Huojun honkana, havisen haapana

Tuulee niin, että metsäkukkulalla humisee. Asetun selkä männynhujopin runkoa vasten. Tämä on nuori puu, ei kovin tukeva, mutta pitkä se on. Rentoudun. Uppoudun metsäiseen mielentilaan, metsämeditaatioon ja päästän irti. Vapautan kireyden ja ikävät ajatukset lentämään tuulen mukana kauas. Päästän hengityksen rytmissä rauhan ja syystaivaan valon sisääni.

Kuulen kuinka puhuri lähestyy. Whuu-uhh! Alan huojua. Ees-taas-ees-taas. Selkäni liikkuu rungon mukana. Korkea mänty edessäni keinuu myös.  Alarungossa näkyy aivan pientä, mutta havaittavaa liikettä. Sama tuntuu omassa nojapuussani. Me  vähän kuin tanssimme. Latvat viuhuvat laajemmin tuulen mukana. Nekin tanssivat! Mielenrauhan jazzia, crossover – rajat ylittävää metsämusaa.

Puut pysyvät pystyssä, koska huojuvat joustavasti. Haluan olla mänty, juuret tanakasti maassa ja latva kohti syystaivasta. Sydän siinä jossain keskellä. Se kurottuu niin alas kuin ylös, ja oksien mukana sivuillekin. Vapauttavaa. Mieli kohoaa  ja maailmankuva laajenee, syvenee ja transformoituu. Muuttuu uudenlaiseksi.

Tovin kuluttua lähden laskeutumaan kukkulalta ja tulen pellon laitaan, ojan viereen. Sillä odottaa tuulessa haviseva haapa, jonka lehdistä suurin osa on keltaisia, mutta joukossa on vielä vihreitäkin. Kumpikin väri loistaa auringossa ja litteäkantaiset lehdet helisevät tuulenvireessä. Sulaudun puuntuntuun, haavan olemukseen ja tunnen sisälläni havinaa.

Värähtely tuo yllättävästi esiin sekä voimani että haavoittuvuuteni. Kuuntelen niitä. Se on samaa vastakohtien ykseyttä, jota männyn huojuntakin tarjoili. Mikä voima! Mikä valo! Ja kaikki tässä läsnä minulle, minussa. Kiitollisuus syöksyy myrskyn tavoin sydämeeni.  Vapauden  tunne.  Olen täydellinen pisara maailmankaikkeutta, joka ulottuu mittaamattoman kauas ulkopuolelleni ja käsittämättömän syvälle sisimpääni. Olen ristin keskellä, mutta en ristiriidassa. Armahdettu, vapautettu. Armahtunut, vapautunut.

Aikani siinä ihmeteltyäni, lampsin uusin pinkkikumisaappain rusehtavan sänkipellon poikki takaisin. Saunaan, toiseen suomalaiseen pyhättöön ja rauhoittumispaikkaan. Siellä minua hellii löylyn henki.