15. päivä. Ihailen Hakasian maisemia, äitien ja hedelmällisyyden Hurtujah Tas –muinaiskiveä ja äiti-tytär konserttia jurttakylässä.
Herään sembramäntykylässä viileyteen. Jääriite ruohikossa ja puolen sentin paksuinen jää lammikoissa todistavat, että olemme syksyisessä vuoristossa. Siperiassa, myös täällä eteläisessä osassa, talvi on ankara, paljon kylmempi kuin meillä Suomessa. Pakkanen laskee hyvinkin alle 30 asteen, mikä on tyypillistä mannerilmastolle. Kesät sen sijaan ovat lämpimiä, jopa kuumia.
Länsi-Sajanin vuoristoa Hakasiassa.
Hakasia on 600 000 asukkaan tasavalta Venäjän liittovaltiossa ja sijaitsee Tuvan luoteisnaapurina. Viralliset kielet ovat hakasia ja venäjä. http://liinanblogi.com/wp-content/uploads/2012/09/siperia-kartta.png
Matka hakasialaiskylien kautta Länsi-Sajanin vuoristoa ja sen solia pitkin pohjoiseen Kazanovkan kylään Askizin alueella tarjoaa sykähdyttäviä maisemakokemuksia, jälleen kerran tällä Siperian turneella.
Lehmät Kazanovkan laaksossa.
Lehmä ja auto.
Sonni ja vuori.
Parisataa kilometriä hytkymme rosoisia teitä tärisevässä autossa, mutta ei se mitään sen riemun rinnalla, jonka näkymät tarjoavat. Uhmakkaasti ylös kohoavat vuoret vyöryvät aisteihin. Kun pysähdytään maistelemaan Sajanin vuori-ilmaa, koko vuoriston komeus imeytyy tajuntaan.
Rukousliinat äitijumalattaren lähellä.
Askizin arkeologisella alueella on historiallisesti merkittävä ja paikallisille asukkaille hyvin tärkeä Ulug Hurtujah Tas (suom. suuri vanha nainen), kivijumalatar – äitien ja hedelmällisyyden paasi. Hakasiassa on paljon näitä muinaishistoriallisia kivipaaseja, joita kutsutaan stelloiksi (ven. стелa). Niitä on löydetty arkeologisten kaivausten yhteydessä ja ne ovat tuhansia vuosia vanhoja.
Vielä nykyisinkin muinaiselta hedelmällisyyden jumalattarelta Ulug Hurtujah Tasilta pyydetään varjelusta.
Ulug Hurtujah Tas, kolmemetrinen stella löydettiin Askizin kaivauksien yhteydessä ja sen arvellaan olevan noin 4000 – 6000 vuotta vanha. Tutkijoiden mukaan kivi säteilee, mutta säteily ei ole sähköistä, radioaktiivista eikä magneettista. Puoli vuosisataa tämä ”kivijumalatar” oli esillä Hakasian aluemuseossa Abakanissa, mutta asukkaat halusivat palauttaa sen alkuperäiselle paikalleen, Askizin alueelle 130 km Abakanista etelään.
Stellan uskotaan suojelevan äitejä ja auttavan raskaana olevia ja lapsettomia naisia. Kiveä varten rakennettiin lasinen jurtta suojaamaan Unescon suojelulistalle päässyttä jumalatarta. Nyt patsaalla käy paljon turisteja, mutta myös naisia ja miehiä rukoilemassa ja pyytämässä suojelusta raskauden aikana ja siunausta lasten saamisessa.
Kierrän stellan kolme kertaa ja pyydän hyviä asioita tapahtuvaksi ystävälleni, joka kaipaa kipeästi omaa lasta. Annan pienen lahjan tuhansia vuosia eläneelle äitijumalalle, keskityn, hiljennyn ja lähetän Suomeen kiven säteilyä, keventäviä ja samalla vahvistavia virtauksia ajatuksieni kautta.
Puujurtassa uni maistuu
Yövyn hakasialaisessa puujurtassa.
Läheisessä Kazanovkan kylässä majoitumme puurakenteisiin jurttiin. Aivan jurttakylän vieressä on arkeologisesti merkittävä alue, jossa näitä stelloja sekä muinaisia kalliopiirroksia on ihan lähellä lehmien laidunmaita. Historia on kiinni nykyisyydessä.
Muinainen stella ja nykylehmät.
Illalla saamme nauttia äidin ja tyttären pitämästä hakasialaisen musiikin konsertista, jonka videoin, mutta tekniset taitoni eivät riitä liittämän sitä tähän blogiin. On näköjään vielä paljon opeteltavaa.
Muinainen kalliopiirros Kazanovkan kylässä.
©Liina Keskimäki