Keisarin Uudet Lääkkeet

 

Ahdistuksen aikakausi, Yle Teeman eilinen tiededokumentti kuvaa amerikkalaista ahdistusta ja sen hoitoa.  Nykyarvioiden mukaan  USA:ssa puolet  aikuisista (yli 32-vuotiaista) täyttää ahdistuneisuushäiriön kriteerit. Tämä on iso luku.

Ohjelma muistutti äskeisen Kalifornian reissuni viimeisestä päivästä. Leppoisan tuttavaperheen luona oli mukavaa. Lähtöpäivänä lueskelin viihtyisässä olohuoneessa tuoretta Time-lehteä, kun vieressä M luki Suomesta hänelle tuomaani kirjaa. Lapset puuhasivat siinä omiaan. Heillä oli alkanut kevätloma.

Time-lehdessä oli kahden sivun ilmoitus lääkkeestä, jota suositeltiin käytettäväksi lisälääkkeenä (add-on-medicine), jos masennuslääke ei ole auttanut kuuteen viikkoon. Mainoksen loppuosassa listattiin tihkupetiitillä sivun verran erilaisia, aika karmeitakin sivu- ja haittaoireita. Mutta julkaisun pääajatus oli, että jos sinulla esiintyy huolestuneisuutta, ahdistuneisuutta, pelokkuutta, unettomuutta, mielialan vaihteluita, kärsimättömyyttä, keskittymiskyvyn puutetta jne., niin saatat hyötyä uudesta lääkkeestä. Tunnistan itsessäni näitä oireita. Ilmeisesti kuulun siihen joukkoon, johon ahdistuneisuushäiriön tunnusmerkit soveltuvat.

Mainitsin asiasta M:lle. Hän totesi, että USA:ssa TV esittää jatkuvasti mainoksia, joissa apaattisen ja surullisen näköinen (yleensä) nainen aluksi vaeltaa uupuneena elämän ryteikössä. Sitten hän nappaa suuhunsa mielialapillerin, ja heti hänen maailmansa muuttuu iloiseksi, sosiaaliseksi ja onnelliseksi. Mainokset uskottelevat, että onnellisuus saavutetaan pillereillä.

Tuntuu suomalaisittain ajatellen vieraalta. Ei meillä olla aivan näin lääkekeskeisiä. Onneksi. Tosin minullekin psykiatri tarjoili vuosia sitten tuhtia lääkekokonaisuutta uupumukseeni, vaikka kuinka vastustelin. Hän totesi vain, että ei psykoterapiaan pääse ennen kuin on kokeiltu tehoavatko lääkkeet. ”Tule sitten kuukauden päästä, niin katsotaan miten nämä ovat vaikuttaneet.” Hoitosuhde tämän henkilön kanssa loppui yhteen keskusteluun. Avun sain psykoterapiasta ja täydentävistä hoidoista.

Kiire ja onnistumisen pakko stressaavat

Mainosten lupaukset eivät tietenkään vastaa todellisuutta. Jos ihmisen ympäristöolosuhteet ja/tai hänen oma asenne- ja ajatusmaailmansa eivät muutu, pilleri voi tuoda vain lyhytaikaisen helpotuksen ahdistuneeseen olotilaan, jos sen aiheuttaja on esimerkiksi elämäntilanne. Lääkkeen avulla ehkä jaksaa pahimman yli, mutta elämäntilannetta se ei korjaa.

Voi olla, että ankarassa kilpailuyhteiskunnassa ei voikaan  elää mieleltään täysin terveenä ja tasapainoisena, koska jatkuvan tuottavuuden arvomaailma sotii inhimillisen onnellisuuden arvoja vastaan. Kaikki eivät jaksa, pysty tai halua vain porskuttaa. Ymmärtääkseni tämän vuoksi onkin syntynyt vastakulttuureita. Ihmiset alkavat omalla elämällään vastustaa älyttömyyksiä.

Masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriöitä on monenlaisia ja monen tasoisia. Mielenterveysalan pätevät ammattilaiset pystyvät useimmiten koulutuksensa ja kokemuksensa avulla tunnistamaan, milloin kysymys on vakavasta, patologisesta tilasta ja milloin lievemmästä tilasta.  Useimmiten he pystyvät auttamaan kärsivää asiakasta.

