Samojedi-nenetsishamaani museossa. Narjan Mar, Nenetsia.
Antropologi Kai Donner (1888-1935), jonka Siperian tutkimuksista olen kertonut aikaisemminkin, kuvaa elävästi samojedien shamanistisen session. Tässä tiivistelmä kuvauksesta.
Noituminen, kuten Donner shamaani-istuntoa nimittää, tapahtuu samojedeilla yleensä illalla. Se käynnistyy rummun lämmityksellä. Kun näytäntö alkaa, annetaan tulen sammua kodassa ja shamaani menee jurtan takaosaan vastapäätä ovea. Hän istuutuu rumpunsa kanssa ja alkaa äänekkäästi haukotella ja vähitellen vaipuu unenomaiseen tilaan. Joskus shamaani syö hieman kärpässientä sen huumaavan vaikutuksen vuoksi. Herätessään hän näyttää olevan jonkinlaisessa horrostilassa kiinnittämättä mitään huomiota ympäristöönsä.
Äänikin on muuttunut kummalliseksi.
Aluksi hän rummuttaa hiljakseen, hyräilee ja kuiskailee sanoja, viheltääkin. ”On kuin kuulisi erilaisten eläinten juoksevan rummun kylkiä pitkin”. Näin hän kutsuu luokseen kaikki avustajansa, ilman ja manalan henget ja eläimet.
Vähitellen rummutus kiihtyy ja käy rytmikkäämmäksi ja shamaani ryhtyy laulaman lauluaan. Yleisö toistaa joitakin säkeitä. Tätä näytöksen osaa johtaa apulainen, ”seurakunnan lukkari”.
Shamaani matkaa henkien asunnolle
Laulu ja rummutus käyvät hurjemmiksi. Kaikkien kiihtymys ja jännitys kohoaa. Shamaani kuvailee matkaansa henkien asunnolle, hän vaeltaa palavien metsien, myrskyisten merten läpi. Voitettuaan kaikki vaarat hän vihdoin saapuu ”oikean” hengen luo.
Silloin rummutus ja meteli taukoavat hetkeksi alkaakseen taas entistä kovempana meluna. Shamaanin ääni muuttuu taas omituiseksi. Hän neuvottelee hengen kanssa uhreista. Hän alkaa tanssin ja ottaa läsnäolijoilta veitsiä, joilla viiltelee itseään. Kun henkien kansa on keskusteltu, alkaa paluumatka.
Sen shamaani kuvaa samalla tavoin kuin lähdön ja sitä säestävät läsnäolijoiden osallistuminen laulujen kertosäkeisiin. Melu, laulu ja tanssi laantuvat, kun lähestytään kotia, tavanomaista tietoisuutta. Sitten shamaani toistaa, mitä henki on kertonut ja vaatinut.
Sen jälkeen shamaani lähettää auttajahenget pois ja astuu jokaisen läsnäolijan eteen ja heittää lusikkansa hänen eteensä. Lusikan on pudottava maahan sisäpuoli ylöspäin.
Lopputanssin jälkeen hän palaa tähän maailmaan, puhdistaa itsensä palavilla hiilillä ja kekäleillä. Keho muuttuu maalliseksi. Shamaani juo muutaman kupillisen vettä.
Näytös on lopussa. Henki on palannut ruumiiseen ja noita vaipuu uneen, joka saattaa kestää monta tuntia.
Näytöksiä venäläisille
Samojedit järjestivät myös näytösistuntoja, jos mukana sattui olemaan venäläisiä, joille haluttiin näyttää, että noitumisessa ei muka ollut mitään vakavaa, vaan että se oli enemmänkin huvittavaa.
Tämä oli tärkeää, jotta vältyttiin konfliktilta Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa, joka pitkän käännytystyön tuloksena oli saavuttanut uskonnollisen valta-aseman ja siitä oli tullut valtionkirkko. Siperian shamanismia ei kuitenkaan pystytty kokonaan hävittämään. Samojedit nimittäin yhdistelivät ortodoksisia rituaaleja omiin pyhiin menoihinsa ja kävivät kirkossakin, ainakin muodon vuoki.
Venäläiset olivat tyytyväisiä kun saivat nähdä shamanistisia hupisessioita.
Tällaisia näytöksiä järjestetään muuten nykyään Lapissa. Amerikkalaiset ja muut matkailijat ovat tyytyväisiä. Näin shamaaninäytökset tukevat turistibisnestä. Aiheesta myös kirjoituksessa Kumisaapas nuotiossa.
Kirja
Donner Kai. 2012. Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911-1913 ja 1914. Salakirjat. Raamatutrukikoja. Tallinna. Alkuperäispainos Otava Helsinki 1923.