Energia ymmärrettynä terveyttä edistäväksi voimaksi voi auttaa paranemaan tai hallitsemaan sairauden oireita.
Sanan ”energia” käyttäminen terveyden ja parantumisen yhteyksissä saattaa herättää hämmennystä, koska olemme tottuneet ajattelemaan, että energia on fysiikan ja voimalaitosteollisuuden termi ja että sitä voi käyttää vain se, jolla on riittävät fysiikan tiedot.
Fysiikassa energia määritellään omalla tavallaan. Tavalliset ihmiset puhuvat siitä omalla tavallaan. He säästävät energiaa ja kuluttavat sitä. Ihmisessä olevalla energialla viitataan yleisimmin kaloreihin. Niitä säädellään ravitsemuksella ja liikunnalla. Puhutaan fyysisestä ilmiöstä.
Pidin viime keskiviikkona (27.4.2016) esitelmän Forum Humanum-luentosarjassa Porthaniassa Helsingissä. Tässä muutamia ydinasioita esityksestäni.
Maailmankuva ja ihmiskäsitys vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme ”energian” ihmisessä. Jos pidämme ihmisolentoa vain maailmankaikkeuden sattumana, materiaalisena molekyylikoneena, niin energiakin näyttäytyy fysikaalisesti mitattavana asiana. Sillä ei ole mitään tekemistä tietoisuuden ja mielen kanssa. Tämän näkemyksen mukaan tietoisuus syntyy aineesta eli mieli on aivojen tuote.
Voimme nähdä ihmisen ja ihmisyyden toisenlaisestakin näkövinkkelistä. Jos ymmärrämme hänet ei-materialistisesti eli kehomielellisesti eli holistisesti (kokonaisvaltaisesti), energia näyttäytyy moniulotteisena kapasiteettina, voimavarana. Tämän katsannon mukaan tietoisuus on yhtä perustava maaimankaikkeuden ominaisuus kuin ainekin. Ihmisen tapauksessa tietoisuutta voi siis olla muunlaistakin kuin vain aivojen tuottamaa.
Ymmärrän ”energian” ihmisessä eräänlaiseksi yhteistoimintaverkon osaksi. Sovellan käsitettä laajassa, fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja spirituaalisen voiman merkityksessä, en fysiikan terminä. Sana on metafora ilmiöille, jotka sisältävät yhteisöllisiä, kehollisia, psyykkisiä ja spirituaalisia tuntemuksia ja voimia.
Mielen vaikutuksesta kehollisiin toimintoihin on olemassa vankkaa tieteellistä näyttöä. Vaikutus toimii tietysti toiseenkin suuntaan. Ihmiskunta on tajunnut ilmiön merkityksen jo vuosituhansia sitten. Länsimaisessa lääketieteessä se meinasi unohtua noin kahdensadan viime vuoden aikana. Ajateltiin, että lääketieteen kuuluu pohjautua pelkästään luonnontieteeseen (fysiikka, kemia, biologia), ja kaikki ihmisen vaivat ja sairaudet redusoituvat (eli palautuvat) biologiaan (luihin, lihaksiin, vereen, soluihin, molekyyleihin, geeneihin, DNA:han jne.)
Nykytiede on palauttanut kehomielen (=kehon ja mielen saumattoman yhteyden) ja tietoisuuden (tunteet, ajatukset, mielenliikkeet) arvoiselleen, oikealle paikalle. Esimerkiksi psykoneuroimmunologiset ja lukuisat joogaa ja meditaatiota (tietoinen hyväksyvä läsnäolo – mindfulness) koskevat kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että mieli voi vaikuttaa kehollisiin reaktioihin.
Tuore Tiede-lehti no 4/2016 käsittelee aihetta ja toteaa muun muassa, että vaikka tiukat kliinisten kokeiden kriteerit täyttäviä tutkimuksia asian osoittamiseksi ei ole, niin on mahdollista, että mieli vaikuttaa myös vakavissa sairauksissa.
Mielenkiintoista on, että monet, ehkä jopa useimmat kehomieli-ajatteluun nojaavat täydentävät hoitajat jakavat kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen. Kansalaiset saattavat turvautua heihin ehkä juuri siksi, että hoitajan myötätuntoinen läsnäolo ja tukeva asennoituminen nostavat asiakkaan kokemukset eli fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja spirituaaliset tuntemukset arvokkaiksi asioiksi hoitoprosessissa.
