Rikas mielikuvitusmaailma ja mystiset kokemukset saattelivat psykoanalyytikko-tutkija C. G. Jungia läpi koko hänen elämänsä. Jo lapsena hän eli – kuten lapset yleensä – monessa todellisuudessa. Moni meistä ei kuitenkaan aikuisena enää muista lapsuuden mielikuvitusmaailmaansa. Jung muisti ja kertoo siitä elämäkerrassaan Unia, ajatuksia, muistikuvia.
Ihmismielen tutkijana Jung, johon viittasin edellisessäkin jutussa, poikkesi aikalaisistaan. Päädyttyään opettajansa, Sigmund Freudin kanssa eri leireihin, hän leimautui psykiatrian tutkimuksen oudoksi linnuksi. Freud tukeutui materialistiseen maailmankuvaan ja nosti seksuaalisuuden tärkeimmäksi tiedostamattomaksi voimaksi ihmisessä. Jung oli uskonnollinen sanan laajimmassa merkityksessä ja tähdensi sielun ja myyttien merkitystä. Vaikka Jung ei aina saanut ajatuksilleen vastakaikua tiedemaailmassa, hän jatkoi valitsemallaan tieteellisellä ja terapeuttisella linjalla kuolemaansa saakka.
Hänelle myytit olivat tärkeä osa ihmisen mielenmaisemaa. Hän oli sitä mieltä, että ilman omaa myyttiään ihminen ei voi kokea elämäänsä merkitykselliseksi. Myytti ilmentää Jungin (1992) mukaan yksilöllisemmin ja täsmällisemmin ihmiselämää kuin tiede, joka käyttää liian keskimääräisiä ja yleisiä käsitteitä yksilöllisen monimuotoisuuden näkökulmasta.
Luin Jungin elämäkerran kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin se herätti voimakkaita reaktioita. Jungin elämän mukana tuli käytyä läpi omaakin lapsuuden ja nuoruuden taivallusta. Tuli uusia oivalluksia ja syvempää ymmärrystä itsestä ja ympäristöstä. Nyt kun avaan vanhan unimuistikirjani, sieltä aukeaa mitä merkillisimpiä unia, joita noihin aikoihin näin.
Jungin tuijotus kirjahyllystä pari viikkoa sitten oli merkki. ”Lue minut uudelleen”, se sanoi. On mielenkiintoista huomata, kuinka eri asioihin kiinnitän huomiota nyt tätä 450-sivuista opusta lukiessani. Jungin näyt ja kuoleman jälkeisen elämän pohdinnat menivät tuolloin ohi, yli ymmärryksen. Nyt eivät mene. Ehkä ikä tekee tehtävänsä. Tai voi olla, että maailma on muuttunut, sillä nykyisin on paljon nuoriakin joita tällaiset asiat kiinnostavat.
Näkyjä sairasvuoteella
Jouduttuaan sairaalaan jalan katkeamisen ja pian sen jälkeen sattuneen sydäninfarktin vuoksi Jung näki öisin paljon näkyjä ilmeisesti silloin, kun oli välittömässä kuolemanvaarassa. Ne eivät olleet unia, vaan valveilla koettua. Hänestä tuntui, että hän leijaili korkealla maailmankaikkeuden sylissä ja näki sieltä laajasti elämää. ”Tämä on ikuista autuutta, tätä ei voi mitenkään kuvata, tämä on aivan liian ihmeellistä”, hän ajatteli. Ympäristökin näytti lumotulta. Oli kukkien koristamia vuoria ja juhlavia hääseremonioita. Hän tunsi pyhyyden läsnäolon. Jung kertoo näkyjen olleen kaikkein valtavinta, mitä hän koskaan oli kokenut. Muutaman viikon sairastamisen ja näkyjen jälkeen Jungille koitti hedelmällinen työkausi.
Tukijana Jung ei koskaan kirjoittanut mitään elämästä kuoleman jälkeen, koska silloin hänen olisi pitänyt todistaa ajatuksensa oikeaksi. Hänen elämäkerrassaan sen sijaan on erillinen luku tästä aiheesta. Siinä hän pohtii yhteiskunnan henkistä ilmastoa ja ihmisten samaistumista melkein yksinomaan tietoisuuteensa ja kuvitelmiinsa siitä, että ovat vain sitä mitä itsestään ajattelevat.
Tällainen tieto on kuitenkin erittäin rajoittunutta. Hän piti rationalismia aikamme sairautena ja oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa keksitään vielä paljon sellaista, joka nyt näyttää omasta rajoitetusta näkökulmastamme mahdottomalta. Jung oli perehtynyt muinaisintialaiseen filosofiaan, eikä tyrmännyt kuoleman jälkeistä elämää, vaikka sitä ei pystytäkään todistamaan tieteellisesti – ainakaan vielä.
”Ihmisen myyttinen puoli on ikävä kyllä nykyään useimmiten heikoilla. Ihminen ei enää pysty luomaan myyttejä. Siinä hän menettää paljon, sillä on tärkeää ja terveellistä puhua myös järjellä käsittämättömistä asioista, kuten silloin kun kerrotaan hyvää kummitusjuttua takkatulen ääressä istuen ja piippua poltellen… Järjen yliarvostamisella on ehdottoman valtiovallan kanssa yhteistä se, että kummankin hallinnassa yksilö kurjistuu.” (Jung 1992, 321-323).
Taitavasti sanottu ja sopii aika hyvin 2010-lukuun. Omaa myyttiään kohti kannattaa kulkea. Joskus, varsinkin jos rationaalinen mieli on hallinnut kauan, vaatii ripauksen rohkeutta tunnistaa pyhyyden kokemus itsessään.
Kirja
Jung C G 1992. Unia, ajatuksia, muistikuvia. WSOY. Juva. Alkuperäinen teos 1961 saksaksi.