Karnevaalit jatkuvat: Kirjeenvaihtoa Ylen kanssa

”Lääketieteen hegemoniasta käsin määräytyy todennäköisesti myös se, minkälaisen aseman CAM-hoidot julkisessa terveydenhuollossa  tulevat saamaan” (Yle Akuutti-ohjelman tuottajan kannanotto). MakaronejaMuuan tutkija päätti ottaa selvää, mitä parin viikon takaisen, erittäin yksisarvisen Akuutti-ohjelman takana on. Kyse on täydentäviä hoitoja koskevasta pätkästä 1.2.2016, josta olen kirjoittanut jo aikaisemminkin. http://liinanblogi.com/2016/02/07/enkelikiista-akuutissa/ ja http://liinanblogi.com/2016/02/01/akuutisti-akuutista/.

Sain tutkijan ja Ylen välisen kirjeenvaihdon tiedokseni, koska olin yksi tämän onnettoman ohjelman haastatelluista. Ylen antamat vastaukset tutkijalle paljastavat tärkeitä  seikkoja.

Aihe kiinnostaa kansalaisia laajasti ja Yle on verovaroin rahoitettu yhtiö. Siksi julkaisen tässä otteita kirjeenvaihdosta. Käytän vapaan blogitoimittajan oikeuttani rajata aiheen käsittelyä koskemaan yleisesti kiinnostavimpia kirjeenvaihdon kohtia. Olen jättänyt räikeimmät henkilöitä koskevat luonnehdinnat pois, koska ne eivät liity pääasiaan eli Akuutin toimituspolitiikkaan, jota terveystutkijan kritiikki ennen muuta koski.

Muutoin tekstiä ei ole editoitu. Poistettujen kohtien paikat on merkitty pisteillä  ”….. (poistettu) ….”. Olen korostanut mielestäni olennaisia asioita lihavoinnilla.

OSA 1: Tutkija XX:n kirje Ylelle 11.2.2016 – Vastakohtaisuutta luotiin sukupuoliroolien avulla.

Arvoisat Yleisradion Akuutti-ohjelmasta vastaavat henkilöt

Olen terveysalan ammattilaisena ja tutkijana huolissani Yleisradion terveysohjelma Akuutin tasosta. Julkisin varoin rahoitetun television katsojana toivon, että ohjelman sisällöstä ja toteutuksesta päättäjät jatkossa varmistavat, että Akuutin kaltaisen asiaohjelman sanoma tuo esiin tutkittua tietoa (jos sellaista on olemassa), ei pelkkiä mielipiteitä. Ikävänä esimerkkinä manipuloivasta journalismista on maanantaina Yle TV 1:n Akuutti-ohjelmassa 1.2.2016 esitetty täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja käsitellyt ohjelmapätkä Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot – huuhaata vai vaikuttavaa hoitoa?

Esitän seuraavassa perusteluni sille, miksi katson ohjelmajakson vääristäneen todellisuutta ja jopa esittäneen kyseenalaista tietoa.

Ohjelmassa toimittaja Lasse Tuorilan leikkaamista haastatteluista oli kokoonpantu kuva-pamfletti eli tarkoitushakuinen pilkkakirjoitus. Ohjelmaa katsoessa kävi heti ilmi, että otsikon kysymysmerkki ei tarkoita asiasisältöön viittaavaa oikeaa kysymystä, vaan niin sanottua retorista kysymystä johon ei odotetakaan vastausta, koska kysyjällä on jo etukäteen päätetty oman ennakkokäsityksen vahvistava vastaus. Tässä tapauksessa pyrkimys leimata täydentävät hoidot huuhaaksi.

Samaa tarkoitushakuista retoriikkaa oli ohjelman jatkokin.  Siinä rakennettiin irrationaalisen hömpän ja rationaalisen tieteellisyyden vastakohtaisuutta käyttäen tehosteena sukupuolieroja.

…. (Henkilöitä koskevat luonnehdinnat on poistettu)….

Täydentävien hoitomuotojen määrittely on monikulttuurisuuden ja institutionaalisen sääntelyn puutteen vuoksi luonnollisestikin vaikeaa. Käytännössä voidaan tehdä ainoastaan rajaus, että kaikki viralliseen terveydenhuoltoon kuulumattomat hoidot voivat periaatteessa olla vaihtoehtoisia tai täydentäviä.

