Sembramänty – Siperian elämänpuu

14. päivä. Ylitämme Tuvan ja Hakasian rajan 2200 metrin korkeudessa. Vaellamme taigassa ja juomme nokikahvit.

Tuvan ja Hakasian rajalla avautuvat vuorten huiput ja Siperian jylhät sembramäntymetsät. Majoitumme lomamökkikylään keskelle Hakasian taigaa.

Aamulla suuntaamme siperialaismetsään. Sembramänty, Siperian mänty,  Pinus Sibirica, on hoitanut siperialaisia jo tuhansia vuosia.  Metsäretkellä viimeistään käy selväksi, että sembramänty on Siperian elämänpuu, arvokas ja pyhä. Paikallisen oppaan johdolla vaellamme taigan uumeniin.  Joka puolella kasvaa näitä jumalallisia mäntyjä. On siellä myös lehtikuusia, jokunen leppä, kuusi, haapa, pihlaja ja muita minulle tuntemattomia puulajeja.

Puolitoista kilometriä merenpinnan yläpuolella syvällä siperialaismetsässä ilma on uskomattoman raikasta, hyvää hengittää ja haistella. Metsä on kuin satu. Se on periaatteessa samanlainen kuin suomalainen metsä, mutta kuitenkin erilainen. Mustikoita on vielä jonkin verran ja muita marjalajeja joita en ole Suomessa nähnyt.  Jäkälä peittää valkoisina läikkinä siellä täällä maastoa ja valaisee aluskasvillisuuden täyttämää maaperää. Vuorenkilpeä kasvaa kosken partaalla. Linnut soittavat männyissä tuuli säestäjänään ja maaoravat vipeltävät sammaleissa ja pusikoissa.

Naavaa puissa

Sanotaan, että jos puissa on naavaa, se on merkki puhtaasta ilmasta. Tässä metsässä naavaa, harmaata puun nukkaa on hyvin paljon. Oksat ovat kuin pukinpartoja. Naavaa roikkuu valtoimenaan puiden oksista. Ennen vanhaan sitä on käytetty ruokanakin, se kuulemma edistää ruuansulatusta ja sisältää paljon hivenaineita.

Metsässä kulkija näkee mitä haluaa  –  vähän niin kuin  elämässäkin. Kun kiinnostuu jostakin ja suuntaa siihen tietoisesti huomionsa, siitä alkaa tulla tärkeää. Ja kun asia on muuttunut itselle tärkeäksi, siihen jälleen kiinnittää enemmän huomiota. Huomio voimistaa tärkeäksi koettua asiaa. Tämä pätee tietysti muuhunkin kuin metsään. Mielensä avulla ihminen luo ja rakentaa omaa todellisuuttaan. Kannattaa siis huomioida hyvää.

Metsässä vaeltajat hengittävät yhteistä metsän ilmaa ja kohtaavat ”objektiivisesti” ottaen samat asiat, mutta näkevät ne kuitenkin eri tavalla. Yksi tutkii eläinlajeja, kettuja, oravia ja lintuja, nimeää niitä, laskee ja luettelee. Toinen katselee puita, niiden ikää ja kasvun etenemistä, värien vaihtumista, lehtien, oksien, rungon ja juuriston muotoja, pahkoja, koloja, viiltoja ja vääntymiä. Kolmas miettii metsän hyötyjä, paljonko tästä saisi puukuutioita, mitä tästä voisi rakentaa ja miten laittaa marjat ruuaksi. Joku rakastaa liikkumista, vaeltamista rinkkansa kanssa puiden katveessa. Jollakin on unelma kokea aito ja alkukantainen metsä, jossa ihmisen askelta ei ole nähty koskaan.

Metsän henget ja jumaluus

On myös niitä ne, jotka menevät metsään henkien vuoksi. Metsän henget ovat muinaista siperialaista, mutta myös suomalaista mytologiaa. Meillä tunnetaan maahisia, menninkäisiä, metsän keijuja ja muita ihmeolentoja. Ne ovat todellisia ja aitoja ihmisen mielen tuotteita.  Jos niihin metsässä vaeltaessaan kiinnittää riittävästi huomiota, ne muuttuvat todellisiksi. Silloin niitä näkeekin.

Jotta henget tuntisi, on kuljettava tietoisesti niin että voi ottaa vastaan metsän puhetta. Tietoinen läsnäolo puiden, pensaiden, mättäiden ja oksien keskellä on luonteeltaan mietiskelevää, meditatiivista. Voisi jopa puhua metsämeditaatiosta.  Sammaleen pehmeydessä ja puiden suojassa ajatusten harhailu vähenee, pysähtyy ja mieli hiljenee tajuamaan todellisuuden jossa ihmisolio on yksi luonnon pisara.

