Jooga ja shamanismi – jotakin yhteistä

Sinivuokot kukkivat!  Hentojen vuokkojen sydämet loistavat hiljalleen vihertyvässä maastossa kuin ihminen parhaimmillaan.  Eli silloin kun hänellä on sydän paikallaan.

Äkkikatsomalta voisi kuvitella, että  sinivuokolla, joogalla ja shamanismilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Niiden ydin juontuu kuitenkin samasta  lähteestä eli siitä mikä on elämässä olennaista: valo, kauneus ja rakkaus. Jooga ja shamaanimatka valaisevat sisintäni samoin kuin sinivuokossa kokemani kauneus. Rakkaus kasvaa suhteesta ihmisiin, kukkiin, eläimiin ja kaikkiin olentoihin.

Jooga ja shamanismi perustuvat muinaisintialaiseen ajatteluun,  jonka piirteitä on myös valtauskonnoissa,  kuten kristinuskossa. Niillä kaikilla on siis sama sydän, sama ydin, sama tausta. Vuosituhannet ovat vain muuntaneet käsitteistöjä ja rituaaleja.

Jooga ei ole enää jotakin erikoista, esoteerista ja vaihtoehtoista terveyden edistämistä, vaan niin yleistä, että lähes kaikki työväenopistot jo järjestävät joogakursseja. Yhdelle jooga on vain yksi liikuntalaji muiden joukossa. Toisille se on keskittymiskykyä parantavaa harjoittelua,  kolmannelle taas henkistä tai hengellistä hiljentymistä.

Sitä ei voi myöskään enää pitää hindulaisuuden tai buddhalaisuuden uskonnollisen harjoituksen muotona, sillä suurin osa joogakursseista ei sitoudu mihinkään uskonnolliseen suuntaan, vaikka joogan juuret ovatkin  muinaisintialaisessa filosofiassa. Vuosituhansien saatossa jooga on maallistunut.

Osallistuin pari viikkoa sitten kevään viimeiselle puolitoistatuntiselle kundaliinijoogatunnille. Kundaliinijooga perustuu Yogi Bhajanin (1929-2004) opetuksiin sekä muinaiseen joogatraditioon. Sen mukaan kundaliini on ihmisen luovaa voimaa ja sitä viritellään kehollisten, hengityksen ja mielen harjoitteiden avulla.  Harjoitusten tarkoitus on herättää myös sielua, jota pidetään samana kokonaisuutena luovan psyko-fyysis- henkisen energian kanssa.

Kevään viimeinen kundaliinijoogan ryhmäharjoitukseni sisälsi keskittynyttä venyttelyä, hengitys- ja muita harjoituksia sekä mantralauluja. Taina Isotalo, jolla on vuosien joogatausta ja monipuolinen jooganopettajankoulutus mm. Yhdysvalloista, veti tunnin rautaisella ammattitaidolla, lämmöllä ja myötäeläen. Taina, henkiseltä nimeltään Sadhu Kaur, on yksi harvoista pitkän kokemuksen omaavista kundaliinijoogan ohjaajista Suomessa. Hän muistuttaa oppilaita usein siitä, että meissä kaikissa on sisäänrakennettu ilo, joka valaisee meitä, kun vain annamme sille mahdollisuuden loistaa.

Joogan kriitikot viittaavat harrastajille aiheutuviin mahdollisiin vaaroihin, kuten manipuloiduksi tulemiseen, mikäli mieleltään tasapainoton ”guru” alkaa käyttää valtaansa ja painostaa harrastajia. Tämä on todellinen vaara, jos ohjaaja on narsistisesti häiriintynyt henkilö, joita valitettavasti myös Suomen joogamarkkinoilla on.  Sen sijaan jos jooganohjaaja on asiallisesti koulutettu, tällaisen vaara on yhtä suuri/pieni kuin terveydenhuoltohenkilöstön väärinkäytösten riskit. Narsisteja on myös lääkärien, hoitajien, pappien ja opettajien jukossa. Jos ohjaaja on sitoutunut joogan filosofiaan, vaaraa ei ole. Taina/Sahdu Kaur on malliesimerkki hienosta ohjaajasta, joka kannustaa ja kehottaa jokaista kuuntelemaan kehoaan ja välttämään liikaa pakertamista ja punnertamista. Hän painottaa mielen hiljentymistä ja rentoutumista fyysisten harjoitteiden osana.

