Kriisin tynkää psykiatriassa vai isompikin ongelma?

Tästä keskusteltiin eilen Helsingin yliopiston Porthanian isossa luentosalissa. Toimittaja Mikko Puttonen oli haastatellut professori Peter Götzscheä jo aikaisemmin päivällä ja eilen 9.3.2017 illalla Hesari julkaisi nettilehdessään jutun  Arvostettu professori tyrmää psyykenlääkkeet ja vaatii niiden poistamista markkinoilta: enemmän haittaa kuin hyötyä. Tanskalaisen tutkijan mukaan masennuslääkket lisäävät itsemurhariskiä ja aiheuttavat riippuuvuutta.

Aihe on todella arka. Nettijuttuun tuli eilen illalla runsaasti kommentteja sekä puolesta että vastaan, kuten ”Oman kokemukseni perusteella väitän, että tämä artikkeli on vastuuton ja paikkansa pitämätön.” ja ”Kerrankin puhutaan asiaa, sillä ”myrkyistä” ei ole muuta kuin pelkkää harmia ja huumeiden käytön lisääntymistä.”

Kysymys mielialalääkkeiden,  kuten monien muidenkin hoitomuotojen hyödyistä ja haitoista, ei ole yksioikoinen ”hyvä-paha” tai ”tehokas -tehoton” -vaihtoehdoin ratkaistava ongelma. Tosiasia on, että joku saa lääkkeistä apua, toinen ei.

Götzschen viesti Porthanian salintäydelle yleisölle oli, että psyykenlääkkeiden tutkimuksessa on tehty vilppiä manipuloimalla tutkimusaineistoja ennen niiden   tilastollista analyysiä, pimittämällä dataa  ja olemalla julkaisematta lääketeollisuudelle ja lääkemarkkinoinnille epämukavia tuloksia.

Lääkkeiden myyntiä lisäävistä tutkimustuloksista on sitten intensiivisesti koulutettu, ja tuloksista suurella rahalla tiedotettu (=mainostettu) lääkäreille. Nämä, tutkimukseen luottavina ammattilaisina, ovat ottaneet tulokset todesta, ja levittäneet katteettomaksi osoittautunutta lääkeuskoa potilaisiinkin.

Tämän Götzsche toi esiin luennossaan. Tästä hän puhuu myös kirjoissaan.

Ortopedi ja sisätautilääkäri

Mutta miksi ”luumies”, ortopedi Järvinen veti tilaisuutta eikä ”päämies” eli joku psykiatri?

En tiedä. Ehkä siksi, että kukaan suomalainen psykiatrian professori tai muu ”päämies” ei halunnut puheenjohtaa tilaisuutta, jossa psykiatrian nykyongelmista puhuu ”sisämies”, sisätautiopin professori Tanskasta.

Asetelma vaikutti jossain määrin omituiselta.

Silti istuin junassa puolitoista tuntia päästäkseni mukaan tähän tilaisuuteen. No, oli Tampereelta saakka matkustamiseen toinenkin syy. Ystäväni oli unohtanut viime vierailullaan kauniin sydänkuvioisen kaulahuivinsa meille, joten lähdin tuomaan sitä. Lisäksi ystävällä oli synttärit. Sen kunniaksi muutaman muun kaverin kanssa istuttiin luennon jälkeen hetki ravintolassa purkamassa illan akateemista antia. Ja antoisaa oli.

Matka kannatti. Oivalsin uusia asioita.

Esimerkiksi sen, että yksi syy luumies Järvisen aktiivisuuteen psykiatrian kehittämisessä saattaa liittyä siihen, että hän on itse omissa tutkimuksissaan havainnut, että leikkaaminen ei aina olekaan paras hoitotoimenpide.  Ihmiset kokevat vaivojensa lievittyvän myös plaseboleikkausten seurauksena. Järvinen vertasi SSRI-lääkkeitä sellaisiin ortopedisiin kirurgisiin toimenpiteisiin, joiden teho tutkitusti ei  ylittänyt plaseboleikkausten tehoa.

Kuvitelmat siis tavallaan parantavat.  Järvinen on julkaissut tutkimuksiaan kansainvälisillä foorumeilla ja tietää kyllä mistä plasebossa on kyse.

