Jeesus, isätön ihmeparantaja

On arveltu, että Jeesus Nasaretilainen oli Maria-nimisen naisen avioton lapsi. 30-vuotiaana ristiinnaulitsemalla  teloitetun hengenmiehen julkinen toiminta kesti vain noin vuoden, mutta sinä aikana hän ehti tehdä paljon ihmeitä. Maine on kiirinyt kauas. Nykyisinkin Kristus-energia auttaa monia.Paransiko Jeesus todella ihmisiä vai mitä oikeasti tapahtui?  Tiedetään, että Jeesus auttoi lukuisia ongelmissa olevia ihmisiä, sairaita, köyhiä ja hyljeksittyjä.  Hän paransi spitaalisen, halvaantuneen,  kuumesairaan, verenvuototautisen ja  sokean sekä karkotti ihmisistä pahoja henkiä.  Parantumisen edellytyksiä olivat sekä halu parantua että vahva usko Jeesuksen sanoihin. Tärkeää oli se, että avun tarvitsija  pyysi  hartaasti parantumista.  Pyynnön aitoudella oli väliä, ei sen muodolla, se saattoi olla puhetta tai anovaa katsetta ja Jeesuksen viitan kosketusta. Jeesus oli myös kaukoparantaja. (Harjula 2011, Petts  2009)

Raamattua  lukiessa saattaa vaikuttaa siltä, että jokaisen luvataan parantuvan, jos hänellä vain on tarpeeksi uskoa.  David Pettsin(2009) analyysi raamatun teksteistä osoittaa kuitenkin, että näin ei ole.  Vaikka parantuminen joissakin tapauksissa näyttää riippuvan sairaan uskosta, toisissa kohdin uskoa osoittaakin sairaan ystävä tai sukulainen. Uskon puutekaan ei aina ollut este tervehtymiselle. Esimerkkejä näistä  ks. Petts 2009.

Traumatisoitunut isätön lapsi?

Mytologisesti ajatellen Jeesus oli ja on  Jumalan poika (kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia). Maallisessa elämässään Jeesus varttui rakennusmies Joosefin perheessä, mutta Josef ei ollut hänen biologinen isänsä. Raimo Harjula (2011) arvelee, että ehkä Joosef suostui sosiaaliseksi isäksi, vaikka tieto Marian mahdollisesta syrjähypystä tulikin raskauden myötä julki. Kuitenkin hän myöhemmin jätti perheensä, joten Jeesuksesta tuli isätön. Jeesusta myös pilkattiin monin tavoin ehkä juuri äidin yksinhuoltajuuden vuoksi.

Oliko ehkä niin, että lapsuuden häpeätrauma herkisti  pojan tuntemaan ja aistimaan tavallista voimakkaammin  muiden ihmisten kärsimystä. Tästä seurasi syvä myötätunto ja ymmärtämys lähimmäisiä kohtaan.  Mutta mistä tuli parantamisen lahja?

Petts (209) viittaa parantamisen armolahjaan, jonka avulla Jeesus levitti uskon sanomaa.  Hän myös  valtuutti kaksitoista opetuslastaankin  parantamaan kaikkia tauteja ja vaivoja: Matteuksen mukaan Jeesus sanoi: ”Parantakaa sairaita,  herättäkää kuolleita,  puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saneet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:1). Parantuminen riippui aina Jumalan tahdosta.  Joskus parantuminen tapahtui heti, joskus vasta hiljakseen, aikojen kuluessa. Aina siihen  kuitenkin liittyi usko. ”Sinun uskosi on parantanut sinut”, totesi Jeesus usean otteeseen ihmisiä hoitaessaan.

Harjula (2011) selittää Jeesuksen parantamistoiminnan tuona aikana vahvana eläneellä demoniuskolla. Yhteisössä, jossa pahan hengen tunkeutuminen ihmiseen oli yleinen sairauden selitysmalli, pahan hengen poistaminen saattoi hyvinkin toimia parantamismenetelmänä.

Pettsin raamattuanalyysin mukaan kysymys oli myös siitä, että fyysiset parantumiset symboloivat jotakin korkeampaa, henkistä eheytymistä.  Kun Jeesus teki sokeasta miehestä näkevän, ihmeteollaan hän osoitti myötätuntoaan ja voimaansa, mutta samalla myös näytti, että Kristus  on sielumme valo, jos vain haluamme hänet sellaisena nähdä.  Spitaalisen parantaessaan hän osoitti, että jokainen ihminen, heikoin ja sairainkin on osa yhteiskuntaa, että me kaikki kuulumme yhteen ja meidän tulee huolehtia toisistamme. Toinen opetus siinä on, että Jumalan puhdistavan kosketuksen kautta meistä jokainen, spitaalitautinenkin, tulee hengellisesti terveeksi elämään ihmisyhteisössä.

