Töös, kotijumala ja kotiryssä

Shamaanitaidetta. Karsnojarskin museo.

Siperian samojedit, suomalaisten kaukaiset kielisukulaiset (joita asuu nykyisin Venäjällä noin 30 000), uskoivat ihmisen olevan monella tavalla ”henkinen”. Henki edusti elämää ja sielu oli persoonallisen minän keskusta. Hengen ja sielun lisäksi oli töös, varjon tavoin ihmistä seuraava henki.

Töös voisi nykykielellä tarkoittaa vaikkapa energiakehoa eli ihmistä ympäröivää energeettistä voimakenttää, joka voi olla suppeampi tai laajempi.

Töös nimittäin asusti ruumiin ulkopuolella. Se kulki  ihmisen edellä, niin että sen saapumisesta saattoi herkkävaistoinen (esim. shamaani) joskus päätellä ihmisen olevan tulossa. Ihmisen kuoltua töös hävisi eikä koskaan palannut takaisin.

Kirjassaan Siperian samojedien keskuudessa antropologi Kai Donner (1888-1935) kuvaa kiinnostavasti samojedien shamanismia. Tutkija eleli 1910-luvulla pitkiä jaksoja samojedien keskuudessa Etelä-Siperiassa. Nykyisin Donnerin tutkimustapaa sanottaisiin osallistuvaksi tai fenomenologiseksi tutkimukseksi. Hän ei pelkästään haastatellut ihmisiä tutkimustaan varten, vaan tutustui heihin syvällisemmin asumalla samojediyhteisöissä.  Näin hän pääsi lähelle arkea ja saavutti luottamuksen tietolähteisiinsä. Olavi Louheranta kirjoitti kiinnostavan väitöskirjan (2006) Kai Donnerin työstä.

Kotijumalat tuohisessa kopassa

Samojedien kotijumalien (haltijoiden) tehtävä oli kodin ja perheen siunaaminen ja pahojen henkien karkottaminen. Valkoiset kotijumalat  tuottivat siunausta ja mustat karkottivat pahoja henkiä.

Kotijumalia säilytettiin usein tuohisessa kopassa ja niitä varten valmistettiin vaatteita, aseita ja käyttöesineitä. Puvustus uusittiin kerran vuodessa, eikä vaatteita saanut kiinnittää muutoin kuin kietaisemalla. Haltioiden pukijaksi soveltui vain shamaani tai neitsyt. Pukemisen yhteydessä kotijumalille toimitettiin usein myös uhri.

Kotiryssä

Samojedien kotijumalasta tulee väistämättä mieleen termi kotiryssä, josta puhuttiin ennen eli silloin kun Neuvostoliiitto oli vielä olemassa. Kotiryssällä tarkoitettiin tuolloin sitä, että suomalaisella politiikolla tai yhteiskunnallisella vaikuttajalla oli oma neuvostoliittolainen yksityinen yhteyshenkilö. Hän oli tärkeä tietolähde ja linkki Neuvostoliiton suurlähetystöön. Vietettiin railakkaita uhri-iltoja.

Samojedien kotijumala yhdisti maallisen taivaalliseen.

Kotiryssä mahtavan Neuvostoliiton tavalliseen suomalaiseen.

Se muistutti mustaa kotijumalaa, joka valoi uskonomaista luottamusta siihen, että jos ”minulla on oma kotiryssä”, niin se kyllä suojelee kaikelta pahalta. Se auttaa elämään sovussa ison itänaapurin kanssa. Ehkä tuo muutakin hyvää.

Nyt töösit ja kotiryssät ovat haihtuneet historian tuuliin.

Jäivät vain venäläinen raha ja kaikkialliset markkinavoimat.

Lähteet

Donner Kai. 2012. Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911-1913 ja 1914. Salakirjat. Raamatutrukikoja. Tallinna. Alkuperäispainos Otava Helsinki 1923.

Louheranta Olavi. 2006. Siperiaa sanoiksi – uralilaisuutta teoiksi. Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta. Academic dissertation. Research Series in Anthropology. University of Helsinki, Finland. Helsinki University Printing House. Helsinki. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sosio/vk/louheranta/siperiaa.pdf.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s