Ongelma Yle Teeman ohjelman mukaan onkin siinä, että mielenterveyden pulmia medikalisoidaan eli lääketieteellistetään liikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että elämisen vaikeuksia, ihmissuhdeongelmia, riippuvuuksia sekä vastoinkäymisten ja onnettomuuksien aiheuttamaa surua ja masennusta ryhdytään hoitamaan yksinomaan lääkkeillä. Lääketeollisuudelle suuntaus on tietenkin suotuisa. Näin pillereiden käyttäjiksi löydetään aina uusia ja uusia ihmisryhmiä. Ja myynti kasvaa.

Nykypsykiatrian suuntaus pilkkoa ihmisen kokema kärsimys erillisiksi, pienemmiksi osasiksi johtaa lisääntyviin tautiluokkiin. Niiden perusteella sitten syntyy ikään kuin tyhjästä uusia tauteja, kun ihmiselämään väistämättä kuuluvia ongelmia diagnosoidaan uuden tautiluokitusjärjestelmän mukaisesti.  Teeman dokumentissa esimerkkinä mainitaan juuri ahdistuneisuuden eri lajit (sosiaalinen, yleistynyt, sekamuotoinen jne.). Ohjelma viittaa amerikkalaiseen psykiatristen sairauksien tautiluokitukseen DSM (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders),  joka on vaikuttanut siihen, että ahdistuneisuus- ja masennusdiagnoosit ovat maailmanlaajuisesti lisääntyneet.

Useiden tutkimusten mukaan masennuslääkkeiden kliinisesti merkittävä teho on lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa vain hivenen parempi kuin plasebo (lumelääke). Lääkkeiden syönti voisi  olla paikallaan, ellei niillä olisi ikäviä sivuvaikutuksia. Ne saattavat viivästyttää normaaliin elämään paluun, koska synnyttävät joskus lääkeriippuvuuden, josta irti pääseminen on sitten oma ongelmansa.

Lääkärit pimennossa

Miten on tultu tilanteeseen, jossa masennus- ja ahdistuslääkkeiden käyttö kasvaa koko ajan? Suomessakin niiden käyttäjiä on paljon. Miksi haitallisista sivuvaikutuksista puhutaan niin vähän? Näihin kysymyksiin antaa vastauksen Irvin Kirsch, joka on useita vuosia tutkinut asiaa. Hän kollegoineen on julkaissut tutkimuksia tieteellisissä lehdissä sekä kirjoittanut kirjoja. Mainitsin lyhyesti Kirschin jo aikaisemmassa mielialalääkkeitä koskevassa  jutussani Rankkaa puhetta psykiatriasta.

The Emporor´s New Drugs  (Keisarin Uudet Lääkkeet) -kirjassa Kirsch selostaa seikkaperäisesti kaksi meta-analyysiä, jotka hänen tutkimusryhmänsä on tehnyt masennuslääkkeiden todellisesta tehosta. Tulos on karmaiseva. Lievissä ja keskivaikeissa tapauksissa lääkkeet ovat nippa nappa sokeripilleriä tehokkaammat kliinisesti merkittävää tehoa mitattaessa, mutta aiheuttavat verrattomasti enemmän sivuvaikutuksia kuin plasebo (sokeripillerit), joka sekin voi niitä aiheuttaa, koska mieli ja uskomukset ovat aina mukana, kun mitä tahansa lääkettä otetaan tai hoitoa saadaan.

Tässä ei ole kysymys siitä, että lääkkeet eivät auttaisi. Ne kyllä auttavat. Mutta niin auttavat plasebolääkkeetkin. Samoin auttavat muutkin tukimuodot, kuten psykoterapia, muut terapiamuodot, keskustelu empaattisten ystävien kanssa, elämäntapojen muutos, taide, henkiset harrastukset, liikunta ym. Myös aika parantaa. Näitä Kirsch ei tutkinut. Hän keskittyi masennuslääkkeisiin ja plaseboon.

Kirsch tutki Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkehallinnon (FDA, Food and Drug Administration) lääketutkimusraporttien perusteella masennuslääkkeiden tehoa. FDA hyväksyy uudet lääkkeet juuri esitettyjen tutkimustuloksien perusteella. FDA:n luvalla hän kävi läpi lukuisan joukon tutkimuksia ja laati niistä meta-analyysin eli koosteen useista tutkimuksista.  Hätkähdyttävien tulosten perusteella Kirsch väittää, että sekä tutkimuksia rahoittaneet lääketehtaat että hallintovirkamiehet kyllä tiesivät, että lääkkeet hyväksyttiin yleiseen käyttöön aika kevyin perustein. ”The Dirty Little Secret” (pieni likainen salaisuus) peittyi sekä lääkeyhtiöiden voitontavoittelun että aivokemiaan uskovan masennushoitoajattelun alle.