Siinä vaikuttavat  mieli, tunnelma ja usko.

Psykiatria on siinä mielessä(!) mielen(!)kiintoinen, että se pyrkii parantamaan juuri tuota mieltä.

Tilaisuuden pääesiintyjä oli siis sisämies Götzsche.  Hän osoitti tieteellisiin tutkimuksiin vedoten, että ”psykiatriset lääkkeet tuottavat enemmän haittaa kuin hyötyä”.  Tämä on ankara väite kansainvälisesti erittäin arvostetulta huippututkijalta, ja yhdeltä Cochrane-laatujärjestelmän luojalta.  Lääkkeitä käytetään luennoitsijan mukaan suurelta osin turhaan.

Tai suoremmin ilmaistuna hän sanoi, että masennuslääkkeet pitäisi poistaa markkinoilta kokonaan. Hänen mukaansa pahimmassa tapauksessa niistä vieroittuminen voi kestää vuosia.

Kovia panoksia seurasi lisää:

”Aivojen kemiallinen epätasapaino masennuksen syynä on suuri satu, se on yksi psykiatrian valheista.”

”Monet psykoosilääkkeet ovat myrkyllisempiä kuin syöpälääkket, joiden tarkoitus onkin tapaa soluja, nimittäin syöpäsoluja”

”Psyykenlääkkeiden vertaaminen esimerkiksi insuliiniin, jota käytetään diabeteksen hoidossa,  on vääristynyt ja valheellinen, psyykenlääkkeet aiheuttavat murhia ja itsemurhia, insuliini ei.”

”Kuinka on mahdollista, että maailmassa hoidetaan miljoonia ihmisiä antipsykoottisilla lääkkeillä, vaikka emme todellisuudessa edes tiedä, mitä lääkkeet tekevät ihmisille. Tutkimuksen mukaan ne ovat vaarallisia.”

”ADHD lääkkeet toimivat kuten amfetamiini ja kokaiini. Niiden käyttö on lasten pahoinpitelyä.”

”Lapsi voi kuolla lääkkeeseen. Tämä on erittäin harvinaista, mutta sellaista tapahtuu.”

”Yli puoli miljoona yli 65-vuotiasta kuolee vuosittain USAssa ja Euroopassa psyykenlääkkeisiin, tämä on tutkimusten perusteella tekemäni arvio”

Götzsche päivitteli, että lukuisista masennuslääkkeiden vaarallisuutta osoittavista, kiistattomista  tutkimustuloksista huolimatta useat psykiatrit tarjoavat niitä potilailleen edelleenkin. Lisäksi muutkin lääkärit kirjoittelevat masennuslääkereseptejä – ja aivan muihin vaivoihin. Tämä on  edesvastuutonta, hän täräytti.

Alkoi vääntää vatsassa

Tässä kohtaa alkoi vatsassa vääntää, kurkkua kuristaa ja kaiken kaikkiaan tuli epämukava olo. Me, tavalliset ihmiset, ollaan puputettu ja popsittu niitä lääkeitä toiveena olo paremmasta, jaksaminen ja oman elämän selkiytyminen.

Turhaako tämä kaikki on ollut? Höynäytetyksi tulemista?

Mielessä alkaa väikkyä kuva virallisesta ja hyväksytystä ihmisten harhaan johtamisesta. Surullisesta sokeudesta. Kansalainen, tavallinen lääkärissä kävijä  on aika voimaton suuren terveyssysteemin paineessa. Ei hänellä huonovointisena ole oikein valinnan vapautta. Hän syö lääkkeet, kun lääkäri ne kerran määrää.

Götzschen ryöpytys psyykenlääkkeitä vastaan oli niin voimallinen, että minunkaltaiseni  pehmorationalistin housunpuntit alkoivat tutista. Voiko tämä olla totta? Ei kai tällainen tutkimustulosten vääristely lääketeollisuuden toimesta, jota Götzsche faktoihinsa nojaten esittää,  voi olla totta?

