Luonnon esiinmarssi terveydenhuollossa

Ihminen on osa luontoa, ei sen herra.  Emme voi käyttää luontoa terveyden edistämiseen ikään kuin suhtautuisimme siihen ulkopuolisina kuluttajina tai tarkkailijoina. Me itse olemme luontoa. Olemme pieni osaa laajaa ekosysteemiä, sen eliölajeja ja sen hyvin- tai pahoinvointia.

Oman eliölajini edustajat, ihmiset kuuluvat puiden, pensaiden, kivien, pienien ja isojen metsän ötököiden, tuulen, veden ja auringon joukkoon – luonnolliseen maailmaan.

Tätä ekosysteemiä vaalimalla hoidamme itseämme ja edistämme terveyttämme.

Lääketieteellinen lehti Duodecim julkaisi vuoden 2017 ensimmäisessä numerossa tutkimuksiin perustuvan katsauksen luonnon terveysvaikutuksista. Samassa numerossa on ilmoitus Mindfulness-kurssista lääkäreille. Joulunumerossa 2016 oli hieno artikkeli, jossa tunnusteltiin lääketiedeyhteisön yhteistyömahdollisuuksia toimiviksi todettujen kansanparannusmenetelmien ja kansanparantajien kanssa.

Tulkitsen nämä julkaisut merkiksi muutoksesta lääketieteellisessä ajattelussa Suomessa.

Terveyskäsitys täydentyy

Lääketiedeyhteisö ja sitä mukaa vähitellen myös lääkäreiden ammattikunta on laajentamassa ihmiskuvaansa ja terveyskäsitystään biolääketieteessä vallitsevasta naturalistisesta (materialistisesta) kokonaisvaltaisempaan (holistisempaan) suuntaan. Luontopurojen virtaaminen lääketieteen valtamereen merkitsee sitä, että terveystutkimuksessa poikkitieteellisyys ja monimetodisuus voimistuvat. Hoitamisen ja terveyden edistämisen teoriapohja laajenee ja monipuolistuu. Se on hyvä asia ja se näkyy pikkuhiljaa positiivisesti koko tulevaisuuden terveydenhuollossa moniarvoisuuden, suvaitsevaisuuden ja asiakaskeskeisyyden lisääntymisenä.

Siteeraan alla muutamia kappaleita Duodecim-lehden katsauksesta Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi.  Hyvä, perusteltu ja kiinnostava kirjoitus kannattaa kyllä lukea kokonaankin. Tässä linkki lehden uusimpaan numeroon: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero  Harmillista, että artikkeli ei ole avoimesti kaikkien lukijoiden saatavilla (otsikon vieressä näkyy olevan lukkosymboli). Avoimen tieteen ja terevedenhuollon kehittämisen kannatta tämä kirjoitus pitäisi olla maksuttomasti luettavissa muillekin kuin Duodecim-seuran jäsenille ja yliopistoväelle.

Kirjoitus alkaa näin (lihavoinnit minun):

” Kansanterveyttä uhkaa joukko kroonisia, tarttumattomia tauteja ja häiriöitä, kuten astma ja allergia, diabetes, suolistosairaudet, metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, neurologiset sairaudet ja mielenterveyshäiriöt. Monien sairauksien ehkäisyä on oleellisesti parannettu vaikuttamalla tunnettuihin riskitekijöihin, jotka selittävät kuitenkin vain osan kroonisista taudeista eivätkä ole paljastaneet esimerkiksi allergian ja tyypin 1 diabeteksen yleistymisen perimmäisiä syitä.

