Suomessa on tehty jo vuosikymmeniä arvokasta mielenterveyshoidon tutkimus- ja kehitystyötä. Yksi esimerkki on Torniossa kehitetty Avoimen dialogin -hoitomalli.
En ole ottanut selvää, miten mallia sovelletaan nykyisin Torniossa, ja kuinka se on levinnyt muualle Suomeen, mutta maailmalla se jo tunnetaan.
Mad in America -yhteisö on alkanut järjestää nettikoulutusta Avoimen dialogin mallista. Koulutusmateriaaleissa mainitaan Tornio ja professori Jaakko Seikkulan arvokas työ. Hyvä Suomi!
Mad in America -yhteisö ajaa monipuolisen ja monimetodisen auttamisen yleistymistä psyykkisten ongelmien hoidossa. Tutkimustietoon nojaten se pitää tärkeänä lääkehoidon pitämistä niin vähäisenä kuin mahdollista.
Äskettäin se järjesti aiheesta netissä koulutuswebinaarin. 8.3.2017 pidetyn webinaarin esittelysivuun tutustumien on maksutonta http://education.madinamerica.com/p/collaborative-pathway.
Maksoin kurssivideosta 20 USD+alv. Kopioin aineistosta yhden kurssidian, joka esittelee tiivistetysti Avoimen dialogin idean mielenterveyspotilaan hoidossa
Tällaisen mallin käyttöön ottaminen Suomessa laajemmin edellyttää radikaaleja muutoksia koko terveysajattelussa eli käsityksissä siitä, mikä on mielen sairaus, mistä kaikista asioista se johtuu, ja miten ihminen nähdään sairauden ”kohteena” tai ”kantajana” ja mitä asioita hoidetaan ja miten. Muutoksia tarvitaan myös terveyspolitiikassa ja rahoitusjärjestelmässä, kuten sairausvakuutuksen korvausmekanismeissa.
Kuten diasta näkyy mallissa ihminen otetaan hoidon piiriin mahdollisimman nopeasti ja jos mahdollista omassa elinympäristössään. Yhdessä potilaan, hoitotiimin ja perheen kanssa katsotaan, miten auttamisessa olisi parasta edetä. Asiantuntijoiden laatimat käypä hoito -suositukset eivät ohjaa hoitoa, vaan avainasemassa on potilas itse ja hänen läheisensä. Mielialalääkkeitä käytetään, mutta niin vähän kuin vain mahdollista.
Eikö ole hienoa, että tällainen hoitomalli meillä Suomessa on kehitetty.
On täällä upeita ammattilaisia ja tutkijoita. Kiitokset heille.
Tajusin nyt sen, että nykysysteemi tuottaa lääkkeiden ylikäyttöä. Systeemiä on muutettava. Sairastunut ja mahdollisesti myös perhe otetaan tasa-arvoisena kumppanina suunnittelemaan hoitoa. Hoitotoimenpiteet pitää nähdä mahdollisimman laajasti. Meillä on Suomessa valtavasti osaamista järjestöissä. Nämä olisi hyvä kytkeä systeemiin mukaan kumppanina. Olen käytännössä kokenut, että virallinen systeemi toimii hyvin sulkeutuneesti. Olen itsekin työskennellyt siellä yli 20 vuotta.Toisaalta nykyisessä työssäni Mielenterveysseuran ylläpitämässä kriisikeskuksessa järjestetään monenlaista vertaisryhmätyöskentelyä, joihin on yritetty hakea sosiaalipuolelta asiakkaita (tiedän, että he työskentelevät kovassa paineessa), mutta he eivät reagoi. Sitten olemme itse hakeneet asiakkaat. Minusta se on resurssien tuhlausta. Elikkä siis tasa-arvoista kumppanuutta sekä asiakkaiden kanssa että erilaisten toimijoiden kanssa jotenkin järjestäytyneesti. Silloin säästetään niitä resursseja, joita nykyisin niin kovasti leikataan. Lisäksi saadaan kaikkien osaaminen käyttöön eikä kiistellä siitä, mikä on ainoata oikeata hoitoa ja annetaan arvo kaikille toimijoille. Silloin myös terveydenhuollon sisäinen hierarkia vähenee ja ihmiset antautuvat työlleen eri tavalla. Saadaan myös sitä kautta (ihmisten sisäiset resurssit) enemmän osaamista käyttöön.
Osut aisan ytimeen kun sanot: ”Lisäksi saadaan kaikkien osaaminen käyttöön eikä kiistellä siitä, mikä on ainoata oikeata hoitoa ja annetaan arvo kaikille toimijoille. Silloin myös terveydenhuollon sisäinen hierarkia vähenee ja ihmiset antautuvat työlleen eri tavalla”.
Kiitos kommentista!
Onkohan tätä Suomessa otettu missään muualla käyttöön?
Vai onko niin, että ei haluta antaa sitä kunniaa mallin kehittäjille, eikä toisaalta haluta myöntää, että paremminkin olisi itse voitu toimia. Ja kun koulutuksessa on opetettu toisella tavalla…
Suomessa on saanut aika vähän huomiota, mutta maailmalla sitä enemmän. Jossain päin Suomea ehkä on otettu käyttöön, mutta en tiedä tarkemmin. Kannattaisi kyllä ottaa käyttöön.