Maisema – elämän metafora

Alphonse Osbert. Iltaruno.

Alphonse Osbert. Iltaruno.

Kohtaan elämän vertauskuvia. Näen kummallisia, satumaisia puita. Pilvet muistuttavat ihmeolentoja. Taiteilijansisäisin silmin nähty luonto on täynnä voimakkaita taianomaisia värejä.  Lumottu metsä nielaisee valon syvälle puiden taakse.  Alakulon takana hohtaa salaperäisesti kirkkaus.

Illan hämärä ja tummat, utuiset hetket muuttuvat jonkinlaiseksi rajatilaksi. Siinä katsoja tekee valintoja, tulkintoja nähdystä ja koetusta. Tältä tuntui Ateneumin näyttelyssä Symbolismin maisemat.

Käynnistä, josta kirjoitin edellisessäkin jutussa,  liimautui tajuntaan symbolistisia maailmoita, jotka pysyvät mielessä ja iholla kauan.

Alphonse Osbertin (1857-1939) Iltaruno-taulussa kolmen naishahmon ryhmä synkässä metsässä keltaisen veden ääressä ikään kuin hyräilee jotakin sävelmää. Pimeys näyttää pehmeältä.  Aikalaiskriitikko sanoikin, että teos on musiikillinen elämys, kuin taitavasti orkestroitu teema: siniset laulavat kullan sävyjen kanssa, jotka värähtelevät kuin messinkisoittimet.

Kuljen Ateneumin saleissa tohkeissani vaihtuvista fiiliksistäni.  Katselen ihastellen ja silmät ymmyrkäisinä Vincent van Goghin, Vassili Kandinskyn, Akseli Gallen-Kallelan, Ellen Thesleffin ja muiden kuuluisien taiteilijoiden näkemyksiä luonnosta.

Näyttelyn monitulkintaiset maisemat ilmaisevat erilaisia tunnetiloja ja mielialoja. Niistä tihkuu hiljainen henkisyys. Symbolismi onkin hyvin kiinnostunut mystiikasta ja mytologioista.

Euroopassa elettiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa uudistusaikaa.  Teollisuuden viriäminen, Darwinin keksinnöt ja psykologian kehittyminen tieteeksi vaikuttivat aikakauden henkiseen ilmastoon. Uskottiin vankasti tieteellis-teknisen kehityksen kaikkivoipaisuuteen.

Taiteessa symbolismia, jonka kulta-aikaa olivat vuodet 1880-1910, pidetään pikemminkin asenteena kuin tyylisuuntana. Se oli vastareaktio  materialismille. Linssi tarkennettiin arkitodellisuuden sijaan sisäisiin maailmoihin. Maisemien kautta kuvattiin rikasta, muille näkymätöntä elämää tajunnassa. Katsojan tehtävä on antaa merkityksiä tuolle näkymättömälle oman tulkintakehikkonsa, elämän historiansa ja maailmankuvansa mukaan.

Symbolismia on jokapäiväisessä leivässämmekin. Leipä on elämän lähde. Kalevalassa Kullervolle leivottiin kivinen leipä. Se kuvaa karvasta kalkkia, elämän tuskaa Kullervon, kansalliseepoksemme traagisen hahmon  taipaleella.

Akseli Gallen-Kallela. Kullervon kirous.

Symboliikkaa on siinäkin, että meissä kaikissa on myös Kullervoa, kaltoin kohdeltua ihmisraasua, mutta samassa hahmossa on myös lujaa taistelutahtoa, selviytymisvimmaa. Näyttelyssä on esillä monia muitakin Gallen-Kallelan töitä.

Ihmiset, jotka viehättyvät symbolismista taiteessa, pitävät todennäköisesti myös psykoanalyytikko ja tutkija C. G. Jungin (1875-1961) näkemyksistä. Vanhemmiten Jung erkaantui oppi-isästään Sigmund Freudista ja laajensi ihmismielen tutkimustaan Freudia sosiaalisempaan suuntaan.  Yhteisö, sen kollektiiviset kokemukset ja kommunikointitavat, kuten symbolit olivat Jungille tärkeitä.  Hän kehitti käsitteen kollektiivinen tiedostamaton. Syntyi jungilaisuuden koulukunta.

Symbolismi käsittelee sekä kollektiivista että yksilöllistä tiedostamatonta myyttien, unien ja toisenlaisten tietoisuuden tilojen kautta.

On mielenkiintoista, että Jung ja jungilaisuus eivät tunnu olevan muodissa nykyään. Onkohan niin, että Jungin ihmiskäsitys on niin laaja, että  rationalistis-tieteellinen asenne ja kognitiivinen terapiakäytäntö eivät saa siihen oikein otetta.

Ja kuitenkin ihminen on myyttinen, usein itselleenkin tuntematon olento. Eikä hänestä voida koskaan sanoa mitään tarkkaa ja ehdotonta. Hän ei ole kovin selvärajainen, vaan joustava ja aina uudelleen muotoutuva. Hän muuttuu maailman mukana, mutta myös muuttaa sitä itse.

Hienoa, että taide virittää tajuamaan syvemmin maailmaa ja ihmisen ihastuttavaa mysteeriä. Suurkiitokset symbolisteille!

Linkki    Kullervon kirous. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervon_kirous

Esite      Ateneum. 52 sielua. Symbolismin maisema 1880-1910. 16.11.2012 -17.2.2013. Näyttelyopas. Osbertin taulu on kuvattu näyttelyoppaasta, josta on otettu myös aikalaiskriitikon sitaatti.