Ohjelmassa ei kuultu lainkaan EU:n alueella käytetyimmistä ja tutkituimmista CAM (Complementary and Alternative Medicine) -hoidoista, joita ovat esim. akupunktio (laajemmin: perinteinen kiinalainen lääketiede), yrttilääkintä, homeopatia, antroposofisen lääketieteen lääkkeet ja terapiat, erilaiset keho-mieli-terapiat, sekä Suomessa Jäsenkorjaus.  Asiallista tutkimustietoa olisi olut luettavissa EU:n rahoittaman CAMbrella – projektin raportista (CAMbrella – A pan-European research network for Complementary and Alternative Medicine)       http/www.cordis.europa.eu/project/rcn/92501_en.html

Akuutin ohjelmassa sekoitettiin puurot ja vellit käyttämällä yhteismitattomien käsitteiden vertailua lauseessa: ”siinä missä koululääketiede viljelee tutkittuja sanoja ja oppeja, keskittyy vaihtoehtohoito muutamaan perustermiin (kokonaisvaltaisuus, luonnonmukaisuus, pehmeys), joilla katetaan koko ala”.

Kokonaisvaltaisuus ja luonnonmukaisuus ovat esimerkkejä, jotka eri tavoin terapiamuodosta riippuen luonnehtivat näiden hoitojen keskeisiä taustafilosofisia lähtökohtia, eikä niitä voida rinnastaa biolääketieteen kokeellisen tutkimuksen tuloksena syntyneisiin teoreettisiin käsitteisiin tai metodologisiin termeihin.

Tässä yhteydessä käsiteanalyyttisesti vertailukelpoinen vastakohtatermi kokonaisvaltaisuudelle olisi biolääketieteen kapea-alaisuus, eli reduktionismi. Biolääketiedekin perustuu siis tieteenfilosofisiin taustaoletuksiin, jotka eivät ole sen tutkimusmenetelmien tuloksia, vaan sen historialliseen traditioon kuuluvia käsityksiä todellisuuden luonteesta. Biolääketieteen ja CAM-hoitojen taustafilosofisten perusoletusten erot ovat varsin mielenkiintoisia ja ohjelma niistä voisikin avata sekä koululääketieteen että täydentävien hoitojen luonnetta syvällisemmin

Pauliina Aarvan, hiljan ilmestyneen kirjan runsaaseen tieteellisen asiatietoon tutustuneena, hämmennyin pahemman kerran häneen liimatusta ”enkelihörhön” roolista.  Eikö hän haastattelussa todellakaan puhunut mitään kasvavasta kansainvälisestä tutkimusnäytöstä? Tuntuu epätodennäköiseltä, sillä kirjassaan hän puhuu juuri tästä.   Onkohan toimittaja Tuorila mahdollisesti leikannut tieteellistä tietoa pois hänen haastattelustaan?  Pidän tärkeänä, että tutkittua tietoa, kuten Ylen muissakin asiaohjelmissa, tuotaisiin esille myös täydentävistä hoidoista keskusteltaessa.

….(Henkilöitä koskevia luonnehdintoja poistettu)…..

Toimittaja Tuorilan rakentama ohjelman strategia oli asenteellista ja kertoo enemmän ohjelman tekijän omista arvoista ja vaikuttimista, kuin itse ohjelman asiasta. Soisin TV1 toimituksen harkitsevan minkälaista ammattietiikkaa se edellyttää ohjelmiaan tekeviltä toimittajilta.   ….. (Poistettu Tuorilaa kohtaan esitetty rajuhko arvostelu) ….

Pyydän ystävällisesti saada vastaukset kysymyksiini.

Ystävällisin terveisin, XX, Terveystieteiden tohtori, tutkija

OSA 2: Ylen vastaus tutkija XX:lle 11.2. 2016  – Määrääkö lääketieteen hegemonia tulevaisuuden?