Olen pohtinut, voisiko tämä selittää sen, että kaikille ihmisille ei riitä tavanomainen, vain fyysisen maailman materiaalisiin faktoihin luottava lääketieteellinen apu? He tuntuvat tarvitsevan jotakin muuta. Tutkimusten mukaan täydentäviä hoitomuotoja ei käytetäkään korvaamaan tavanomaista hoitoa, vaan nimen omaan sen lisänä ja täydennyksenä.
Energia-metafora auttaa hahmottamaan, kuinka ihmisyyden eri puolet (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja spirituaalinen) voivat kukin erikseen ja yhdessä auttaa ja voimaannuttaa väsynyttä, sairasta, kärsivää ja ongelmaista ihmistä. Nämä samat puolet myös vahvistavat ja edistävät terveen ihmisen hyvinvointia.
Keskiviikkoillan esitykseni jälkeen käytiin vilkasta keskustelua. Sain kuulla, että terveydenhuollossa, esimerkiksi terveydenhuolto-oppilaitoksissa aletaan kiinnostua täydentävistä terveysnäkemyksistä. Joku ehdottikin kirjaani (Aarva 2015) oppikirjaksi terveysalalle.
Myös suomalaisissa sairaaloissa toimii jo osastonlääkärin suostumuksella yksittäisiä terapia-alan ammattilaisia, jotka soveltavat kokonaisvaltaisia näkemyksiä, mutta ei tietenkään vielä samalla tavoin kuin Norjassa ja USA:ssa.
Norja ja USA
Täydentäviä hoitoja tarjoavien sairaaloiden osuus Norjassa lisääntyi viiden vuoden aikana 50 prosentista (vuosi 2008) 64 prosenttiin (vuosi 2013).[i] Yhdysvalloissa vuonna 2012 sairaaloista noin 40 prosenttia tarjosi potilailleen näitä hoitomuotoja, esimerkiksi akupunktiota, hierontaa, terapeuttista kosketusta ja ohjattua mielikuvaharjoittelua. Integratiivisen lääketieteen koulutusta annetaan kymmenissä lääketieteen ja terveydenhuollon ammattioppilaitoksissa USA:ssa.[ii]
Yhdysvaltain Kansallinen Terveysinstituutti (NIH) kertoo nettisivuillaan, että psykiatrian ja psykologian professori Richard J Davidson luennoi ensi tiistaina (3.5.2016) mielen vaikutuksesta aivoihin. Luentoa voi seurata netissä livenä. https://nccih.nih.gov/news/events/lectures/SES16
Näyttää siltä, että Suomessakin muutos on käynnistymässä. Täydentäviin terveysnäkemyksiin aletaan terveydenhuollossa ja viranomaistaholla pikku hiljaa suhtautua asiallisesti. Tämä merkitsee sitä, että ryhdytään keskustelemaan avoimesti ja argumentoimaan eri näkemyksiä kunnioittaen siten, että nojaudutaan tutkimustietoon ja tosiasioihin.
Täydentävien hoitojen aihepiiristä saat lisää tietoa kirjasta Pauliina Aarva: Parantavat energiat. Tilaukset:
Adlibris, hinta 20 € http://www.adlibris.com/fi/haku?q=aarva+pauliina
Viisas elämä – Basam Books, hinta 29 € http://www.basambooks.com/kirja/978-952-260-449-1/parantavat-energiat/
Muut lähteet
Jacobsen R, Fønnebø CM, Foss N, Kristoffersen AE. Use of complementary and alternative medicine within Norwegian hospitals. BMC Complementary and Alternative Medicine 2015;15:275.
Sierpina, V. S. & Dalen, J. E. (2013) The Future of Integrative Medicine. The American Journal of Medicine, 126(8):661–662.
Kiinnostava kirjoitus, jonka täysin allekirjoitan!
Kiitos tiedosta ja vinkeistä. Tuo NIH:n luento on näköjään myös arkistoituna joten sen voi kuunnella koska vaan.
Bruce Lipton kertoi mielestäni hyvin tämän eron ns. entisen ja vanhan ajattelutavan eri hoidoissa. Vanha perustuu fysiikan lakeihin ja uusi kvanttifysiikan tutkimuksiin eli kaikki on energiaa. Eivät nuo ihan uusia ole, Suomessa vaan ei kovin laajalti esillä.