Meditaatio on osa joogaa tai oikeastaan jooga on meditaatiota, jonka muodot vaihtelevat eri joogalajien mukaisesti. Jooga on tarkoitettu yksilölliseksi henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistämiseksi, jota voi harjoittaa yksin tai ryhmässä. Se on enemmänkin elämän-, ajattelun- ja asennoitumisentapa kuin jumppaa ja fyysistä treenausta. Erään kundaliinijoogan harrastajan blogissa on aiheesta lisää http://joogajuttuja.vuodatus.net/

Yhteydet shamanismiin

Tutkija Irma Korte kertoo kirjassaan ”Samaanin sampo” (2007), että joogisia meditaatioharjoituksia tehdessään syvä sisään päin kääntymien tuotti hänelle kokemustiloja, joilla hänen mielestään oli yhteyksiä suomalais-karjalaisten kansanrunojen maailmaan. Tätä kautta hän yhdisti Kalevalan shamanistiseen perinteeseen ja sitä myötä joogisiin traditioihin. Kirjassaan hän kuvaa näitä yhtymäkohtia.

Itä-Karjalassa, josta Lönnroth keräsi Kalevala-runot, ei ole ollut shamaaneja.  Sen sijaan siellä samoin kuin Suomessa on ollut runonlaulajia ja tietäjiä, jotka toimivat saman tapaan kuin shamaanit. He olivat kylä- ja sukuyhteisöissään tietäjiä, parantajia, ongelmien selvittäjiä ja yhteisyyden ylläpitäjiä.

Lapissa shamaaneja oli aina siihen saakka, kunnes kristinuskon nimissä heitä tuhottiin, ja rumpuja hävitettiin. Shamanismia ei kuitenkaan kokonaan pystytty tuhoamaan, koska se jatkui maanalaisena toimintana. Shamanismia harjoitettiin salassa, kirkon valvovan katseen ulottumattomissa.  Vasta viime vuosikymmeninä perinnettä on alettu aktiivisesti ja näkyvästi elvyttää.

Joogafilosofiassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa oman yhteytensä tähän maailmaan, ”toiseen maailmaan” ja kaikkiin maailman olentoihin,  hän voi eheytyä ja käsittää itsensä palaseksi ikuisuutta. Tästä tietoisuudesta syntyy myötätunto ja ilo.  Joogan riittien avulla voidaan symbolisesti kutoa yhteen nämä kaikkeuden osaset ja näin luoda yhteydet maan, ihmisen ja taivaan välille.  Joogaharjoituksissa nämä ovat erilaisia hengityksen ja keskittymisen tapoja ja muuttuvia kehon asentoja.

Shamanismin henkinen maailmankuva on myös kolmijakoinen. Kaikkeuden osat ovat alinen, keskinen ja ylinen. Henkimaailmaan eli toiseen todellisuuteen voi mennä alisen, keskisen tai ylisen kautta. Keskinen on maan pinnalla, se on tämän arkisen elämismaailmamme henkinen puoli. Yllämme on ylinen, joskus myös taivasten valtakunnaksi kutsuttu, ja allamme alinen. Toinen todellisuus voidaan ymmärtää myös psykoanalyysin tavoin piilotajunnaksi, joka on laaja käsite pitäen sisällään myös ihmisen kokemat mahdolliset maailmat eli ihmisen potentiaalit.

Lähteitä

Korte Irma (2007). Samaanin sampo. Gummerus .

Hopkins Irene (2002)  Kundaliinijooga – sisäisen voiman lähde. Otava. Keuruu.