Viittaan 11.2.2016 päivättyyn kirjeeseen  “Arvoisat Yleisradion Akuutti-ohjelmasta vastaavat henkilöt”

Esitätte kritiikkiä Akuutti ohjelmassa 1.2.2016  esitetystä insertistä, joka käsitteli vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitoja. Katsotte ohjelman muun muassa väärentäneen todellisuutta ja esittäneen kyseenalaista tietoa.

Kritiikkinne kärki kohdistui muun muassa kuvatarinaan,  ohjelman retoriikkaan sekä siihen, että jutussa “rakennettiin irrationaalisen hömpän ja rationaalisen tieteellisyyden vastakohtaisuutta käyttäen tehosteena sukupuolieroja

Jutussa nostettiin esille koululääketieteen ja täydentävän hoitotavan syvä kuilu ja esitettiin kysymys, voisivatko nämä hoitomuodot jollakin tavalla lähestyä toisiaan, tai olisiko siihen mitään tarvetta?

….(Poistettu pitkä pätkä tekstiä, jossa monisanaisesti selostettu, mitä haastatellut ohjelmassa sanoivat)…..

Sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että koululääketieteen ja täydentävien hoitojen keskeiset taustafilosofiset lähtökohdat ovat erilaiset. Tämä on fakta ja se oli syytä tuoda esille myös tässä jutussa. Lääketieteellinen  tulkintakehys  kun määrittää edelleen vaihtoehtohoidoista käytyä yhteiskunnallista keskustelua, halutaan sitä tai ei. Lääketieteen hegemoniasta käsin määräytyy todennäköisesti myös se, minkälaisen aseman CAM-hoidot julkisessa terveydenhuollossa  tulevat saamaan ( vrt. ns. Puoskarilaki).

Mainittakoon, että näiden kahden erilaisen taustafilosofian esille nostamisesta olemme saaneet myös  kritiikkiä. Ei ole nähty hyvänä, että “enkeliterapeutit ja luontaishoitajat nostetaan samalle tasolle lääketieteellisten asiantuntijoiden kanssa.”

Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että molempien näkökulmat tulivat jutussa esille vaikka hyvin rajallisenkin ohjelma-ajan puitteissa. Akuutissa on tämän tästä nostettu esille erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, näistä mainittakoon esimerkiksi naurujooga, erilaiset mindfulness-terapiat, kuppaus, akupunktio,  osteopatia ja kalevalainen jäsenkorjaus. Yhdessä ohjelmassa näiden käsitteleminen on mahdotonta.

….(Poistettu pitkä jakso, jossa on käsitelty yhtä ohjelmassa esiintynyttä haastateltua sekä  enkeleitä, enkeliterapioita ja a.o. haastatellun mahdollista uskoa enkeleihin ja tähän liittyvää julkista keskustelua lehdissä ja netissä)…..

Nähtyä ja kuultua tulkitaan varsin usein omien silmälasien ja näkemyksen läpi. Niin näyttää käyneen myös tässä  asiassa. Olemme saaneet monenlaista  palautetta, niin puolesta  kuin vastaan.

…. (poistettu tekstiä, jossa on viitattu Ylen muihin ohjelmiin ja niistä käytyihin keskusteluihin) ….

Lainaan tässä yhteydessä jutussa haastateltua johtaja, LT, Juha Teperiä Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä:

”Tiedeyliopiston tehtävä on seurata yhteiskunnan kehitystä. Meillä kun puhutaan vaihtoehtoisista ja täydentävistä hoitomuodoista, puhutaan miljoonista käyttäjistä pelkästään Suomessa. Iso taloudellinen, yhteiskunnallinen ilmiö.”

Myös journalistiseen työhön kuuluu ottaa selvää merkittävistä ihmisiä koskettavista asioista  ja ilmiöistä.

Tätä kautta asia nousee julkiseen keskusteluun ja se  on journalistisen työn perustehtävä. Keskustelu täydentävistä hoidoista siis jatkukoon.

Ystävällisesti, XX, YLE Asia

OSA 3: Tutkijan vastaus Ylelle 15.2.2016 – Tarkoitus on sairaan ja kärsivän auttaminen.

