10. päivä. Matkalla Tuvaan läntisen Sajanin yli. Illalla kurkkulaulukonsertti.
Aamulla auton nokka suunnataan etelään kohti Tuvaa. Ihailen jälleen kyliä, peltoaukeita ja siperialaismetsiä. Välillä pysähdymme hengittämään lähestyvien vuorien tunnelmaa. Pistäydymme pusikossa.
Lounasta tarjoavat puutarhagrillistään Galina ja Volodja, jotka pitävät majataloa Tanzebein kylässsä. Sitten tulemme upeaan Sajanin vuoristoon. Illalla odottaa kurkkulaulukonsertti jurttakylässä.
Maisemiin ei väsy eikä varsinkaan vuoristomaisemiin. Vuoret ovat niin erilaisia. Sajanin ilme vaihtelee joka hetki niin kuin ihmisen mieli.
Eilisen suomalais-virolaisen kylän muistumana näin unta Sofi Oksasesta. Istumme juhlissa ja hän suomineito-tyyppisessä kullankeltaisessa rastatukassaan kuiskii korvaani, että “pakkohan mun on jossain käydä, en voi koko ajan tököttää kotona kirjottamassa”. Nyökyttelen myötätuntoisesti ja tunnen ihmisten uteliaat katseet meissä. Sofi ei oikeastaan kuiskaa, vaan huutaa. Mikähän häntä nyt ahdistaa, pohdiskelen enkä keksi vastausta. Valvemaailmassa Sofin kuva mainostaa Hesarin puolen sivun ilmoituksessa Sanoma Oy:n Tiede-lehteä tarua ihmeellisempänä. Elämyksillä, taruilla, tunteilla ja mielikuvituksella on uskomaton voima. Myös tieteessä. Sen myymiseen tarvitaan Sofi Oksasta, kirjailijaa.
Pysähdymme tankkaamaan. Iloinen kuorma-autokuski Sasha muistuttaa, että matkalla on pidettävä lepotaukoja ja ihailtava jylhiä maisemia. Ja käytävä uimassa kesäisin.
Sashan silmistä jo näkee, että hän on puhelias. Silmät vilkkuvat ennen kuin suu alkaa käydä. Mieheltä irtoaa monenlaista juttua ja ohjetta. Huoltoasematauolla hän ehtii kertoa oman tarinansa Sajanin Nukkuvista Vuorista.
“Täällä asui kerran heimo, joka puolusti itseään vuorten takaa tulevia hyökkääjiä vastaan. Eräs urhea mies valvoi ja vartioi vuoren huipulla. Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat hänen suojellessaan heimoaan. Välillä mies kävi lepäämään huipulle, mutta nukkuesaankin hän vartioi. Niin hänestä tuli Nukkuva Sajan, joka unessakin suojelee kansaansa.”
Sajanin vuoristosta on monia muitakin tarinoita ja legendoja. Kerrotaan, että miehet kilpailivat siitä, kuka on vahvin ja voimakkain eli kuka pystyy sormillaan nostamaan eniten kiviä päänsä päälle. Loppumetreillä miehillä oli jokaisen sormen välissä isoja painavia kiviä. Yksi kilpailijoista kasasi niitä vielä lisää kämmeniinsä ja sormiensa väliin. Hän halusi voittaa ja haali niitä lisää ja lisää. Lopulta hän ei kivien painosta enää pystynyt liikuttamaan mitään kehonsa osaa, vaan muuttui vuoreksi niin, että sormenpäät vain jäivät näkyviin.
Opetus on, että ei kannata olla ahne. Voi muuttua liikkumattomaksi vuoreksi.
Vuoret ovat Tuvassa pyhiä. Niillä on erityinen merkitys maassa, jonka pinta-alasta 80% on vuoristoa. Vuorilla on henki ja ne ovat ihmisille suoja ja turva, joskus myös uhka.
Galinan lounasbuffet
Galinan ja Volodjan puutarharavintola ja majatalo kanoineen, kissoineen ja kasvimaineen viestii lähellä luonnon antimia elämisen pehmeydestä. Maalaistunnelman hajut ja maut ovat läsnä.
Majatalosta matka jatkuu vuoristoon. Ja siitä jurttakylään, jossa majoitumme ensi yöksi. Läntisen Sajanin vuorijono on 600 kilomoetrin pituinen ja ulottuu kolmen kilometrin korkeuteen.
Illalla nautimme kuuluisan tuvalaisen Alash-yhtyeen kurkkulaulukonsertista. Erikoislaatuinen laulutyyli sisältää muun muassa sellaista äänen tuottamista, jossa laulajan äänessa kuuluu matalien äänten ohella samanaikaisesti heliseviä ylä-ääniä.
Tähän tarvitaan erityistä laulutekniikkaa. Alash-yhtye osaa sen, mutta se ei ole esityksissä pääasia, vaan soiton ja yhteislaulun tuvalainen meininki.
Linkki
Alash yhtyeen sivut http://www.alashensemble.com/