Professori Peter Götzsche. Kuva täältä.
Psykiatrian erikoislääkäri Marja Vihervaara. Kuva täältä.
Lääke ei välttämättä ole ratkaisu stressitilaan tai masennukseen, sanoo psykiatri Marja Vihervaara. Hän ohjaa mielellään potilaita psykoterapioihin ja suosittelee kokeilemaan myös muita keinoja kuten mindfulnessia (tietoista hyväksyvää läsnäoloa) ja neuroterapiaa, jolla rauhoitetaan digitaalisen menetelmän avulla aivojen toimintaa. Tällä tavalla ihmisen suhtautuminen ympäröivään todellisuuteen voi muuttua.
Kyse on neurofeedbackistä, jolla tarkoitetaan sitä, että tietyt tunne- ja mielentilat voidaan tuoda tietoisuuteen. Neurofeedback-terapialla saadaan suurin piirtein samanlaisia tuloksia kuin mindfulnessilla, josta on julkaistu runsaasti tutkimuksia.
Marja Vihervaara kertoo, että hänellä on psykiatrisen auttamistyönsä taustalla oma kärsimys, kuten koulukiusaaminen. Siihen hän haki apua muun muassa analyyttisestä psykoterapiasta. Koetut elämänvaikeudet johdattivat häntä tutustumaan itämaisiin filosofioihin, mindfulnessiin ja neurofeedbackiin. Hän on opiskellut myös psykoterapeutiksi.
Psykiatri kehottaa kaikkia rohkeuteen kokea omat, vaikeatkin tunteensa. Niiden blokkaaminen lääkkeillä voi akuuttivaiheessa olla tarpeen, mutta pitkällä aikavälillä kaikenlaiset tunteet on hyvä kohdata ja työstää. Tässä prosessissa lääkkeettömät hoidot ovat hyödyllisisä. Marja Vihervaara Anja Snellmanin haastateltavana.
Lääkärilehti hyllytti
kirjoituksen
Professori Peter Gøtzsche, joka on tunnettu psyykenlääkkeiden ja muidenkin lääkkeiden kriitikko, lähetti Suomen Lääkärilehteen suomenkielisen tiivistelmän vuonna 2016 laatimastaan masennuslääkkeiden haittoja koskevasta tutkimuskatsauksesta. Ensin lehti hyväksyi kirjoituksen julkaistavaksi, mutta myöhemmin hylkäsi sen. Professori kuvaa tätä julkaisemattomuusprosessia Mad in America -nettisivuilla, joilla on myös Lääkärilehden hylkäämä teksti lähdeviitteineen Editorial Misconduct, myös suomeksi.
Peter Gøtzschen mukaan ”Meidän pitäisi tehdä kaikkemme välttääksemme masennuslääkkeiden aloittamista ja auttaaksemme niitä käyttäviä lopettamaan ne pienentämällä annoksia hitaasti ja tarkassa valvonnassa. Masennuksesta kärsivien tulisi saada psykoterapiaa ja psykososiaalista tukea, ei lääkkeitä.”
”Enää ei voi epäillä, etteivätkö masennuslääkkeet olisi vaarallisia tai voisi aiheuttaa itsemurhia ja murhia kaikenikäisillä. Masennuslääkkeillä on monia muitakin merkittäviä haittoja, ja niiden hoidollinen hyöty on kyseenalainen. Sen vuoksi johtopäätökseni on, että niitä ei pitäisi käyttää lainkaan”, Peter Gøtzsche mainitsee kirjoituksessaan.
Vaikea kysymys, pitäisikö käyttää ollenkaan. Tässä eräs esimerkkitapaustyyppi. Henkilö on saanut sekä pitkähkön terapian ja hänellä on ollut useampia sairaalahoitoa vaativia masennusjaksoja. Hänen elämänsä peruskivi oman kokemuksen mukaan on tällä hetkellä lääkitys. Olkoon sitten placeboa tai todellista vaikutusta, niin se on kuitenkin se, jonka avulla hän kokee turvan siitä, ettei putoa takaisin vaikeaan masennukseen.
Luulen, että lääkkeitä syödään paljon turhaan ja niillä kieltämättä voi olla rankkoja sivuvaikutuksia. Samaa mieltä olen, että hoitokäytäntöjen varmasti olisi syytä muuttua. Tuo, että niitä ei tulisi lainkaan käyttää, tuntuu aika rankalta vaatimukselta niille, jotka kokevat tällä hetkellä saavansa masennuslääkkeistä apua. Ehkä uusien potilaiden kohdalla asiaa pitäisi huolellisemmin harkita.
Omaa kokemusta on mirtatsepiinistä unilääkkeenä, ja se on ollut pelasturengas itselleni kuin myös monelle muulle! Tällä on kuitenkin huomattavan paljon vähemmän sivuvaikutuksia ja riippuvuusriskiä kuin bentsodiatsepiineilla.
Kati,minustakin Götzchen kannanotto on todella voimakas. Ei minkään lääkkeiden käyttöä noin vain voi lopettaa! Götzsche tosin tuntee asiansa. Hän on julkaissut paljon lääketutkimusten vinoudesta ja kirjoittanut aiheesta ainakin kaksi kirjaa (Tappavat lääkkeet järjestäytynyt rikollisuus 2014 sekä Tappava psykiatria ja lääkinnän harha 2016).
Pitkän linjan tutkijan kritiikissä taitaa olla terveyspolittiinen aspekti eli se, että koko parantamisajattelun ja terveydenhuoltojärjestelmän olisi syytä uudistua ja ohjautua inhimillisempään, monimuotoisempaan ja vähälääkkeisempään suuntaan. Tulkitsen Götzschen toiminnan niin, että hän ampuu kovilla tutkimuspanoksilla ja päätelmillä, koska hillitty faktojen kertominen ei isoissa järjestelmissä tunnu liikauttavan mitään. Murhien ja itsemurhien todennäköinen lisääntyminen masennuslääkkeiden käytön seurauksena, jonka Götzsce tutkimuksissaan osoitti, on vakava asia. Tutkittu löydös, ikäväkin, on fakta. Eikä se tarkoita että JOKAINEN lääkkeen syöjä on vaarassa, kuten JOKAINEN tupakoitsijakaan ei kuole keuhkosyöpään.
Minusta paljon hyvää on kuitenkin tapahtumassa. Suomessa olisi nyt tilaa terveelle skeptisismille masennuksen kemiallisen lääkityksen tieteellisen näytön suhteen. Ehkä skeptikot puuttuvatkin asiaan. Mutta uusia näkemyksiä hoitamiseen nousee koko ajan, siitä Marja Vihervaraa on hyvä, positiivinen esimerkki. Ja on näitä uudistavin ajatuksin toimivia terveysammattilaisia jo aika paljon, muuallakin kuin psykiatriassa.