Arvoisa tuottaja XX

Kiitos vastauksista osaan kysymyksistäni, jotka koskivat 1.2.2016 lähetettyä Akuutti-ohjelman vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja koskevaa jaksoa. Vastauksistanne käykin hyvin ilmi ohjelmienne politiikka.

Olette aivan oikeassa siinä, että sukupuolierojen ei mitenkään tarvitsisi saattaa katsojaa negatiiviseen käsitykseen jonkin Tv-ohjelman sisällöstä, eikä naisen argumentointi ole tietenkään väheksyttävämpää kuin miehen. Siitä muun muassa kritiikissäni onkin kyse. Naisten ei annettu kyseisessä ohjelmassa argumentoida juuri ollenkaan. Kumpikaan haastateltava ei mainitsemastanne asiantuntijaroolistaan huolimatta saanut julkituoda mitään asiatietoa.  Asiatiedon salliminen CAM-hoitojen tutkimuksesta olisi palvellut arviointia siitä, voisivatko koululääketiede ja täydentävä hoidot lähentyä toisiaan. Se, että CAM-tutkimusta on vähän suhteessa lääketieteelliseen, lähinnä lääketeollisuuden sponsoroimaan lääketutkimukseen, ei ole riittävä syy jättää CAM-tutkimus ohjelmassa huomioimatta, pikemminkin päinvastoin!

Kirjoitatte että ”lääketieteellinen tulkintakehys kun määrittää edelleen vaihtoehtohoidoista käytyä yhteiskunnallista keskustelua, halutaan sitä tai ei” ja että ”lääketieteen hegemoniasta käsin määräytyy todennäköisesti se minkälaisen aseman CAM­hoidot julkisessa terveydenhuollossa tulevat saamaan (vrt. ns. Puoskarilaki)”.

Aivan oikein!

Täydentäviä hoitoja koskeva ohjelmanne juuri pönkitti biologiseen reduktionismiin nojaavaa lääketieteellistä ideologiaa. Se todellakin on hegemoninen terveydenhuollossamme ja myös mainitussa ohjelmassanne.   Katson, että edustamanne journalismi, sellaisena kuin se tässä toimittaja Tuorilan retoriikan mukaisiin valintoihin perustuen toteutettiin, on asettunut merkittävästi kyseistä hegemoniaa tukemaan.

Näkemykseni mukaan ei kuitenkaan ole olemassa täysin aukotonta lääketieteen hegemoniaa. Mikään hegemoniahan ei historian saatossa ole ollut aukoton eikä lopullinen. Uskon että suurin osa terveydenhoidon ammattilaisista ei pidä lääketieteen ja hoidon perimmäisenä tarkoituksena hegemonian eli valta-aseman pönkittämistä, vaan sairaan ja kärsivän ihmisen auttamista.

Puheita ns. puoskarilaista pidän puskista huuteluna (negatiivista retoriikkaa sekin). Ei ole olemassa mitään ehdotusta ”puoskarilaiksi”, eikä myöskään Ruotsissa tai Norjassa ole nykyään sen nimistä lakia. Sosiaali- ja terveysministeriön v. 2008–2009 asettaman työryhmän raportissa puhutaan vaihtoehtohoitojen ”suppeasta ja laajasta sääntelystä”.

Vaihtoehtohoitojen sääntelytarve. Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:17”

TV 1 Akuutissa esitetyn ohjelman leimaava retoriikka näyttää selkeästi, että yliopistolliselle tutkimukselle on huutavaa tarvetta.  Suomessa oletettavasti yli miljoona kansalaista käyttää CAM-hoitoja jossain muodossa, eivätkä ihmiset uskalla kertoa niistä hoitavalle lääkärille vähättelyn, uhkailun tai kieltämisen pelossa. Toiveeni on, että todennäköisenä pitämänne lääketieteen hegemonia ei määräisi edelleen näiden kansalaisten kohtalosta CAM-hoitojen käyttäjinä. Kansalaisten edun mukaisesti tarvitsemme erillisen CAM-hoitajien toimintaa määrittelevän lain, josta on jo alustava ehdotus ns. ”laaja sääntelyvaihtoehto” STM:n raportissa.

Kiitos valaisevasta kirjeenvaihdosta

Ystävällisin terveisin,  TtT, XX