Katson eteen, taakse, oikealle, vasemmalle, ylös ja alas  ja olen tukevasti kiinni massa, puissa ja ilmassa. Elämässä luonnon kanssa. Tämä on metsämeditaation parasta antia. Siperialaisessa metsässä kävely tuo siihen oman lisänsä. Sembramänty muistuttaa vuosituhantisesta siperialaisesta perinteestä hoitaa ihmistä puiden avulla. Se on metsäterveyttä. Laajaa, myyttistäkin. Kaiken kaikkiaan kiehtovaa.

Siperian taigassa asuu myös jumaluus. Täällä uskotaan sembramännyn jumalaiseen kykyyn eheyttää ja parantaa.  Kun itkevä tuuli vinkuu kallioissa, voi antaa tuskantuulien puhaltaa ja vaihtaa ummehtuneen ahdistusilman raikkaaseen, vapauttavaan pranaan, joka vaeltaa aaltoina kasvoilla ja hartioissa.

Sembramänty, pyhä puu välittää tätä elämänhenkeä. Sen parantavat siemenpähkinät, havisevat oksat ja pehmeät neulaset levittävät terveyttä, rauhaa ja levollisuutta ihmiseen.  Sembramäntymetsässä tuntuvat shamanistiset henget. Siellä vallitsee hiljaisuus, levollisuus ja rauha.  Tuuli soi ja veden henget leijuvat metsäpurojen yllä.

Pähkinästä oljyä ulkoiseen ja sisäiseen käyttöön

Kävystä saatavista sembramännyn siemenpähkinöistä valmistetaan öljyä.

Siemeniä  myös syödään pelkiltään joko kuorittuina tai kuorimattomina, jolloin niitä mutustellaan kuin orava ja rikotaan hampailla pienen siemenpähkinän kuori ja kaivetaan siitä esille maukas ydin.  Vaatii taitoa ja tekniikkaa saada sembramännyn pikkuisesta pähkinästä ydin kokonaisena esiin. Siemeniä voi pinjan siementen tapaan lisätä ruokiin, esimerkiksi, salaattiin, puuroon, jogurttiin tai mysliin.

Sembramäntyjä kasvaa kaikkialla Siperiassa. Suomessa puuta ei ole luonnonvaraisena, mutta se kasvaa istutettuna  monin paikoin puistoissa ja pihoissa. Kävyt kehittyvät eri kokoisiksi riippuen siitä, missä päin laajaa Siperiaan maata  puut kasvavat. Herkullisista ja terveellisistä siemenistä siperialaiset ovat kaalin ohella  saaneet muinoin kaikki talvisaikaan tarvitsemansa hivenaineet ja vitamiinit.

Siementehdas metsässä

Luonnollisella tavalla sato korjataan siten, että kävyt kerätään puun juurelta. Teknisemmässä ja tehokkaammassa sadonkorjuussa runkoa kopistellaan isolla pitkävartisella puunuijalla ja tiputellaan kävyt alas.  Tämä on siperialaisoppaamme mukaan kuitenkin luonnonvastaista.

Se vaurioittaa puun runkoa ja saattaa tehdä kuoreen haavoja, mikä sotkee puun tasapainoa ja nopeutta sen  vanhenemista. Harmi, että ihmiset eivät jaksa odottaa käpyjen luonnollista putoamista, vaan nuijivat ne alas joskus vähän raakoinakin siementen erottelumyllyyn ja lopulta ihmisten suihin.

Metsään on tapana kyhätä pieni ”teollisuuslaitos” sembramännyn käpyjen käsittelemiseksi. Kävyt kootaan myllyn tapaiseen laitteeseen, jossa ne rikotaan ja sen jälkeen kynnen muotoiset osaset siirretään isoon sihtiin jota heiluttamalla ja täristämällä  erotetaan itse pähkinät kävystä. Tulokseksi saadaan pieni määrä pähkinöitä ja valtaisa kasa kuoria.

Hyötymetsä on tärkeä asia.

Mutta toisaalta, kun lopetan metsän tarkkailun ja vain heittäydyn kokemaan, tuntemaan,  aistimaan ja haistamaan hiljaisuuden, kuulemaan metsän oman äänen ja näkemään sen mystisyyden, vasta sitten metsä on minulle todellinen.

Siperialainen metsä on.