Mainituille sairauksille on usein ominaista lievä tulehdustila ja immunologinen epätasapaino. Kaupungistuneiden väestöjen elintavat ja ympäristö ovat muuttuneet tavalla, joka on voinut yksipuolistaa ihmisen mikrobistoa (normaaliflooraa) ja vaikuttaa immuunisäätelyyn. Avaamme uutta ajattelua, pohdimme immuunisäätelyyn vaikuttavia arjen tekijöitä käyttämällä esimerkkinä allergiaa ja ehdotamme ”luontoaskelta” tilanteen parantamiseksi ja tutkimuksen kohteeksi. Terveyttä voidaan edistää tukemalla ihmisten yhteyttä luontoon”

Vaikka minä lähden metsästä, metsä ei lähde minusta

Metsä pysyy minussa, vaikka kököttäisin sisätiloissakin. Se on piirtynyt kehooni ja mieleeni jo lapsuuden marjareissuista ja metsäkävelyistä lähtien. Suomalaisen luonnon monimuotoisuus, biodiversiteetti, elonkirjo vaikuttaa kehoni ja mieleni välityksellä koko elämääni. Haistan, maistan, näen, kuulen, tunnen ja aistin intuitiivisesti tämän vihreän tilan eliöyhteisön. Minä kuten muutkin kanssaihmiseni voimme suojella itseämme suhtautumalla arvostavasti puihin, aluskasvillisuuteen, muurahaisiin, kettuihin ja muihin metsäneläviin ja tekemällä luonnon monimuotoisuutta tukevia valintoja elämässämme.

Metsä on metafora luonnolle, koko maapallolle, Äiti-Maalle.

Duodecim sanoo: ”Ihmiselämän perusta on luonnon varannoissa. Ajattelua on – hyvästä syystä – leimannut luontoympäristön aiheuttamien riskien hallinta sekä ravinnontuotannon ja talouden edellytysten turvaaminen. Luonnon terveyttä suojaavia mekanismeja on painotettu vähemmän.”

Virkistyksen lisäksi metsä ja luonto kaikkineen tervehdyttävät ja ovat välttämättömiä ihmiskunnan olemassaololle. Olemme sidoksissa luontoon, koske itsekin olemme sitä.

Duodecim: ”Esittelemme uusia näkemyksiä ja tutkimuksia kroonisten sairauksien ja luontoympäristön yhteydestä ja tuon yhteyden heikkenemisen seurauksista… Nykyajan ”epidemioissa” ei aina niinkään ole kyse uusista riskitekijöistä vaan suojatekijöiden vähenemisestä.”

Ympäristö, mikrobit, immuunivaste ja tulehdus

”Ympäristön vaikutukset kytkeytyvät immuunijärjestelmään paljolti ihon, suoliston ja limakalvojen mikrobisten avulla. Kaikki mitä syömme, juomme, hengitämme ja kosketamme muokkaa mikrobejamme, eikä vain bakteereja, vaan myös sieniä, arseeneja ja viruksia. Voidaan ajatella, että biologisen evoluution aikana olemme ulkoistaneet monia toimintojamme kehon mikrobiomille (mikrobista ja sen muodostama geneettinen kokonaisuus). Sen voi nähdä jopa ´toisena genomina´, joka koulii immuniteettia koko elämän ajan, ratkaisevimmin varhaislapsuudessa.”

Kirjoitus viittaa ympäristön, immuunivasteiden ja tulehduksen välisiä suhteita valottaneisiin tutkimuksiin, jotka ovat paljastaneet, miten elimistö jatkuvasti käsittelee vieraita biohiukkasia ja valkuaisaineita. ”Tasapainoinen immuunijärjestelmä erottaa vaaralliset hiukkaset vaarattomista ja omien solujen tuotteet vieraista. Nykyisillä kaupunkiväestöillä on viitteitä lievästä, pitkäaikaisesta tulehdustilasta (low-grade inflammation), immuunijärjestelmä on epätarkoituksenmukaisen varuillaan. Ravitsemuksen muutoksilla on tässä suuri merkitys. Lähellä luontoa elävien alkuperäisväestöjen tulehdustilanne saattaa olla toisenlainen: vaarasignaali aiheuttaa voimakkaan suojaavan tulehdusvasteen, mutta muuten tulehdusarvot ovat pienet.”

