Tässä on vastaukseni Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäelle sekä Aamulehden ja Turun Sanomien päätoimittajalle ja toimituspäällikölle. Vastaus liittyy kummankin lehden 5.6. 2018 julkaisemaan Kati Myllymäen haastatteluun.(1)
Kukaan ei vastaustani ole pyytänyt. Annan sen oma-aloitteisesti. Pidän tärkeänä, että kansalaisille annetaan julkisuudessa tutkimuksiin ja faktatietoihin nojaavaa informaatiota terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle jäävistä hoidon ja terveyden edistämisen muodoista.
Hienoa, että Suomessa on sanan vapaus.
Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja (Complementary and Alternative Medicine CAM) käyttää 26 prosenttia Euroopan(2) ja noin joka kolmas Yhdysvaltain(3) aikuisväestöstä. CAM on kansainvälisen tiedeyhteisön omaksuma termi. Käytän jatkossa täydentävät hoidot -termiä CAM-hoidoille synonyyminä, koska tutkimusten mukaan näihin hoitomuotoihin turvaudutaan yleisimmin juuri täydentämään tavanomaisia terveyspalveluja. Ne eivät ole lääketieteellisten hoitojen vaihtoehto. Niitä käytetään yleisesti myös terveyden edistämiseksi.
Kansainvälisesti täydentäviksi hoidoiksi luokitellaan monimuotoinen, terveydenhoitojärjestelmän ulkopuolelle jäävä joukko erilaisia hoitomuotoja(4). Luokitukset vaihtelevat eri kulttuuripiireissä. Intiassa auyrveda-lääkintä ja Kiinassa perinteinen kiinalainen lääketiede ovat kulttuurisesti hyväksytympiä kuin Euroopassa.(5). Erilaisia CAM-hoitoja on arvioitu olevan jopa 200.(6).
Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti NIH, joka vastaa Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, käyttää termiä täydentävät ja integroivat terveysnäkemykset. NIH jakaa nämä menetelmät ja hoitomuodot kolmeen pääryhmään:
1) luontaistuotteet (natural products), joihin kuuluvat yritit, vitamiinit, mineraalit ja probiootit, joita markkinoidaan usein ravintolisinä
2) kehomielihoidot (mind and body practices), joita tarjoavat koulutetut hoitajat; NIH mainitsee seuraavat: jooga, kiropraktinen ja osteopaattinen manipulaatiohoito, meditaatio, hieronta, akupunktio,rentoutustekniikat (esimerkiksi hengitys- ja mielikuva- ja lihasrentoutusharjoitukset), tai chi, qi gong, parantava kosketus, hypnoterapia ja liiketerapiat (Feldenkrais-metodi, Alexander-tekniikka, pilates, Rolfing-rakenneintegraatio ja Trager-psykofyysinen integraatio)
3) muut täydentävät terveysnäkemykset (other complementary health approaches) joissa on piirteitä kahdesta edellä mainitusta ryhmästä, mutta jotka eivät sellaisinaan luokitu yksittäisiksi hoitomuodoiksi. Näitä ovat esimerkiksi kokonaiset hoitojärjestelmät, kuten perinnehoitajat, auyrvedinen, kiinalainen ja antroposofinen lääkintä sekä homeopatia ja naturopatia (luontaislääkintä).
Tutkimusta on runsaasti akupunktiosta, joogasta, selän manipulaatiohoidoista ja meditaatiosta. Muista sitä on vähemmän. (7)
Tutkimusta tehdään eri tieteenaloilla, kuten lääketieteen, hoitotieteen, lääketieteellisen antropologian, terveyspsykologian, terveyssosiologian ja muiden terveystieteiden alalla sekä tieteen tutkimuksessa. Täydentävien hoitojen suosio sekä käyttäjien niistä saama apu ja hyöty näyttäisivät perustuvan suurelta osin potilaskeskisyyteen ja hyvään ja inhimilliseen hoitosuhteeseen. (8)
Kati Myllymäki ei kerro haastattelussaan, mitä hoitomuotoja hän katsoo kuuluvan ”uskomushoitoihin”. Ei siis ole tietoa, millaisten hoitomuotojen ja terveyden edistämisen menetelmien käyttöä lääkäreiden ammattiliitto haluaisi Suomen eduskunnan rajoittavan lailla. Siksi en voi ottaa lakiasiaan mitään kantaa. En usko, että kansanedustajatkaan voivat näin yleiseen Lääkäriliiton toiveeseen mitenkään reagoida, varsinkaan, kun kansalaisten näkemyksiä heitä itseään koskevasta asiasta ei ole selvitetty.
Uskomushoito-käsitteestä olen kirjoittanut Bioetiikan instituutin blogiin otsikolla Karhun nimi ja uskomushoidot: Pohdintoja Lääkäriliiton uskomushoitosuosituksesta.
Päivitys 7.6.2018: CAM-hoitojen käytön yleisyyttä kuvaava luku koskien Eurooppaa on korjattu kirjoituksen toisessa kappaleessa. Kemppaisen ym. (2017) tutkimuksessa täsmällinen luku on 25.9% (aikaisemmin sanottu ”joka kolmas”). Tutkimuksen mukaan Suomessa CAM-hoitojen käytön yleisyys on 35.3% aikuisväestöstä.
Lähteet
[1] “Uskomushoidot kiellettävä lapsilta”. Toiminnanjohtaja Kati Myllymäen haastattelu. Aamulehti 5.6.2018.