Sielun eheytyminen

Ruotsalainen teologi Fredrik Brosché (2006) hahmottaa Raamatun sairauskäsityksen hyvin kokonaisvaltaiseksi. Vaikka ihmisen jossakin elimessä on vaivaa tai sen toiminta on häiriintynyttä, Raamatun mukaan koko ihminen on silloin sairas. Sairaudet voivat olla oireita siitä, että ihmisellä on ”sielussaan” paha olla.  Jeesus eheytti ja pelasti kokonaisia ihmisiä, ei parantanut vain yksittäisiä sairauksia.

Vanha testamentti ei  Broschén mukaan erottelekaan sielua ruumiista kertoessaan ihmisen luomisesta. ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento ”( 1. Moos. 2:7).  Elämän henkäys liittynee henkeen ja hengittämiseen ja se voidaan ymmärtää myös elämän voimaksi, sellaiseksi energiaksi,  joka pitää ihmisen kokonaisena (näin on myös  muinaisintialaisen jooga-ajattelun mukaan).  Brosché pitää tätä elinvoimaa ”ruumissieluna”, joka lakkaa kun elintoiminnotkin loppuvat.  Näin ollen ihmisellä ei ole ”sielua” vaan hän on ”sielu”.

Tiedetään siis, että maan päällä ihmisenä vaeltaessaan Jeesus oikeasti paransi sairaita ja auttoi kärsiviä. On vielä epäselvää,  mikä  hänen toimissaan oli parantavaa,  pyhä henki, placebo vai joku muu. Raimo Harjula siirtääkin asian selvittämisen lääketieteelliselle antropologialle. Minusta tuntuu, että nykytieteen välinein ongelma tuskin ratkeaa, koska Jeesuksen parannukset  koskettelevat tieteen käsitejärjestelmälle vierasta, ei-materiaalista ilmiötä, mysteeriä, jota psykologinen tai antropologinen analyysikaan ei pysty tyhjentävästi selittämään.   Eikä tarvitsekaan. Elämässä on aina paljon selittämätöntä ja uskoon nojaavaa.

Petts arvioi, että  nykyisinkin ihmiset voivat saada parantamisen lahjan. Periaatteet, jotka pätevät Hengen antamiin lahjoihin yleisesti, pätevät myös parantamiseen.  Raamatun mukaan lahjoja saamme armosta, emme omien ansioidemme vuoksi. Parantaja on vain välittäjä, Hengen avulla parantaja. Pettsin mukaan parantamisen kyvyn saatuaan ihminen ei voi tietää ja ymmärtää, miksi hän sellaisen kyvyn on saanut, kuinka kauan hänellä se on ja keitä ja miten hän pystyy auttamaan ja parantamaan.  Myöskään lahjojen vastanottajia ei voi valikoida ihmisen perusteluin, vaan  Jumala voi antaa lahjansa yhtä hyvin heikoille kuin vahvoille tai rikkaille kuin köyhille. Kysymyksessä on mysteeri.

Uskolla parantajia ja esirukoilijoita on ollut ja on edelleen myös Suomessa. Näitä käsittelen myöhemmin. Kristus-energiaa ja vanhatestamentillista elämän henkäystä, nimitettäköön sitä elämänergiaksiki, chi´ksi, pranaksi, tunne-energiaksi tai muuksi, sovelletaan monissa energia-ajatteluun ja henkiparannukseen nojaavissa hoitomuodoissa. Jeesuksen kaltaisia legendoja ei enää ole. Moderni terveydenhuolto on ottanut osan Jessuksen ”parannustehtävistä”. Jotakin vallitsevasta nykyterveys- ja sairausajettelusa  kuitenkin puuttuu, nimittäin sielullisuus ja pyhyyden ulottuvuus.  Kun nämä puuttuvat, on vaara, että kehon osia huolletaan ja korjataan kuin mekaanista laitetta. Mutta ihminenhän on pajon enemmän kuin auto!

Jos Jeesus eläisi tänään, hän kulkisi sairaalan potilasosastoilla tarjoamassa läheisyyttään ja valamassa uskoa tervehtymiseen. Hän parantaisi käsillä. Hän liikkuisi romanikerjäläisten, pultsareiden ja huorien luona, vankiloissa ja vastaanottokeskuksissa, pimeimmissä pubeissa ja ruokajonoissa. Siellä hän kannustaisi, eheyttäisi ja parantaisi lohduttomia ja kärsiviä. Näitä Jeesuksia on nykyäänkin. Ihmisiä, jotka eivät pidä suurta ääntä auttamisestaan.

 

Lähteitä

Brosché  F (2006) Olen ihme. Koko ihminen Raamatussa. Karisto Oy. Hämeenlinna.

Harjula  R (2011)Jeesus – mies myyttien takana. Tammerprint. Tampere.

Kronologinen Raamattu (2007). St Michel Print.

Petts D (2009)  Raamattu ja parantuminen. Gummerus Kirjapaino Oy.  Jyväskylä

©Liina Keskimäki