Minulle on opetettu, että tiede korjaa itse itseään. Ja että tutkijayhteisö kontrolloi mahdollisia tieteellisiä väärinkäytöksiä. Missä se tutkijayhteisö lymyilee kun se ei paljasta, että mielialalääkkeitä (ja muitakin lääkkeitä) käytetään turhaan ja samalla liikaa? Päinvastoin, näihin päiviin saakka julkisuudessakin on demonisoitu niitä, jotka ovat rohjenneet avata suunsa lääkeuskon epäilyyn.

Jos tämän sisämiehen juttuihin on uskomista, niin on vaara menettää uskonsa tieteeseen ylipäänsä.

Onneksi Porthanian vilkkaasti keskustelevassa seurakunnassa oli kuulijana ainakin yksi päämies. Psykiatrian professori Jesper Ekelund totesi: ”Toivon, että todellakaan ei ole niin, että 300 000 suomalaista syö lääkkeitä vain avioeron tai elämänongelmien ratkaisemiseksi”. Hän nosti esiin luennoitsijan äärimmäisen provosoivan esitystyylin, joka hänen mukaansa haittaa asiallista keskustelua. Ekelund väitti myös, että kyllä ADHD on ihan oikea tauti, mitä Götzsche piti keinotekoisesti nimettynä oirekokonaisuutena.

Ärsytystä herätti myös Götzschen kaksoisstandardin soveltaminen puheessaan eli että hän vetosi tutkimustukoksiin, mutta ei sitten kuitenkaan itse puheessaan kaikilta osin nojannut kiistattomiin tutkimustuloksiin, vaan viittasi myös  yksittäistapauksiin. Ekelundin mukaan luennoitsija valikoi omiin näkemyksiinsä sopivia kielteisiä tuloksia, mutta ei maininnut lainkaan myönteisiä (koskien mielialalääkkeiden tutkimusta).

Näin olikin. Götzsche puolustautui sillä argumentilla, että nyt kyseessä oli yleisöluento eikä hän voi esittää kaikkia yksityiskohtaisia tutkimusanalyysejä ja tuloksia tällaisessa tilaisuudessa. No jaa. Ei kovin vakuuttava argumentti.

Luumies tuli sisämiehen ja päämiehen väliin. Hän ehdotti neuvotteluratkaisua. Keskustelua tulisi jatkaa. Tämä tilaisuus ei saisi jäädä vain erikoislaatuiseksi sattumukseksi, vaan psykiatristen lääkkeiden vaikutusten, hyötyjen ja haittojen tutkimusta on pohdittava ja analysoitava kunnolla lääketeollisuudesta täysin riippumattomien tutkijoiden ja muiden toimijoiden kesken. Ei ole syytä linnoitautua poteroihin puolustamaan vain omia näkemyksiä.

Toivottavasti luumiehen esitys saa tuulta siipiensä alle myös päämiesten joukossa.

Potilasaktivistin ääni

Soili Takkala aloitti psykiatrinsa suosituksesta 1990-luvu alussa SSRI-lääkityksen. Viisi vuotta sitten hän onnistui lopettamaan mielialalääkkeiden syömisen ja parani. Hän sanoi puheenvuorossaan, että hänen mielestään masennus ei ole sairaus, vaan reaktio menetyksiin, traumoihin ja erilaisiin elämän ongelmiin. Näitä ei voi hoitaa lääkityksellä. Soili Takkala on perustanut Helsingissä SSRI-vieroittujille tukiryhmän ja hän tekee parhaillaan aiheesta gradu-tutkielmaa.

Götzschen mielestä masennusta voidaan nimittää sairaudeksi, koska se tapahtuu myöskin elimistössä. No, jaa. Ihminen on kyllä sekä mieltä että kehoa ja oikeastaan kaikki asiat vaikuttavat molempiin. Eräiden näkemysten mukaan mieltä ja kehoa ei oikeastaan pitäisi erottaa toisistaan, vaan pitäisi puhua kehomielestä. Missä se masennussairaus silloin majailisi? Pitääpä miettiä tätä.

Joka tapauksessa masennuksen ja monen munkin sairauden ja vaivan hoidossa bio-psyko-sosiaalinen käsitys ihmisestä on muuttunut biopainotteiseksi.  Siitä sitten seuraa lääkemallin nykyinen ylivalta masennuksen hoidossa.