Kuvio yllä havainnollistaa selkeästi, että ihminen mikrobiomeineen on ympäristön erottamaton osa. Ihminen hengittää maailmaa, syö luonnon antimia ja sitä kautta on yhteydessä kaikkiin muihin pallomme olioihin. Eikä siinä vielä kaikki.

Mieli ja tietoisuuskin ovat alkuperäisesti osa maailmankaikkeutta. Mikrobit ja psyykkiset tilat voivat olla yhteydessä, kuten Duodecim lehti kirjoittaa: ”Mikrobisten muutokset on yhdistetty myös aivojen toimintaan ja psyykkisiin tiloihin. Suoliston mikrobiston ja keskushermoston välillä on neuraalisia, endokriinisia ja immunologisia yhteyksiä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja aivojen toimintaan. Vaikutusta on havaittu molempiin suuntiin: stressi voi muuttaa suoliston mikrobiston koostumusta ja se puolestaan stressiherkkyyttä ja tunne-elämää ohjaavien aivoalueiden aktiivisuutta. Masennuksen yhteydet mikrobiston monimuotoisuuteen ja toimintaan ovat ajankohtainen tutkimusaihe.”

”Biodiversiteettihypoteesin mukaan kosketus monimuotoiseen luontoon rikastuttaa ihmiskehon mikrobiomia, vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa sairauksilta.”

Luonto voi siis suojata mielenterveysongelmilta ei ainoastaan tuottamalla mukavia fiiliksiä, vaan myös mikrobiomin kautta fysiologisestikin. Kiinnostavaa. Haastavaa. Rohkaisevaa.

Mieli ja mielen luonto

Mielen, tietoisuuden ja luonnon keskinäiset yhteydet kiinnostavat nykytutkijoita entistä enemmän. Samaa asiaa ovat miettineet myös muinaiset idän filosofit vuosituhansia sitten. Nyt tämä joogafilosofiasta juontuva ajattelu on saamassa jalansijaa myös läntisessä tieteessä – uusin lähestymistavoin ja käsittein.

Mieltä/tietoisuutta tutkitaan paljon, mutta ei ole ymmärrystä, mikä on mielen luonto eli mitä tietoisuus oikeastaan on ja mistä se tulee. Kuitenkin ihmiset yleensä kokevat olevansa tietoisia. Tietoisuuden olemassaoloa ei pystytä nykytieteen materialistisin taustaoletuksin ja menetelmin todistamaan, sillä ei ole olemassa järkevää mekanismia, joka selittäisi, kuinka tiedottomasta aineesta voi syntyä tietoisuutta. Mitään tietoisuusmolekyyliä tai DNA:ta ei ole paikannettu.

Niinpä nykytieteessä sovelletaankin vastaavuusteoriaa: mielentilojen ja aivotilojen välillä on todennettu yhteys. Erilaiset mielentilat näkyvät aivokuvissa ja aivoja tietyllä tavalla ärsyttämällä voidaan synnyttää tiettyjä tunnetiloja. Mielen ja aivojen suhde ei siis ole yksisuuntainen siten, että mieli olisi vain ilmiö, jonka aivomassa tuottaa, sillä mieli myös tutkitusti vaikuttaa aivojen tiloihin (tätä todistavat mm. lukuisat meditaatiotutkimukset).

Tietoisuuden alkuperäisyys

Tästä voikin tulla siihen päätelmään, että mieli/tietoisuus ei ole välttämättä materiasta (ihmisen kohdalla aivoista) syntynyt, vaan se voi olla maailmankaikkeudessa – teoreettisesti katsoen – yhtä alkuperäinen kuin materiakin (alkuräjähdyksestä kummunnut).

