kirjahyllystäni  löysin sattumoisin Raimo Tuomaisen Medikalisaatio ja terveys -raportin, joka perustui hänen vuonna 1995 Kuopion yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan hyväksymään lisensiaatintyöhönsä.
Kolme vuotta raportin julkaisusta Vastapaino julkaisi aihetta käsittelevän kirjan Medikalisaatio – Aikamme sairaus.  Päivitetty tietokirja suomeksi olisi nyt paikallaan. Kukahan tarttuisi työhön?

Terveysintoilu

Medikalisaatioon läheisesti liittyvä ilmiö on terveyden ylikorostus eli terveysintoilu(healthism). Se tarkoittaa, että elämää, työtä, arkea ja vapaa-aikaa aletaan arvottaa ja tarkastella ainoastaan tai pääasiassa terveystavoitteen  näkökulmasta. Tässä yhteydessä terveys ymmärretään yhtä aikaa tärkeimmäksi elämän päämääräksi ja välineeksi tavoiteltaessa hyvää elämää.  Terveydestäkin voi näin ollen tulla eräänlainen, uskonomainen tavoite, elämää ohjaava periaate: kaikki valinnat perustuvat terveellisyyteen.

Terveysintoilu on hyödyllistä terveysbisnekselle, joka myy ihmisille monenlaisia digimittareita, laskureita, kuntoilu- ja muita laitteita sekä syötäviä ja juotavia tuotteita. Näidenkin markkinoinnissa ja käytössä voidaan mennä liiallisuuksiin.

Terveys on kyllä yksi perusarvoistamme ja terveelliset elämäntavat ovat kiistatta hyvä asia. Terveysintoiluksi toiminta muuttuu, jos terveellisyys elämän ohjeena sivuuttaa tieltään muut ihmisyydelle tärkeät asiat, kuten ihmissuhteet, ilon, taiteet, nautinnon ja henkisen puolen ihmisessä. Nämä eivät tietenkään ole joko-tai (terveellisyys TAI muut elämän arvot), vaan sekä-että (terveellisyys JA muut elämän arvot) -valintoja. Terveysintoilun ymmärrän pakkomielteiseksi terveyden tavoitteluksi ja terveellisyyden tuputtamiseksi muille ihmisille silloinkin kun he eivät sitä halua.

Sekä medikalisaation että sen pikkuveljen, terveysintoilun taustalla on mitä ilmeisimmin ihmisen pelko elämän epävarmuuden ja arvaamattomuuden edessä. Tuntematonta eli elämään, terveyteen ja sairauteen liittyvää mysteeriä, arvaamattomuuden elementtiä,  ne eivät kuitenkaan kykene ratkaisemaan.

Tulkintani medikalisaatiosta tiivistetysti ja karrikoiden:

Kun keskiajalla sairauksien ja terveyden hoidossa uskottiin Jumalan armoon, nyt uskotaan tieteeseen, lääkkeisiin ja terveysteknologiaan. Uskonharjoituksetkin ovat muuttaneet muotoaan.