Keskustelussa nousi esiin myös yhteisöllisen hoitamisen ajatus eli Keroputaan malli, jolle on annettu englanninkielinen termi open dialogue -malli. Sen on tutkimuksissa todettu olevan paljon tehokkaampi ja ihmisläheisempi kuin vallitsevat lääkehoitokäytännöt.

Götzsche totesi, että ongelma nykyisin onkin lääkäreiden lääkeuskossa. Kun tavallisilta ihmisiltä kysytään, he sanovat että lääkkeet eivät ole hyväksi, mutta psykiatrien mielestä ne ovat, hän sanoi. Keroputaan käytäntö on osoittanut, että kun potilasta hoidetaan ihmiskeskeisesti ja yhteisöllisesti, lääkkeiden tarve vähenee huomattavasti. Professori Jaakko Seikkula on ollut mukana Keroputaan mallin kehittämisessä alusta asti. Kirjoitin avoimesta dialogista viime marraskuussa,

Tuntuu kummalliselta, että vaikka tutkimustietoa asiasta on paljon jo vuosienkin takaa, hoitomalli ei ole levinnyt yleiseen käyttöön koko Suomessa. Miksi?

Taloudelliselta kannalta on ymmärrettävää, että lääketeollisuus ei ole innokkaana tukemassa yhteisötutkimusta ja lääkkeettömiä hoitokokeiluja. Ei sillä ole intressiä  myöskään levittää  tällaisista tutkimuksista saatujen tulosten ilosanomaa päättäjille, lääkäreille ja kansalaisille. Se tukee lääketutkimusta – runsaasti ja avokätisesti.

Talouden ei kuitenkaan kannattaisi antaa ohjata kaikkea yhteiskunnassa, varsinkaan terveyspolitiikkaa. Götzschen mukaan psykiatria tarvitsee täysin uuden suunnan. Medikalisaatio on todellinen ongelma terveydenhuollossa ja psykiatriassa erityisesti.

Götzsche kysyi: ”Eikö ole erikoista, että nykyisin yhteiskunnan toimesta autetaan tupakka-, alkoholi- ja huumeriippuvaisia pääsemään irti aineista. Mielialalääkkeistä riippuvaisiksi tulleet ja niiden haitoille altistuneet ihmiset jätetään oman onnensa nojaan kärvistelemään.

Päästäkseen irti lääkeriippuvuudesta, jonka on aiheuttanut virallinen ja yhteiskunnan hyväksymä hoitojärjestelmä, he eivät saa systeemiltä minkäänlaista tukea. Missä viipyy psyykenlääkkeistä vieroittumisen tuki?”

Ei Soili Takkalan ryhmä kaikkia niitä tuhansia mielialalääkeriippuvaisia voi auttaa, jotka haluavat vapautua lääkeriippuvuudesta. Ei, vaikka kuinka paljon olisi tahtoa. Joka tapauksessa Takkala tekee arvokasta työtä.

On myös muistettava, että ne jotka kokevat saavansa masennuslääkkeistä apua, ansaitsevat lääkkeensä. Enää ketään ei pakkolääkitä, jos hän itse pystyy sanomaan ja haluaa ilmaista kantansa lääkitykseen. Keneltäkään ei pidä hänen tarvitsemiaan ja haluamiaan lääkkeitä myöskään kieltää.

Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on auttaa ja tukea ihmistä hänen etsiessään itselleen parasta ja sopivinta tapaa selviytyä sairaudestaan tai sen kanssa ja hoitaa mielen ja kehomielen vaivojaan. Kun vastuu on ihmisellä itsellään, hän tarvitsee puolueetonta ja monipuolista tietoa. Ja vielä lisäksi paljon lämpöä, kuuntelemista ja myötätuntoa.

Olen kirjoittanut Peter Götzschen kirjoista aikaisemmin:

Lääketeollisuus paratiisissa https://liinanblogi.com/2014/06/23/laaketeollisuus-paratiisissa/

Tieteelliset uskomuslääkkeet https://liinanblogi.com/2015/05/28/tieteelliset-uskomuslaakkeet/

Masennuksen hoitokäytännöt muuttuvat hitaasti https://liinanblogi.com/2016/07/09/masennnuksen-hoitokaytannot-muuttuvat-hitaasti/