Kohti avointa dialogia

Torniossa tajuttiin jo kolmekymmentä vuotta sitten, että asiakkaan aito kohtaaminen on välttämätöntä psykoosista paranemiselle. Avoimen dialogin hoitomallia alettiin kehittää 1980-luvun alusta lähtien Keroputaan sairaalassa Torniossa. Lapinlahden Lähteellä aihetta käsiteltiin äskettäin yleisötilaisuudessa.

Skitsofrenian hoitoon rakennettua työskentelytapaa käytetään nykyisin myös masennukseen, unettomuuteen ja akuutteihin elämänkriiseihin.

Professori Jaakko Seikkula Jyväskylän yliopistosta on ollut mukana Keroputaan projektissa alusta lähtien.  Hän toteaa että avoin dialogi hoitona perustu täysin tieteelliseen tutkimukseen.

– En oikeastaan tiedä yhtään psykiatrista mallia, jota olisi näin perusteellisesti tutkittu, Seikkula sanoi Lapinlahden Lähteen auditoriossa 23.11.2016 kertoessaan avoimen dialogin ajatuksesta.

Elämä yhtä kokokehon dialogia

Seikkula aloitti esityksensä viittaamalla venäläiseen filosofiin Mihail Bahtiniin (1895-1975), jonka mukaan eläminen on osallistumista dialogiin.  Ihminen osallistuu kokonaan – läpi elämänsä – silmillään, huulillaan, käsillään, sielullaan, hengellään ja koko kehollaan ja mielellään. Bahtin totesi, että ”elämä tapahtuu yhden kerran tässä hetkessä”.

 

 Kokemamme asiat menneisyydessä saavat merkityksensä nyt, samoin se tulevaisuus, mitä toimillamme ennakoimme. Sekin saa merkityksensä nyt. Elämme tämän hetken  – ja sen jälkeen olemme toisessa hetkessä, toisessa elämässä.

Tämän yksinkertaisen tosiasian nykyisin vallalla oleva reduktionistinen (ihmisen osiin pilkkova) liike psykiatriassa on unohtanut.  Ajatellaan, että psyykkiset ongelmat johtuvat aivoista ja siksi ihmisen kokemuksen merkitystä vähätellään.  Seikkula väittää, että skitsofrenian, kuten ei monien muidenkaan mielen ongelmien, syytä ole löydetty aivoista, eikä hoitokaan siten saa olla ensisijaisesti aivojen lääkitsemistä.

Koska kaikki tapahtumat ja ilmiöt saavat merkityksen tämänhetkisessä moniäänisessä todellisuudessa, tulee tässä hetkessä läsnäolo tärkeimmäksi auttamistyön tavoitteeksi.

Nykyinen käytäntö on, että psykoosissa lääke on ensimmäinen hoitokeino. Seikkulan mielestä on kehitettävä aktiivista terapeuttista tapaa auttaa. Psykoosi on mielen ja ruumiin hengissä säilymisen strategia vaikeassa tai kummallisessa tilanteessa. Pitkään jatkuneet hallusinaatiot eivät hänen mielestään ole merkkejä psykopatologian syvyydestä, vaan hoidon epäonnistumisesta. Ihminen ei ole voinut tulla sinuksi oman todellisuutensa kanssa. Päin vastoin. Lääkitys on saattanut etäännyttää hänet siitä.

Ongelman kohtaaminen

Kuinka psykoosiongelma sitten tulisi kohdata?  Ensiksikin voisi miettiä, mikä ihmisen on saanut reagoimaan asioihin psykoosillaan. Avoimessa potilaan, hänen lähiyhteisönsä ja auttajien välisessä dialogissa voidaan päästä syiden juurille. Mutta jos ihminen ei saa apua eli jos ei ole kriisiapua saatavilla, hän voi olla pari kolme vuottakin hallusinaatioissaan.

Oireiden poiston ei pitäisi olla ensisijaista hoitoa. Psykoosin hoito Seikkulan mielestä epäonnistuu, jos hoidetaan vain oiretta, koska oireeseen (esim. hallusinaatiot)  kohdistuvat toimenpiteet voivat aiheuttaa kroonistumista – ei paranemista.

Psykiatrian murros

Psykiatriassa onkin tulossa suuri murros.  Liiallisen lääkityksen ongelmat on havaittu, ja reduktionistisen liikkeen rajoitukset neurobiologisine painotuksineen  tunnistetaan. Viime vuosina on julkaistu useita tutkimuksia, joissa on osoitettu lääkityksen ongelmat suhteessa lääkkeettömiin tai vähälääkkeisiin hoitoihin. Esimerkiksi Norjassa on kussakin alueellisessa terveydenhuoltopiirissä oma lääkkeettömän hoidon yksikkönsä. Myös Tanskassa edetään tähän suuntaan.

-Tutkija Nancy C. Andreasen ryhmineen on osoittanut, että psykoosilääkkeet vähensivät aivojen harmaata ainetta eli ne voivat olla haitallisia elimistölle. Niitä pitäisikin käyttää vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä, Seikkula sanoo.

Keroputaalla lääkitystä on pystytty vähentämään ja samaan aikaan hoitotulokset ovat parantuneet. Avoimen dialogin malli toimii. Sitä sovelletaan jo muuallakin Suomessa ja Tornion hyvät kokemukset leviävät myös muualle maailmaan.

Joku tilaisuuden kuulijoista kysyi: ”Mikä estää, että Keroputaan malli ei saa laajempaa jalansijaa Suomessa?”  Yhtä hyvin voisi kysyä: ”Mikä mahdollistaa, että lääkkeetön apu psyykkisiin ongelmiin yleistyy Suomessa?”

Tulee mielen ainakin kaksia asiaa. Tiedottaminen sekä ammattilaisille että väestölle tuoreimmista tutkimustuloksista ja kansalaisaktiivisuus. Jälkimmäistä jo toteutetaankin. Vastikään on perustettu Tarpeenmukainen hoito -yhdistys ajamaan mielenterveyden hoitamisen parantamista ja monipuolistumista.

Muutama kuva Seikkulan esityksestä:

Huomiota kiinnitti erityisesti tämä viimeinen, jossa puhutaan rakkauden merkityksestä: Ei ole dialogista suhdetta ilman rakkautta, samoin kuin rakkautta ei voi olla eristyneisyydessä.