[2] Kemppainen L, Kemppainen T, Salmenniemi S, ym. Use of complementary and alternative medicine in Europe: Health-related and sociodemographic determinants. Scand Pub Health.2017. doi: 10.1177/1403494817733869
[3] National Center for Complementary and Integrative Health. Types of Complementary Health Approaches 2018. Katsottu 5.6.2018. https://nccih.nih.gov/health/integrative-health#types
[4] Wieland LS, Manheimer E, Berman B. Development and classification of an operational definition of complementary and alternative medicine for the Cochrane collaboration. Altern Ther Health Med 2011;17:50-59.
[5] World Health Organization. Traditional medicine strategy 2014-2023. Geneva: World Health Organization; 2013 . Luettu 5.6.2018. Traditional Medicine Strategy 2014-2023.
[6] Sosiaali- ja terveysministeriö. Vaihtoehtohoitojen sääntelyn tarve. Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti 2009. Luettu 5.6.2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-2810-7
[7] National Center for Complementary and Integrative Health. Types of Complementary Health Approaches 2018. Katsottu 5.6.2018. https://nccih.nih.gov/health/integrative-health#types
[8] Brosnan G, Danell Brodin J-A, Vuolanto P (toim.). Complementary and Alternative Medicine. Knowledge Production and Social Transformation. Palgrave Macmillan. Springer 2018.
Kiitos Pauliina taas hyvästä kirjoituksesta.
Tätä keskustelua on käyty jo vuosikymmeniä: On todella outoa, että vaikka ihmiset todistetusti käyttävät luontaishoitoja enenevässä määrin, maksavat hoitonsa itse, käyvät niissä vapaa-ajallaan pitääkseen itsensä terveinä ja työkuntoisina samalla kuitenkin maksaen palkastaan ”sotu-maksuja” joilla kustannetaan ”virallista” terveydenhoitojärjestelmääkin, eikä kuitenkaan annettaisi ihmisten tehdä omaa valintaa siitä miten itseänsä hoitaa. Mitä valinnanvapautta se muka on?
Meillä on sananvapaus, kokoontumisvapaus….miksei meillä voi olla terveydenhuollon valinnanvapautta? Kuka pelkää menettävänsä asiakkaita/potilaita? Eikö ihmisten omaehtoinen itsehoito tule yhteiskunnallekin halvemmaksi kun luontaishoidot maksetaan ihan omasta pussista, ilman mitään kela-tai muita korvauksia?
Aivan käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä ja resurssihukkaa.
Olen pohtinut ja yrittänyt ymmärtää syitä tähän. Pohdinta on kesken. Joka tapauksessa murrosaikoja eletään. Sitä osoittaa juuri Myllymäen esittämän kaltaiset, voimakkaat ja tunneperäiset, yksittäistapauksiin vetoavat ja ilman tutkimuksin osoitettua näyttöä esitetyt ”ammattiyhdistys”kannanotot. Media tykkää sellaisista.
Vain harva toimittaja jaksaa syventyä aiheeseen tarkemmin ja kysyä, miksi, millä perusteella, missä tutkimuksessa väitteet (esim. täydentävien hoitojen vaarallisuudesta tai lääketieteelliseen hoitoon hakeutumisen haitallisesta viivästymisestä) on osoitettu todeksi. Sellaisia tutkimuksia olen löytänyt vain muutamia, ja niissäkään ei todeta, että merkittäviä vaaroja olisi. Hämmentävää. Toimittajien on – ymmärrettävää kyllä – helpompi siteerata tuttua puhujaa ja toimia kuten aina ennenkin on toimittu. Vanhan, totuudeksi julistetun ”tiedon” tai tiedon lähteen kyseenalaistaminen vaatii toimittajalta rohkeutta. Työnantajakaan ei sellaiseen välttämättä aina kannusta.
Mutta asiat muuttuvat – hissukseen. 20-30 v sitten meditaatiota ja joogaa pidettiin terveydenhuollossa huuhaana, nyt ei. Tosin ei niiden käyttöä siellä näkyvästi vielä pyritä edistämäänkään. Silti ihmiset käyttävät. Kaikki muuttuu aikanaan. Joten hyvältä näyttää.
Miksei näistä hoidoista voi ylläpitää haittarekisteriä, niinkuin muutenkin terveydenhuollossa? Se on itselle mysteeri sillä sehän vain ja ainoastaan potilaiden etu.
Haittarekisteri olisi todella potilaiden etu. Jotta sellaisen voisi perustaa, koulutetut, eettisiin sääntöihin sitoutuneet, tutkimusnäyttöön (ei pelkästään RCT) perustuvia hoitoja tarjoavat hoitajat pitäisi ensin rekisteröidä. Osaa hoitomuodoista tosin käytetään itsehoitona, esim. mindfulness. Tai voihan olla, että kun uudet tietojärjestelmät omakanta jne. tulevat laajaan käyttöön ja kun potilaat voivat – osana potilaskeskeistä hoitoa – sinne itse täydentää tietojaan, he kirjaavat sinne niin haittoja kuin hyötyjäkin, joista tutkijoilla aikanaan on mahdollisuus big dataa käsittelemällä saada tietoa myös ”epävirallisen” hoitamisen vaikutuksista potilaskokemusten perusteella.
[…] hoitouskoista” (Huttunen 2018). Aikaisemmin tänä vuonna lääkärit Päivi Räsänen ja Kati Myllymäki ottivat julkisuudessa näkyvästi kantaa ”uskomushoitoihin”. Pohdiskelen tässä, […]