Kirschin mukaan lääkäreille tutkimustuloksista ei tiedotettu totuudellisesti, koska lääkäreiden ”jatkokoulutuksesta” vastaavat pitkälti juuri lääkefirmat. Niiden etu on, että myydään mahdollisimman paljon masennuslääkkeitä. Tässä lääkärit ovat hyvä välikäsi.

Näin lääkärit hyväuskoisuudessaan ja tieteen totuudellisuuteen luottaen kirjoittelevat potilailleen masennuslääkereseptejä silloinkin, kun muut keinot saattaisivat tehota paremmin. Kirjoittavat, koska eihän heillä oikein ole muutakaan apuvälinettä. Heidäthän on kasvatettu ja koulutettu näkemään, että masennus on pääasiassa aivosairaus, johon SSRI- lääkkeiden aiheuttama aivojen serotoniinin tason nousu on tepsivä lääke. Psykoterapiaakaan kun ei ole mahdollista tarjota kaikille. Lääkäri tietysti tekee parhaansa oman käsitemaailmansa rajoissa.

– Hänet on opetettu ymmärtämään masennus aivotoiminnan häiriönä, arvioi tutkija Irvin Kirsch.

Psykiatrian ongelma on juuri siinä, että nykyisin yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden biologista vaikutusmekanismia aivoissa ei tunneta. Neurotieteellinen tutkimus kyllä satsaa miljoonia euroja siinä toivossa, että läpimurto aivojen masennusmekanismin ymmärtämiseksi löytyisi. Ei ole vielä löytynyt.

Kansalaiset tosin usein luulevat, että psykiatreilla on tietoa siitä, miten lääkkeet vaikuttavat aivoihin ja yleensä elimistöön. Tosiasiassa heillä on vain se tieto, jonka tutkimukset antavat ja ne antavat tietoa vain potilaiden kokemuksista (mikä toki on tärkeää). Näihin taas vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin itse lääke. Kokemuksissa ovat aina mukana ympäristö, plasebo, lääkärin persoona ja omat ennakkoasenteet. Lisäksi vaikutukset ovat yksilöllisiä. Joku hyötyy lääkkeistä, toinen ei. Joku ei koe mitään sivuvaikutuksia, toinen kärsii niistä todella paljon.  Syitä vaihteluun ei tiedetä. Juuri tämän vuoksi lääkettä sitten vaihdetaan ja kokeillaan uutta, jos edellinen ei ole vaikuttanut toivotulla tavalla.

On todella hienoa, että lääketeollisuus ja kehittänyt lääkkeitä auttamaan ahdistuksen ja masennuksen hoidossa. Lääkkeet eivät kuitenkaan ole vain siunaus. Niillä on aina sivuvaikutuksia. Siksi potilaille olisi hyvä ehdottaa myös lääkkeettömiä vaihtoehtoja esimerkiksi täydentävinä hoitomuotoina lääkkeiden ohella.  Varmaan moni lääkäri näin toimiikin.

Vaikka lääkäri ei niitä ehdottaisikaan, ihminen voi itse hakeutua lääkkeettömien hoitojen pariin. Tanssiterapiasta, hypnoterapiasta tai muista keho-mieli -terapioista tosin ei saa Suomessa Kela-korvauksia. Lääkkeistä saa, samoin kuin psykoterapiasta, jos se on lääkärin määräämä. Monesti psykiatri suosittelee ensin syötäväksi mielialalääkkeitä jonkin aikaa, ennen kuin ohjaa terapeutille. Muut terapiat ja täydentävät hoidot jäävät kokonaan potilaan itse maksettaviksi.

Äskettäin sain Liinan sähköpostiin tiedon, että viime vuoden marraskuussa on julkaistu kriittinen kirja masennuksen lääkityksestä. Tilasin kustantajalta teoksen Nermes, Maarit. Näyttöön perustuvaa masennuksen lumehoitoa.  Miten depressiosta tuli lääketeollisuuden huippubisnestä?   Nomerta Kustannus Oy. Turku 2013.  

En ole nähnyt missään tästä kirja-arviota. Kunhan teos tipahtaa postiluukustani, kirjoitan siitä. Vaikuttaa siltä, että kirja liittyisi tämän jutun aihepiiriin.

Jos olet lukenut sen, kerro mielipiteesi meille muillekin.

Lähteet

Yle Teema 10.4.2014 Tiededokumentti  Ahdistuksen aikakausi on katsottavissa Yle Areenassa 9.5.2014 saakka.

Irving Kirsch. The Emperor´s New Drugs. Exploding the Antidepressant Myth. Basic Books. New York. 2010.