Tämä avaa mahdollisuuden ymmärtää mieli ja tietoisuus luonnonjärjestyksen keskeiseksi osaksi eikä vain fysikaalisen maailman tuotteeksi tai sen sivuilmiöksi, kuten materialistis-naturalistinen teoria olettaa. Mieli on tietenkin evoluution tulos ja siten mentaalisen puolen omaavat organismit (kuten ihminen) ovat luonnon luonnollinen osa.  (Aiheesta enemmän ks. Nagel 2012 ja 2014)

Ehkäpä luonnonjärjestys ei olekaan yksinomaan fysikaalinen. Näin biologia ei voisi olla puhtaasti fysiikkaan ja kemiaan nojaava tiede, vaan se voisi laajentua humanistiseen ja käyttäytymistieteelliseen suuntaan. Ihmisen mieltä, kehoa ja ympäristöä (luontoa) ei pidettäisi niin erillisinä asioina kuin niitä nykyterveydenhuollossa pidetään.  Duodecimin artikkeli vihjaakin siihen, että lääketiede on laajentamassa teoria-arsenaaliaan ja yhteistyötään muiden tieteenalojen kanssa.

Kirjoituksessa tosin ei pohdita lääketieteen ontologisia oletuksia ja siinä perustavanlaatuista kysymystä kehon ja mielen suhteesta eli kehomielestä. Mutta joka tapauksessa tietoisuuden ruumiillisuus käsitteenä on jo tutkijoiden käytössä (Lehtonen 2011).

Duodecimin artikkelin kirjoittajatiimi toteaa saman, minkä WHO:n Ottawan terveyden edistämisen julistus totesi jo 1980-luvulla, että terveys ei ole irrallaan muusta yhteiskunnasta. Nyt kirjoittajat painottavat lisäksi ajankohtaista aihetta – luontoa: ”Se (terveys) kytkeytyy ilmaston lämpenemiseen, luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, energiakumoukseen, ravinnontuotantoon ja yhdyskuntasuunnitteluun.”

Loppukaneetti

” Luonnon virkistyskäyttö tukee kansanterveyttä ja kannattaa ottaa huomioon lasten ja vanhusten hoidossa, järjestettäessä terveydenhuoltoa ja suunniteltaessa yhdyskuntia. Kun monimuotoiseen luontoon perustuvat terveyshyödyt otetaan vakavasti, kustannussäästöt voivat olla suuret. Lähestymistavan tulee olla positiivinen. Miten korostaa luonnon tarjoamaa terveyttä pelkän riskien välttelyn sijasta? On tuettava sellaisia ympäristöön ja elintapoihin vaikuttavia toimenpiteitä, jotka riittävän turvallisella tavalla vahvistavat immuunitoleranssia. On luotava ennakkoluulottomia yhteistyön rakenteita tutkimukseen ja käytännön toimiin. Lääketieteen asiantuntijoilla on tässä keskeinen vaikuttamisen paikka.”

Niin on! Toivotan menestystä ennakkoluulottomien yhteistyön rakenteiden luomiseen. Samoin myös poikkitieteelliseen tutkimustoimintaan ja moniammatillisen hoitosysteemin ja terveyden edistämisen kehittämiseen sekä siihen, että myös terveyspalvelujen käyttäjät, kansalaiset otetaan mukaan.

Samassa luontoveneessä me kaikki seilaamme maailmankaikkeuden virtaa, milloin ylös, toisinaan taas alas.

Lähteet

Tari Haahtela, Ilkka Hanski, Leena von Hertzen, Pekka Jousilahti, Tiina Laatikainen, Mika Mäkelä, Pekka Puska, Kari Reijula, Kimmo Saarinen, Erkki Vartiainen, Tuula Vasankari ja Suvi Virtanen 2017. Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2017;133(1):19-26.

Lehtonen Johannes 2011. Tietoisuuden ruumiillisuus. Mieli, aivot ja olemassaolon tunne. Bookwell. Porvoo.

Nagel, Thomas, 2012. Mind & Cosmos. Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature is Almost Certainly False. Oxford University Press. New York. Nagel, Thomas, 2014 Mieli ja Kosmos. Miksi materialists-darwinistinen luontokästys on lähes varmasti epätosi. Basam Books. Tallinna. Linkki.