Musiikin puhdasoppineet saattavat vierastaa klassisen musiikin ja rokin liittämistä toisiinsa. Tyylipuhtaus kärsii.
Crossover, tyylit ylittävä musiikki luo jotakin uutta yhdistämällä ja sekoittamalla vanhoja totunnaisia musiikin lajeja.
Tässä kirjoituksessa siteeraan arkkiatri Risto Pelkosen musiikkipuhetta.
Crossover-taitelijoista tunnettuja ovat pianisti Iiro Rantala ja viulisti Pekka Kuusisto. Tampereen vireä kapellimestari, Santtu-Matias Rouvalikin kuuluu tähän joukkoon. Viime kesänä Ratinan stadionilla hän johti sinfoniaorkesteria, joka esiintyi yhdessä Eppu Normaalin kanssa. Ja 30 000 kuulijaa nautti!
Integraatio ei ole keneltäkään pois, vaan se avaa mahdollisuuksia. Se laajentaa ja monipuolistaa.
Näin on myös terveydenhuollossa. Ihminen voi edistää terveyttään ja hoitaa vaivojaan tavanomaisin, biolääketieteeseen nojaavin keinoin (lääkkeet) ja ei-lääketieteellisesti (elintavat-liikunta, ravitsemus, lepo, ihmissuhteet). Jälkimmäisessä on runsaasti erilaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi musiikki, mm. laulaminen tutkitusti edistää terveyttä. Osa musiikkiterapiapalveluja onkin jo virallisesti terveydenhuollon käytössä. Erilaiset joogan ja meditaation muodot (kuten mindfulness) ja muut kehomielihoidot yleistyvät. Niiden terveysvaikutusten tutkimus lisääntyy. Ihmiset saattavat turvauta myös perinteisiin kansanparannusmenetelmiin.
Hoitamisen ”ääniskaala” laajenee ja monipuolistuu. Niin maailma muuttuu.
Duodecim-lehti julkaisi joulunumerossaan 2016 arkkiatri Risto Pelkosen krijoituksen Mikä(än) ei muuttua saa. Siinä arkkiatri tähdentää muun muassa lääkärikunnan kollegialisuuden tärkeyttä ja esittää syvän huolensa rokotevastaisuudesta.
Kirjoitus päättyy lämminhenkiseen musiikkimetaforaan. Alla suora kolmen kappaleen sitaatti Pelkosen tekstistä (kursivoitu).
Kontrapunkti
Parantaminen alkaa kohtaamisesta. Potilaan ja lääkärin kohtaaminen on lääkintätaidon kontrapunkti – kahden melodian yhdistäminen yhdeksi ääneksi. Tästä kaikki alkaa ja tämän ympärille kaikki kietoutuu. Kohtaamisessa etsitään ihmistä roolihahmojen takaa. Lääkäri etsii ihmistä potilaansa tautien piilosta ja potilas ihmistä valkoisen lääkärintakin sisältä. Yhtä matkaa ei voi kulkea, ellei lääkäri tiedä, mitkä ovat potilaan odotukset, toiveet ja pelot, eikä potilas tiedä, kuka häntä hoitaa.
Parantaminen on tietoa, taitoa ja hyvän tavoittelua. Tieteellisen tutkimuksen tuottama uusiutuva tieto on lääkintätaidon ydin. Taito on parantajan kätten työssä, tyylissä, kuuntelemisen ja kohtaamisen taidossa. Ymmärrys ja myötätunto asuvat sydämessä. Hoitotyö on ihmisten työtä ihmisten kesken. Vuoropuhelussa ollaan nokikkain. Se ei onnistu virtuaalitodellisuudessa eikä teknoekonomistien rakastamilla hoitoroboteilla ole myötäelämisen lahjaa.
Viimeinen kysymys
”Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie”, kysytään Tuula Valkaman ja Rauno Lehtisen laulussa ”Muuttuvat laulut”. Vastausta me emme tiedä. Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus. Suurinta on rakkaus.
Arkkiatri nostaa esiin rakkauden ajatuksen ja hoitamisen tehoon vaikuttavat myötätunnon, kohtaamisen ja ”kätten työn”. Näihin viitataan usein kun puhutaan plasebovaikutuksesta (lumevaikutuksesta). Tämä epäspesifi, usein selittämätön puoli on viime vuosien tutkimuksissa osoittautunut varsin tehokkaaksi. Plasebolla on todellista ja merkittävää vaikutusta.
Parantajan taidot
Tiedetään, että kaikessa hoitamisessa on tuota kokemusvaikutusta potilaaseen. Arkkiatrin esiin nostamien parantajan taitojen: rakkauden, myötätunnon ja kohtaamisen lääketieteellinen tutkimus on vielä vähäistä. Onko ehkä niin, että luonnontieteellisen ajattelun ohjaamat terveystutkijat päättelevät, että on järkevämpää keskittyä tutkimaan spesifiä, ns. ”todellista” biolääketieteellistä tehoa kehoon, kudoksiin ja soluihin eli sitä, minkä mittaamiseen ja selittämiseen on olemassa luonnontieteelliset mittarit ja teoriat?
Rakkauden ja myötätunnon molekyyliä ei ole paikannettu ihmiskehossa eikä ulkoisesti määriteltäviä mittareita ole kehitetty. Kuitenkin nämä positiiviset mielentilat vaikuttavat kokemuksen kautta olennaisesti hoitamisessa (ja elämässä yleensä) sekä hoitajaan että hoidettavaan.
Kokemisen ja kokemusvaikutusten arviointiin tarvitaan monipuolisia psykologisia, humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä menetelmiä, mittareita ja teorioita. Luonnontieteeseen nojaava tutkimus tuottaa myös tärkeää tietoa, kuten aivokuvantaminen (esim. eri mielentilojen näkyminen aivojen tiloissa).
Jos lääketiede tieteenä kapeutuu vain luonnontieteelliseksi tutkimukseksi ja unohtaa parantajan taitojen tutkimuksen, tilalle tule luonnostaan muita tutkimusaloja. Ne ottavat sen ei-luonnontieteellisen paikan terveyttä ja sairautta koskevassa tutkimuksessa, johon luonnontieteellisin metodein ei pystytä vastaamaan. Näin onkin jo tapahtunut, muun muassa terveyspsykologia ja -sosiologia, hoitotiede, terveystaloustiede ja terveysantropologia ovat tuottaneet paljon hyödyllistä tietoja terveyspolitiikan tueksi.
Näitä tietoja terveydenhuolto, ja siellä käytännön lääkärit, hoitajat, terapeutit ja muut voivat hyödyntää työssään.
Viisaasti toimiva terveydenhuoltojärjestelmä soveltaa aina kehittämishankkeissaan biolääketieteellisesti hankitun tiedon lisäksi monien muiden ihmis- ja yhteiskuntatieteiden tutkimustuloksia. Näin syntyy crossover-musiikin tavoin monipuolista, moniäänistä ja moniammatillista terveydenhuollon käytäntöä.
Ehkä piankin on crossover-terveydenhuollon aika.
Arkkiatrin mielenilmauksen lisäksi Duodecimin joulukuun 2016 numerossa oli toinenkin kiinnostava kirjoitus, Marjukka Mäkelän ja Heidi Haapojan artikkeli Puoskaroinnista lääketieteeseen ja takaisin. linkki . Siitä kirjoitan seuraavassa jutussa.
Lähteet
Risto Pelkonen. Mikä(än) ei muuttua saa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2016;132(23):2199-201.
Marjukka Mäkelä ja Heidi Haapoja Puoskaroinnista lääketieteeseen ja takaisin. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2016;132(23):2169-75.